Uskovainen oli kuollut ja pääsi taivaaseen. Jumala oli portilla vastassa, ojensi harpun ja antoi ylistysaikataulut - ne olivatkin aika selkeät sillä ylistystä oli ohjelmassa lähes tauotta aamusta aamuun, joka päivä, ikuisesti. Pari kertaa päivässä oli jokaisella ylistäjällä vuorollaan lyhyt ruokatauko ja siinä kaikki. Jumala näytti mistä puutarhan puusta tauolla saa syödä ja mistä ei missään tapauksessa, uskovainen katseli ympärilleen silmät ymmyrkäisinä ja oli ihastuksissaan siitä että kaikki oli siis sittenkin totta ja taivas oli juuri sellainen paikka kuin hän oli kuvitellutkin, oli päärlyportteja ja kultaisia muureja ja kristallivirtakin jonka rannalla oli retkipöytiä pikaista ruokailua varten.
Jumala hoputti uskovaista valtaistuimen luona olevaa orkesterimonttua kohti, oli aika aloittaa ylistys. Tottumattoman uskovaisen sormet tulivat tuota pikaa aroiksi harpunsoittamisesta, joten kun serafi puhalsi torveen hänen ruokataukonsa merkiksi oli uskovainen todella iloinen. No, tämähän on vasta ensimmäinen päivä ja minulla on ikuisesti aikaa totutella, hän ajatteli luottavaisesti kävellessään kohti puutarhaa.
Mutta voi kauhistus! Päästessään hedelmäpuiden luokse uskovainen ei enää muistanutkaan mistä puista sai syödä ja mistä ei, ne kaikki näyttivät aika samanlaisilta. Hän empi siinä nälkäisenä ojentaen kättään vuoroin yhtä, vuoroin toista houkuttelevaa hedelmää kohti. Miksen kuunnellut kunnolla hän ajatteli, pitikin ihastella sitä päärlyporttia juuri silloin kun näistä puista oli puhe!
Onneksi paikalle leijui suuri kaunis enkeli, hohtavan valkoinen ja ihana katsella. Uskovainen kysyi hieman arkana mistä puusta saikaan syödä - taukoa ei ollut enää paljon jäljellä. Enkeli osoitti ihanaa vehreää puuta, sen hedelmät olivat punaisia kuin rubiinit ja tiukkuivat mettä ja hunajaa. "Eikös tuo ollut juuri se mistä ei saanut syödä", kysyi uskovainen epävarmana. "Ei, ei, tuo puu on juuri sitä varten että sinä sammutat sen hedelmillä janosi ja nälkäsi", sanoi enkeli ihanalla äänellä jossa soivat tiu'ut, kellot ja symbaalit.
Kiitollisena ja luottavaisena uskovainen kurkotti kohti puuta, otti hedelmän ja söi. Samassa musiikki taukosi, kristallivirta pysäytti juoksunsa, valo muuttui pimeydeksi ja lämpötila laski pakkasen puolelle.
Valtava ääni, kuin ukkosen jyrinä, huusi pimeyden takaa: "Hahaa, uusi tulokas, väärin valittu! Kaikki joutuvat nyt ulos täältä ja takaisin maan päälle tuskalla ja vaivalla leipää ansaitsemaan! Ja tällä kertaa jälkipolvet vielä tuhannenkin vuoden jälkeen syyttävät siitä juuri sinua!"
Opetus 1: Paratiisissa on ennenkin ollut käärme.
Opetus 2: Kannattaa harkita kenen neuvoja kuuntelee.
Jumala hoputti uskovaista valtaistuimen luona olevaa orkesterimonttua kohti, oli aika aloittaa ylistys. Tottumattoman uskovaisen sormet tulivat tuota pikaa aroiksi harpunsoittamisesta, joten kun serafi puhalsi torveen hänen ruokataukonsa merkiksi oli uskovainen todella iloinen. No, tämähän on vasta ensimmäinen päivä ja minulla on ikuisesti aikaa totutella, hän ajatteli luottavaisesti kävellessään kohti puutarhaa.
Mutta voi kauhistus! Päästessään hedelmäpuiden luokse uskovainen ei enää muistanutkaan mistä puista sai syödä ja mistä ei, ne kaikki näyttivät aika samanlaisilta. Hän empi siinä nälkäisenä ojentaen kättään vuoroin yhtä, vuoroin toista houkuttelevaa hedelmää kohti. Miksen kuunnellut kunnolla hän ajatteli, pitikin ihastella sitä päärlyporttia juuri silloin kun näistä puista oli puhe!
Onneksi paikalle leijui suuri kaunis enkeli, hohtavan valkoinen ja ihana katsella. Uskovainen kysyi hieman arkana mistä puusta saikaan syödä - taukoa ei ollut enää paljon jäljellä. Enkeli osoitti ihanaa vehreää puuta, sen hedelmät olivat punaisia kuin rubiinit ja tiukkuivat mettä ja hunajaa. "Eikös tuo ollut juuri se mistä ei saanut syödä", kysyi uskovainen epävarmana. "Ei, ei, tuo puu on juuri sitä varten että sinä sammutat sen hedelmillä janosi ja nälkäsi", sanoi enkeli ihanalla äänellä jossa soivat tiu'ut, kellot ja symbaalit.
Kiitollisena ja luottavaisena uskovainen kurkotti kohti puuta, otti hedelmän ja söi. Samassa musiikki taukosi, kristallivirta pysäytti juoksunsa, valo muuttui pimeydeksi ja lämpötila laski pakkasen puolelle.
Valtava ääni, kuin ukkosen jyrinä, huusi pimeyden takaa: "Hahaa, uusi tulokas, väärin valittu! Kaikki joutuvat nyt ulos täältä ja takaisin maan päälle tuskalla ja vaivalla leipää ansaitsemaan! Ja tällä kertaa jälkipolvet vielä tuhannenkin vuoden jälkeen syyttävät siitä juuri sinua!"
Opetus 1: Paratiisissa on ennenkin ollut käärme.
Opetus 2: Kannattaa harkita kenen neuvoja kuuntelee.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=3lgft_YEfsk
hiukan soveltaen.
:D