Muotojumalisuus helluntaisrk:ssa

mitä kirjoitit, lisäisin vielä että, on hyvin pieni piiri joka on työntekijän kanssa tekemisissä ja joista pidetään huolta ja yhteyttä muuallakin kuin kokouksessa.
Useinkaan työntekijällä ei ole käsitystä mitä seurakuntalaisille kuuluu ja kuinka he jaksavat.
Usein työntekijän lähellä ovat ne henkilöt joilla menee hyvin ja ovat samalla tasolla työntekijän kanssa. Meidän seurakunnassamme on ollut kolme työntekijää peräkkäin joiden kanssa en ole koskaan vaihtanut sanaakaan eivätkä he ole kysyneet mitä kuuluu tai saatikka tervehtineet muuten kuin sen pakollisen vetelän käden ojennuksen ja käden ojennuskin on ollut sitä luokkaa että jos välissä olisi ollut perhonen sen ei olisi käynyt kuinkaan. Ei mitenkään tuntuva pelkkä hipaisu ja tervehdys on ollut sitä että katsotaan muualle ja jutellaan muualle ja nyökkäys vain. Ei minkäänlaista sydämmellissyyttä tai inhimillisyyttä.
Ja törkeimmissä tapauksissa työntekijä jolle joku on erehdyksessä uskoutunut ja kertonut asioitaan, saarnannut ne saarnassaan ja asiat on käsitelty vanhemmistossa ja vanhemmisto puolisoilleen ja he taas eteenpäin ja kunnes ne on saanut kuulla uskoutunut itse.

Sitten ihmetyttää kun meidän seurakunnassa uusien työntekijöiden tultua matka kulut kasvoivat yli 5500 eurolla ja kyseessä oli vain 9kk aika. Joten onhan se mukava summa palkan päälle.
Itse olin vuoden työssä jossa sain vuoden aikana matka korvauksia 12 kk n. 1300 euroa ja ajoja oli joka viikko satoja kilometrejä joten tuntui suhteetomalta tuo 6000 euroa jonka työntekijä laskutti srk:lta.
Aiemmin oli matkakuluja srk:ssa maksettu n.500 euroa. Jotenkin tuntuu että meillä on kanssa leipä pappi jota joskus kun on pyydetty johonkin vähän epämukavampaan hommaan on keksinyt kyllä menoja ja vierailuja. Ja parhaiten loistaa tervehtimällä niitä jotka kuuluvat lähipiiriin ja muut saa olla oman onnensa nojassa. Seurakunta on hajonnut kahtia ja osa on harkitsemassa eroa tai ovat jo eronneet. Ja vain työntekijän ansiosta.