Apua, kun vain toine on tullut uskoo, mitä pitäis tehdä ?
Voiko vaa jatkaa yhdessasumista uskomattoman kanssa ?
Vai onkos parempi sanoo uskomattomalle jätkälle, että "lähe vetään" ?
Voiko vaa jatkaa yhdessasumista uskomattoman kanssa ?
Vai onkos parempi sanoo uskomattomalle jätkälle, että "lähe vetään" ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuossa oli ensimmäinen kysymys! Jos olet, niin älä eroa, etenkin jos on lapsia teillä. Jos uskomaton aviopuoliso suostuu asumaan uskoon tulleen kanssa, niin ei suinkaan pidä erota. Mutta jos hän ei suostu asumaan uskoon tulleen kanssa, niin hän on vapaa lähtemään pois. Jos ette ole vielä avioituneet, vaan elätte avoparina, niin menkää kiireen vilkkaa tuomarin juttusille ja vihittäkää itsenne. Tässä minun neuvoni. Raamatussakin on vastaavan laiset neuvot, mutta nyt en ehdi niitä etsiä tähän. Jospa joku toinen ehtii ne sinulle etsiä, että voit tarkistaa Raamatun kannan asiaan!
Jos tällä parilla ei ole lapsia niin sitten olisi inhimillisempää erota. Ei uskovaiselle asuminen kiihkouskovaisen kanssa on yksiselitteisesti kidutusta ja siitä taas ei kenenkään pidä joutua kärsimään. Kummallekin olisi parempi löytää kaltaisensa ihminen rinnalle. Jos minä joutuisin elämään uskovaisen kanssa päätyisin todennäköisesti tappamaan itseni melko nopeasti ellei parisuhdehelvetistä löytyisi ulospääsyä muuten. Siedän mielestäni paljon asioita, mutta uskovaisia en siedä sitten vähimmässäkään määrin, en varsinkaan Jeesustelua. Siihen vedän äärimmäisen ehdottoman ja pysyvän rajan. Kaiken muun voin sietää, mutta uskovaisia en siedä.
tällä palstalla olet, jos et uskovaisia siedä? Jumalaa vaan ei kukaan koskaan pääse karkuun, sillä kyllä Hän jokaista vastaan on tuleva, ainakin viimeisellä tuomiolla.
Aloittajalle sanoisin, että ole rukouksessa. Kyllä Jumala sinua ohjaa, kun rehellisesti kysyt asioitasi.
nm "ei hellari" antoi alkuun sopivasti mietittävää.
tuntuu aloittajan kirjoitustyylistä, että ei muutenkaan kovin vakavaa seurustelua ole..."lähe vetään"!!? Jos todella rakastaa toista, ei ihan helposti häneen liittyen käytä tuollaista kieltä edes anonyymisti. Oltiin sitten avo- tai avioliitossa. (jos olen ihan väärässä, niin pyydän anteeksi tuota edellistä)
Avioliitolla ei sinällään ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, eikä siihen kannata hosuen ryhtyä, ihan jo käytännön syistä.
päättelin, että on nuori ihminen kysymyksessä. Suuria asioitahan ne avioliittoasiat ovat, ja kuka sen sanoo, onko se elämä aina niin auvoista, vaikka kaksi uskovaakin avioituu? Joskus voi olla hyvä liitto, vaikka toinen on uskossa ja toinen ei. Tapahtuuhan usein, että usein se vaimo tulee ensiksi uskoon. Tietysti uskoontulo on monesti aika mullistava tapahtuma, että siinä on sitten sovittelemista sen uskovaisen ja uskomattoman välillä. Usein siinä tulee sitten niitä "ylilyöntejäkin", ehkä molemmilta tahoilta. Viisautta kaikkeen tarvitaan, ja jos se uskovainen puoliso suostuu elämään sen uskovaisen puolison kanssa, niin älkööt erotko. Mutta rauhaan on Jumala meidät kutsunut.
En ole avoliittojen kannattaja, enkä senkään kannattaja, että uskovainen ottaa uskosta osattoman puolison. Onhan se puolisoina kuitenkin hyvä, että saa yhdessä puolisonsa kanssa palvella Herraa, ja on samat arvot elämässä.
Vaan varsinkaan jos lapsia ei ole,
parasta on ottaa miettimisaikaa
ja rukoillen kysyä Jumalan tahtoa.
Avoliitossa asuminen ei pitemmän päälle ole Jumalan tahto,
mutta olen myös nähnyt tilanteita,
joissa toiset uskovat ovat painostaneet uskoon tullutta
menemään pikaisesti naimisiin
ja sitten on kuitenkin tullut ero.
Ei mitenkään reilu tilanne sulla ja toivon että olet suvaitsevaisessa helluntaiseurakunnassa. Vahvasti uskossa olevilta varmasti tulee jotain naljailuija tuosta, kun toinen ei olekkaan uskossa. Jos uskosta osaton tulee uskovien pariin, niin varmasti kaikki saarnaajat hänen kimpussaan heti.
Pahimmassa tapauksessa seurakuntalaiset repii teidät erilleen, joko silleen että uskovalle iskostetaan että tuo ei ole hyvä tilanne tai se uskosta osaton "repii pelihousunsa" noiden uskonasioiden takia.
Minusta se on jokaisen oma asia kenenkanssa seurustelee, mutta helluntailaisille uskoville se ei tahdo oikein olla, riippuu ihan seurakunnasta. Jotkut tyytyy vain rukoilemaan asian puolesta, että se toinenkin tulisi uskoon ja jotkut vahvasti uskossa olevat helluntailaiset ei tyydy siihen (saarnaajat) ja yrittää omilla sanoillaan puhua toista osapuolta ympäri (johdatusta?).
Tiedän yhden pariskunnan, joista tyttö tuli uskoon sen jälkeen kun he olivat avioituneet. He ovat olleet varmaan nytten jo yli 10-vuotta yhdessä ja tilanne on pysyny samana. Nainen on vahvasti uskossa (Vapis) ja mies ei edes pyöri uskovissa piireissä. Nainen jatkaa rukoilemista, että hänen aviomiehensä tulisi myös uskoon. Ehkä jonainpäivänä? Positiivista tuossa on se, että miestä ei painosteta millään tavalla uskoon ja rakkaus yhdistää vaikka on kyse "päivänsäteestä" ja "menninkäisestä" :)
Toinen tapaus: Helluntailainen tyttö (~18-19) ja uskosta osaton hieman vanhempi poika. Tämä poika oli sitten pumpannu ton helluntailaisen likan paksuks, kun oli niin "rakastunut ?" :| Mutta ei halunnut lasta, koska kyse oli "vahingosta". Tytön vanhemmat patisti heitä naimisiin, niin kuin noi vanhemmat tuppaa tehdä tuollaisessa tilanteessa. Mutta poika katkaisi välit tähän uskovaan helluntailaiseen tyttöön, ennen kuin heidän lapsensa edes kerkesi syntyä. Raskaana ollessaan tyttö itki ja rukoili helluntailaisten nuortenillassa, että poika kasvaisi mieheksi ja ottaisi vastuun tilanteesta. En tiedä miten tarina jatkui, ehkä he löysivät uudestaan toisensa ja elävät tällähetkellä onnellisena perheenä, ainankin toivon niin. Tai sitten maailma veti poijjan ja tällähetkellä hän "rakastaa ?" jotakin toista tyttöä.
Minusta noissa ihmissuhdeasioissa ei saa ketään painostaa, vaikka olisi kuinka vahvasti uskossa tahansa. Se ei ole oikein, että yrittetään ratkaisuja toisen puolesta uskon varjolla.
...varmaan kymmeniä tuhansia on, joissa toinen on uskovampi uin toinen. Entä miten helluntailainen ja mormoni (tai ehkä islamilainen) voivat olla aviossa!
VT:n Esralla on selvä ohje. Uskovan tulee irtisanoutua toisuskovasta oli lapsia tai ei. Maailma on niistä ajoista onneksi muuttunut.
Voiko uskonto olla rakkauden este? Jos voi...niin voi niitä onnettomia. Eihän kumpikaan ole uskonnon kanssa naimisissa. Entä jos papin, arkkipiispan tai korkean uskonhenkilön puoliso olisi julkiateisti. Tottakai...kiihkouskova ei hyväksy selliasta. Mutta, mitä uskolla ja rakkaudella on tekemistä toistensa kanssa! Ei mitään. Tai jos on, niin suhde ei onnistu ja sillä selvä. Parempi erota kuin kinata loppuelämänsä.
Aloittajanainen. Jos jo ajattelet noin, että uskoontulosi muutti sinua siten, että asuinkumppanisi on jokin "jätkä", niin parempi tehdä pesäero heti. Ainakin sinun puoleltasi rakkaus on köykäistä, eikä se suinkaan mikään "synti" ole. Kenenkään ei ole pakko rakastaa ketään tiettyä. Rakkaus voi myös sammua mitä erinäisimmistä syistä.
En osaa antaa sen kummempaa neuvoa, kuin että älä tee hätiköityjä päätöksiä ja rukoile asiaa. Luulen että Jumala haluaa esim. rukouksen kautta vahvistaa mielipidettäsi oikeaan suuntaan. Miehesi voi hyvinkin tulla uskoon tai sitten ei. Mikä on oma mielipiteesi tilanteessa? Miten itse suhtaudut avomieheesi nyt, kun olet tullut uskoon? Onko rakkautesi häntä kohtaan pysynyt samana, kasvanut, vai kenties kylmentynyt? Raamattu myös opettaa yhdessä kohdassa, että vastoin omaatuntoa ja omaa uskoa toimiminen on ihmiselle syntiä. Ne asiat mitä tehdään tai valitaan, tulisi tehdä uskosta käsin ja puhtaalla omallatunnolla. Mikäli näin ei ole, voidaan ajatella että tehdään vääryyttä.
Itse olen treffaillut ei-uskovaisia poikia, mutta en aio tehdä sitä enää. Heidän odotuksensa ovat usein niin erilaisia kuin kahden uskovan välillä. Painostusta seksiin mm, seurustelun ei välttämättä halutakaan päätyvän avioliittoon jne. Ja sitten että se mitä itse vaikka ajattelen ja koen selvänä Jumalan johdatuksena niin se on ei-uskovaiselle vain sattumaa ja kohtaloa. Osa kyllä suhtautu kunnioituksellakin esim. uskonnollisia kokemuksia kohtaan ja olivat niistä kiinnostuneita. Mutta sitten joku taas mitätöi kaiken jollain suggeroinilla ja muilla jutuilla. Riippuu niin paljon myös siitä, miten avokkisi suhtautuu sinuun ja uskoosi.
---