Puolueen valinta on kokkareille vaikeaa. Eräskin on siirtynyt kolmisesataa kertaa kokan kannattajaksi.
Kokkareelle on vaikeaa
Ubeää
897
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hienoa,että on tehnyt
varmaan
Miksi ihmeessä pitää ajaa etujaan?
Siksi, että me olemme määräaikaissukupolvi, niin meille on kerrottu. Me emme tule saamaan työnantajalta kultakelloa.
Teemme työtä pienissä pätkissä - ja venymme jatkosopimuksen toivossa. Epävarmuus pakottaa tehokkaaksi.
Akavan tutkimuksen mukaan 69 prosenttia akateemisten alojen pätkätyöläisistä kaipaa vakinaisen työsuhteen tuomaa turvallisuuden tunnetta.
Viimeistään kolmekymppisenä vakituinen työ hiipii päiväuniin. Siitä huolimatta, että työstä toiseen loikkimista kehutaan nuorekkaaksi, riippumattomaksi ja dynaamiseksi.
Tilanne muistuttaa 1700-luvun lopun englantilaista tehdaskapitalismia. Työtä piti tehdä jaksamisen äärirajoilla tai potkut sai samana päivänä. Irtisanomissuojaa ei ollut. Uusia tarjokkaita oli ovella jonoksi asti.
Nyt valta on siirtynyt tehtaanomistajalta osakkeenomistajalle. Akateemisen pätkätyöntekijän ja entisaikojen sorvarin irtisanomisehdot ovat yllättävän samanlaiset, sorvarilla taitaa olla muuten paremmat edutkin; ylitöistä saa ainakin korvauksen.. Työntekijäpuoli on hoitanut etunsa hyvin, hajanainen akateeminen pätkätyöntekijäsukupolvi huonosti.
Parisataa vuotta sitten kurjuus synnytti marxilaisuuden ja myöhemmin ay-liikkeen.
Jotain sellaista mekin tarvitsisimme. Historia opettaa, että paras keino parantaa asemaansa on liittyä yhteen ja puida kollektiivista nyrkkiä.
Aluksi esittelemme kohderyhmän. Ryhmään kuuluvat pääkaupunkiseudun akateemisesti koulutetut 24-34-vuotiaat, joilla ei ole vakituista työpaikkaa.
He haluavat varmempia työsuhteita. He ovat individualisteja, eivätkä he ole yhteiskunnallisesti aktiivisia. He haluavat kuluttaa rauhassa ja ostaa vaatteita ilman syyllisyydentunnetta. He haluavat yksinkertaisesti aatteen, joka lupaisi että asuntolainan uskaltaa ottaa ja jopa perheen perustaa. ”Ammattiyhdistysliike on tälle ryhmälle heidän omasta mielestään vieras asia, mutta pakko tunnustaa, ainoa oikea tapa ajaa etujaan”,
Toinen vaihtoehto on haastavampi ja vaatii aikaa, suuruudenhulluuttakin. Todellinen muutos vaatisi kokonaan uudenlaisen liikkeen ja identiteetin, jopa uskonnon. Sitä vain ei ole syntynyt.
Ihmiset lähtevät jonkun asian taakse vain, jos liike käyttäytyy kuten se sanoo käyttäytyvänsä. Siis muuta vaihtoehtoa ei olekaan kuin järjestäytyminen...pakko se on tunnustaa.
Jos vaikka saisi sen puuttuvan paritonnia kuukausiliksaan, jonka ahtaajat ovat etujaan ajamalla saaneet...kateellinenhan tässä vain on, omaa saamattomuuttaan.
http://video.google.com/videoplay?docid=-1953021675758713495#
Työttömyyden kasvu on rajua tämän päivän Suomessa ja se kattaa kaikki yhteiskunta- ja koulutusluokat.
Erityisen rajua työttömyyden kasvu on ollut akateemisesti koulutettujen henkilöiden keskuudessa. Aikaisemmin on totuttu ajattelemaan, että korkea koulutus takaa hyvän ammatin ja toimeentulon. Asian laita ei ole ollut näin enää pitkään aikaan.
Töitä nuorille, että työurien pidentyminen oikeasti onnistuu!!!
Vakinainen työ takaa turvallisen elämän ja mahdolistaa jatkuvuudellaan perheenkin perustamisen.
Mihin työhön yli 63-vuotias oikeasti kelpaa?
(työurien pidentäminen täysin mahdotonta, vaikka Katainen luulee sen onnnistuvan. Työnantajat potkivat vanhat yrityksistä; tilalle oteteaan ilmaistyntekijä)
10.2.2010
Taloussanomat selvitti kuinka paljon yli 63-vuotiaita on töissä suurimmissa yrityksissä.
Todellisuus suomalaisissa suuryrityksissä on aika karu. Kahdenkymmenen suurimman työnantajan palkkalistoilla on keskimäärin yksi prosentti työntekijöistä 63-vuotiaita tai sitä vanhempia. Muut alkavat olla yksilöllisiä työnsankaritarinoita.
Ja meille tuodaan halpatyövoimaa, sesonkityöläisiä:
Kirvesmiehiä, putkimiehiä ja muurareita sekä metallimiehiä, kivimiehiä jne. tuodaan ulkomailta. Kasvihuonetyöntekijät alkavat olla pääosin vierastyövoimaa, kun halutaan palkata halvalla. Jokaisen pitäisi vain saada aina mukava, siisti ja hyväpalkkainen 'herran homma'.
Työttömiä neljännes enemmän kuin vuosi sitten – työttömyyden kasvu kuitenkin hidastunut
Uudenmaan ELY-keskuksen alueella oli helmikuun lopussa työttömiä työnhakijoita henkilökohtaisesti lomautetut mukaan 62 529. Vuosi sitten helmikuun lopussa työttömänä oli 49 544 henkilöä. Vuoden aikana työttömien määrä lisääntyi 26 %.
Työttömien työnhakijoiden osuus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusalueen1 työvoimasta oli helmikuun lopussa 10,6 %. Koko maassa työttömiä työnhakijoita oli 287 124 henkilöä; työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli 10,8 %. Koko maan tasolla työttömien työnhakijoiden määrä nousi 14,8 prosentilla viime vuodesta.
Etelä-Savossa oli helmikuun lopussa työttömänä 13,3 % työvoimasta. Henkilökohtaisesti lomautettujen määrä oli lähes sama kuin vuosi sitten.
Kaakkois-Suomessa oli helmikuussa työttömänä olevia työnhakijoita 19840 henkeä, joista 2500 oli lomautettuna olevia. Lisäksi nk. ryhmälomautettuja oli 350. Työttömien määrä on kasvanut viime vuoden helmikuusta runsaat kymmenen prosenttia. Kaakkois-Suomen lisäys on pienempi kuin koko maan keskimääräinen, vajaan 15 %:n kasvu.
Helmikuun 2010 lopussa Pirkanmaan ELY -keskuksessa oli 30 684 työtöntä työnhakijaa henki-lökohtaisesti lomautetuiksi ilmoittautuneet mukaan lukien. Työllisyystilanne oli koko maahan verrattuna selvästi keskimääräistä heikompi Pirkanmaalla, koska työvoiman kysyntä supistui erityisen voimakkaasti teollisuudessa. Helmikuun 2010 lopussa työttömien työnhakijoiden määrä oli kasvanut koko maassa 15 prosenttia ja Pirkanmaalla 20 prosenttia vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Pirkanmaalla työttömyysaste nousi vuositasolla 2,2 prosenttiyksikköä ja oli helmikuussa 13 prosenttia. Koko maan työttömyysaste nousi 1,4 prosenttiyksikköä ja oli 10,8 prosenttia.
Kainuun alue:
Korkean työttömyyden vallitessa työvoimapolitiikan aktiivitoimet ovat lisääntyneet. Samalla
toimenpiteiden määrällinen painotus on siirtynyt työllistämistuki- ja muista työllistämistoimenpiteistä
yhä selvemmin työvoiman koulutukseen, jonka vaikuttavuus työllistymiseen on
ollut viime aikoina muita toimenpiteitä parempi. Työvoimakoulutuksessa oli nyt 1 193 opiskelijaa,
joka on yli 40 % vuoden takaista enemmän.
Taantuman kourissa työvoiman kysyntä on hiipunut. Uutta työvoimaa tarvitaan nyt aiempaa
vähemmän ja yhä harvemmilla aloilla. Uusia avoimia työpaikkoja oli lähinnä kaupallisen työn, palvelutyön sekä terveydenhuolto ja sosiaalialan ammattiryhmissä. Muutamissa muissa ammattiryhmissä, joissa kuitenkin oli paljon työttömiä, kuten mm. talonrakennusalalla, ei uusiaavoimia työpaikkoja ollut juuri lainkaan.
Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta eli työnvälitystilaston mukainen työttömyysaste oli Keski-Suomessa helmikuun lopussa 13,5 %. Tilanteen vaikeudessa Keski-Suomi jakoi Pohjois-Savon (13,5 %) kanssa neljännen sijan Pohjois-Karjalan (15,6), Lapin (15,1) ja Kainuun (15,0 %) ELY-keskusten jälkeen. Koko maassa työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli helmikuun lopussa 10,8 %.
Koko maassa työttömiä oli helmikuun lopussa 287 120, mikä on -3,2 % vähemmän kuin
tammikuussa, mutta 14,8 % enemmän kuin viime vuoden helmikuussa. Työttömien osuus
työvoimasta oli helmikuun lopussa koko maassa 10,8 % ja Lapissa 15,1 %. Työttömien osuus
työvoimasta oli korkein Pohjois-Karjalassa (15,6 %) ja alin Uudellamaalla (7,6 %). Kainuussa
ja Pohjois-Karjalassa työttömiä oli vähemmän kuin viime vuoden helmikuussa. Eniten
työttömyys on kasvanut vuoden aikana niin määrällisesti kuin suhteellisestikin Uudenmaan,
Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan ELY-keskusten alueella: Varsinais-Suomessa työttömiä oli31 % enemmän kuin viime vuoden helmikuussa.
Työttömyys nousi vuoden takaisesta Pohjois-Pohjanmaalla eniten teollisuudessa, terveydenhuollon ja sosiaalityön sekä tieteellisen, teknisen ja taiteellisen työn aloilla. Kasvua avoimien työpaikkojen määrässä tapahtui useimmissa ammattiryhmissä, joista eniten kaupan sekä terveydenhuollon ja sosiaalityön aloilla. Työttömien osuus työvoimasta oli helmikuun lopussa Pohjois-Pohjanmaalla 12,8 % ja koko maassa 10,8 %.
Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinotoimistoissa oli helmikuun lopussa 24 200 työtöntä työnhakijaa. Helmikuun aikana työttömien määrä väheni 500 henkilöllä helmikuulle tyypilliseen tapaan. Viime vuoden helmikuusta määrä kasvoi 5 700 henkilöllä eli 31 prosentilla. Koko maassa työttömyys kasvoi puolet hitaammin eli 15 prosentilla.
Helmikuun lopussa työttömien osuus työvoimasta oli Varsinais-Suomessa 10,1% (7,9 %, 2/2009) ja koko maassa 10,8 % (9,4 %, 2/2009). Varsinais-Suomessa työttömyysaste oli edelleen maan kolmanneksi pienin Uudenmaan ja Pohjanmaanjälkeen.
Työttömyyden kasvu oli voimakkainta Varsinais-Suomen ohella Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Valtakunnan keskimääräistä kasvua nopeammin työttömyys kasvoi myös Hämeessä. Nuortenkin työttömyyden kasvu on kohdentunut hyvin samaan tapaan maan eri alueitten kesken.
http://aamulehdenblogit.ning.com/xn/detail/2119722:BlogPost:173079
Että pakko olla joukon mukana, vaikka järki sanoisi muuta
Sosiaalisesta noususta epävarmuuteen
Sodan jälkeen saappaat jalassa tehdyistä suurista ikäluokista, tuli vahvan sosiaalisen nousun sukupolvi. Työläisperheen lapselle lukion valitseminen ammattikoulun asemesta oli jo askel kohti korkeampaa säätyä. Maanviljelijöiden, käsityöläisten ja muiden yrittäjien keskuudessakin siistit sisätyöt toimihenkilöinä ymmärrettiin paremmaksi elämäksi. Korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen avautuu tie vakituiseen työpaikkaan toiveammatissa.
Viisi- ja kuusikymmen luvulla syntyneet kuuluivat tähän saamaan aaltoon, jonka harjalla ratsastettiin kohti toimihenkilöistymistä, autoistumista ja velkaantumista. Lainaa otettiin pääasiassa asunnon ostamiseksi tai vaihtamiseksi. Enää sitä ei tarvinnut lakki kädessä anella pankista, vaan pankit kilpailivat rahan tyrkyttämisessä.
Lama 90 -uvun alussa oli ratkaiseva käänne. Sen jälkeen, viimeisten vuosien aikana, lukioissa opiskelleet ovat todennäköisesti ensimmäinen sukupolvi, jonka sosiaalinen asema keskimäärin laskee ansiotyöhön siirryttäessä. Tätä menetystä jossain määrin korvaa kaikilla palkkatyöläisryhmillä toistaiseksi jatkunut reaalipalkkojen nousu ja yli yhden sukupolven tulevat perinnöt. Niistä pääsee nauttimaan yllättävän moni.
Suomen politiikan eliitti on viime vuosikymmeninä hokenut, että Suomi pärjää maailmassa vain osaamisella. Tämän mantran on tulkittu tarkoittavan sitä, että tarvitaan mahdollisimman paljon korkeakoulututkinnon suorittaneita. Tutkinnon suorittaneita on tullut ennätystahtia. Vähitellen on paljastunut, ettei työelämässä ole käyttöä nykyiselle määrälle korkeasti koulutettuja. Korkeakoulututkinnot ovat kärsineet inflaation.
Työorganisaatioiden johto ei ole vastannut heittämäänsä haasteeseen koulutuksen lisäämisen tarpeesta. Sen käyttäytymiseen on ratkaisevasti vaikuttanut globalisaatio. Yhä harvempi suomalainen yrityksen johtaja on riippuvainen suomalaisesta työvoimasta. Asiakkaita, raaka-ainetta ja työvoimaa löytyy eri puolilta maailmaa niin paljon, että suomalaisetkin investoivat yhä suuremmassa määrin muualle kuin Suomeen.
Ennen 90-luvun lamaa olivat epävarmassa työsuhteessa oli koulusta nopeasti työelämään hakeutuneet ja töissäkin vaille ammatinoppimista jääneet. Turvattomuus koskee aina vain yleisemmin kaikkia koulutustasoja. Karkeasti arvioiden puolet korkeakoulututkinnon suorittaneista ei ole 90-luvun alun laman jälkeen päässyt aloittamaan uraa siinä ammatissa, johon on tähdännyt. Monet ovat juuttuneet tilapäistöihin, jotka ovataika nk. pätkätöitä ja osa-aikaisia. Jos opiskelijat tai heidän vanhempansa ovat uskoneet eliitin retoriikkaa tutkintojen merkityksestä, odotettavissa on jo toinen yllätys lyhyen ajan sisällä, kun Suomi on keskellä lamaa...
Tässäkin taantumassa eroja on ammattialojen välillä. Terveydenhuollon ammateissa töitä löytyy kaikille, jotka suostuvat muuttamaan kasvukeskuksiin Suomessa, Euroopassa tai maailmassa.
Jos ei opiskele lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi, varmin pääsy leivän syrjään tukevasti kiinni, on yhä niillä, joiden vanhemmat, muut sukulaiset tai heidän tuttunsa voivat auttaa työpaikan löytämisessä. Suomi on edelleen luokkayhteiskunta, jossa etuoikeudet ja huono-osaisuus kulkevat perintönä. Jos vertailun kohteeksi otetaan maailman muut osat, luokkien väliset erot ovat tosin vähäiset. Tästä kuuluu kiitos sodan jälkeen tapahtuneen politiikan harjoittamiselle.
Eriarvoisuus on syventynyt viimeisten vuosien aikana entisestään. Globalisaatio on kiristänyt kilpailua työpaikoista. Töitä siirretään entistä helpommin ulkomaille. Maahanmuuttajia on lisääntyvässä määrin kilpailemassa työpaikoista Suomessa. Monet heistä ovat koulutetumpia, kielitaitoisempia ja tottuneempia selviytymään monikulttuurisessa maailmassa kuin varsin eristyneet suomalaiset.
Suomeen syntymisen arvoa ei uudessakaan tilanteessa ole syytä vähätellä. Nousu maailman rikkaiden valtioiden joukkoon ja varsin hyvän sosiaaliturvan rakentaminen ovat luoneet hyvät selviytymisen edellytykset niillekin, jotka eivät omin voimin tai sukulaisten avulla tahdo aineellisesti pärjätä. Elämme niin vauraassa kansantaloudessa, että sosiaalinen turvaverkko varmistaa elämisen perusedellytykset niillekin, jotka olosuhteiden pakosta tai vapaaehtoisesti jättäytyvät pois kulutuksen oravanpyörästä ja toteuttavat suomalaisten palkansaajien keskeisimmän palkkatyötä koskevan unelman. Se on mahdollisuus tehdä jotakin ansiotyötä silloin tällöin kun itselle sopii. Harvat sen kuitenkin vapaaehtoisesti valitsevat.
Työtä ei ole kaikille, täystyöllisyyttä ei ole ollut koskaan Suomessa. Työntekijöitä on aina ollut kysyntää enemmän, joten jatkossakin "työurien" pidentäminen omaehtoisesti - omasta halusta - ei ole valitettavasti useallekaan mahdollista.