Sama kaiku on askelten. Sotasyylliset aiotaan vapauttaa, ja kai julistaa syyntakeettomiksi? Tämä passaa hyvin nykyiselle eliitille ja kuvaa sen arvomaailmaa. Eikö Suomi selvinnytkään sodasta länsimaisena demokratiana. Valloittiko NL sittenkin Suomen? Oliko uhraus, vainajat, lesket, sotaorvot sittenkin turhia?
Väliäkö sille että päivän ”historian” uudelleenkirjoitus, siinä sivussa tulee vapauttaneeksi/tuominneeksi sen vastuulliset sodan jälkeiset poliitikot, oikeuslaitoksen ja Suomen kansan historian.
Suomessa kun pestään sotasyylliset, niin eikö samaa voisi ehdottaa myös Euroopan muille kansoille, olihan se Nürnbergin oikeudenkäynnit tehty poikkeuksellisissa olosuhteissa, lienee sekin kai jakoi vääriä tuomiota ”kunnian” miehille, tämän päivän ”valossa”.
Huvittavin tässä vallan ja eliitin kiemurteluissa on että totuutta ja historiaa ei voi muuttaa. Väärien ja valheiden illuusiossa voidaan kuitenkin tehdä taas tänään ja huomenna tehdä päätöksiä.
Väliäkö sille että päivän ”historian” uudelleenkirjoitus, siinä sivussa tulee vapauttaneeksi/tuominneeksi sen vastuulliset sodan jälkeiset poliitikot, oikeuslaitoksen ja Suomen kansan historian.
Suomessa kun pestään sotasyylliset, niin eikö samaa voisi ehdottaa myös Euroopan muille kansoille, olihan se Nürnbergin oikeudenkäynnit tehty poikkeuksellisissa olosuhteissa, lienee sekin kai jakoi vääriä tuomiota ”kunnian” miehille, tämän päivän ”valossa”.
Huvittavin tässä vallan ja eliitin kiemurteluissa on että totuutta ja historiaa ei voi muuttaa. Väärien ja valheiden illuusiossa voidaan kuitenkin tehdä taas tänään ja huomenna tehdä päätöksiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
heidät tuominneet miehet pitää pistää syytteeseen. Tässä heitä
Erikoistuomioistuimeen kuului kolme juristia: korkeimman oikeuden presidentti Hjalmar Neovius ja hänen erottuaan joulukuussa 1945 nimellisesti terveyssyistä (Yrjö Soinin mukaan omantunnonsyistä)[5] hänen seuraajansa Oskar Möller, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Urho Castrén, professori Kaarlo Kaira sekä heidän lisäkseen 12 eduskunnan nimeämää jäsentä: SDP:n Otto Toivonen, Kalle Hakala ja Lauri af Heurlin; SKDL:n Eino Pekkala, Aaro Uusitalo ja Hertta Kuusinen; Maalaisliiton Lauri Riikonen, Juho Pilppula ja Anselm Alatalo; Kokoomuksen Arno Tuurna; RKP:n Tor Therman sekä Edistyspuolueen Heikki Kannisto. Syyttäjänä toimi oikeuskansleri Toivo Tarjanne. Syytettyjen puolustusta johti entinen ulkoministeri ja suurlähettiläs Hjalmar J. Procopé ja lisäksi kullakin syytetyllä oli henkilökohtainen asianajaja. Asianajajiksi valittiin parhaat saatavilla olleet ja puolustukselle varustettiin hotelli Andreaan oma toimisto jota johti toimittaja-kansanedustaja Yrjö Kilpeläinen.
Kait Paasikivi ja Kekkonenkin pitää nyt pistää syytteeseen.
Saksalaisethan tulivat vain kyläilemään Suomeen ja ihan eduskunnan mitään asiasta tietämättä. Vahingossa vaan vanha raja ylitettiin. Sattuuhan sitä.
Sakut perskules polttivat lapin kun leikkivät tulitikuilla.
jäi rankaisematta. Suomen johtajat onnistuivat pitämään maan itsenäisenä ja demokraattisena sen sijaan että olisi jouduttu osaksi NL:n kansanvankilaa.
Maan johto teki poliittisen uroteon, josta siitten saatiin poliittinen rangaistus. Syyttömiä rangaistiin NL:ne määräämällä tavalla täysin laittomasti.
Nürnbergin oikeudenkäynnissä olisi tullut tuomita ainakin NL:n johtajat sotasyyllisinä. Senhän on ETYKIN yleiskokous jo tehnyt.
nimittäin tuohon olisi johtanut Saksan voitto.
Siinä sitä maanpetoksellista toimintaa kerrakseen.
Ja saksalaiset joukot junailtiin maahamme Eduskunnan asiasta mitään tietämättä.
Miksiköhän muilutuksia oli 30-luvulla mutta ei enää 40-luvun lopulla?
Onneksi EU:ssa ymmärretään vielä saksalaisten kaupunkien ja 800 000:n saksalaisen tuhoamisen arvo. Ne olivat rauhanpommituksia.
USA jatkoi valitulla linjalla Japania kohtaan ja myöhemmin Agent Orange niitti satoaan Vietnamissa - kaikkiaan kaksi miljoonaa uhria.
Tuo vääränlainen tulkinta, ei Suomen johtajat ole syyllisiä jos N-liitto hyökkää maahan ja itse aiheuttaa sodan, näin nimenomaan kävi Talvisodassa.
Jatkosota on tälle jatkoa, se ei ole oma sotansa, vaikka välissä olikin rauha.