Mikähän piru siinäkin on, kun ei taho naiset oikein pysyä?
Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa.
Vaan jotain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorintajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin. Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.
Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi. Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä. Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella! Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy. Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin. Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki.
No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies....
Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa.
Vaan jotain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorintajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin. Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.
Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi. Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä. Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella! Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy. Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin. Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki.
No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämä ei ole niinkään vanha tarina. Kerran eräässä firmassa tapahtui näin. Oli oltu pitkään laatukoulutuksessa, ja väki alkoi väsyä. Seuraavaksi olisi ollut tauko, mutta konsultti vain jatkoi puhettaan. Henkilöstöpäällikkö kehotti työntekijöitä ryhdistäytymään. Kun konsultti kertoi tuloskortista, niin ne, joilla oli laatukäsikirja mukana, ottivat sen pyytämättä esiin.
Mutta eräällä työntekijällä ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän levitti eteensä pöydälle. Henkilöstöpäällikkö huomasi kortit ja sanoi: "Sinä siellä, kortit pois." Laatukoulutuksen jälkeen työntekijä pysäytettiin ja saatettiin toimitusjohtajan huoneeseen.
Toimitusjohtaja sanoi: "Perustelkaa tekonne. Muuten rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan."
Työntekijä vastasi: "Herra toimitusjohtaja, olen ollut laatukoulutuksessa melkein koko viikon eikä minulla ole laatukäsikirjaa mukana, mutta toivon että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen työntekijä aloitti kertomuksensa.
Katsokaas, herra toimitusjohtaja:
Kun näen ässän muistan, että minua jatkuvasti muistutetaan siitä, että tämä firma on tärkein asia elämässäni.
Kakkosesta muistan, että firmassamme on kaksi työntekijäryhmää: suunnittelijat ja ne jotka tekevät työt.
Kun näen kolmosen, ajattelen firmamme strategiaa, missiota ja visiota, vaikka en alkuunkaan ymmärrä niitä.
Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä lastani, jotka kuorossa kysyvät ammattiani, mutta joille en osaa antaa tyydyttävää vastausta.
Kun näen viitosen, ajattelen viittä kriittistä työntekijäämme, jotka saivat potkut. Yhteensä heitä oli kymmenen: viisi ymmärtäväistä jotka pelastuivat viime hetkellä, viisi tyhmää jotka pitivät kannastaan loppuun asti kiinni.
Kun näen kuutosen, tulee mieleeni ne kuusi loppututkintoa, jotka tähän tehtävääni vaadittiin mutta joilla ei ole ollut mitään vaikutusta urakehitykseeni.
Kun näen seiskan, muistan että jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä minulla on töitä kotona.
Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa työntekijäämme, jotka saivat palkankorotuksen. Ne olivat pomoni, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot.
Kun näen yhdeksikön, tulee mieleeni johtoryhmä, jonka hain lentokentältä sunnuntaiaamuna. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt minua siitä.
Kun näen kympin, mieleeni tulevat ne kymmenen minuuttia, jotka tarvitsen jallupullon tyhjentämiseen.
Kun näen kuninkaan, minulle ei tule ketään mieleen. Lähinnä vain vituttaa.
Ja kun näen kuningattaren, ajattelen palkanlaskijaa, joka siirtää kuukausittain rahaa tililleni, joka ynnää ikälisäni ja joka muutenkin on mukava ihminen.
Sotilas on auditoija.
Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan tulokseksi 364; niitä on vain yksi vähemmän kuin minulla on työpäiviä vuodessa.
Kortteja on 52, yhtä monta kuin minulla on ketjutettua määräaikaista työsopimusta.
Maita on 4, yhtä monta kuin minulla on ollut lomapäiviä neljännesvuosisadassa.
Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on palavereja päivässä.
Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin firmassa on keskenjääneitä projekteja puolessa vuodessa.
Kuten huomaatte, herra toimitusjohtaja, korttipakka on minulle laatukäsikirja, tuloskortti ja CV.
Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi.
Millaista sokeutta ja tietämättömyyttä osoittikaan se kotikutoinen ruuneperi, joka laati aikoinaan seuraavan lastenlorun:
"Lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen. Siellä sinun isäs, äitis keittää sulle puuroo..."
Jos tuon värssyn tekijä saisi luettavakseen Englannissa valmistuneen maailman laajimman leppäkerttututkimuksen, niin hän vetäisi itsensä hirteen ja jättäisi kaikille Suomen lapsosille viimeisen viestinsä:
"Antakaa anteeksi pikkupiltit, setä puhui paskaa!"
Maailmassa on kaikkiaan 5200 leppäkerttulajia ja nehän ne varsinaisia pornotähtiä ovatkin. Leppäkerttu-uros on sen sortin sosialisti, että kun sillä alkavat hormonit hyrräillä, niin se viihtyy naaraan päällä 18 TUNTIA yhtä mittaa. Sanomattakin lienee selvää, ettei siinä silloin liiemmin aikaa puuronkeittoon jää.
Tämä ajaa varmasti monen suomalaisen miehen apeisiin itsetutkiskeluihin, sillä meistä monet ovat ylpeitä yltäessään 18 sekuntiin. Leppäkertunkin luulisi kyllä suoriutuvan kyseistä toimituksesta hieman nopeammin, sillä se PUMPPAA 91 KERTAA SEKUNNISSA.
Mutta kun ei, niin ei. Kukin bylsii tyylillään. Ja kaiken kukkuraksi leppäkerttu-uroksilla on koko ajan vain se yksi mielessä, sillä usein ne sekaantuvat vainajiinkin ja alkavat vasta muutaman tunnin kuluttua puntaroida syitä naaraan frigiditeettiin. Toisin sanoen ne ovat siis nekrofiilejäkin! Miksei yhteiskunta tee mitään!?
Toki sellainen hurjastelu kuluttaa energiaa ja jatkuvan veivauksen lomassa leppäkertut saattavat ahmaista satakin lehtikirvaa päivässä. Ja jos tällaista välipalaa ei ole tarjolla, ne syövät toisiaan ja jopa sisaruksiaan. Eli leppäkerttu-urokset eivät ole pelkkiä sikoja, pukkeja ja nekrofiilejä vaan kaiken kukkuraksi kannibaalejakin. Hyi helvetti!
Vastuuntuntoisia vanhempia leppäkertut eivät missään tapauksessa ole, sillä ne vaihtavat koko ajan partneria. Ja tästä syystä sukupuolitaudit ovat niiden parissa erittäin yleisiä. Tässä valossa leppäkerttua ei pidä missään tapauksessa innostaa irstailemaan ison kiven juureen, vaan se kannattaa ohjata määrätietoisesti lähimmälle sukupuolitautien klinikalle.
Vetoankin täten kaikkiin suoraselkäisiin suomalaisiin vanhempiin, jotka haluavat kasvattaa lapsistaan järjestäytyneen yhteiskunnan kunniallisia jäseniä:
Pitäkää herran tähden leppäkerttulorut omana tietonanne!
Paavo oli syntynyt tähän maailmaan ilman korvalehtiä. Niinpä hän koko elämänsä luki ja menestyi. Lopulta hän pääsikin suuren suomalaisen teleoperaattorin erääksi johtavaksi henkilöksi. Eräänä päivänä hänen piti palkata alainen firmaan ja hän haastatteli kolmea hakijaa.
Ensimmäinen kaveri oli loistava. Hän tiesi kaikkin kysymyksiin vastauksen ja oli todella kiinnostunut. Haastattelun lopussa Paavo kysyi:
- Huomaatko minussa mitään omituista?
Johon mies:
- Tuota, kyllä, panin merkille ettei sinulla ole korvia. Tästä tuohtuneena Paavo heitti miehen pihalle.
Seuraavana hakijana oli nainen. Huomattavasti pätevämpi kuin edellinen kaveri.
Paavo kysyi haastattelun lopuksi häneltäkin saman kysymyksen:
- Huomaatko minussa mitään omituista?
Johon nainen empien:
- Kyllä, sinulla ei ole korvia. Paavo suutahti jälleen ja komensi naikkosen ulos.
Kolmas hakija oli koko sakin paras. Hän oli nuorehko kaveri, joka oli vasta suorittanut CCIE-tutkinnon. Hän oli todella fiksu ja tuntui paremmin ymmärtävän businesselämää kuin kaksi aiempaa yhteensä. Paavo oli innokas palkkaamaan tämän kaverin, mutta esitti jälleen kysymyksen:
- Huomaatko minussa mitään omituista?
Johon nuorukainen:
- Kyllä, sinulla taitaa olla piilolinssit?!
Paavo oli äimistynyt nuorukaisen tarkkanäköisyydestä:
- Mistä ihmeestä sinä sen huomasit?
Nuorukainen alkoi nauraa hysteerisenä ja vastasi:
- Varmaan hyvä pitää laseja ilman korvia!!
Tervehän sinä et ole.
Mutta kaipaat turhan hanakasti huomiota.
Juttusi ovat monta kertaa maailmaa kiertäneitä
eli jatkokopioituja kaikki tyynni.
Niille on naurettu viimeksi noin 80-luvulla.
Samaa logiikkaa käyttäen sinun aivosi toimivat tasan niin nopeasti kuin hitain aivosolu.
se tuota noin tuo leppäkerttu juttu on jotain ,
jota en onneksi ole lukenut aikaisemmin ja loput luin en niin muista yhtään mitään ..
joo yhden jutun muistan ja en kehtaa sanoo ääneen :)
Eräänä päivänä suuri filosofi törmäsi tuttuunsa, joka pysäytti tämän kertoakseen uutisen:
"Sokrates, tiedätkö mitä juuri kuulin yhdeltä oppilaaltasi?"
"Hetkinen," Sokrates sanoi. "Ennen kuin alat kertoa, haluaisin, että läpäiset pienen testin. Sen nimi on Kolmoissuodatintesti."
"Kolmoissuodatin?"
"Juuri niin," Sokrates jatkoi. "Ennen kuin kerrot minulle mitä oppilaani on kertonut, kokeillaanpa suodattaa se mitä aiot sanoa. Ensimmäinen suodatin on Totuus. Oletko varmistunut siitä, että se mitä aiot kertoa on totta?"
"En", mies vastasi, "itse asiassa kuulin vain asiasta juuri…"
"Hyvä on", sanoi Sokrates. "Eli et tiedä, onko asia totta vai ei."
"Kokeillaan sitten seuraavaa suodatinta, se on Hyvyys. Onko se, mitä aiot kertoa asianomaisen kannalta hyvää?"
"Ei, pikemminkin päinvastoin…", mies aloitti mutta Sokrates keskeytti hänet.
"Eli haluat kertoa minulle jotain pahaa, vaikka et tiedä onko se edes totta."
Mies meni jo hieman noloksi, mutta Sokrates jatkoi: "Voit silti vielä läpäistä testin, sillä kolmas suodatin on Hyödyllisyys. Onko sillä tiedolla, jonka aioit kertoa, minulle jotain hyötyä?" "No, ei oikeastaan...", mies vastasi.
"Jos kerran asia, jonka aioit kertoa minulle, ei ole totta eikä hyvää eikä siitä ole minulle hyötyä, miksi edes kertoa siitä minulle?"
Mies oli täysin lyöty ja häpeissään.
Tämä tarina osoittaa, miksi Sokrates oli suuri ja arvossapidetty filosofi.
Se selittää senkin, miksei hän koskaan saanut selville, että Platon kävi muhinoimassa hänen vaimonsa kanssa.
novellin pätkän heitit
ihan luettava tarina
lopussa sopivasti draamaa
täynnä itseäsi? Vielä ehdit kun koko illan ketjutat huurreaivo.
Pensan pitääs maksaa ainakin satasen litralta niin ei tulis ku tuttuja vastaan.
Mun kans olis niin heleppua olla, sais olla justihin niinku mä sanon.
- Emmä neuvo, mä vaan sanon, tuumas anoppi miniälle.
Mikä miäs se sellaanen on, kun jo kaharen pullon jäläkeen haparoottoo?
Kyllon rahaa, mutton reirekki kipiät.
- Jo on ristuksen isoo rilli, sanoo lapualaaspoika ku näki ens kertaa mäk ronaltsin.
On niin kiirus, nottei kissiäkää kerkiä sanomahan ku pitkähäntääseksi eläämeksi.
En oo korvaamaton, mutta paras maharollinen.
- Hengellistä hyminää, sanoo Haka-Jaska ku kirnuhun piäri.
Aina itte itteni oon kehunu ja aina oon kehutuksi tullu.
Isäntä juavuksis: - Pirelkää musta kiinni notten mä revi rahojani.
- Konstit on monet, sanoo akka kun kusi, käveli ja kutoo sukkaa.
- Hyppää, hyppää - siinon oja, sanoo Ketola ku sokiaa aittanseinähän hyppöötti.
- Keltäs se tuli, kyseli muori ku kyykärmes tuvanlaattian poikki luikerteli.
Ku menöö hyvin nii tavataha sanua notta: Mikä ristus o ku ei aharista?
vain silmiisi
ajattelusi on jäänyt kesken
mutta minä tiedän totuuden
mietippä nyt olenko oiva K.
vai joo hei lasta. ?
no ihan sama
Voi että, kun jaksas, nyt lukea kaiken.. mutta nyt väsyttää..ja olo on muutenkin kurja...Minulla, joka en koskaan sairasta mitään ;-) . Luen sitten kun on parempi olo...
http://www.youtube.com/watch?v=clVcviDI1u4
She is like me