Lyhkäisyydessään päätin kirjoittaa tänne ajatuksiani.
Avopuolisoni isä kuoli tämän vuoden alussa, viime kesän lopussa puolisoni äidillä ja isällä oli selvittämättömiä asioita joihin sotkettiin myös avopuolisoni. Minä seurasin sivusta ja tietysti kerroin omia ajatuksia sekä yritin antaa toisenlaista perspektiiviä asioihin. "mittelöt" kestivät ja kestivät ja hieman alkoivat nakertaa myös meidän suhdetta. (Ymmärrys alkoi hiipumaan...kai) Juttelimme ja asiat alkoivat taas hetken pyöriä hyvin, kun sitten tapahtui tämä pois meno...
Tällä hetkellä avopuolisoni on mietteiden "riivaama", hän vain miettii ja miettii joten mikään asia ei oikein kiinnosta eikä mikään puhe auta...
Puhuimme jälleen kerran meidän tilanteesta ja minä itse kyllä tiedostan kaiken raskaan minkä hän joutuu käymään läpi ja yritän parhaani ymmärtää, mutta välillä minulle käy juuri siten, että ymmärrys loppuu (=itsekäs) ja haluan avopuolisoni itselleni edes hetkeksi. Olemme pohtineet tätä meidän yhteiseloa, mutta en haluaisi 5 vuoden kuluvan hukkaan noin vain. Nykyään kun ennemmin erotaan kuin selvitetään asioita...
Haluaisin vain että puolisoni tajuaisi, että 6 kk tälläistä henkisesti raskasta aikaa verottaa myös minua (enkä todellakaan tee helpoksi asiaa hänelle nipottamalla), joten tiedostan tilanteen ja hänen huonon olonsa, mutta itsekäs piru vain pääsee aika ajoin pulpahtamaan pinnalle. =(
Olisiko pariterapiasta hyötyä? Haluaisin myös puolisoni menevän keskustelemaan yksinään, sillä mielestäni hänellä jäi asioita käsittelemättä isänsä kanssa ja ne asiat vaivaavat puolisoani...
Auttakaa itsekästä ihmistä !
Avopuolisoni isä kuoli tämän vuoden alussa, viime kesän lopussa puolisoni äidillä ja isällä oli selvittämättömiä asioita joihin sotkettiin myös avopuolisoni. Minä seurasin sivusta ja tietysti kerroin omia ajatuksia sekä yritin antaa toisenlaista perspektiiviä asioihin. "mittelöt" kestivät ja kestivät ja hieman alkoivat nakertaa myös meidän suhdetta. (Ymmärrys alkoi hiipumaan...kai) Juttelimme ja asiat alkoivat taas hetken pyöriä hyvin, kun sitten tapahtui tämä pois meno...
Tällä hetkellä avopuolisoni on mietteiden "riivaama", hän vain miettii ja miettii joten mikään asia ei oikein kiinnosta eikä mikään puhe auta...
Puhuimme jälleen kerran meidän tilanteesta ja minä itse kyllä tiedostan kaiken raskaan minkä hän joutuu käymään läpi ja yritän parhaani ymmärtää, mutta välillä minulle käy juuri siten, että ymmärrys loppuu (=itsekäs) ja haluan avopuolisoni itselleni edes hetkeksi. Olemme pohtineet tätä meidän yhteiseloa, mutta en haluaisi 5 vuoden kuluvan hukkaan noin vain. Nykyään kun ennemmin erotaan kuin selvitetään asioita...
Haluaisin vain että puolisoni tajuaisi, että 6 kk tälläistä henkisesti raskasta aikaa verottaa myös minua (enkä todellakaan tee helpoksi asiaa hänelle nipottamalla), joten tiedostan tilanteen ja hänen huonon olonsa, mutta itsekäs piru vain pääsee aika ajoin pulpahtamaan pinnalle. =(
Olisiko pariterapiasta hyötyä? Haluaisin myös puolisoni menevän keskustelemaan yksinään, sillä mielestäni hänellä jäi asioita käsittelemättä isänsä kanssa ja ne asiat vaivaavat puolisoani...
Auttakaa itsekästä ihmistä !
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.