Oletetaan, että Jeesus todella oli Jumalan poika ja omasi siis myös jumalalliset kyvyt. Oletetaan, että Raamatun kertomus siitä, että Jumala "antoi ainoan poikansa maan päälle, jottei yksikään meistä hukkuisi", on totta.
Mitä arvoa tällaisella uhrilahjalla on? Sitä en pysty ymmärtämään.
Jeesushan tiesi koko ajan olevansa Jumalan poika. Hän oli ikäänkuin leikisti ihmisenä täällä maan päällä, aluksi ihmetöitä tehden ja vallitsevaa mielipidettä ja vallanpitäjiä haastaen. Sehän voisi olla suorastaan hauskaa - tehdä ihmeitä, olla anarkisti tietäen, että selusta on koko ajan turvattu. Kun aika läheni loppuaan ja via dolorosa alkoi, hän tiesi edelleen koko ajan olevansa jumala. Hän tiesi, että tätä - kieltämättä hirveää - kidutusta kestää noin vuorokauden, mutta sen jälkeen koittaa vapahdus, kuolema, ylösnousemus ja elämä. Suunnitelman mukaanhan hän pääsi Isä Jumalan oikealle puolelle istumaan ja sieltä johtamaan maailmaa...
Mielestäni koko asetelmasta on uhrilahja kaukana. Juudas Iskariot on tarinan todellinen marttyyri: hänhän kavalsi Jeesuksen tietäen, että joutuu siitä ikuiseen kadotukseen. Kärvistely ikuisessa helvetintulessa koko jälkimaailman tuomitsemana on toki voimallisempi uhri kuin vuorokauden kestävä piina ja häpäisy.
Eli voisi sanoa, että koko Jeesuksen kärsimysnäytelmä on eräänlainen suuri roolipeli. Ja kieltämättä vähän samoja piirteitä on niiden satojen vilpittömien suomalaisten touhussa, jotka tänäänkin menevät seuraamaan ja kanssaelämään eri kaupungeissa järjestettyjä Ristin tie-tapahtumia. Mutta sallitaan se toki heille. Pääsiäinenhän on armon juhla, ateistillekin!
Mitä arvoa tällaisella uhrilahjalla on? Sitä en pysty ymmärtämään.
Jeesushan tiesi koko ajan olevansa Jumalan poika. Hän oli ikäänkuin leikisti ihmisenä täällä maan päällä, aluksi ihmetöitä tehden ja vallitsevaa mielipidettä ja vallanpitäjiä haastaen. Sehän voisi olla suorastaan hauskaa - tehdä ihmeitä, olla anarkisti tietäen, että selusta on koko ajan turvattu. Kun aika läheni loppuaan ja via dolorosa alkoi, hän tiesi edelleen koko ajan olevansa jumala. Hän tiesi, että tätä - kieltämättä hirveää - kidutusta kestää noin vuorokauden, mutta sen jälkeen koittaa vapahdus, kuolema, ylösnousemus ja elämä. Suunnitelman mukaanhan hän pääsi Isä Jumalan oikealle puolelle istumaan ja sieltä johtamaan maailmaa...
Mielestäni koko asetelmasta on uhrilahja kaukana. Juudas Iskariot on tarinan todellinen marttyyri: hänhän kavalsi Jeesuksen tietäen, että joutuu siitä ikuiseen kadotukseen. Kärvistely ikuisessa helvetintulessa koko jälkimaailman tuomitsemana on toki voimallisempi uhri kuin vuorokauden kestävä piina ja häpäisy.
Eli voisi sanoa, että koko Jeesuksen kärsimysnäytelmä on eräänlainen suuri roolipeli. Ja kieltämättä vähän samoja piirteitä on niiden satojen vilpittömien suomalaisten touhussa, jotka tänäänkin menevät seuraamaan ja kanssaelämään eri kaupungeissa järjestettyjä Ristin tie-tapahtumia. Mutta sallitaan se toki heille. Pääsiäinenhän on armon juhla, ateistillekin!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Immanuel nasaretilainen sanoi olevansa Ihmisen
Poika ja tuntevansa Taivaallisen Isän joka Taas
on jokaisen elävänä syntyneen Isä, kuten monet
uskovat tietävät asian laidan olevan.(Kristus)
Itse uhrilahja käsite on juutalais-roomalais-katolilais peruja ja koskee juutalaisen pääsiäisen
viettoa ja siihen liittyviä traditioita.(riittejä)
Mistä päättelet että Juudas tuomittaisiin ikuiseen
kadotukseen,sillä Kristus rakasti Juudasta yhtä
paljon kuin muitakin opetuslapsia.
Mistä päättelet että kyseessä oli/on roolipeli.
Itse Kristus raamatun sanassa taitaa olla sitä
aidointa osaa koko Kristin uskosta. Ja se kaikki
muu on vain lisätty todistevoimaksi ja on kaukana
itse totuudesta niinkuin käsitteet jumalista ja jumalan pojasta sillä totuus on kuitenkin hieman
yksinkertaisempi jokainen ihminen voi olla taivaan
Isän lapsi ja siihen ei tarvita juutalais-katolilaista käsite-maailmaa vaan oikeamielisiä tekoja ja pidättäväisyyttä pahanteosta.
Ihanaa Trubaduuri että otit puheeksi tuon Juudaksen kohtalon. Minulla on aina ollut vähän semmoinen mieli, että josko selviän taivaaseen voisin nähdä siellä myös Juudaksen elävänä ja parantuneena kaikesta kohtalon kolhusta, anteeksi saaneena ja rakkaana.
Tosin ihan eka-vuotiaana uskovaisena olin ihan varma, että jos saatanakin tekisi parannuksen hänkin pelastuisi. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta....
>>Suunnitelman mukaanhan hän pääsi Isä Jumalan oikealle puolelle istumaan ja sieltä johtamaan maailmaa...
toisin, kuin roolipelit yleensä, tämä peli ei ollut fantasiaa, vaan käsikirjoituksesta huolimatta tosi elämää tässä ja nyt.
ja kuten tiedämme, päälarppaaja, vaikka kuolikin aivan oikeasti, elää yhä!!
Eniten minuakin on tässä tarinassa askarruttanut Juudaksen kohtalo. Hänellehän lankesi konnan osa ilman minkäänlaista vaihtoehtoa.
Ahdistaa, kun vain ajattelenkin.
Sitten herään, kuivaan kylmän hien otsaltani ja totean, että se olikin unta, mutta kuitenkin perin todentuntuista. Päästettinhän Barabbas vapaaksi Jeesuksen sijasta ja täällä se yhä hilluu vähän siellä sun täällä, tuo miesparka.
(Barabbas, suom. isän poika= isään kiinnijäänyt, isänrakkautta ilman jäänyt.)
Varteenotettavia ajatuksia linkistä:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm
”Jeesus on Jumala”-aiheesta kuulin kerran miettimisen arvoisia ajatuksia :
" Miten Jumala ja ihminen voivat yhtyä samassa henkilössä, emme käsitä.
Jumalan jumaluuteen kuuluu juuri se, ettei hän ole ihminen ja ihmisyyteen kuuluu juuri se, ettei hän ole Jumala. - Lihaksi tulossa on kysymys yhteen sopimattomien yhtymisestä; ei kuitenkaan puolijumalaksi, vaan Jeesus oli täysi Jumala ja täysi ihminen.
Kristusta ei nähdä Jumalan Pojaksi sen nojalla mitä hän tekee, vaan hän tekee, mitä hän tekee, sen nojalla, että hän on Jumalan Poika.
Kristus ei ole maanpäällä ainutlaatuinen siitä syystä, että hän syntyi neitseestä, vaan hän syntyi neitseestä siitä syystä, että hän on Ainutlaatuinen ja että hänen maailmaan tulonsa on inkarnaation (lihaksi tulon) ihme.
Kristus ei tule pelastajaksi sen nojalla, että hän sovittaa maailman synnin, vaan hän sovittaa maailman synnin, koska hän on Pelastaja .
Kristus ei ole elämänruhtinas sen nojalla, että hän nousee kuolleista, vaan hän nousee kuolleista sen nojalla, että hän on Elämän Ruhtinas.
----------------------------
Jos ajattelette suurimpia ihmeitä, mitä koskaan on tapahtunut, niin yksi suurin ihme on se, kun Jumala tuli ihmiseksi.
Jeesuksesta on monenlaisia kuvia. Sinänsä ne voivat olla oikeita. Hän voi olla humanistin Jeesus, vallankumouksellisen Jeesus, luonnon mystiikkaan perehtyneen Jeesus, karismaatikon tai tietyn uskonsuunnan Jeesus. Mutta kuka on syvimmiltään Raamatun Jeesus ?
Jeesuksen ihmeet ja tunnusteot eivät riitä Vapahtajamme tunnistusmerkiksi. Maailmahan on täynnä ihmeitä ja tunnustekoja. Jeesus varoitti jopa uskomasta näihin.
Jeesuksen koko toiminta kiteytyy tähän : Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa, Jeesus kuoli ristillä syntiemme sovitukseksi ja hän nousi ylös kuolleista. Kaikki muu kytkeytyy tähän.
Tämä aika hyväksyy hänet ihmisenä. Jeesus auttoi köyhiä, sairaita ja syrjäytyneitä, sanoi kovia sanoja itseriittoisille, oli hyvä opettaja, jne. Ihmisyys tuo hänet meitä lähelle.
Tämän rinnalle on nostettava totuus : Hän on Jumala. Suurin, keskeisin työ on kuitenkin sovitus.
Evankeliumin sanoma on, että monien muiden hyvien asioiden rinnalla ennen kaikkea ihminen pelastuu sen kautta iankaikkisesta kadotuksesta.
Sosiaalisesti suuntautuva maailma korostaa ihmisen menestymistä ajallisesti. Tarjotaanko saarnoissa pelastusta ajallisista vaikeuksista ja hyvää ulkonaista elämää vai iankaikkista pelastusta ?
Vain sanoma Jeesuksen ristinkuolemasta voi meidät pelastaa. Muu korostus johtaa harhaan. Usein halutaan tämän vanhan totuuden lisäksi jotain uutta. Halutaanko voimaa, lisää voimaa taistellakseen vihollista vastaan?
Kuitenkin - voima on ristissä, Jeesuksen veressä, syntien anteeksiantamuksessa, ainoastaan sen voiman edessä sielunvihollisen on väistyttävä.
Pyhän Hengen työ ja toiminta on tärkeä, mutta se ei syrjäytä ristin ja Jeesuksen veren voimaa.
Ei ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet (Jeesuksen) pitää, koska hän oli Jumala.”
ei pysty yksikään ihminen vastaamaan todenmukaisesti, vaan huhujen, kertomuksien, väitteiden ja uskomuksien mukaan.