Hei!
Miten jehovat suhtautuvat hedelmöityshoitoihin?
Miten jehovat suhtautuvat hedelmöityshoitoihin?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jehovantodistajat sallivat muistaakseni hedelmöityshoidon tietyin tiukoin ehdoin. Tosin "sallitaanhan" äänestäminenkin...
Hedelmöitettyjä munasoluja ei saa missään nimessä heittää hukkaan. Niitä pitää siis ilmeisesti hedelmöittää vain tarvittava määrä, ei siis ylimääräisiä. Muistan jostakin Vartiotornista sellaisenkin epäilyksen, että miten se siemenneste saadaan, onko käteenvetäminen tuossa tilanteessa moraalitonta. Entä onko aviorikos vastaanottaa muna/siemensolu joltakulta muulta kuin omalta puolisolta? Aikamoista farisealaisuutta.
Kaivakaahan vanhoja Vartiotorneja esille!
Katolinen kirkko torjuu hedelmöityshoidot juuri samoilla argumenteilla. Hedelmöitetyt munasolut ovat jo ihmisiä, joten niitä ei saa joutua "hukkaan", siis niitä ei saa varastoida eikä myöskään tuhota, ei liioin käyttää mihinkään lääketieteellisiin tarkoituksiin.
Lisäksi katolinen kirkko pitää tässäkin tapauksessa tiukasti kiinni masturbointikiellosta. Katolisen kirkon virallisesti ilmaiseman käsityksen mukaan masturbointi ei ole sallittua edes silloin, kun miehen siemennestettä tarvittaisiin lääketieteellisiin testeihin.
Katolisella kirkolla ja jehovantodistajilla on paljon yhteisiä piirteitä. Äärettömän tiukka keskushallinto ja Äiti-järjestö, tiukka virkajako ylhäältä alaspäin (vrt. kardinaalit/hallintoelin, piispat/kierrosvalvojat, papit/vanhimmat...), erehtymättömäksi julistautuminen, tekopyhyys opin ja käytännön välillä...
Olen samaa mieltä, katolisella kirkolla ja Jehovan todistajilla on paljon yhteisiä piirteitä - eräs näistä lienee se, että kummankin yhteisön edustajat kiistävät yhtäläisyydet jyrkästi. :-)
Erehtymättömyydessä on toki se ero, että toisin kuin katolisen kirkon johto ei Jehovan todistajain hallintoelin ole koskaan virallisesti julistautunut erehtymättömäksi. Käytännössä sen lausuntoja tosin käsitellään ikään kuin ne olisivat erehtymättömiä.
Ristiriita opin ja tekojen välillä on mielestäni katolisessa kirkossa huomattavan paljon suurempi kuin Jehovan todistajien keskuudessa. Katolilaiset elävät käytännössä omaa elämäänsä kirkosta välittämättä. Esim. ehkäisy on katolisilta kielletty, vaikka jokainen tietää, että katoliset ehkäisevät siinä kuin muutkin (katolisilla ei keskinmäärin ole sen enempää lapsia kuin muillakaan). Katolisessa kirkko kieltää virallisesti homouden ja avosuhteet, mutta silti monet katoliset elävät avoimesti homoina tai avosuhteessa. Katolisessa kirkossa ongelmat alkavat vasta, mikäli joku yrittää virallistaa "ylitsekäymisensä", siis esim. kun eronnut solmii toisen liiton tai homo rekisteröi parisuhteensa.
Tämän mitalin kääntöpuoli on toki se, että tavallinen rivikatolilainen voi elää elämäänsä paljon vapaammin kuin tavallinen rivi-todistaja.
Tietysti huomattavia erojakin on. Eräs huomattavammista on se, että toisin kuin katolinen kirkko, Jehovan todistajat eivät yritäkään tehdä omista käsityksistään ja moraalimittapuistaan yhteiskunnallisia normeja. Sen sjaan katolinen kirkko yrittää aina parhaan kykynsä mukaan sotkeutua myös yhteiskunnan asioihin.
Mulla jäi kyllä epäselväksi mitä yhteistä meille jäi noiden erojen jälkeen.
Esim. tiukan hierarkkinen rakenne sekä itsevaltainen hallitusmuoto "ylhäältä alas" (Jehovan todistajat kutsuvat sitä 'teokratiaksi'). Samoin absoluuttinen totuusvaatimus, eli se, että meillä ja vain meillä on totuus, tai ainakin 'nykyinen totuus'. Samoin kumpikin järjestö katsoo ainakin käytännössä omistavansa pelastuksen mandaatin, eli sen, että pelastuksen voi saada kuulumalla vain kyseiseen järjestöön (näin käytännössä, vaikka kumpikin järjestö tahoillaan pyrkii suhteellistamaan tätä vaatimusta). Samoin yhteistä kummallekin on tiukan kasuistrinen säännöstä, eli säännöstö siitä, mikä on sallittua missäkin tilanteessa ja ja mikä ei.
www.pichunter.com