löytää organisoidun uskonnon kautta? Omistammeko mahdollisimman paljon aikaa miediskelylle, ja hengellisten kirjojen lukemiselle ja siten uskonnollisiin kokouksiin osalistumiselle. Lyhyesti sanoen, olemme kovin vakavia "Jumalan etsinnässämme? Mutta eikö ole niin, että olipa epäkypsä mieli miten vakava hyvänsä, niin sen pintapuolisuus tulee esiin hänen vaikutuksistaan, joille hän on altis.
Voiko Jumalan löytää siis organisoidun uskonnon avulla? Kun me emme ttiedä uskonnosta muuta, kuin sen mitä meille on lapsesta saakka tyrkytetty: Satojen vuosien aikana ovat organisoidut uskonnot nopettaneet meitä uskomaan tähän tai tuohon kirkkokuntaan. Tosiasiallisesti jokainen suurempi, tai pienempi uskonnollinen johtaja on seurannut Isänsä uskoa ja ollut riippuvainen sen perinteistä, ja siten se merkitsee heille elämäntapaa.
Henkiset opettajat ja uskonnolliset kirjat ovat säätäneet elämäntavan heitä varten, ja sen seuraaminen jokapäiväisessä elämässä on sitten uskontoa. Mutta onko uskonto jonkun toisen säätämän kaavan seuraamista, olipa tuo toinen mielestään kuinka suuri auktoriteetti uskonnon johtaja tahansa?
Noudattaminen on vain pelkkää mukautumista kaavaan, eli tuon kaavan jäljittelemistä, joka tehdään lohduttavan palkkion toivossa. Onhan selvää, ettei sellainen ole todellakaan uskontoa todellisessa merkityksessä. Yksilön vapauttaminen kaavasta ja ihmisten luomista oppipäätelmistä,, kaavasta, palkkion toivosta, kateudesta, ahneudesta, kateudesta, väkivaltaisuudesta menestyksen vallanhimosta. Niin, että mieli vapautuu kaikista vastakkaisuuksista, ristiriidasta, pettymyksistä.
Silloin vasta usko voi alkaa viriämään, ja vain sellaisen mielen on mahdollista oivaltaa se: Mikä on tosi - totuus. Sellainen mieli mieli ei enään ole minkään organisoidun uskonto järjestelmän alainen, eikä hän enään joudu minkään painostuksen alaiseksi. Ja vain tallainen mieli kykenee hiljentymään kokonaisuudessaan. - Ja se mikä on ihmismielen ulottuvaisuuden - tuollapuolen on hänessä mahdollista syntyä.
Mutta organisoidut uskonnot; ikävä kyllä, vain pyrkivät kytkemään ihmisen mielen johonkin auktoritääriseen uskonto-kaavaan valmiiki ajateltuun kaavaan, siten tekemällä ihmisen sidonnaiseksi. Meidät on kasvatettu ajattelemaan kaavan ja sen uskonnollisten sääntöjen puitteissa. Kirkko hartausharjoituksineen, seremioineen, uskomuksineen ja dogmeineen, - se on aina ollut meille uskontoa.
Todellisen Jeesuksen Kristuksen mukainen evankeliumin Usko ja toiminta on ihmismielen irroittamista kaavasta, jonka nuo kollektiiviset uskomukset menneinä aikoina ovat luoneet ihmisen sitomiseksi oppi kaavoihinsa. Mieli on vain takertunut "kollektiiviseen moraaliin", ja siihen sisältyvään voiton himoon, kunnian himoon, kunnioitettavuuteen ja vallantavoitteluun.
Kaiken tämän ymmärtämisellä pitäisi jo olla oma toimintansa joka vapauttaa meidät 'sisäisest', ja vain silloin me kykenemme ymmärtämään, säälimään ja rakastamaan, vasta silloin korkein, eli Jumala voi ottaa meidät oman tahtonsa käyttöön.
Kykenemmekö tämän ymmärtämiseen, vai onko ymmärryksemme sidottu kirkollisen järjestön oppi ja kaavarakennelmiin. Tarvitsemmeko yhä tuon toisen organisoidun järjestelmäkirkon myötävaikutusta ja opastusta, - vai emmekö halua olla vapaat jos kerta mielemme kulkee oikeaan suuntaan Jeesus Kristuksen valmistamaan evankeliumin vapauteen. Emme kai tarvitse kuin Kristuksen tarjoamaa vapautta. Vapaus viriää silloin itsetuntemuksen myötä, ja siinä ei ole enää kysymys toisen opastuksesta.
Voiko Jumalan löytää siis organisoidun uskonnon avulla? Kun me emme ttiedä uskonnosta muuta, kuin sen mitä meille on lapsesta saakka tyrkytetty: Satojen vuosien aikana ovat organisoidut uskonnot nopettaneet meitä uskomaan tähän tai tuohon kirkkokuntaan. Tosiasiallisesti jokainen suurempi, tai pienempi uskonnollinen johtaja on seurannut Isänsä uskoa ja ollut riippuvainen sen perinteistä, ja siten se merkitsee heille elämäntapaa.
Henkiset opettajat ja uskonnolliset kirjat ovat säätäneet elämäntavan heitä varten, ja sen seuraaminen jokapäiväisessä elämässä on sitten uskontoa. Mutta onko uskonto jonkun toisen säätämän kaavan seuraamista, olipa tuo toinen mielestään kuinka suuri auktoriteetti uskonnon johtaja tahansa?
Noudattaminen on vain pelkkää mukautumista kaavaan, eli tuon kaavan jäljittelemistä, joka tehdään lohduttavan palkkion toivossa. Onhan selvää, ettei sellainen ole todellakaan uskontoa todellisessa merkityksessä. Yksilön vapauttaminen kaavasta ja ihmisten luomista oppipäätelmistä,, kaavasta, palkkion toivosta, kateudesta, ahneudesta, kateudesta, väkivaltaisuudesta menestyksen vallanhimosta. Niin, että mieli vapautuu kaikista vastakkaisuuksista, ristiriidasta, pettymyksistä.
Silloin vasta usko voi alkaa viriämään, ja vain sellaisen mielen on mahdollista oivaltaa se: Mikä on tosi - totuus. Sellainen mieli mieli ei enään ole minkään organisoidun uskonto järjestelmän alainen, eikä hän enään joudu minkään painostuksen alaiseksi. Ja vain tallainen mieli kykenee hiljentymään kokonaisuudessaan. - Ja se mikä on ihmismielen ulottuvaisuuden - tuollapuolen on hänessä mahdollista syntyä.
Mutta organisoidut uskonnot; ikävä kyllä, vain pyrkivät kytkemään ihmisen mielen johonkin auktoritääriseen uskonto-kaavaan valmiiki ajateltuun kaavaan, siten tekemällä ihmisen sidonnaiseksi. Meidät on kasvatettu ajattelemaan kaavan ja sen uskonnollisten sääntöjen puitteissa. Kirkko hartausharjoituksineen, seremioineen, uskomuksineen ja dogmeineen, - se on aina ollut meille uskontoa.
Todellisen Jeesuksen Kristuksen mukainen evankeliumin Usko ja toiminta on ihmismielen irroittamista kaavasta, jonka nuo kollektiiviset uskomukset menneinä aikoina ovat luoneet ihmisen sitomiseksi oppi kaavoihinsa. Mieli on vain takertunut "kollektiiviseen moraaliin", ja siihen sisältyvään voiton himoon, kunnian himoon, kunnioitettavuuteen ja vallantavoitteluun.
Kaiken tämän ymmärtämisellä pitäisi jo olla oma toimintansa joka vapauttaa meidät 'sisäisest', ja vain silloin me kykenemme ymmärtämään, säälimään ja rakastamaan, vasta silloin korkein, eli Jumala voi ottaa meidät oman tahtonsa käyttöön.
Kykenemmekö tämän ymmärtämiseen, vai onko ymmärryksemme sidottu kirkollisen järjestön oppi ja kaavarakennelmiin. Tarvitsemmeko yhä tuon toisen organisoidun järjestelmäkirkon myötävaikutusta ja opastusta, - vai emmekö halua olla vapaat jos kerta mielemme kulkee oikeaan suuntaan Jeesus Kristuksen valmistamaan evankeliumin vapauteen. Emme kai tarvitse kuin Kristuksen tarjoamaa vapautta. Vapaus viriää silloin itsetuntemuksen myötä, ja siinä ei ole enää kysymys toisen opastuksesta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Organisoidussa uskonnossa tapahtuu sellainen mystinen orgasmi että tehdään hankalia käännynnäisiä ...
Matt. 23:15
Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset,
te ulkokullatut,
kun te kierrätte meret ja mantereet
tehdäksenne yhden käännynnäisen;
ja kun joku on siksi tullut, niin teette
hänestä helvetin lapsen,
kahta vertaa pahemman,
kuin te itse olette!
Sulla Antti on tou kuvakieli mainio! Vaikka me paljon vakaavoidummekin näitä kommentteja kirjoitellessamme, niin on joskus tietysti hyvä käyttää aivan selventävää kuvakieltä, niin että sain aivan naurun purskahduksen, kiitos vaan Antti, se oli hyvä vertaus. eremith.
http://www.youtube.com/watch?v=5lvU-DislkI&feature=fvst
Tämä ei tosin sovi Adventtikirkkoon.
tai seurakuntaa ei kristinuskoa olisi - mutta olet oikeassa siinä että usko on jokaisen oma ei seurakunnan tai kirkon. Pahimpia ovat tämänkaltaiset helvetinsaarnaajat.
http://www.youtube.com/watch?v=c9U_lWmAsYM&NR=1