Ja iso taakka putosi sydämeltä! :-D
Eroni syyt:
* kaikki uskontojen aiheuttamat sodat ja surkeudet uskontojen alusta nykypäivään
* ihminen itse on vastuussa teoistaan, turha syyttää jotain näkymätöntä voimaa
* säästän kirkollisveroon menevät rahat
* kirkon homovastaisuus, joka on edelleen 21.vuosisadasta huolimatta vahvasti läsnä (olen itse hetero, mutta minun lähipiiristäni löytyy yksi homoseksuaali ja myös arvostan häntä tällä valinnallani)
* kirkon patriarkaalisuus
* nyky-yhteiskunnan tulisi perustua järkeilyyn ja tieteeseen, ei uskomuksiin
* aina kun äidin kanssa mentiin kirkkoon jumalanpalvelukseen kun olin kersa, tunsin, etten kuulunut koko paikkaan
* en kestänyt olla rippileirillä
* voin ihan yhtä hyvin mennä naimisiin maistraatissa
* minua ei tarvitse lykätä hautausmaalle puupalttooseen maan poveen papin seisoessa vieressä, mieluummin haluaisin, että minut tuhkataan uskonnottomassa seremoniassa, jossa ei soiteta masentavaa kirkollistyylistä urkuhautajaismarssia ja vaikka laitetaan ruusupenkkiin ne tuhkat
jne.
Etten kyllä ihan kevyin mielin eronnut. Miten teillä muilla eronneilla? Miksi erositte ja mitkä oli tuntemukset eroamistapahtuman jälkeen?
Eroni syyt:
* kaikki uskontojen aiheuttamat sodat ja surkeudet uskontojen alusta nykypäivään
* ihminen itse on vastuussa teoistaan, turha syyttää jotain näkymätöntä voimaa
* säästän kirkollisveroon menevät rahat
* kirkon homovastaisuus, joka on edelleen 21.vuosisadasta huolimatta vahvasti läsnä (olen itse hetero, mutta minun lähipiiristäni löytyy yksi homoseksuaali ja myös arvostan häntä tällä valinnallani)
* kirkon patriarkaalisuus
* nyky-yhteiskunnan tulisi perustua järkeilyyn ja tieteeseen, ei uskomuksiin
* aina kun äidin kanssa mentiin kirkkoon jumalanpalvelukseen kun olin kersa, tunsin, etten kuulunut koko paikkaan
* en kestänyt olla rippileirillä
* voin ihan yhtä hyvin mennä naimisiin maistraatissa
* minua ei tarvitse lykätä hautausmaalle puupalttooseen maan poveen papin seisoessa vieressä, mieluummin haluaisin, että minut tuhkataan uskonnottomassa seremoniassa, jossa ei soiteta masentavaa kirkollistyylistä urkuhautajaismarssia ja vaikka laitetaan ruusupenkkiin ne tuhkat
jne.
Etten kyllä ihan kevyin mielin eronnut. Miten teillä muilla eronneilla? Miksi erositte ja mitkä oli tuntemukset eroamistapahtuman jälkeen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaipa siinä jotain helpotuksen tunnettakin oli mukana. Tärkein syy tietysti oli se, etten usko jumalaan enkä ole koskaan pitänyt kirkon touhuista. Tyhjän saa pyytämättäkin, joten miksi sellaisesta vielä pitäisi maksaa?
koko humpuukilaitokseen nimeltä ev.lut. kirkko. Eniten ihmetyttää ne ihmiset jotka eivät myöskään usko kirkkoon, mutta kuulutaan silti siihen. Osa ei uskalla erota kun pelkää että joku vielä kuulee että olisi eronnut. Sellaisiakin tapauksia tiedän. Sitä paitsi mitä se kenellekään kuuluu jos on eronnut kirkosta. Onneksi yli miljoona Suomalaista ei enää kuulu kirkkoon. Se ei ole enää mikään pieni marginaaliryhmä.
että väitetään että ei "uskalla" erota kirkosta, koska joku sukulainen saattaa pahoittaa mielensä. Älytöntä. Ei kai ne kaikkia valintojaan millekään sukukoukselle alista hyväksyttäväksi.
Äitini varmaan tulee ottamaan herneen nenäänsä, isälleni ei ole niin väliä, olenko buddhalainen vai mikä. Isä ei voisi vähempää välittää "kirkkotouhuista", vaikka kuuluneekin kirkkoon. Äiti ravaa aina kaikissa kirkkotapahtumissa "kun se on hänellä tapana ja ei uskalla kieltäytyä, ettei naapurit ja kylä pahoita mieltä, vaikkei yhtään kiinnostaisi ravata kaikissa kissanristiäisissä" ja minä isäni kanssa ihmettelen, miksi kiusata itseään. Onko tuo hyvää kirkkoon kuulumista ja hyvä syy sille?
Mitä väliä joidenkin kyylien mielipiteellä on? Pitäkööt uskontomenonsa ja antakoot kirkkoon kuulumattomien olla rauhassa. Live and let live! Äitini pitäisi uskaltaa sanoa ei, kun siltä tuntuu.
Olen itse päälle parikymppinen aikuinen ja itsenäinen nainen, joten oma on asiani ja valintani. Äiti hyväksyi, kun hänen lapsenlapsensa, minun vanhemman siskon lapsi, kertoi olevansa homoseksuaali, miksei hän siis voisi hyväksyä minun kirkkoon kuulumattomuuttani?
Kunhan saan omia lapsia, he eivät tule syntymään pakolla johonkin uskontokuntaan, kuten minä, vaan saavat sitten joskus itse tarpeeksi isoina valita, mihin uskovat.
Onhan niitä, jotka ajattelevat, että kuuluu asiaan näkyä kirkkotouhuissa.
Olen viimeksi ollut kirkossa jotain seitsemän vuotta sitten, kun lapsen koulu järjesti kirkossa joulutilaisuuden. Ihan hullua minun mielestäni, koska ensinnäkään kaikki oppilaat eivät kuuluneet kirkkoon (ei myöskään mnun lapseni), mutta sinne hänen sitten oli mentävä, koska oli kuoroon valittu laulamaan.
Varmaan minun erolleni oli monia syitä: naisten kohtelu, väsyin jeesustelijoihin, en koskaan ollut mukana kirkon jutuissa joten en viitsynyt enää maksaa turhasta, kristinuskon yleinen pakkosyöttö jne.
tunsin saman huojentumisen tunteen..
Erosin, koska mut oli liitetty kirkkoon.
Ei olisi tarvinnut erota, jos ei kukaan olisi mua sinne alunperin liitänytkään. Mikä muu järjestö harrastaa tällaista rekrytointia ja jakaa siihen päälle indoktrinointia yhteistyössä valtion kanssa?
Veroakin tuli maksettua vuoden ajalta... kyllä ketutti kun näki palkasta menevän osan tuolle yhdistykselle, mihin en ollut koskaan liittynyt.
... ja kyllä helpotti, kun täytin eroakirkosta.fi kaavakkeen. Tuli hyvä mieli ja alkoi hymyilyttämään :)
Kun koit kirkon vieraaksi itsellesi, niin arvatenkin oli kaikkien kannalta parempi, että erosit tässä vaiheessa. Myöhemmin voit tulla toisiin aatoksiin, niinkuin aika moni muukin on tullut, ja silloin olet varmaankin tervetullut takaisin.
Erityinen kiitos siitä, että viestisi on tämän palstan aiheeseen kuuluva.
Ja pieni huomatus kahteen ylimpään syyhysi:
Syyttäessäsi uskontoja "kaiken" pahan syyksi näyttäisitkin ulkoistavan pahan etkä oikein tunnu ottavankaan siitä vastuuta omalta osaltasi toisen syyn mukaisesti. Onhan ateististen aatteiden kannustama murhanhimoisuus ollut maailmanhistoriassa niin mittavaa, että se sitten vielä antaa sinulle aiheen erota ateismistakin?
Vain aniharva joka eroaa kirkosta liittyy siihen enää myöhemmin takaisin.
En todellakaan tule takaisin! Miksi kaikki teidänlaiset on heti tuollaista ehdottelemassa? Minua ette saa toisiin aatoksiin, vaikka mikä olisi, pistäkää vaikka mitä pelotteluja helvetistä ja propagandaa, ei onnaa. Ne vain saavat minut paremmalle mielelle mitä tulee eroamisvalintaani. Valintani tuntuu siis aina vain oikeammalta.
Ja kuten sanoin aloituksessani, tämä ei ollut mikään kevytmielinen päätös. Kuulun nyt vain siviilirekisteriin ja kuulun siihen myös, kun kuolen. Minun kaltaisiani on onneksi monia, joten en ole yksin. Minulla on vapaus olla kuulumatta "valtionkirkkoon". Miksi muuten pitää olla "valtionkirkko" nykymaailmassa?
"Syyttäessäsi uskontoja "kaiken" pahan syyksi näyttäisitkin ulkoistavan pahan etkä oikein tunnu ottavankaan siitä vastuuta omalta osaltasi toisen syyn mukaisesti. Onhan ateististen aatteiden kannustama murhanhimoisuus ollut maailmanhistoriassa niin mittavaa, että se sitten vielä antaa sinulle aiheen erota ateismistakin?"
Uskonto on IHMISEN keksintö (IHMISESTÄ LÄHTÖISIN) selittääkseen tapahtumia tyyliin "Jumala rankaisee ihmisiä maanjäristyksillä". Minulle maanjäristykset ovat kyllä ihan puhtaasti Maan kuoren värähtelyä johtuen mannerlaattojen liikkumisesta. En siis ulkoista mitään. Ja minä en myöskään ole ollut uskonsodissa mukana, joten minun ei tarvitse ottaa syytä siitä pahasta. Otan vastuun vain niistä asioista, missä olen ollut mukana.
Ja kuka sanoi, että olen ateisti? Ev-lut -kirkosta eronnut ei ole välttämättä ateisti. Voinhan olla myös agnostikko? Mikä sinä olet sanomaan, mikä olen?
Ja onko ateismin aiheuttamat tuhot läheskään niin suuret kuin ristiretkien ym. uskonsotien aiheuttamat?
Tästähän tulee herätysseurat mieleen, kun yksi kertoo kuinka maailma on synnillinen ja muut vastaavat kuorossa "totisesti, synnullinen on".
Minä en usko mihinkään "synteihin", joten viestisi oli omituinen. Mielestäni ei ole olemassa mitään syntisiä ihmisiä tai syntistä maailmaa. Synti on mielestäni typerä, negatiivinen ja lapsellinen sana.
Kai minä nyt saan vaihtaa KIRKOSTA EROAMINEN -palstalla ajatuksiani? Täällähän keskustellaan KIRKOSTA EROAMISESTA. Minulla oli syyni ja painavat olikin. Enkö siis saisi kertoa niitä?
Kiitos muuten teidänlaisillenne, tuntuu entistä paremmalta, kun erosin kirkosta.