Tehkää nuoret perässä. Minä olen tehnyt jo 40 vuotta töitä ja työtä jatkuvat edelleen. 15-vuotiaana aloitettu ja eläkkeeni varmasti tienannut. Kyllä nykyinen osa-aikaeläke ja varhaiseläkemahdollisuus täytyy olla, että jokainen voi valita mielensä mukaan milloin haluaa työelämästä lähteä kokonaan tai osittain. Kyllä meidän sukupolvi on kaikkensa antanut ja vähän enemmänkin. Mikään korjaus työelämässä ei enää auta meikäläisiä. Niin älytöntä työelämä on viime vuosina ollut, ettei siitä millään enää toivu. Ei auta uupumislomat ym. ratkaisut. Ja kaikki jää kuitenkin puheen tasoille eikä mitään tosissaan tehdä työelämän hyväksi. Aina on puhuttu mutta mitään ei ole tapahtunut. Työeämässä jatkavat edelleen kiusaajat ja kiusatut. Muistihäiriöistä kärsivät saavat jatkaa kaikessa rauhassa töissä puolikuntoisina, työterveyshuolto ei ota kantaa. Muistiongelmaiset eivät kuulemma heille kuulu. Rauhassa saat olla uupunut ja työtulos ei varmasti toteudu mutta ei siitä kukaan välitä. Kaikkeja kyselyjä tehdään mutta kysymykset eivät vastaa todellisuutta tai ei kysytä sitä mitä pitäisi. Näin saadaan näyttämään siltä, että kaikki jaksavat tehdä pitempää työuraa. Mikään ei pidä paikkanssa. Kaikkea puhutaan vain yhteiskunnan rahareikien täyttämiseksi, ei työntekijöiden auttamiseksi.
Työelämässä 40 vuotta
lähtölaskenta
188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Työelämä muuttuu. Työikäisiä on koko ajan vähemmän (iäkkäitä täytyy jaksaa yhä pidempään ja yrityksiä pyöritetään entistä pienemmällä määrällä ihmisiä) ja työtehtäviä tuntuu olevan enemmän ja enemmän. Työnantajan odotukset ovat suuret ja työnantajat asettavat paineita työntekijöille, kun aina vaan menee huonommin ja pitäisi ehtiä entistä enemmän.
Kun kolmekymppiset painivat määräaikaisissa työsuhteissa jaksamisen, sekä henkisen että fyysisen, sekä omien toiveiden kanssa, mikä paine syntyykään iäkkäimmillä työntekijöillä. ”Teen tässä vain vähän töitä illalla kotona, jotta saan kaiken tehtyä.
Tutkimukset osoittavat, että määräaikaisissa työsuhteissa olevat eivät uskalla osallistua työpaikan kehittämiseen, he voivat työpaikoilla muita huonommin ja kokevat epävarmuutta kokonaisvaltaisesti muita enemmän elämässään. Voi perustellusti kysyä, kehittyykö työelämä tai piteneekö työurat tällä tavalla?
Vakituisen työsuhteen ei pitäisi olla mikään palkinto, vaan sen tulisi olla edelleen työelämän perustilanne. Uralla eteneminen ja työpaikan vaihtaminen on luonnollista, mutta tämän pitäisi olla mahdollista turvallisesti ja siten, että asiasta voi itse päättää. Jossain vaiheessa työnantaja alkoi käyttämään määräaikaisia työsuhteita pidennettyinä koeaikoina. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että sitoutuminen tällaisiin yrityksiin, jotka käyttävät työntekijöitään räikeästi hyväksi on tosi heikkoa.
Ristiriita jaksamisessa on siis selkeä iäkkäämmän, vakituisen työntekijän ja pätkätyötä tekevät nuoremman työntekijän välillä. Toinen ei jaksa ja uupuu työtaakan alla, toinen sen takia, että työ on epävarmaa ja omaa osaamista ei voi käyttää ja kehittyminen työelämän vaatimuksiin ei ole luonnollista.
Työnantajat eivät halua ymmärtää, että ihmisen paineensietokyky ja työssäjaksaminen ei työuria pidentämällä muutu. Miten ihminen olisi muuttunut muka paremmin kestämään työn aiheuttamia paineita ja miten se on todettu. Ai, senkö takia, että elinikä on pidentynyt, psyykinen jaksaminen paranee kun elinikä pitenee?
Jossain kohtaa tulee jaksamiselle aina loppu ja siihen vaikuttaa varmasti eniten epävarmuus, kasvava työtaakka tai se, että ihminen ei voi sitoutua työhön oikealla tavalla. Miksi pitäisikään sitoutua työntantajan vaatimuksiin, kun vastapuolen osallistuminen on vain "käyttää hyödyksi niin kauan kuin mehut on puristettu irti". Sama epävarmuus on sekä nuorilla että iäkkäimmillä työntekijöillä ja siinä menee motivaatio, joka oikein ohjastettuna olisi käytettävissä.