Niin lapsuus oli mitä oli ja säikyn herkästi kun ihmiset ärtyvät, suuttuvat tai edes korottavat vähän ääntään. Jos itse suutun ja loukkaannun en osaa sanoa assioista koska pelkään seurauksia, koska yleensä siitä on saanut kärsiä. Mutta entä nyt en ole enää kotona ja olen jo aikuinen. Asun ihanan miehen kanssa, jolla on taas ärtyisä mielenlaatu.
Mies ei aina edes tajua sitä kun hän ärtyy ja korottaa ääntään, mutta minä huomaan sen kyllä heti. Olemme tiedostaneet tämän ongelman ja mies vaatii aina et huudan hänelle perkelettä. Mutta en pysty. En uskalla pelkään ja usein en sano mitään ja muutun vain hyvin hiljaiseksi ja rupean jossain välis itkemään. No siitä mieheni ärtyy vielä enemmän, kun hän on sanonut että se ahdistaa kun itken eikä hän tiedä mitä tekisi. No mies ärtyy lisää minä pelkään enemmän. Mukava kierre.
joo minulla huono itsetunto ja syytän itseäni kaikesta sekä yksinäni vaivun ihan epätoivoiseksi.
Mitä siis tekisimme? onko kellään käytännön neuvoja?
Mies sanoi et minut pällilääkärille ja sillä selvä. Minä sain paniikin jo siitä ideasta, joten se ei ole vaihtoehto juuri nyt ainakaan.
Mies ei aina edes tajua sitä kun hän ärtyy ja korottaa ääntään, mutta minä huomaan sen kyllä heti. Olemme tiedostaneet tämän ongelman ja mies vaatii aina et huudan hänelle perkelettä. Mutta en pysty. En uskalla pelkään ja usein en sano mitään ja muutun vain hyvin hiljaiseksi ja rupean jossain välis itkemään. No siitä mieheni ärtyy vielä enemmän, kun hän on sanonut että se ahdistaa kun itken eikä hän tiedä mitä tekisi. No mies ärtyy lisää minä pelkään enemmän. Mukava kierre.
joo minulla huono itsetunto ja syytän itseäni kaikesta sekä yksinäni vaivun ihan epätoivoiseksi.
Mitä siis tekisimme? onko kellään käytännön neuvoja?
Mies sanoi et minut pällilääkärille ja sillä selvä. Minä sain paniikin jo siitä ideasta, joten se ei ole vaihtoehto juuri nyt ainakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulle 30 vuoden terapia, jonka jälkeen ehkä olet aidosti kyspä parisuhteeseen.
Jotain on pielessä jos pielessä on vain se ettet osaa perkelettä sanoa. Tuollaisessa suhteessa et kasva etkä varmaan edes aidosti elä.
Selostaisitko tarkemmin millä tavalla miehesi on ihana? Jos tyyppi ärtyy siitä, että vaimo regressoituu pelkäävän, itkevän lapsen tasolle, en pidä kokonaisuutta kovin ihanana. Menkää pariterapiaan, seurakunnalla on tarjolla hyviä ehkä jopa ilmaisia kursseja esim. Ei ole ollenkaan huono idea sinun itse keskustella omista traumoistasi ja vuorovaikutusongelmista jonkun ulkopuolisen kanssa, omaksi parhaaksesihan se on. Sinulla on ongelmia, joiden takia parhaillaan sössit omaa elämääsi. Voit opetella terveesti pitämään puoliasi elämässä.
mieheni kanssa meillä menee ihanasti. Hän saa minut nauramaan ja minulla on turvallinen olo. Olemme vain vierekkäin ja juttelemme. Yleensä asiat menee näin, mutta jos mies on ärtynyt ja stressaantunut hän saattaa turhastakin räyhätä, korottaa ääntään tai olla vaan kiukkunen ja sen mä huomaan heti. Mies aina välillä tajuaa että tulee vaan halaan mua ja sanoo ettei minulle ole kiukkuinen, mut silloin kun ei tee tuota en minäkään osaa sanoa mitään. Mietin vain että hän on vihainen minulle ja en uskalla edes tehdä mitään kun pelkään niin pelkään saavani turpaan tai jotain mitä hän ei ole edes koskaan tehnyt, mut lapsuudesta vaan jäänyt sellanen varaus aina kaikkeen. Kun joku on kiukkunen edes vähän pitää lähteä pois tai olla ihan hiljaa ettei kukaan tule sinun kimppuun.
EN saa vain selitettyä itselleni että ei mies luultavasti ole käymässä kimppuuni jos vaikka sanoisinkin hänelle jostakin asiasta takaisin.