seurakunnan vastuu puheen sisällöistä

Näinhän se on hoitokokousjulmuuksienkin osalla. lyyleri on meille tietämättömille jo vuosia kirkastanut, ettei hoitomiehillä ole mitään vastuuta omista teoistaan, vaan kaikki vastuu vääryyksistä on aina uhrilla!

Ei mitään uutta auringon alla.

Raamatussa kehotetaan koettelemaan ja arvostelemaan ja pitämään se, mikä on hyvää. Lisäksi siellä varoitetaan vääristä apostoleista ja vääristä profeetoista. Raamatun mukaan uskova näyttää siis olevan itse vastuussa siitä, minkälaista opetusta ottaa vastaan.

Kaikissa puheissa on ns. astian maku eikä puhetta tarvitse sen vuoksi mitätöidä. Mutta jos puheesta selvästi kuulee, että se on enemmän puhujan omia mielipiteitä kuin Raamattuun perustuvaa sanaa, kyllä tervejärkinen aikuinen vetää asiasta johtopäätöksensä. Ei siitä ole pakko mitään valitusta tehdä, ellei halua, mutta voi olla menemättä tällaisten puhujien pitämiin seuroihin.

Kyllä nyt puhuit itses pussiin.

"jos joku haluaa opettaa toisin, niin senkin voi ajatella niin, että ääni lähtee silti Jumalasta. Lapsen mielisesti saamme uskoa siihen, että ne sanat, mitkä puhujan pöntöstä kaikuu, lähtee aina Jumalasta!"

Sinä siis väität:

1. Se joka puhuu rauhanyhdistyksellä pöydän takaa puhujan paikalta, puhuu aina oikein
2. Silloinkin kun puhuja opettaa toisin kuin mitä "ennen" on uskottu, eli vaikkapa opettaa että televisio ei olekaan uskovaiselle sopimaton huonekalu, hän opettaa silloinkin oikein.

Tästähän seuraa että puhuja voi opettaa vastoin seurakunnan päätöksiä eli vastoin "armoneuvoja"
Väitteesi on ristiriidassa sen kanssa mitä SRK ja Päivämies opettavat, sillä meidänhän tulee kuulla aina "seurakunnan neuvoja".

Sinä kirjoitit kovin ristiriitaisesti.
Saako puhuja sinun mielestäsi opettaa mitä hyvänsä, ilman että kukaan saa arvioida onko hän opettanut oikein?

>> seurapuhuja sanoi eilen, jotta meillä seurakunnallakin on vastuu siitä, että puhuja pysyy tutussa ja turvallisessa opetuksessa

Millä tavoin me rauhanyhdistyksellä voitaisiin varmistua siitä, ettei saarnaaja pane omiaan vaan pitäytyy Jumalan sanassa? Tähän tuo puhujan kehotus juuri liittyy!

Tähän vastataan usein löysästi, todeten että seurakunta kyllä tunnistaa, milloin saarnamies menee harhaan.

Kuinka seurakunta voisi tätä tosiasiassa yhtään arvioida, kun vain harva meistä kuulijoista ylipäätään itse on Raamattua lukenut. Saati että tuntisi Raamatun taustoja taikka Tunnustuskirjat, jossa on kristillisyyden opin perusteet kuvattu. Meillehän näyttää kelpaavan mikä saarna hyvänsä. Moni istuu penkissä edes kuuntelematta, ajattelee vaan omiaan.

TIETENKIN juuri puhujien pitäisi tuntea kristinoppi ja Raamattu, voidakseen raittiiisti Julistaa evankeliumia ja kyetäkseen tarkastelemaan myös tämän ajan Jumalan lapsen kohtaamia kysymyksiä totisen Raamatun valossa.

Helsingissä seurapuhuja sanoi eilen, jotta meillä seurakunnallakin on vastuu siitä, että puhuja pysyy tutussa ja turvallisessa opetuksessa. ** Vastuu on Raamatun mukaan, ei seurakunnalla, vaan seurakunnan vanhemmistolla. Onko teillä vanhemmistoa?

(1. Tim. 3:1–7, Tiit. 1:5–9)

Vanhimmisto
1) hoitaa yhdessä työntekijöiden kanssa seurakunnan hengellistä elämää,
2) pitää huolta seurakunnasta ja sen jäsenistä,
3) johtaa seurakunnan toimintaa yhdessä seurakunnanjohtajan kanssa,
4 ) kutsuu koolle seurakunnankokoukset ja valmistelee niissä käsiteltävät asiat,
5) hoitaa seurakunnan taloutta ja omaisuutta,
6) hoitaa niitä tehtäviä, jotka seurakunnankokous tai sen vahvistama johtosääntö sille antaa tai määrää.

Vanhemmisto ohjaa seurakuntaa ja myös valitsee puhujat.

Myös puheesta itsestään on ohjeet Raamatussa, jonka mukaan vanhemmisto menettelee.

1 Piet 4;11 Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti.

Mutta aina puheen jälkeen on seurakunnalla mahdollisuus arvosteluun, onko juuri näin? Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot.
(1 Ko14;29)

Arvostelu ei ole pahasta, se on myös hyvästä, se oikein puhuttuun puheeseen tekee vain syvemmän vaikutuksen. Minun puheeni jälkeen on aina mahdollisuus keskusteluun, mutta se vaatii jo rohkeutta Pyhässä Hengessä.

Tähän vain liittyy sellainen vaara, että seurakunta rupeaa helposti kritisoimaan kaikkia puheita ja tarkastelemaan niitä suurennuslasin läpi.** On heikko puhe, jos sitä ei kärsi kuunnella ja tiedustella, - mihin sinä tähtäät oikein tuolla puheellasi?


Enää ei tullakkaan kuuntelee Jumalan Sanaa, vaan arvioimaan sitä, puhuuko tuo puhuja nyt varmastikkin oikein. ** Jumalan Sana on juuri se joka on oikein, ja jos siihen ei osaa puhua, kannattaa olla hiljaa.

Voiko Jumalan Sanan aitoutta vierittää kuulijoiden vastuulle. Jos et tee valitusta mielestäsi väärin menneestä saarnasta, olisit ikään kuin tehnyt synnin?** On teillä pitkä matka kristilliseen seurakuntaa, hyvin pitkä matka. Tätä aukkoa ei koskaan korjaa SRK, sen korjaa vain Kristuksen sisäinen tunteminen.

Mun mielestä seurapuheita ei edellenkään pitäisi arvostella ja kritisoida. ** Sitähän se SRK vaatii, että pysyy ylipäätään pysytyssä. Naurettavaa.

Kukin puhuja saarnaa taidoillansa ja jos joku haluaa opettaa toisin, niin senkin voi ajatella niin, että ääni lähtee silti Jumalasta. ** Niin, että - niin senkin voi ajatella niin, että ääni lähtee silti Jumalasta?? Eikö sinulla ole Pyhää Hnekeä, joka kertoo onko vaiko ei. Ja jos saarnaa väärin, niin Henki käskee sen oikaisemaan. Näin käy kristillisissä kirkoissa.

Lapsen mielisesti saamme uskoa siihen, että ne sanat, mitkä puhujan pöntöstä kaikuu, lähtee aina Jumalasta! ** Kysymys ei ole lapsen uskota, vaan aikuisen tyhmyydestä ja hengellisestä köyhyydestä Jeesuksessa.

Ei mitään järkeä ruveta hajoittaa seurakuntaa sillä, että seurakansasta tulisi ikään kuin eräänlainen raati, joka "pudottaa" väärin toimineita puhujia tehtävästään pois!** Saatana on sen jo tehnyt, joten ei ole pelkoa.