Suhtautuminen monikansallisiin firmoihin

IPU on toistanut lukemattomia kertoja, että tavoitteenamme on kansainvälisen yhteistyön lisääminen. Yhteistyö on sitä, että täysivaltaiset osapuolet ovat yhteydessä toisiinsa ja sopivat asioista keskenään. EU-jäsenyys on alistussuhde eikä yhteistyösuhde. Itsenäisenä maana voisimme tehdä aitoa yhteistyötä myös EU:n ja kaikkien sen osavaltioiden kanssa. Ja koko muun maailman kanssa. Omista lähtökohdistamme, ei EU:n.

Olet oikeassa, että meillä on paljon annettavaa kansainvälisyydelle. Tuohon ei tarvitse mitään lisätä. Samalla pitää muistaa, että maailma ei ole mikään onnela eikä hyväntekeväisyyskerho. Valitettavasti tämä maailma on susien maailma ja lampaille käy siinä huonosti. Yhteistyön laadun pitää olla sellaista että se palvelee Suomen etua eikä pääosin EU:n suurten jäsenmaiden etua kuten nyt. Omaa etua pitää valvoa jatkuvasti. Siihen tarvitaan kansallinen täysivaltaisuus ja omissa käsissä oleva lainsäädäntövalta sekä omaan valuuttaan perustuva kansantalous, jota voidaan ohjata tarkoituksenmukaisella tavalla tilanteen mukaan.

Maailmaan mahtuu monenkokoisia yhtiöitä, myös monikansallisia. Suomi on riippuvainen muutamista suuryhtiöistä, jotka ennen olivat suomalaisia mutta nykyisin monikansallisia. On totta että ne ovat luoneet suomalaisille hyvinvointia ja mielellään saisivat luoda sitä edelleen, kun ei olisi tuota euroa joka tappaa teollisuuden Suomesta. Valtionyrityksiä on ajan myötä yksityistetty ja samalla EU:n määräämä pääomien vapaa liikkuvuus on tehnyt mahdolliseksi näiden yritysten omistuksen siirron pois Suomesta, joko osittain tai kokonaan. Tästä syystä tilanne on käynyt monimutkaisemmaksi kuin ennen.

Kun näistä asioista puhutaan, pitää muistaa erottaa toisistaan sellaiset asiat kuin suuryritys, monikansallinen suuryritys ja monikansallisten suuryritysten korruptoivat menettelytavat politiikan taustalla. Esim.kotimaisen suuryrityksen etu on ihan eri juttu kuin toinen ääripää eli se, että monikansallinen suuryritys käytännössä ostaa itselleen sopivia EU-lakeja ja muokkaa näin rahan voimalla yhteiskunnallista tilannetta koko EU:n alueella. IPUlla on hyvinkin paljon sympatiaa kotimaisia suuryrityksiä kohtaan mutta kohtalaisen vähän monikansallisia jättejä kohtaan.

Kysymys on siitä, että yhteiskunnallisen kehityksen ohjausta ei saa antaa suuryhtiöiden käsiin, olivat ne sitten kotimaisia tai monikansallisia. Kotimaisten suuryhtiöiden näkökulma tulee ottaa vahvasti huomioon politiikassa, mutta niille ei saa antaa saneluvaltaa yhteiskunnan ohjaamisessa. EU:ssa monikansalliset jättifirmat lobbaavat itselleen sellaisia lakeja kuin tarvitsevat ja unionin lait tulevat voimaan jokaisessa jäsenvaltiossa. Unionin lait ovat kansallisia lakeja ylempänä. Mm. geenimuunnellun tärkkelysperunan viljelylupa Suomessa on hyvä esimerkki meitä kaikkia koskevasta vakavasta asiasta, jossa suuryhtiöiden lobbaaminen on syrjäyttänyt kansalaisten tahdon. Brysselissä on ainakin 30000 yritysten ammattilobbaria jotka kestittävät EU-elinten päättäjiä saadakseen tahtonsa läpi, ja hyvin saavat. Lakeja ostetaan käytännössä rahalla ja Brysselin kautta ne uivat jokaisen jäsenmaan omaan lainsäädäntöön. Näin kaikkien jäsenmaiden kansat ja parlamentit on syrjäytetty päätöksenteosta. Poliittinen korruptio ja monikansallisten yhtiöiden häikäilemättömyys ovat sulautuneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Tätä kokonaisuutta IPU kutsuu yhtiövallaksi. IPU puhuu myös rahavallan ja poliittisen korruption liitosta. Näillä asioilla IPU ei tarkoita sitä, että suuryrityksissä olisi jotain pahaa sinänsä. Ei suinkaan. Eihän esim. metsäteollisuutta voi harjoittaa pienissä yksiköissä. Tarvitsemme ainakin jonkin verran suuryrityksiä ja niiden vientikilpailukyky on pidettävä kunnossa kaiken aikaa. Suuryhtiöiden näkökulma sinänsä on hyvin tärkeää ottaa huomioon ja näinhän IPU on tehnytkin. IPU kantaa suurta huolta kansallisesti tärkeiden suuryritysten toimintaedellytyksistä ja kilpailukyvystä, ja tämän takia se pitää välttämättömänä oman valuutan saamista takaisin vientikilpailukyvyn takeeksi. Kysymys on siitä, että monikansallisille yhtiöille on annettu liian suuri valta niin Suomessa, EU:ssa kuin koko maailmassa. Tältä osin tilannetta on tasapainotettava.

Tämäntyyppisten ongelmien takia EU on kansainvälisen yhteistyön foorumina Suomen etujen vastainen systeemi, vaikka muuten kansainvälisyys on oikein positiivinen asia.

IPU-aktiivi

oikeassa olet kirjoitti:

IPU on toistanut lukemattomia kertoja, että tavoitteenamme on kansainvälisen yhteistyön lisääminen. Yhteistyö on sitä, että täysivaltaiset osapuolet ovat yhteydessä toisiinsa ja sopivat asioista keskenään. EU-jäsenyys on alistussuhde eikä yhteistyösuhde. Itsenäisenä maana voisimme tehdä aitoa yhteistyötä myös EU:n ja kaikkien sen osavaltioiden kanssa. Ja koko muun maailman kanssa. Omista lähtökohdistamme, ei EU:n.

Olet oikeassa, että meillä on paljon annettavaa kansainvälisyydelle. Tuohon ei tarvitse mitään lisätä. Samalla pitää muistaa, että maailma ei ole mikään onnela eikä hyväntekeväisyyskerho. Valitettavasti tämä maailma on susien maailma ja lampaille käy siinä huonosti. Yhteistyön laadun pitää olla sellaista että se palvelee Suomen etua eikä pääosin EU:n suurten jäsenmaiden etua kuten nyt. Omaa etua pitää valvoa jatkuvasti. Siihen tarvitaan kansallinen täysivaltaisuus ja omissa käsissä oleva lainsäädäntövalta sekä omaan valuuttaan perustuva kansantalous, jota voidaan ohjata tarkoituksenmukaisella tavalla tilanteen mukaan.

Maailmaan mahtuu monenkokoisia yhtiöitä, myös monikansallisia. Suomi on riippuvainen muutamista suuryhtiöistä, jotka ennen olivat suomalaisia mutta nykyisin monikansallisia. On totta että ne ovat luoneet suomalaisille hyvinvointia ja mielellään saisivat luoda sitä edelleen, kun ei olisi tuota euroa joka tappaa teollisuuden Suomesta. Valtionyrityksiä on ajan myötä yksityistetty ja samalla EU:n määräämä pääomien vapaa liikkuvuus on tehnyt mahdolliseksi näiden yritysten omistuksen siirron pois Suomesta, joko osittain tai kokonaan. Tästä syystä tilanne on käynyt monimutkaisemmaksi kuin ennen.

Kun näistä asioista puhutaan, pitää muistaa erottaa toisistaan sellaiset asiat kuin suuryritys, monikansallinen suuryritys ja monikansallisten suuryritysten korruptoivat menettelytavat politiikan taustalla. Esim.kotimaisen suuryrityksen etu on ihan eri juttu kuin toinen ääripää eli se, että monikansallinen suuryritys käytännössä ostaa itselleen sopivia EU-lakeja ja muokkaa näin rahan voimalla yhteiskunnallista tilannetta koko EU:n alueella. IPUlla on hyvinkin paljon sympatiaa kotimaisia suuryrityksiä kohtaan mutta kohtalaisen vähän monikansallisia jättejä kohtaan.

Kysymys on siitä, että yhteiskunnallisen kehityksen ohjausta ei saa antaa suuryhtiöiden käsiin, olivat ne sitten kotimaisia tai monikansallisia. Kotimaisten suuryhtiöiden näkökulma tulee ottaa vahvasti huomioon politiikassa, mutta niille ei saa antaa saneluvaltaa yhteiskunnan ohjaamisessa. EU:ssa monikansalliset jättifirmat lobbaavat itselleen sellaisia lakeja kuin tarvitsevat ja unionin lait tulevat voimaan jokaisessa jäsenvaltiossa. Unionin lait ovat kansallisia lakeja ylempänä. Mm. geenimuunnellun tärkkelysperunan viljelylupa Suomessa on hyvä esimerkki meitä kaikkia koskevasta vakavasta asiasta, jossa suuryhtiöiden lobbaaminen on syrjäyttänyt kansalaisten tahdon. Brysselissä on ainakin 30000 yritysten ammattilobbaria jotka kestittävät EU-elinten päättäjiä saadakseen tahtonsa läpi, ja hyvin saavat. Lakeja ostetaan käytännössä rahalla ja Brysselin kautta ne uivat jokaisen jäsenmaan omaan lainsäädäntöön. Näin kaikkien jäsenmaiden kansat ja parlamentit on syrjäytetty päätöksenteosta. Poliittinen korruptio ja monikansallisten yhtiöiden häikäilemättömyys ovat sulautuneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Tätä kokonaisuutta IPU kutsuu yhtiövallaksi. IPU puhuu myös rahavallan ja poliittisen korruption liitosta. Näillä asioilla IPU ei tarkoita sitä, että suuryrityksissä olisi jotain pahaa sinänsä. Ei suinkaan. Eihän esim. metsäteollisuutta voi harjoittaa pienissä yksiköissä. Tarvitsemme ainakin jonkin verran suuryrityksiä ja niiden vientikilpailukyky on pidettävä kunnossa kaiken aikaa. Suuryhtiöiden näkökulma sinänsä on hyvin tärkeää ottaa huomioon ja näinhän IPU on tehnytkin. IPU kantaa suurta huolta kansallisesti tärkeiden suuryritysten toimintaedellytyksistä ja kilpailukyvystä, ja tämän takia se pitää välttämättömänä oman valuutan saamista takaisin vientikilpailukyvyn takeeksi. Kysymys on siitä, että monikansallisille yhtiöille on annettu liian suuri valta niin Suomessa, EU:ssa kuin koko maailmassa. Tältä osin tilannetta on tasapainotettava.

Tämäntyyppisten ongelmien takia EU on kansainvälisen yhteistyön foorumina Suomen etujen vastainen systeemi, vaikka muuten kansainvälisyys on oikein positiivinen asia.

IPU-aktiivi

Hyvä IPU-aktiivi.

Olen kanssasi samaa mieltä asioista, mutta on myös asioita joista näkemykseni poikkeavat ja joitakin en ymmärrä.

Olen samaa mieltä tästä, ja vielä tarkentaisin tätä:

"Kysymys on siitä, että yhteiskunnallisen kehityksen ohjausta ei saa antaa suuryhtiöiden käsiin, olivat ne sitten kotimaisia tai monikansallisia. Kotimaisten suuryhtiöiden näkökulma tulee ottaa vahvasti huomioon politiikassa, mutta niille ei saa antaa saneluvaltaa yhteiskunnan ohjaamisessa."

Millekään yksittäiselle eturyhmittymälle, instanssille tai henkilölle tai niitä palveleville bulvaaneille ei saa antaa yhteiskunnallisten asioiden ohjausta.


"EU:ssa monikansalliset jättifirmat lobbaavat itselleen sellaisia lakeja kuin tarvitsevat ja unionin lait tulevat voimaan jokaisessa jäsenvaltiossa"

Ei se koske rajoittuneesti pelkästään Euroopan Unionia. Miten olisi kotimaassa ihan pelkästään Lex Nokia, Lex Karpela tai vaikkapa S-Ryhmän kaavoitushakemus paikallisella aluetasolla jossa sielläkin lobataan ihan samalla tavalla. Itse asiassa olen sitä mieltä, että lobbaaminen on sitä vaikeampaa mitä ylemmällä tasolla liikutaan.

herättyäni kysyä samaa asiaa. Vastauksista päätellen itsenäisyyspuolue puolustaa myös tätä itse rikollisena pitämääni pörssitoimintaa. Oliko itsenäisyyspuolueen jäsenten mielestä rehellistä ja oikeudenmukaista esim. se, miten Lilius rahasti miljoonavoitot itselleen myös sähkölaskujen avulla. Omista sähkölaskuistani ainakin n. 50-65 % oli muuta laskua kuin itse sähkönkäytöstä aiheutunutta laskua.
Köyhien sähkölaskuthan maksoi ja maksaa kaupunkien sos-virastot kansalaisten verovaroista, samoin ylikalliiden asuntojen liian korkeat vuokranosuudet jne.
Koska kaupungin päättäjät ovat tienneet, mitä maksavat ja kenelle, saako kaupungit jälkikäteen takaisin maksamiensa asiakkaiden ylisuuret esim. sähkölaskut? Tätä asioiden hoitotyyliähän myös Kela edustaa, ensin antamalla ja sitten ottamalla toisella kädellä "kiertoteiden" kautta pois - ehkä korkokulujen kautta jopa enemmän kuin on antanut.

Onko itsenäisyyspuolueen mielestä tällainen asioiden hoito oikeudenmukaista ja hyväksyttävää? Entä se, kun Sulo Aittoniemi tutki näitä pörssitoimintaan kuuluvia rikoksia, oliko se oikein, että häneltä evättiin oikeus tutkia? Oman kirjoittamansa tiedon perusteella Aittoniemi erotettiin poliisin tehtävistä ja korvikkeeksi hänestä tehtiin kansanedustaja tähän eun jäsenmaan pörssisuomeen (pitää kieltää käyttää nimitystä Suomi).

Onko myös se oikein, että rehellisesti toimivasta ammatinharjoittajasta tehdään jatkuvasti epäiltävä rikollinen, mutta tästä rikollisesta pörssitoiminnasta on tehty hyväksyttävä valtiomme ja kuntien päättäjien tapa toimia?
Nykyinen tilanne Suomessa on hirveä. Nyt nämä "näkymättömät" päättäjät eli osakkeenomistajat ovat uhanneet poistaa esim. Fortumista johtokunnan, koska johtokunta ei hyväksy sitä, että osakkeenomistajilla eli sen nykyisillä "näkymättömillä päättäjillä" ei ole mitään vastuuta sen yrityksen toiminnasta, jonka työntekijöiden selkänahasta he voittonsa kynivät. Eivätkä he sijoita saamiaan voittoja yrityksen investointiin tai muuhun kehittämiseen He vain vaativat lisää työtehoa ja uurastusta, jotta saisivat enemmän osakevoittoja. Absurdein tilanne on yrityksessä, jossa työntekijät itse omistavat työnantajansa firman osakkeita, ja vaativat samalla itseltään enemmän tehoa, osaamista jne., jotta saisivat enemmän osakevoittoa. Eikös esim. sanomalehtialalla toimittu juuri näin?

suomimummo kirjoitti:

herättyäni kysyä samaa asiaa. Vastauksista päätellen itsenäisyyspuolue puolustaa myös tätä itse rikollisena pitämääni pörssitoimintaa. Oliko itsenäisyyspuolueen jäsenten mielestä rehellistä ja oikeudenmukaista esim. se, miten Lilius rahasti miljoonavoitot itselleen myös sähkölaskujen avulla. Omista sähkölaskuistani ainakin n. 50-65 % oli muuta laskua kuin itse sähkönkäytöstä aiheutunutta laskua.
Köyhien sähkölaskuthan maksoi ja maksaa kaupunkien sos-virastot kansalaisten verovaroista, samoin ylikalliiden asuntojen liian korkeat vuokranosuudet jne.
Koska kaupungin päättäjät ovat tienneet, mitä maksavat ja kenelle, saako kaupungit jälkikäteen takaisin maksamiensa asiakkaiden ylisuuret esim. sähkölaskut? Tätä asioiden hoitotyyliähän myös Kela edustaa, ensin antamalla ja sitten ottamalla toisella kädellä "kiertoteiden" kautta pois - ehkä korkokulujen kautta jopa enemmän kuin on antanut.

Onko itsenäisyyspuolueen mielestä tällainen asioiden hoito oikeudenmukaista ja hyväksyttävää? Entä se, kun Sulo Aittoniemi tutki näitä pörssitoimintaan kuuluvia rikoksia, oliko se oikein, että häneltä evättiin oikeus tutkia? Oman kirjoittamansa tiedon perusteella Aittoniemi erotettiin poliisin tehtävistä ja korvikkeeksi hänestä tehtiin kansanedustaja tähän eun jäsenmaan pörssisuomeen (pitää kieltää käyttää nimitystä Suomi).

Onko myös se oikein, että rehellisesti toimivasta ammatinharjoittajasta tehdään jatkuvasti epäiltävä rikollinen, mutta tästä rikollisesta pörssitoiminnasta on tehty hyväksyttävä valtiomme ja kuntien päättäjien tapa toimia?
Nykyinen tilanne Suomessa on hirveä. Nyt nämä "näkymättömät" päättäjät eli osakkeenomistajat ovat uhanneet poistaa esim. Fortumista johtokunnan, koska johtokunta ei hyväksy sitä, että osakkeenomistajilla eli sen nykyisillä "näkymättömillä päättäjillä" ei ole mitään vastuuta sen yrityksen toiminnasta, jonka työntekijöiden selkänahasta he voittonsa kynivät. Eivätkä he sijoita saamiaan voittoja yrityksen investointiin tai muuhun kehittämiseen He vain vaativat lisää työtehoa ja uurastusta, jotta saisivat enemmän osakevoittoja. Absurdein tilanne on yrityksessä, jossa työntekijät itse omistavat työnantajansa firman osakkeita, ja vaativat samalla itseltään enemmän tehoa, osaamista jne., jotta saisivat enemmän osakevoittoa. Eikös esim. sanomalehtialalla toimittu juuri näin?

Eduskunta suojelee ja on huolissaan Itä-merestä. Toisella kädellä se tuhoaa Itä-Suomea antamalla hyväksyntänsä uraanikaivosten rakentamiseen. Eikös ne samat saasteet ajaudu lopulla myös Itä-mereen? Onko oikein, että kansalaisilta, jotka hankkivat osan ruoastaan luonnosta, tämä luonto myrkytetään ja samalla myrkytetään ihmiset?
Suomi on yläpäästään kapea, joten samalla Suomesta myrkytetään miltei koko Suomi! Vain sillä on merkitystä, että nämä näkymättöminä olevat ahneet ja ennestään jo rikkaat saavat vielä enemmän itselleen rahaa - uhkapeluruutta harrastamalla - kuumatkailuihinko miljoonavoittonsa tuhlaten.
Onko oikein että uhkapeluruudesta on tehty valtion suojeluksessa olevaa toimintaa johtaa ja päättää maamme asioista?

Globalisaatio on samaa rosvoamista kuin aina ennenkin. Sen tarkoitus on luoda rahaa halvalla työvoimalla ja maaperää ryöstämällä. Juuri suuryritykset sitä ovat harjoittaneet valtioiden tuella,mm sotavoimien avulla. Tällainen toiminta ei ole kestävää missään mielessä. Nytkin jo on nähty mihin tämä johtaa,mutta yritykset eivät voi perääntyä täystuhon häämöttäessäkään.
Suomikin on nyt joutunut leväperäisen lainsäädäntömme takia mukaan monella tapaa ryöstön kohteeksi. Kaivostoiminta karmeimpana esimerkkinä. Tähän kuuluu aina mukaan hallitsijoiden lahjominen. Siksi Suomeen on tulossa lisää ydinvoimaloita ja uraani ja muita kaivoksia. Raha ratkaisee ympäristömme kohtalon. Tämä on valitettavaa koska olimme olleet vuosikymmeniä erossa tästä lukuunottamatta Petsamoa,jonka vuoksi jouduimme pahaan välikäteen.
Nyt olemme samassa junassa kehitysmaiden kanssa,eikä hyvältä näytä. Muutamat vaurastuvat,kansalta vaan loppuu kaikki työ ja kunnon elämän edellytykset vaikka suurimmat ongelmat ovat vasta tulossa. Ne voitaisiin välttää lähes kokonaan mikäli meillä olisi valta hyppysissä.

oikeassa olet kirjoitti:

IPU on toistanut lukemattomia kertoja, että tavoitteenamme on kansainvälisen yhteistyön lisääminen. Yhteistyö on sitä, että täysivaltaiset osapuolet ovat yhteydessä toisiinsa ja sopivat asioista keskenään. EU-jäsenyys on alistussuhde eikä yhteistyösuhde. Itsenäisenä maana voisimme tehdä aitoa yhteistyötä myös EU:n ja kaikkien sen osavaltioiden kanssa. Ja koko muun maailman kanssa. Omista lähtökohdistamme, ei EU:n.

Olet oikeassa, että meillä on paljon annettavaa kansainvälisyydelle. Tuohon ei tarvitse mitään lisätä. Samalla pitää muistaa, että maailma ei ole mikään onnela eikä hyväntekeväisyyskerho. Valitettavasti tämä maailma on susien maailma ja lampaille käy siinä huonosti. Yhteistyön laadun pitää olla sellaista että se palvelee Suomen etua eikä pääosin EU:n suurten jäsenmaiden etua kuten nyt. Omaa etua pitää valvoa jatkuvasti. Siihen tarvitaan kansallinen täysivaltaisuus ja omissa käsissä oleva lainsäädäntövalta sekä omaan valuuttaan perustuva kansantalous, jota voidaan ohjata tarkoituksenmukaisella tavalla tilanteen mukaan.

Maailmaan mahtuu monenkokoisia yhtiöitä, myös monikansallisia. Suomi on riippuvainen muutamista suuryhtiöistä, jotka ennen olivat suomalaisia mutta nykyisin monikansallisia. On totta että ne ovat luoneet suomalaisille hyvinvointia ja mielellään saisivat luoda sitä edelleen, kun ei olisi tuota euroa joka tappaa teollisuuden Suomesta. Valtionyrityksiä on ajan myötä yksityistetty ja samalla EU:n määräämä pääomien vapaa liikkuvuus on tehnyt mahdolliseksi näiden yritysten omistuksen siirron pois Suomesta, joko osittain tai kokonaan. Tästä syystä tilanne on käynyt monimutkaisemmaksi kuin ennen.

Kun näistä asioista puhutaan, pitää muistaa erottaa toisistaan sellaiset asiat kuin suuryritys, monikansallinen suuryritys ja monikansallisten suuryritysten korruptoivat menettelytavat politiikan taustalla. Esim.kotimaisen suuryrityksen etu on ihan eri juttu kuin toinen ääripää eli se, että monikansallinen suuryritys käytännössä ostaa itselleen sopivia EU-lakeja ja muokkaa näin rahan voimalla yhteiskunnallista tilannetta koko EU:n alueella. IPUlla on hyvinkin paljon sympatiaa kotimaisia suuryrityksiä kohtaan mutta kohtalaisen vähän monikansallisia jättejä kohtaan.

Kysymys on siitä, että yhteiskunnallisen kehityksen ohjausta ei saa antaa suuryhtiöiden käsiin, olivat ne sitten kotimaisia tai monikansallisia. Kotimaisten suuryhtiöiden näkökulma tulee ottaa vahvasti huomioon politiikassa, mutta niille ei saa antaa saneluvaltaa yhteiskunnan ohjaamisessa. EU:ssa monikansalliset jättifirmat lobbaavat itselleen sellaisia lakeja kuin tarvitsevat ja unionin lait tulevat voimaan jokaisessa jäsenvaltiossa. Unionin lait ovat kansallisia lakeja ylempänä. Mm. geenimuunnellun tärkkelysperunan viljelylupa Suomessa on hyvä esimerkki meitä kaikkia koskevasta vakavasta asiasta, jossa suuryhtiöiden lobbaaminen on syrjäyttänyt kansalaisten tahdon. Brysselissä on ainakin 30000 yritysten ammattilobbaria jotka kestittävät EU-elinten päättäjiä saadakseen tahtonsa läpi, ja hyvin saavat. Lakeja ostetaan käytännössä rahalla ja Brysselin kautta ne uivat jokaisen jäsenmaan omaan lainsäädäntöön. Näin kaikkien jäsenmaiden kansat ja parlamentit on syrjäytetty päätöksenteosta. Poliittinen korruptio ja monikansallisten yhtiöiden häikäilemättömyys ovat sulautuneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Tätä kokonaisuutta IPU kutsuu yhtiövallaksi. IPU puhuu myös rahavallan ja poliittisen korruption liitosta. Näillä asioilla IPU ei tarkoita sitä, että suuryrityksissä olisi jotain pahaa sinänsä. Ei suinkaan. Eihän esim. metsäteollisuutta voi harjoittaa pienissä yksiköissä. Tarvitsemme ainakin jonkin verran suuryrityksiä ja niiden vientikilpailukyky on pidettävä kunnossa kaiken aikaa. Suuryhtiöiden näkökulma sinänsä on hyvin tärkeää ottaa huomioon ja näinhän IPU on tehnytkin. IPU kantaa suurta huolta kansallisesti tärkeiden suuryritysten toimintaedellytyksistä ja kilpailukyvystä, ja tämän takia se pitää välttämättömänä oman valuutan saamista takaisin vientikilpailukyvyn takeeksi. Kysymys on siitä, että monikansallisille yhtiöille on annettu liian suuri valta niin Suomessa, EU:ssa kuin koko maailmassa. Tältä osin tilannetta on tasapainotettava.

Tämäntyyppisten ongelmien takia EU on kansainvälisen yhteistyön foorumina Suomen etujen vastainen systeemi, vaikka muuten kansainvälisyys on oikein positiivinen asia.

IPU-aktiivi

Kun poliitikot ryhtyivät tukemaan massiivisesti vientiteollisuutta EU-jäsenyydellä
,niin astuttiin yli kynnyksen tietämättä mihin se johtaa. Tällä päätöksellä luotiin kannattamattomaksi suomalainen työ. Ei ole mahdollista että tukiaisilla rahoitetaan myös tuotannon kannattamattomuus Suomessa. syynä virheeseen oli varmaan korruptio kuten aina tällaisia päätöksiä tehdessä. Nyt ainakin on paljastunut että tuontiyrittäjät ovat lahjoneet valtapuolueet laidasta laitaan. Siksi ne ovatkin kaikki samanlaisia.
IPU on poikkeus ja siksi sitä pidetään vaarallisena näille bisneksille. Pienetkin paljastukset voivat muuttaa kansan äänestyskäyttäytymisen. Nukkuvien puolue kasvaa ja siihen liittyy jo suurin osa koulutetusta väestöstä koska juuri he ovat eniten kärsimässä valtion verorahojen haaskauksesta vientiin ja jopa tuontiin. Kun vielä tehdään surkeita,haaskaavia energiapäätöksiä,niin pian ollaan aivan allikossa. Mm Keskustalla on koko pakka sekaisin. Ennen vaaleja se on lupaamassa jo kuuta taivaalta,vaikka jokainen tietää valtion kassan olevan tyhjän.