Päätoimittaja Timo Laaninen totesi, että Keskustan käsikirjoitus pitäisi muuttaa Lahdessa (puoluekokouksessa). Näin ollen Keskusta ei putoaisikaan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ja 2011 olisi maassa Jyrki Kataisen johtama sinipunahallitus. Uhkakuvat kasvattavat ja niillä innostetaan. Jotenkin tuntuu kovin vaisulta tuo puoluekokoukseen valmistautuminen. Timo Kaunisto ei tunnut vielä löytäneen kuusikkoon sopivaa puoluesihteeriehdokasta eikä vaalirahoitukseen Apu-lehdessä esitetyllä tavalla väsynyt entinen puoluesihteeri Pekka Perttulakaan ole käytettävissä. Yhtenäisyys innottomalla kannatuksella lienee jo saavutettu, kun juuri kenelläkään ei ole mitään eriävää sanottavaa, jonka perusteella yhtenäisyyden voisi rakentaa. Jatkamalla samoilla raiteilla yhtenäisyys ja yhteistyö säilyvät yhtä hyvänä kuin tähänkin asti - vaisulla kannnatuksella tosin. No mauton on oppositiokin. Se jääminen syrjään tulevaisuuden neuvotteluista taitaa olla lopuksi yhtä pieni vahinko kuin työministeriön lakkauttaminen, minkä piti miltei sammuttaa auringon. On vaikea uskoa, että Yleisradion sopeuttaminenkaan aiheuttaisi yhtään sen pahempaa verta. Yleisradio kuitenki tuntuu vain olevan jonkinlainen vaalirahoitusnälkävuosien tuki ja turva, jotta vakiintuneella eduskunnalla olisi \"oma\" radio uusia oppositioita vastaan. Kansallinen terveysrahasto on mielenkiintoinen ajatus, koska se lakkauttaisi kerralla noin neljäsosan täydellisestä kuntaitsehallinnosta, joka kait oli Ahon hallituksen aikaansaannos, yksi harvoista laman keskellä mahdollisista. Loppujen lopuksi keskustaliberalismia ja ydinvoimaa viljelemällä sekä erottamalla rahavarat päätösvallasta, saadaan aikaan tilanne, jossa oikeastaan sinipuna ei enää olisi mikään muutos nykytilaan. Ehkä nykyään vaisut vanhat herrat, Mauri \"Sillanrakentaja\" Pekkarinen ja Paavo \"Tahtopoliitikko\" Väyrynen voisivat sytyttää toivon kipunän, kun merkittävästi nuoremmilta ei ole tullut juuri mitään muuta radikaalia kuin puoluesihteerin valintaan liittyvää ideointia. No lohdutukseksi on sanottava, että samanlainen myrsky sormustimessa oli arkkipiispan vaali. Arvojohtajat tekevät kaltaisikseen. Intohimojen aika on ohitse - saavutamme buddhalaisen harmonian, kun elämänjano on vihdoin sammunut. Kohkaamista on enää vain televisioiduissa täysistunnoissa - muodon vuoksi.
Käsikirjoittamisesta tälle tuotantokaudelle (Suomenmaa)
S. S.
166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tällä palstalla ei uein pääse nautiskelemaan niin harvinaista herkkua kuin sinun kirjoituksesi keskustasta oli. Se haisi ja maistui hyvin sisältä tulevalle ja asiat tuntevan henkilön tekstille. Todella nautinnollista luettavaa.
Minulle, joka en keskustaa ollenkaan tunne, tuli tuosta vain ieleeni,että onko puolue jo ihan turha muussa kuin siinä mielessä, että se edelleen keottaisi löytää jotain ideologista sanomaa vasemmiton ja oikeiston välistä (mitä väliä ei enää ole olemassa) tai koettaisi jakaa kaupunkilaisten ansaitsemaa rahaa maaseudun kuntien ylläpitämiseen, mikä ei ole järkevää, koska maaseudusta saa elinvoimaisen paremmin ihan muilla keinoilla.