Heti ensimmäisenä sanon, että paraneminen ei ole minulle vaihtoehto. Haluan toki, mutten pysty. Haluan parantua mutta toisaalta haluan myös ylläpitää alipainoista vartaloani.. En halua laihtuakkaan. Olen huomannut, että syömishäiriöni muuttaa muotoaan.
Aloin sairastua vakavaan anoreksiaan laihtuessani 20 kiloa lyhyessä ajassa, ja ehdin sairastaa sitä lievänä pari kuukautta. Opettelin väkisin oksentamaan jotta selviäisin pakollisista ruokailusta mutta minusta tuntuu että nyt pystyn itse "valitsemaan" syömishäiriöni muodon. Jos en oksenna (pystyn helposti olemaan oksentamatta, koska ahmiminen ällöttää minua, tykkään syödä hataasti ja nautiskellen, en tykkää makeasta, oksentaminen on joka kerta fyysisesti rankkaa jne..) niin heti alan tarkkailemaan kaloreita ja ajattelemaan ruokaa, ja se tuo mukanaan anoreksian oireet: alan saamaan pakkomielteitä ruuasta, sallittu kaloriraja pienenee koko ajan, sallittuja ruokia koko ajan vähemmän ja vähemmän ja alan laihtumaan nopeasti ja nauttimaan siitä. Saan näitä oireita nopeasti ja PALJON! Se on pelottavaa, sillä en halua anoreksiaa, ja pelkään eniten että se ottaa kontrollin minusta, minusta tulee sairaalloisen alipainoinen ja ihmiset huomaavat sairauteni.
Tällä foorumilla varoitellaan koko ajan kuinka bulimia ottaa vallan.. Vaikka olen elämässäni voittanut monta riippuvutta (tupakka, kahvi, sokeri, ylipaino) joudun mielummin bulimian riepoteltavaksi kuin sairastun anoreksiaan. Se vaikuttaa kahdesta pahasta pienemmältä. Bulimikkoa ei eroa joukosta, bulimikosta ei tule sairaalloisen laihaa, bulimia on yleisempi, oireet ja terveyden haittavaikutukset ovat pienemmät. Voin paremmin bulimisena kautenani: otan syömisasiat RAUHALLISESTI, voin syödä aikaisemmin kiellettyjä ruokia, eikä tarvitse tyytyä syömään pelkkiä turvaruokia, koska tiedän että jos joskus tulee syötyä liikaa on aina pakokeino. En laske pakkomielteisesti kaloreita, vaan voin syödä fiiliksen mukaan ja syödä normaaleita ruokia, pysyen silti päivittäisessä kalorirajassani. Saan aina silloin tällöin mielihaluja ja jos mieleni tekee vaikkapa pastaa (minun ehdottomasti kielletyin ruoka) ja päätän tehdä pastaa, oksennan suurimman osan pois (en siis edes loppuun saakka). En ole vielä kokenut tarvetta ahmia, minulle ahmimista on kaikki ruoka jos päivän kalorit menevät yli 1000. Minua ei palele koko ajan, näytän terveemmältä ja elämä on helpompaa bulimian kanssa kuin anoreksian, jolloin ajattelen ja suunnitellen ruokailuja 24/7.
Haluaisin myös kertoa, nyt olen oman kokemuksen kautta huomannut kuinka bulimia tuo mukanaan vainoharhaisuutta (nolot kauppareissut, turvottaako poskia? jne..): VAIN BULIMIKKO katsoo muita sillä silmällä. Silloin kun oli terve tai jopa kun sairastin anoreksiaa, en ikimaailmassa olisi kiinnittänyt huomiota jos joku laiha tyttö osti kasan herkkuja tai ahmii itsensä ähkyyn ja viipyy vessassa jne.. Saatoin korkeintaan ajatella, että onnentyttö ettei tule huono omatunto tai että jotkut ovat onnekkaita kun eivät liho tuollaisesta..! :D Ystäväni, silmieni alla, sairastavat bulimiaa ja olen tajunnut sen vasta nyt kun olen itse sairastunut! Minusta on tullut nyt myös ostoskori- ja hamsterinaamakyttääjä! :D
Aloin sairastua vakavaan anoreksiaan laihtuessani 20 kiloa lyhyessä ajassa, ja ehdin sairastaa sitä lievänä pari kuukautta. Opettelin väkisin oksentamaan jotta selviäisin pakollisista ruokailusta mutta minusta tuntuu että nyt pystyn itse "valitsemaan" syömishäiriöni muodon. Jos en oksenna (pystyn helposti olemaan oksentamatta, koska ahmiminen ällöttää minua, tykkään syödä hataasti ja nautiskellen, en tykkää makeasta, oksentaminen on joka kerta fyysisesti rankkaa jne..) niin heti alan tarkkailemaan kaloreita ja ajattelemaan ruokaa, ja se tuo mukanaan anoreksian oireet: alan saamaan pakkomielteitä ruuasta, sallittu kaloriraja pienenee koko ajan, sallittuja ruokia koko ajan vähemmän ja vähemmän ja alan laihtumaan nopeasti ja nauttimaan siitä. Saan näitä oireita nopeasti ja PALJON! Se on pelottavaa, sillä en halua anoreksiaa, ja pelkään eniten että se ottaa kontrollin minusta, minusta tulee sairaalloisen alipainoinen ja ihmiset huomaavat sairauteni.
Tällä foorumilla varoitellaan koko ajan kuinka bulimia ottaa vallan.. Vaikka olen elämässäni voittanut monta riippuvutta (tupakka, kahvi, sokeri, ylipaino) joudun mielummin bulimian riepoteltavaksi kuin sairastun anoreksiaan. Se vaikuttaa kahdesta pahasta pienemmältä. Bulimikkoa ei eroa joukosta, bulimikosta ei tule sairaalloisen laihaa, bulimia on yleisempi, oireet ja terveyden haittavaikutukset ovat pienemmät. Voin paremmin bulimisena kautenani: otan syömisasiat RAUHALLISESTI, voin syödä aikaisemmin kiellettyjä ruokia, eikä tarvitse tyytyä syömään pelkkiä turvaruokia, koska tiedän että jos joskus tulee syötyä liikaa on aina pakokeino. En laske pakkomielteisesti kaloreita, vaan voin syödä fiiliksen mukaan ja syödä normaaleita ruokia, pysyen silti päivittäisessä kalorirajassani. Saan aina silloin tällöin mielihaluja ja jos mieleni tekee vaikkapa pastaa (minun ehdottomasti kielletyin ruoka) ja päätän tehdä pastaa, oksennan suurimman osan pois (en siis edes loppuun saakka). En ole vielä kokenut tarvetta ahmia, minulle ahmimista on kaikki ruoka jos päivän kalorit menevät yli 1000. Minua ei palele koko ajan, näytän terveemmältä ja elämä on helpompaa bulimian kanssa kuin anoreksian, jolloin ajattelen ja suunnitellen ruokailuja 24/7.
Haluaisin myös kertoa, nyt olen oman kokemuksen kautta huomannut kuinka bulimia tuo mukanaan vainoharhaisuutta (nolot kauppareissut, turvottaako poskia? jne..): VAIN BULIMIKKO katsoo muita sillä silmällä. Silloin kun oli terve tai jopa kun sairastin anoreksiaa, en ikimaailmassa olisi kiinnittänyt huomiota jos joku laiha tyttö osti kasan herkkuja tai ahmii itsensä ähkyyn ja viipyy vessassa jne.. Saatoin korkeintaan ajatella, että onnentyttö ettei tule huono omatunto tai että jotkut ovat onnekkaita kun eivät liho tuollaisesta..! :D Ystäväni, silmieni alla, sairastavat bulimiaa ja olen tajunnut sen vasta nyt kun olen itse sairastunut! Minusta on tullut nyt myös ostoskori- ja hamsterinaamakyttääjä! :D
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.