Kapea lantio ja synnytys

ei synnytystapa-arviota voida luotettavasti tehdä, koska lantion sisämitat näkee vain tekemällä pelvimetrian. Ulkomitat eivät todellakaan kerro onko lantiossa hyvät sisämitat. Lantiossa on kolme aukkoa joiden ohi vauvan on synnytyksen aikana päästävä. Usein hoikilla kapea lanteisilta näyttävillä naisilla on hyvä sisämitat ja he synnyttävät kauniisti alakautta. Valitettavasti kuitenkaan kukaan ei voi tietää etukäteen kuka synnyttää alakautta ja kuka sectiolla (ellei sovittu aikaisemmin).
Ymmärrän, että asia voi huolestutta, toivottavasti voit kuitenkin nauttia ainutlaatuisesta raskaudestasi.

Hyvää synnytystä aikanaan !

kaiju kirjoitti:

ei synnytystapa-arviota voida luotettavasti tehdä, koska lantion sisämitat näkee vain tekemällä pelvimetrian. Ulkomitat eivät todellakaan kerro onko lantiossa hyvät sisämitat. Lantiossa on kolme aukkoa joiden ohi vauvan on synnytyksen aikana päästävä. Usein hoikilla kapea lanteisilta näyttävillä naisilla on hyvä sisämitat ja he synnyttävät kauniisti alakautta. Valitettavasti kuitenkaan kukaan ei voi tietää etukäteen kuka synnyttää alakautta ja kuka sectiolla (ellei sovittu aikaisemmin).
Ymmärrän, että asia voi huolestutta, toivottavasti voit kuitenkin nauttia ainutlaatuisesta raskaudestasi.

Hyvää synnytystä aikanaan !

Lue lisää

Kiitos helpottavista kommenteista..eiköhän tästä hermoilusta selvitä..milloin synnytystapa-arvionti yleensä tehdään.? Ja lantiohan levenee raskauden aikanakin eikös.?

Hermomamma10 kirjoitti:

Kiitos helpottavista kommenteista..eiköhän tästä hermoilusta selvitä..milloin synnytystapa-arvionti yleensä tehdään.? Ja lantiohan levenee raskauden aikanakin eikös.?

joskus rv 36-38 aikana tuo synnytystapaarviointi neuvolassa lääkärin toimesta. Ikinähän ei voida 100% varmasti tietämään mahtuuko vauva syntymään (jos on esim. avo-tai otsatarjonta, niin monella menee sektioon kesken synnytyksen), mutta jos ei mahdu, niin kyllä kätilö tai lääkäri sitten tekee päätöksen leikkauksesta, kyllä se vauva aina sieltä jotenkin ulos saadaan :-)

Hermomamma10 kirjoitti:

Kiitos helpottavista kommenteista..eiköhän tästä hermoilusta selvitä..milloin synnytystapa-arvionti yleensä tehdään.? Ja lantiohan levenee raskauden aikanakin eikös.?

itse olen kaponen ja pieniluinen ja päällepäin ei uskoisi että olen synnyttänyt kolme potraa poikaa, ilman kivunlievityksiä jns helpoilla synnytyksillä. Olen hyvin kapealanteinen, aina ollut ja tulen kai aina olemaan. Sisältäpäin luut ovat otollisesti vauvaa ja synnytystä ajatellen joten ihan niinkuin aiemmin todettiin, sisä ja ulkomitoilla ei ole suoraa merkitystä. Lantio saattaa venyä vähän raskaudesta ja synnytyksestä, mutta ainakin minun kohdallani niin pienesti ettei sitä huomaa.

Tiedän myös monia tosi kaposia synnyttäjiä, ja melkeinpä helpompia synnytyksiä ovat olleet kuin vähän isommilla sisaruksillaan.

Hermomamma10 kirjoitti:

Kiitos helpottavista kommenteista..eiköhän tästä hermoilusta selvitä..milloin synnytystapa-arvionti yleensä tehdään.? Ja lantiohan levenee raskauden aikanakin eikös.?

Raskauden aikana hormoonit vaikuttavat luuliitoksiin, niin, että ne myötäävät. Hormoonit vaikuttavat kaikkiin luuliitoksiin joten joillakin esim. minulla tuli kädet kömpelöiksi. En esim. pystynyt loppu raskaudessa enää kuorimaan appelsiinia, mikään hienomotoorinen ei onnistunut. Tilanne palautuu aikanaan raskauden jälkeen. Joillakin naisilla lantio jää pysyvästi naisellisen pyöreäksi vaikka paino putoaa entiselleen. Luonto on kyllä monessa asiassa viisas, luota siis kehoosi.

Kaiju kirjoitti:

Raskauden aikana hormoonit vaikuttavat luuliitoksiin, niin, että ne myötäävät. Hormoonit vaikuttavat kaikkiin luuliitoksiin joten joillakin esim. minulla tuli kädet kömpelöiksi. En esim. pystynyt loppu raskaudessa enää kuorimaan appelsiinia, mikään hienomotoorinen ei onnistunut. Tilanne palautuu aikanaan raskauden jälkeen. Joillakin naisilla lantio jää pysyvästi naisellisen pyöreäksi vaikka paino putoaa entiselleen. Luonto on kyllä monessa asiassa viisas, luota siis kehoosi.

Lue lisää

Kiitos vielä näistä..paljon luottavaisimmin ajatuksin nyt kun kokeneet kertoo:) Enköhän selviä..olen muuten myös itse ajatellut lääkkeetöntä ns.normaalia synnytystä, en vaan tiedä miten lääkärit siihen suhtautuvat kun olen vielä ensikertalainen? Haluan todella olla "hereillä" kun kaikki tapahtuu enkä lääke pöllyssä.. ja lukemani mukaan puudutteet juuri aiheuttavat yleensä niitä komplikaatioita esim kesken alatie synnytyksen keisariin.. noh, sen kyllä näkee sitten vasta paikan päällä kun todella tuntee ne kivut:) olis kyllä kiva jos kertoisit synnytyksestäsi jotain "ELÄ HUOLI"-otsikolla kirjoittanut..:) Esimerkiksi miten sujui ja ajatukset silloin ja kivun hallinta..Kiitos jo kovasti etukäteen! kiva kun jotkut viitsii vaivautua helpottaa toisen oloa :) KIITOS

Hermomamma10 kirjoitti:

Kiitos vielä näistä..paljon luottavaisimmin ajatuksin nyt kun kokeneet kertoo:) Enköhän selviä..olen muuten myös itse ajatellut lääkkeetöntä ns.normaalia synnytystä, en vaan tiedä miten lääkärit siihen suhtautuvat kun olen vielä ensikertalainen? Haluan todella olla "hereillä" kun kaikki tapahtuu enkä lääke pöllyssä.. ja lukemani mukaan puudutteet juuri aiheuttavat yleensä niitä komplikaatioita esim kesken alatie synnytyksen keisariin.. noh, sen kyllä näkee sitten vasta paikan päällä kun todella tuntee ne kivut:) olis kyllä kiva jos kertoisit synnytyksestäsi jotain "ELÄ HUOLI"-otsikolla kirjoittanut..:) Esimerkiksi miten sujui ja ajatukset silloin ja kivun hallinta..Kiitos jo kovasti etukäteen! kiva kun jotkut viitsii vaivautua helpottaa toisen oloa :) KIITOS

Lue lisää

ei ehkä kuitenkaan kannata liikaa suunnitella tota synnytystä, se kun on sellasta että sitä itse ei pysty kontrolloimaan ollenkaan. Itsekin kuvittelin kaikenmaailman rentoutustekniikoita ja kuvittelin miehen rauhallisesti pitävän kädestä kiinni. Tosi asiassa kun menin synnytyssaliin (4cm auki), niin kivut olivat sitä luokkaa, että huusin aina kun supistus tuli ja niitä tuli 2min välein, en nähnyt enkä kuullut mitään eikä siinä tilassa mitkään rentoutuskasetit auta, vaan epiduraali (jota odotin 2h) toi helpotuksen, ilman sitä en olisi kyllä selvinnyt! Koko ajalta en muista, että olisimme mieheni kanssa jutelleet enkä muista häntä edes juuri nähneeni vaikka oli koko ajan vieressä :-). Olin tuskissani vetänyt tipan irti kädestäni ja vaikka se roikkui irti kädestä, niin sitä kipua en edes huomannut :-). Suosittelen siis sitä kivunlievitystä jos siltä tuntuu, ei synnytyksistä mitään urheusmitaleita jaeta!

Hermomamma10 kirjoitti:

Kiitos vielä näistä..paljon luottavaisimmin ajatuksin nyt kun kokeneet kertoo:) Enköhän selviä..olen muuten myös itse ajatellut lääkkeetöntä ns.normaalia synnytystä, en vaan tiedä miten lääkärit siihen suhtautuvat kun olen vielä ensikertalainen? Haluan todella olla "hereillä" kun kaikki tapahtuu enkä lääke pöllyssä.. ja lukemani mukaan puudutteet juuri aiheuttavat yleensä niitä komplikaatioita esim kesken alatie synnytyksen keisariin.. noh, sen kyllä näkee sitten vasta paikan päällä kun todella tuntee ne kivut:) olis kyllä kiva jos kertoisit synnytyksestäsi jotain "ELÄ HUOLI"-otsikolla kirjoittanut..:) Esimerkiksi miten sujui ja ajatukset silloin ja kivun hallinta..Kiitos jo kovasti etukäteen! kiva kun jotkut viitsii vaivautua helpottaa toisen oloa :) KIITOS

Lue lisää

Toiveesi luonnonmukaisesta synnytyksestä on ihan realistinen. Mutta ilman muuta hetki kerrallaan siellä mennään. Mutta kyllä on omien kivunhallintakeinojen harjoittelusta apua!! Synnyttämään ei kannata lähteä asenteella, että suotta sitä valmentautuu, kun voi tapahtua mitä vaan. Niinhän sitä sitten tapahtuu, kun ei osaa ottaa supistusta vastaan vaan pakenee kipua.. Myös doulan mukana olon on ulkomaisissa tutkimuksissa huomattu vähentävän puudutteiden tarvetta ja isän osallistumista synnytystapahtumaan.. Voisi siis olla sinulle hyvä juttu.

T kirjoitti:

Toiveesi luonnonmukaisesta synnytyksestä on ihan realistinen. Mutta ilman muuta hetki kerrallaan siellä mennään. Mutta kyllä on omien kivunhallintakeinojen harjoittelusta apua!! Synnyttämään ei kannata lähteä asenteella, että suotta sitä valmentautuu, kun voi tapahtua mitä vaan. Niinhän sitä sitten tapahtuu, kun ei osaa ottaa supistusta vastaan vaan pakenee kipua.. Myös doulan mukana olon on ulkomaisissa tutkimuksissa huomattu vähentävän puudutteiden tarvetta ja isän osallistumista synnytystapahtumaan.. Voisi siis olla sinulle hyvä juttu.

Lue lisää

(unohtui sana tuosta) ..Siis lisäävän isän osallistumista! Miehet ovat aikas heikoilla joutuessaan tuskaisan naisen kanssa synnytyssaliin.. Heidänkin on helpompi olla aidosti läsnä, kun saavat tukea ja ohjausta doulalta.

Hermomamma10 kirjoitti:

Kiitos vielä näistä..paljon luottavaisimmin ajatuksin nyt kun kokeneet kertoo:) Enköhän selviä..olen muuten myös itse ajatellut lääkkeetöntä ns.normaalia synnytystä, en vaan tiedä miten lääkärit siihen suhtautuvat kun olen vielä ensikertalainen? Haluan todella olla "hereillä" kun kaikki tapahtuu enkä lääke pöllyssä.. ja lukemani mukaan puudutteet juuri aiheuttavat yleensä niitä komplikaatioita esim kesken alatie synnytyksen keisariin.. noh, sen kyllä näkee sitten vasta paikan päällä kun todella tuntee ne kivut:) olis kyllä kiva jos kertoisit synnytyksestäsi jotain "ELÄ HUOLI"-otsikolla kirjoittanut..:) Esimerkiksi miten sujui ja ajatukset silloin ja kivun hallinta..Kiitos jo kovasti etukäteen! kiva kun jotkut viitsii vaivautua helpottaa toisen oloa :) KIITOS

Lue lisää

Minulla ei ole ollut oikeastaan mitään "vihreää vakaumusta" luomusynnytysteni takana. Ekaan lähdin lääkkeettömällä kivunlievitysfiiliksellä uteliaisuudesta ja_yrityksen halusta_vauvaani kohtaan varautuen siihen, että saattaisinkin tahtoa kaikki mahdolliset myrkyt- ja sen olisin tarvittaessa sallinut. Mutta ilmankin pärjäsin, kaikkien kolmen kanssa, vaikka viimeisin olikin isokokoinen, 4,5 kg ja 64 cm. Eikä ole ollut mitään kamalaa, vaikka helppoahan se ei koskaan ole. Varmaan jokainen synnyttänyt nainen on jossain vaiheessa synnytystään ajatellut mihin hittoon sitä on ryhtynyt, mutta se hetken ajatus menee ohi, kun päästään tositoimiin ja lopulta saa vauvan syliinsä. Sillä samalla hetkellä sitä olisi valmis samaan heti uudestaan vaikka juuri hetkeä aiemmin saattoi ajatella ettei tahdokkaan koko synnytystä.

Uskon että ilman lääkkeitä synnytettäessä oman kehon hallinta on ohjaavampi- synnytystähän ei tosiaan voi hallita, mutta kehon viestejä kuuntelemalla synnytystä pystyy edistämään ja siitä selviää kun ei yritä kokonaan sulkea silmiään kivuilta. Mitä se kipu sitten kenellekkin on, sitähän ei voi sanoa- tärkeintä on kuitenkin äidin jaksaminen ja sitä kautta vauvan hyvinvointi, joten jos synnytys pitkittyy tai voimat loppuvat niin ilman muuta helpotusta lääkkeillä. Muutoin olen sitä mieltä, että ehkä liikaa haetaan ihan kivutonta synnytystä- tietynlainen kipuhan kuuluu synnytykseen jos ei halua olla täysin ulkopuolisen armoilla ja vieraan ihmisen ohjattavana elämänsä tärkeimpänä hetkenä (Musta olisi kamalaa, jos joku sanoisi että nyt pitäisi sitten ponnistaa, enkä itse olisi tietoinen tilastani). Itse en varmaan edes osaisi synnyttää jos turruttaisin tuntemukset, ne kivutkin, koska ne juuri pakottivat minut ns. kääntymään sisäänpäin ja kuuntelemaan kehoani mahdollisimman tarkkaan.
Kannattaa unohtaa heti alkuun ne romanttiset mielikuvat käsi-kädessä olosta miehen kanssa, tai kuvitella mitä kaikkea kaunista sitä tekee odotellessaan h-hetkeä- todennäköisesti sitä vain puhisee ja kiemurtelee minuutti minuutilta eikä keskity yhtään mihin muuhun kuin itseensä. Ainakin itse olen ollut niin tilanteeseen uppoutunut, sisäänpäin kääntynyt, etten ole nähnyt enkä kuullut mitään, hengitellyt ja heijaillut vain yrittäen nousta ja laskea supistusten mukana- nojaillut milloin mihinkin silmät suljettuina ja ajatellut jokaisen supistuksen vievän lähemmäs määränpäätä- niin täydellistä keskittymistä, että tuskin muualla elämänalueella olen kokenut sellaista voimaa.

Uskoisin että luomusynnytys onnistuu jos kaikki menee hyvin ja kivunsietokykysi on kohtuullinen etkä panikoidu, ja uskot kykeneväsi poissulkemaan kaiken muun ja keskittymään vain itseesi ja vauvaan, niihin kipuihin, jotka vievät lähemmäs vauvaasi. Se kipuhan ei ole samaa kuin sormen irti leikkaaminen, kipeää se tekee, ehkä kipeämpää kuin mikään muu, mutta sen kivun kestää ihan eri tavalla, koska se on synnytyskipua- elämää tuottavaa. Itse käytin ekassa ja tokassa synnytyksessä suihkua ja vettä supistuskipuihin, suosittelen- lämmin vesi helpottaa ja rentouttaa mikä taas edesauttaa synnytyksen kulkua. Myös jumppapallon päällä eteenpäin nojaten on ollut hyvä ratkaisu. Vikassa en olisi ehtinyt suihkuun enkä istuskelemaan, avauduin kokonaan vartissa eli supistukset olivat suoraan manalasta mutta selvisin niistäkin. Ihanaa on ollut se että on voinut olla heti synnytyksen jälkeen liikkeellä ja ns. pää selvänä, tosin ihan tuoreen vauvan pauloissa äitiyden euforiassa:)

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.
Lähde yrittämään terveellä uteliaisuudella: kerro että tahdot kokeilla mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä mutta jos sinusta alkaa tuntua sietämättömältä, sinuun saa pumpata kaikki mahdolliset lääkkeet. Ja suosittelen harjoittelemaan sitä hengittelyä: ei ehkä suoranaisesti auta kipuihin, mutta edesauttaa sinua rentoutumaan supistustuksissa ja saat jotain (hengittelyn), mihin keskittyä kivun ollessa kovimmillaan.

elä huoli_ kirjoitti:

Minulla ei ole ollut oikeastaan mitään "vihreää vakaumusta" luomusynnytysteni takana. Ekaan lähdin lääkkeettömällä kivunlievitysfiiliksellä uteliaisuudesta ja_yrityksen halusta_vauvaani kohtaan varautuen siihen, että saattaisinkin tahtoa kaikki mahdolliset myrkyt- ja sen olisin tarvittaessa sallinut. Mutta ilmankin pärjäsin, kaikkien kolmen kanssa, vaikka viimeisin olikin isokokoinen, 4,5 kg ja 64 cm. Eikä ole ollut mitään kamalaa, vaikka helppoahan se ei koskaan ole. Varmaan jokainen synnyttänyt nainen on jossain vaiheessa synnytystään ajatellut mihin hittoon sitä on ryhtynyt, mutta se hetken ajatus menee ohi, kun päästään tositoimiin ja lopulta saa vauvan syliinsä. Sillä samalla hetkellä sitä olisi valmis samaan heti uudestaan vaikka juuri hetkeä aiemmin saattoi ajatella ettei tahdokkaan koko synnytystä.

Uskon että ilman lääkkeitä synnytettäessä oman kehon hallinta on ohjaavampi- synnytystähän ei tosiaan voi hallita, mutta kehon viestejä kuuntelemalla synnytystä pystyy edistämään ja siitä selviää kun ei yritä kokonaan sulkea silmiään kivuilta. Mitä se kipu sitten kenellekkin on, sitähän ei voi sanoa- tärkeintä on kuitenkin äidin jaksaminen ja sitä kautta vauvan hyvinvointi, joten jos synnytys pitkittyy tai voimat loppuvat niin ilman muuta helpotusta lääkkeillä. Muutoin olen sitä mieltä, että ehkä liikaa haetaan ihan kivutonta synnytystä- tietynlainen kipuhan kuuluu synnytykseen jos ei halua olla täysin ulkopuolisen armoilla ja vieraan ihmisen ohjattavana elämänsä tärkeimpänä hetkenä (Musta olisi kamalaa, jos joku sanoisi että nyt pitäisi sitten ponnistaa, enkä itse olisi tietoinen tilastani). Itse en varmaan edes osaisi synnyttää jos turruttaisin tuntemukset, ne kivutkin, koska ne juuri pakottivat minut ns. kääntymään sisäänpäin ja kuuntelemaan kehoani mahdollisimman tarkkaan.
Kannattaa unohtaa heti alkuun ne romanttiset mielikuvat käsi-kädessä olosta miehen kanssa, tai kuvitella mitä kaikkea kaunista sitä tekee odotellessaan h-hetkeä- todennäköisesti sitä vain puhisee ja kiemurtelee minuutti minuutilta eikä keskity yhtään mihin muuhun kuin itseensä. Ainakin itse olen ollut niin tilanteeseen uppoutunut, sisäänpäin kääntynyt, etten ole nähnyt enkä kuullut mitään, hengitellyt ja heijaillut vain yrittäen nousta ja laskea supistusten mukana- nojaillut milloin mihinkin silmät suljettuina ja ajatellut jokaisen supistuksen vievän lähemmäs määränpäätä- niin täydellistä keskittymistä, että tuskin muualla elämänalueella olen kokenut sellaista voimaa.

Uskoisin että luomusynnytys onnistuu jos kaikki menee hyvin ja kivunsietokykysi on kohtuullinen etkä panikoidu, ja uskot kykeneväsi poissulkemaan kaiken muun ja keskittymään vain itseesi ja vauvaan, niihin kipuihin, jotka vievät lähemmäs vauvaasi. Se kipuhan ei ole samaa kuin sormen irti leikkaaminen, kipeää se tekee, ehkä kipeämpää kuin mikään muu, mutta sen kivun kestää ihan eri tavalla, koska se on synnytyskipua- elämää tuottavaa. Itse käytin ekassa ja tokassa synnytyksessä suihkua ja vettä supistuskipuihin, suosittelen- lämmin vesi helpottaa ja rentouttaa mikä taas edesauttaa synnytyksen kulkua. Myös jumppapallon päällä eteenpäin nojaten on ollut hyvä ratkaisu. Vikassa en olisi ehtinyt suihkuun enkä istuskelemaan, avauduin kokonaan vartissa eli supistukset olivat suoraan manalasta mutta selvisin niistäkin. Ihanaa on ollut se että on voinut olla heti synnytyksen jälkeen liikkeellä ja ns. pää selvänä, tosin ihan tuoreen vauvan pauloissa äitiyden euforiassa:)

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.
Lähde yrittämään terveellä uteliaisuudella: kerro että tahdot kokeilla mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä mutta jos sinusta alkaa tuntua sietämättömältä, sinuun saa pumpata kaikki mahdolliset lääkkeet. Ja suosittelen harjoittelemaan sitä hengittelyä: ei ehkä suoranaisesti auta kipuihin, mutta edesauttaa sinua rentoutumaan supistustuksissa ja saat jotain (hengittelyn), mihin keskittyä kivun ollessa kovimmillaan.

Lue lisää

mulla ei ole vielä kokemusta synnytyksestä, mutta ihan lähiviikkoina viisaampi...
Kommentoin kuitenkin tuota itsensä kuuntelua ja omaan olemiseen keskittymistä josta kerrot; omalla kohdalla huomaan että loppuraskauden oleminen ja erilaiset vaivatkin valmistavat jo jossain määrin siihen.
Esim. levon tarpeen kuunteleminen, tukalan olon helpottaminen liikkein ja asennoin sekä mahdollisimman suora ja konkreettinen palaute lähiympäristölle mitä tarvitsee ovat tulleet paremmin esiin meikäläisellä kuin ehkä koskaan aiemmin. Myös kyky sopeutua olemassaoleviin realiteetteihin on saanut treeniä; olen aina ollut kova tyttö järjestelmään asioita, mutta raskaus ja synnytys valmentavat kyllä tehokkaasti irti LIIALLISESTA ajattelusta. Esim. taas valvon yöllä (kuulemma tyypillistä joillekin odottajille loppuraskaudessa heräillä ja kupsata valveilla), mutta enää en ota siitä stressiä. Alussa hermostutti kun vessakäynnin jälkeen jäi valveille pyörimään ja vaikka olen jo äitiyslomalla, en osannut ajatella että ehtiihän sitä sitten nukkua päivällä. Ei, yöllä nukutaan ja päivällä valvotaan pirteinä, jumankekka! Parin viime viikon ajan olen jo noussut pois sängystä pyörimästä ja puuhailen jotain, kunnes taas uni tulee. Päivisin nukun paritkin päikkärit jos tarpeen. Eli luonto on järkännyt yösyöttöihin valmentautumisen näin näppärästi... ;)

Summa summarum...ei kannata liikaa huolehtia ja suunnitella, luonnon oma synnytys- ja äitiysvalmennusohjelma etenee 9kk:n aikana... Mutta tottakai kannattaa selvittää jos jokin asia nousee jatkuvasti mietityttämään.

msas343 kirjoitti:

mulla ei ole vielä kokemusta synnytyksestä, mutta ihan lähiviikkoina viisaampi...
Kommentoin kuitenkin tuota itsensä kuuntelua ja omaan olemiseen keskittymistä josta kerrot; omalla kohdalla huomaan että loppuraskauden oleminen ja erilaiset vaivatkin valmistavat jo jossain määrin siihen.
Esim. levon tarpeen kuunteleminen, tukalan olon helpottaminen liikkein ja asennoin sekä mahdollisimman suora ja konkreettinen palaute lähiympäristölle mitä tarvitsee ovat tulleet paremmin esiin meikäläisellä kuin ehkä koskaan aiemmin. Myös kyky sopeutua olemassaoleviin realiteetteihin on saanut treeniä; olen aina ollut kova tyttö järjestelmään asioita, mutta raskaus ja synnytys valmentavat kyllä tehokkaasti irti LIIALLISESTA ajattelusta. Esim. taas valvon yöllä (kuulemma tyypillistä joillekin odottajille loppuraskaudessa heräillä ja kupsata valveilla), mutta enää en ota siitä stressiä. Alussa hermostutti kun vessakäynnin jälkeen jäi valveille pyörimään ja vaikka olen jo äitiyslomalla, en osannut ajatella että ehtiihän sitä sitten nukkua päivällä. Ei, yöllä nukutaan ja päivällä valvotaan pirteinä, jumankekka! Parin viime viikon ajan olen jo noussut pois sängystä pyörimästä ja puuhailen jotain, kunnes taas uni tulee. Päivisin nukun paritkin päikkärit jos tarpeen. Eli luonto on järkännyt yösyöttöihin valmentautumisen näin näppärästi... ;)

Summa summarum...ei kannata liikaa huolehtia ja suunnitella, luonnon oma synnytys- ja äitiysvalmennusohjelma etenee 9kk:n aikana... Mutta tottakai kannattaa selvittää jos jokin asia nousee jatkuvasti mietityttämään.

Lue lisää

msas343 --> tunnut kovasti luottavan, että asioita tulee sinulle luonnostaan.. Mutta omalla kohdalla voin sanoa, että noita älä huoli_ esittelemiä juttuja ei tullut luonnostaan.. mutta seuraavaan synnytykseen valmentauduin ja sit rupes vasta ne luonnolliset taidot löytymään. Eli ei sinne synnyttämään voi lähteä pelkästään sillä asentella, että kyllä luonto hoitaa.. Synnyttäjän on tiedettävä perusjutut siitä, miten kipua voi hallita --> meidän kulttuurissa kivun hallinta on vierasta, kun muissa elämän yhteyksissä se vain poistetaan.. No niinhän siinä toisaalta käy jo synnytyksenkin kohdalla, mutta ei tarvitsisi aina joaka synnytyksessä käydä.

Mutta vaikutat msas343 hyvin valmiustautuneelta tulevaan synnytykseen mitä tulee siihen henkiseen puoleen.

Kiitos "elä huoli" kun kerroit, ja hyvin kerroitkin :) Ollaan kyllä samoilla linjoilla tämän asian suhteen..tarkoitan siis että katsoo sitten mitä ne kivut on, pystyykö niiden kanssa olemaan vai sitten ei.. ja joo, olen miettinyt myös allas-synnytystä jos vain on mahdollista.. ja raskausaikana mamma-jooga kuulemma auttaa valmistautumaan synnytykseen henkisesti.. olen ajatellut kokeilla, otan kyllä kaiken ammatti-avun irti synnytykseen valmistautuessa henkisesti mitä yhteiskunta vaan tarjoaa..Oletko itse käynyt missään joogassa tai muussa tommosissa? Pelottaa vaan kyllä just toi että (sitten jos on ihan lääkkeissä) sit just menettää sen hallinnan ja kaikki menee vaan niinku menee ettei pysy oikein itsekkään mukana missä mennään..mutta senkin sitten kyllä tietää vasta paikanpäällä että miten siinä käy..Kiitos kovasti!!

hermomamma10 kirjoitti:

Kiitos "elä huoli" kun kerroit, ja hyvin kerroitkin :) Ollaan kyllä samoilla linjoilla tämän asian suhteen..tarkoitan siis että katsoo sitten mitä ne kivut on, pystyykö niiden kanssa olemaan vai sitten ei.. ja joo, olen miettinyt myös allas-synnytystä jos vain on mahdollista.. ja raskausaikana mamma-jooga kuulemma auttaa valmistautumaan synnytykseen henkisesti.. olen ajatellut kokeilla, otan kyllä kaiken ammatti-avun irti synnytykseen valmistautuessa henkisesti mitä yhteiskunta vaan tarjoaa..Oletko itse käynyt missään joogassa tai muussa tommosissa? Pelottaa vaan kyllä just toi että (sitten jos on ihan lääkkeissä) sit just menettää sen hallinnan ja kaikki menee vaan niinku menee ettei pysy oikein itsekkään mukana missä mennään..mutta senkin sitten kyllä tietää vasta paikanpäällä että miten siinä käy..Kiitos kovasti!!

Lue lisää

äitikkä09: aionkin kyllä vaatia kunnon tutkimukset, kuvaukset ynnä muut niin ei tarvi tuurilla vaan lähteä sinne sairaalaan kattoo mahtuuko vaiko ei.. muutenkin mietityttää toi mahtuminen niinkun aiemmasta on tullut jo selväksi:-D Ja juuri tuon haluaisin mielellään välttää..ja samoin yllätys-keisarin..Kiitos!