Blondi osti miehelleen kravatin syntymäpäivälahjaksi. Hän tuli
seuraavana päivänä vaihtamaan sitä.
- Miksi te haluatte vaihtaa sen, eikö väri miellytä teitä? kysyi myyjä.
- Ei värissä ole mitään vikaa, mutta se on liian ahdas.
Blondi päättää mennä ratsastamaan, vaikka ei ole ennen ollut hevosen
selässä. Hän pääsee omin neuvoin satulaan, ja heppa lähtee heti
liikkeelle. Se laukkaa tasaiseen tahtiin, mutta blondin ote alkaa
lipsua ja hän rupeaa liukumaan alas satulasta. Kauhuissaan hän
tarrautuu hevosen harjaan, mutta ei saa kunnon otetta. Hän yrittää
kietoa kätensä hevosen kaulaan, mutta liukuu alas pitkin hevosen
kylkeä siitä huolimatta. Hevonen laukkaa edelleen ilmeisen
piittaamattomana luisuvasta ratsastajastaan. Pahaksi onneksi blondin
jalka on takertunut jalustimeen. Naisparka on lopulta täysin kavioiden
armoilla samalla kun hänen päänsä hakkaa maahan. Blondi alkaa häälyä
jo tajuttomuuden rajamailla hänen päänsä iskeytyessä maahan yhä
uudestaan ja uudestaan, kun kaikeksi onneksi Stockmannin vartija
huomaa hänet ja sammuttaa hevosen.
Blondi täytti lottokuponkia. Piirrettyään seitsemän rastia hän kysyi
mieheltään:
- Mihin ne lisänumerot sitten merkataan?
Blondi valokuvaajamiehelleen:
- Ovatko jotkut ottamasi kuvat niin salaisia, että sinun pitää
katsella niitä pimeässä huoneessa?
Poika tyttöystävälleen:
- Haluaisitko ajaa suurella sinisellä autolla, jossa on runsaasti
hevosvoimia?
- Mielelläni.
- No hyvä, mennään sitten bussilla.
Raumalainen oli tulossa Poriin linja-autolla. Kun bussi jatkoi vielä
Porista Vaasaan ja hän oli matkalla tuttavan luo Etelärantaan, kysyi
hän kuljettajalta.
- Sitten kun bussi jatkaa linja-autoasemalta, niin pysähtyykö se ennen
Kokemäenjokea?
- Tarkoitus on, kuski vastaa. Muuten me olemme pian pahuksen märkiä.
Rouva pääsi vihdoinkin istumaan ruuhkabussissa.
- Sainkin seistä melkein puoli tuntia yhdellä jalalla, hän huokaisi.
- Se jalka oli minun, kuului tungoksesta.
Blondi on rikkonut ikkunan pestessään sitä, ja katselee huolissaan
rikkomaansa ikkunaa:
- Se on rikkoutunut pahemmin kuin arvelinkaan. Se on rikki molemmilta puolilta.
Mutkittelevaa ja mäkistä tietä pölyttelevä linjuri on ollut jo pitkät
matkat täynnä kuin ahdettu riihi, mutta siitä huolimatta mahdutetaan
kyytiin maantien varresta matkustavaisia, sillä ei hennota jättää
ketään jalan polkemaan pitkiä metsätaipaleita. Taas seisoo erään mäen
laella suuren hongan katveessa vähäläntä mies selässään reppu, josta
pistävät esiin kirveenvarsi ja pokasahan pääpuut. Vimmattuun kämmenen
ravistukseen jarrut jälleen parkaisevat ja auto seisahtuu. Oven
avautuessa kuuluu peräpenkkien vaiheilta epätoivoinen ääni:
- Enää ei mahdu, uskokaa pois! Tämä on täysi kuin hirsiseinä.
- Ei tee mitään, tokaisee tekomies. Näin pieni mies kuin minä menee
siellä tilkkeenä.
- No poika, mitä pitää tehdä kun täyteen bussiin tulee vanha ihminen,
ja sinun pitäisi luovuttaa istumapaikkasi hänelle?
- Tekisin niin kuin sinäkin. Sulkisin silmäni ja teeskentelisin nukkuvaa.
Pikavuorobussin takapenkillä heräiltiin:
- Hei, mishä ollaan, mishä me ollaan nyt?
- Oopperatalon pysäkki on seuraava.
- Eiku siis mikä kaupunki?
Pikku-Kalle oli isänsä kanssa täydessä linja-autossa. Heidän edessään
seisoi nainen, joka yhtäkkiä läimäytti Pikku-Kallen isää käsilaukulla
ja poistui autosta. Isä piti poskeaan ällistyneenä ja sanoi:
- Olipa siinä kummallinen nainen!
- Niin olikin, vastasi Pikku-Kalle. Siksi minä nipistinkin sitä takapuolesta.
- On se sitten epäoikeudenmukaista, että pojat juoksevat kovempaa kuin
tytöt.
- Jos olisi toisin päin, niin ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon
ennen alkuaan.
Mies kehui kavereilleen, että hän pystyy haistamaan juuston kuin
juuston. Kaverit päättivät kokeilla, puhuiko hän totta. He laittoivat
siteen miehen silmille ja toivat juustoja hänen eteensä.
- Edam, suosittelen... Oltermanni, suosittelen.
Mies tiesi jokaisen juuston, joten kaverit ajattelivat tehdä hänelle
jekun ja toivat hänen eteensä läjän kuivunutta lehmänlantaa. Mies
sanoi:
- Väärästä tuotantolinjasta, en suosittele.
- Miksi ryhdyit bussikuskiksi?
- Se on varmin tapa saada istumapaikka bussista.
- Miten kauan kestää kävellä pysäkille?
- En tiedä, joudun aina juoksemaan.
seuraavana päivänä vaihtamaan sitä.
- Miksi te haluatte vaihtaa sen, eikö väri miellytä teitä? kysyi myyjä.
- Ei värissä ole mitään vikaa, mutta se on liian ahdas.
Blondi päättää mennä ratsastamaan, vaikka ei ole ennen ollut hevosen
selässä. Hän pääsee omin neuvoin satulaan, ja heppa lähtee heti
liikkeelle. Se laukkaa tasaiseen tahtiin, mutta blondin ote alkaa
lipsua ja hän rupeaa liukumaan alas satulasta. Kauhuissaan hän
tarrautuu hevosen harjaan, mutta ei saa kunnon otetta. Hän yrittää
kietoa kätensä hevosen kaulaan, mutta liukuu alas pitkin hevosen
kylkeä siitä huolimatta. Hevonen laukkaa edelleen ilmeisen
piittaamattomana luisuvasta ratsastajastaan. Pahaksi onneksi blondin
jalka on takertunut jalustimeen. Naisparka on lopulta täysin kavioiden
armoilla samalla kun hänen päänsä hakkaa maahan. Blondi alkaa häälyä
jo tajuttomuuden rajamailla hänen päänsä iskeytyessä maahan yhä
uudestaan ja uudestaan, kun kaikeksi onneksi Stockmannin vartija
huomaa hänet ja sammuttaa hevosen.
Blondi täytti lottokuponkia. Piirrettyään seitsemän rastia hän kysyi
mieheltään:
- Mihin ne lisänumerot sitten merkataan?
Blondi valokuvaajamiehelleen:
- Ovatko jotkut ottamasi kuvat niin salaisia, että sinun pitää
katsella niitä pimeässä huoneessa?
Poika tyttöystävälleen:
- Haluaisitko ajaa suurella sinisellä autolla, jossa on runsaasti
hevosvoimia?
- Mielelläni.
- No hyvä, mennään sitten bussilla.
Raumalainen oli tulossa Poriin linja-autolla. Kun bussi jatkoi vielä
Porista Vaasaan ja hän oli matkalla tuttavan luo Etelärantaan, kysyi
hän kuljettajalta.
- Sitten kun bussi jatkaa linja-autoasemalta, niin pysähtyykö se ennen
Kokemäenjokea?
- Tarkoitus on, kuski vastaa. Muuten me olemme pian pahuksen märkiä.
Rouva pääsi vihdoinkin istumaan ruuhkabussissa.
- Sainkin seistä melkein puoli tuntia yhdellä jalalla, hän huokaisi.
- Se jalka oli minun, kuului tungoksesta.
Blondi on rikkonut ikkunan pestessään sitä, ja katselee huolissaan
rikkomaansa ikkunaa:
- Se on rikkoutunut pahemmin kuin arvelinkaan. Se on rikki molemmilta puolilta.
Mutkittelevaa ja mäkistä tietä pölyttelevä linjuri on ollut jo pitkät
matkat täynnä kuin ahdettu riihi, mutta siitä huolimatta mahdutetaan
kyytiin maantien varresta matkustavaisia, sillä ei hennota jättää
ketään jalan polkemaan pitkiä metsätaipaleita. Taas seisoo erään mäen
laella suuren hongan katveessa vähäläntä mies selässään reppu, josta
pistävät esiin kirveenvarsi ja pokasahan pääpuut. Vimmattuun kämmenen
ravistukseen jarrut jälleen parkaisevat ja auto seisahtuu. Oven
avautuessa kuuluu peräpenkkien vaiheilta epätoivoinen ääni:
- Enää ei mahdu, uskokaa pois! Tämä on täysi kuin hirsiseinä.
- Ei tee mitään, tokaisee tekomies. Näin pieni mies kuin minä menee
siellä tilkkeenä.
- No poika, mitä pitää tehdä kun täyteen bussiin tulee vanha ihminen,
ja sinun pitäisi luovuttaa istumapaikkasi hänelle?
- Tekisin niin kuin sinäkin. Sulkisin silmäni ja teeskentelisin nukkuvaa.
Pikavuorobussin takapenkillä heräiltiin:
- Hei, mishä ollaan, mishä me ollaan nyt?
- Oopperatalon pysäkki on seuraava.
- Eiku siis mikä kaupunki?
Pikku-Kalle oli isänsä kanssa täydessä linja-autossa. Heidän edessään
seisoi nainen, joka yhtäkkiä läimäytti Pikku-Kallen isää käsilaukulla
ja poistui autosta. Isä piti poskeaan ällistyneenä ja sanoi:
- Olipa siinä kummallinen nainen!
- Niin olikin, vastasi Pikku-Kalle. Siksi minä nipistinkin sitä takapuolesta.
- On se sitten epäoikeudenmukaista, että pojat juoksevat kovempaa kuin
tytöt.
- Jos olisi toisin päin, niin ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon
ennen alkuaan.
Mies kehui kavereilleen, että hän pystyy haistamaan juuston kuin
juuston. Kaverit päättivät kokeilla, puhuiko hän totta. He laittoivat
siteen miehen silmille ja toivat juustoja hänen eteensä.
- Edam, suosittelen... Oltermanni, suosittelen.
Mies tiesi jokaisen juuston, joten kaverit ajattelivat tehdä hänelle
jekun ja toivat hänen eteensä läjän kuivunutta lehmänlantaa. Mies
sanoi:
- Väärästä tuotantolinjasta, en suosittele.
- Miksi ryhdyit bussikuskiksi?
- Se on varmin tapa saada istumapaikka bussista.
- Miten kauan kestää kävellä pysäkille?
- En tiedä, joudun aina juoksemaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.