Nyt Heinäluoma syyttää hallitusta vääristä tuomioista. Väinö Tannerin vankeustuomio on heti kumottava ja Tannerin kunnia palautettava.
Eikös sitä jo palautettu? Tannerhan taisi olla kansanedustajana (ja SDP:n puheenjohtajana) tuomion kärsimisen jälkeen. Sehän tarkoittaa että Tanner oli täysin kunniallinen, 100% kansalaisoikeudet omaava Suomen kansalainen. Se tarkoittaa myös että Tannerin kunnia oli palautettu aikapäiviä sitten. Presidentti Urho Kekkonen piti kauniin ja Tannerin elämäntyötä arvostavan puheen Tannerin hautajaisissa.
Heinäluoman vaatimus on populistinen. Itseään kunnioittava kansakunta ei palauttele kunnioita. Sen tekee historia jos on tehdäkseen.
Eikös sitä jo palautettu? Tannerhan taisi olla kansanedustajana (ja SDP:n puheenjohtajana) tuomion kärsimisen jälkeen. Sehän tarkoittaa että Tanner oli täysin kunniallinen, 100% kansalaisoikeudet omaava Suomen kansalainen. Se tarkoittaa myös että Tannerin kunnia oli palautettu aikapäiviä sitten. Presidentti Urho Kekkonen piti kauniin ja Tannerin elämäntyötä arvostavan puheen Tannerin hautajaisissa.
Heinäluoman vaatimus on populistinen. Itseään kunnioittava kansakunta ei palauttele kunnioita. Sen tekee historia jos on tehdäkseen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
luomaheinä töpeksi jälleen kerran.
”…Väinö Tannerissa oli paljon sellaista, joka on suomalaisinta, mitä miehessä voi olla: hän oli varma mielipiteissään, joskus itsepäisyyteen saakka, hän oli rehellinen ja luotettava kannanotoissaan, hän oli uskollinen asialleen ja tovereilleen, hän oli realiteettien mies, kylmä ja kovakin asioissaan, mutta lämmin ihmisenä, hän oli humoristinen omalla jäyhällä tavallaan. Hän oli rohkea mies, niin rohkea, että hän puolusti omaa oikeuttaan, työväenluokan oikeuksia ja meidän yhteisiä oikeuksiamme, olivatpa vastassa mitkä voimat tahansa…”.
Maalaisliitto ja skdl olivat Tannerin kimpussa koko sodanjälkeisen ajan, niin kauan kun hän oli päivänpolitiikassa, tosi asiassa Tanner Tokoin avulla pelasti Suomen kommunismilta.
Se oli hänen suurin virheensä.
Mikähän olisi tänään suomalaisen kohtalo ilman sdp:tä ja ay-liikettä?
Varmaan olisi 6 päiväinen ja 45 tuntinen työviikko, ei olisi kesälomia, ei talvilomia jne.
Luuletteko tosiaan, että maalaisliittolaiset ja kokoomuslaiset työnantajat olisivat ne, ilman ay-liikkeen taistelua jota sdp on tukenut, antaneet noin vain hyvästä tahdostaan?
Kovin tuntuvat kadehdittavan hyvin pärjänneen ilman sosiaalidemokraattisia ammattiliittoja. Senkun pankolla vetää lonkkaa ja rahaa tulee tukiaisina ovista ja ikkunoista.
Lieneekö totta - niin ainakin näkee täällä väitettävän?
Aina sanotaan, että kun tuomio on kärsitty, tuomittu on täysillä kansalaisoikeuksilla mahdollinen jatkamaan toimintaansa.
Kauko Juhantalo tuomittiin Valtakunnanoikeudessa lahjoman vaatimisesta yhteiskunnan tuen edellytyksenä. Juhantalo tuomittiin toiminnastaan ja erotettiin Eduskunnasta. Kepulaiset äänestivät Juhantalon takaisin Eduskuntaan.
Väinö Tanner tuomittiin Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vankeuteen. Hän kärsi vuosia vankilassa Suomen sotilaallisen koskemattomuuden puolustamisesta. Vankilassa Tanner ei tietenkään voinut toimia kansanedustajana. Vapauduttuaan Tanner valittiin Eduskuntaan ja demareiden puheenjohtajaksi.
Eli tapaukset ovat muodoltaan yhtenevät. Eivät ehkä sittenkään. Juhantalo tuomittiin olemassaolevien lakien mukaan suomalaisten varojen kuppausyrityksestä ilman yhteiskunnallisen tai valtiollisen uhkan olemassaoloa. Siis pelkästään laittoman oman edun tavoittelun vuoksi. Kepulaisille Juhantalo oli tietenkin viaton uhri, demareiden ajojahdin kohde ja Etelän Median kepuvastaisuuden symboli.
Väinö Tanner tuomittiin stalinilaisessa näytösoikeudenkäynnissä, jossa syytetyt oli tuomittu jo siinä vaiheessa, kun syytteet asetettiin. Syytteiden keskeisin kohta oli Tannerin syyllisyys Suomen puolustamisessa (Neuvostoliittoa vastaan) Saksan rinnalla. Urho Kekkonen näki pelin paikan ja vinttikoira pääsi vauhtiin. Kaikki rehelliset ihmiset tiesivät voittajan kiduttavan Suomea, mutta ihmettelivät eräiden suomalaisten poliitikkojen innokkuutta rangaista suomalaisia raskaiden sotavuosien päättäjiä. Patrioottina Tanner oli tietenkin taas politiikan eturintamassa vapauduttuaan.
Kekkosen aikana ja jälkisuomettumisen vuosina historian vääryyksien korjaaminen on jatkuvasti siirtynyt. Nyt vielä, kun muutama Talvisodan veteraani elää keskuudessamme, olisi syytä tuomita kansallinen häpeätuomio virallisesti ja Talvisodan hengessä eheyttää kansakuntaa.
Suomi oli sodankin jälkeen itsenäinen valtio joka tuomitsee itse omat rikollisensa. Tannerin tuomion peruuttaminen romuttaisi Suomen kunnian itsenäisenä maana.
Valtioit ovat herkkänahkaisia kunniastaan. Se nähdään esim. kun Turkkia vaaditaan tunnustamaan melkein 100 vuotta sitten todistetusti tapahtunut armenialaisten kansanmurha.
Meitä ei sentään kukaan ulkopuolinen vaadi tunnustamaan oikeusmurhaa sotasyyllisoikeudenkäynnin yhteydessä.
Se onkin (sotasyyllisyysoikeudenkäynti ja sen tuomiot) tuomittava meidän itsemme takia. Sotasyyllisyydestä laadittiin poikkeuslaki, jossa taannehtivasti tuomittiin demokraattisesti valittuja päättäjiä. Kyllä tuommoinen vääryys pitää tuomita, vaikka vuosikymmenten jälkeen.
Turkin ja Suomen tapauksessa on se yhteläisyys, että nykyisin ei enää juurikaan elä sellaisia henkilöitä joita voitaisiin saattaa vastuuseen. Kansallisvaltioiden olemassaolon aikana on kuitenkin syytä korjata historian aikana tapahtuneita virheitä virallisilla kannanotoilla. Erojakin on: Turkkia painostetaan rajusti lähes sadan vuoden takaisesta kansanmurhasta, Suomea ei painosta ketään. Voisimme kuitenkin tehdä oikeutta ihan itsemme vuoksi.
Varmaankaan joitain telaketju-taistolaisia lukuun ottamatta kukaan suomalainen ei ole oikeasti syyttänyt Risto Rytiä sotarikolliseksi.
Pitäisikö nyt sitten tuomita kaikki sotasyyllisyysoikeudenkäyntiprosessiin osallistuneet postuumisti rikoksesta? Se olisi looginen jatko tuomioden peruuttamisesta. Ihmisten tuomitseminen vuosikausiksi linnaan on rikos josta saattaa saada pidemmän kakun kuin minkä sotasyylliset joutuivat kärsimään.
Olisi erittäin tärkeää tuomita Sotasyyllisyysoikeudenkäynti suomalaisten osalta virheeksi, koska siinä tuomittiin parhaansa mukaan Suomen puolesta toiminut valtiollinen johto. Kekkosen voisi minun puolestani tuomita tuosta ja monesta muustakin epäisänmaallisesta toimesta, mutta sotasyyllisyysoikeudenkäynnin osalta riittäisi tuomioden mitätöinti legitiimisenä toimenpiteenä.
Kekkonen uhrasi oman etunsa ja uransa takia maalaisliittolaiset Kukkosen ja Kalliokosken, Kukkonen joutui syytetyksi ja tuomittiin, Kalliokosken piti luopua kansaedustajuudestaan.
Kansa palkitsi Kalliokosken seuraavissa vaaleissa äänivyöryllä, mutta Kekkonen löi Kalliokoskea Neuvostoliitto kortilla, yhdessä skdl:n kanssa joka käänteessä.
Minusta oli melko halpamaista asettaa oman ryhmän edustaja vastuuseen Oman (Kekkonen) käännynnäisyydestä. Kiihkoisänmaallisuudesta Neuvostoliiton tahdottomaksi, mutta innokkaaksi myötäjuoksijaksi ryhtynyt Kekkonen raivasi tietään poliittisilla murhilla. Oikeat murhat Kekkonen oli oppinut jo Haminan valleilla innokkaana alaikäisenä vapaaehtoisena teloitusryhmän johtajana 1918.
Kekkonen on moraalittomin poliitikko mitä minä tiedän.
Kekkosen puolueettomuus omaan ryhmään nähden voi tosiaankin tuntua oudolta demareista, joilla on tapana aidoissakin tilanteissa syyllisiä vain poliittisista kilpailijoistaan. En kuitenkaan usko, että olisit pitänyt Kekkosta yhtään vähemmän halpamaisena, vaikka hän olisi jättänytkin etsimättä "vastuullisia" omasta ryhmästään.
Kekkonen oli pikkuisen sivuraiteilla koko sodan ajan ja kääntyminen "Voittajan puolelle" toi Kekkoselle poliittista tilaa Neuvostoliiton tuella. Neuvostoliitto sitten pönkittikin Kekkosen uraa seuraavat vuosikymmenet.
Kekkonen uhrasi poliittiset vastustajansa muissa - ja omassa puolueessaan henkilökohtaisesti sopivassa tilanteessa. Kekkosen henkilökohtainen narsismi meni kansakunnan edun edelle. Et ehkä hahmota tätä näkökulmaa?
Kekkonen oli täydellinen tuuliviiri, ensin hän Pekka Peitsenä vastusti rauhansopimusta, mutta kun hän huomasi miten käy, niin hänestä tuli sitten täydellinen rauhan vaatija.
Koko sodan jälkeisen ajan Kekkonen uhrasi suomalaisia päättäjiä,suomalaisia ns.sotarikollisia, suomalaisia sotavankeja oman etunsa alttarille, mikään muu kuin oman vallan tavoittelu ei merkinnyt Kekkoselle mitään.
Mainitsepa yksikin esimerkki, jonka perusteella sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin haastetut olivat muka hänen poliittisia vastustajiaan. Tietääkseni kukaan heistä ei myöskään halunnut olla "häviäjän puolella", vaan halu irtaantua sodasta oli yksimielinen.
Kekkosen poliittista uraa sotasyyllisyysoikeudenkäynti tuskin edisti mitenkään muuten kuin että Paasikivi arvosti miestä, joka otti ulkoapäin tulleen määräyksen kantaakseen. Juuri Paasikivihän hänelle noita pääministeripestejä jakeli. Muuten Kekkonen oli ikäluokkaa, jonka valtaannousu 50-luvulla oli luonnollista. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomitut edustivat jo kahta, kolmea edellistä vuosikymmentä.
Kuulut suomalaisten joukossa hyvin pieneen vähemmistöön, joka ei ymmärrä, että Suomen oli maailmansodan hävinneenä maana pakko löytää sotasyylliset tai vaihtoehtoisesti jättää valinta neukuille, jenkeille ja englantilaisille, jolloin oikeudenkäyntipaikkana ollut Nürnberg. Sieltä ei moni selvinnyt hengissä.
Neuvostoliitto määräsi, että nämä "sotasyylliset" on tuomittava.
Nyt eletään tätä päivää. Joskus parintuhannen vuoden päästä on luonnollinen aika päättää kuka oli oikeassa, kuka väärässä sen suhteen miten elettiin.
Heinäluoma kohkaa pää punaisena asioista mistä ei mitään ymmärrä.