Urho Somerkivi: Peruskoulu. Synty, kehittyminen ja tulevaisuus.
"Hallitukseen esityksen mukaan vain yksi oppilaalle vieras kieli olisi ollut pakollinen ja toinen kieli valinnainen. Tällä kannalla (hallituksen esitys) olivat yleensä myös pedagogiset asiantuntijaelimet, kuten kouluhallitus, Koulunuudistustoimikunta,, Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea ym. …" "Samaan aikaan käytiin tiedotusvälineissä vilkasta keskustelua peruskoulun kieliohjelmasta. Pääosa siitä oli RKP:n järjestämää kampanjaa. …Paasion hallitus jätti paikkansa ja tilalle tuli Koiviston hallitus. Sen opetusministerinä oli Johannes Virolainen, joka jo aijemmin (yhdessä RKP:n ja LKP:n puheenjohtajien kanssa) oli ilmoittautunut kahden kielen puoltajaksi. Hallitusneuvotteluissa tehdyn sopimuksen mukaisesti eduskunta ohjattiin nyt tähän ratkaisuun. RKP oli pannut sen ehdoksi hallitukseen tulolleen. ... Suomalaisessa demokratiassa voi käydä niinkin, että 5 %:n vähemmistö määrää, mitä 95 %:n enemmistön on opiskeltava."
Johannes Virolainen kirjoittaa tästä asiasta kirjassaan Vallankäyttö Kekkosen kaudella: "Merkittävin kulttuuripoliittinen ratkaisu Koiviston hallituksen aikana oli peruskoulun puitelain valmistelu ja hyväksyminen. Puuttumatta asiaan muuten, on korostettava, että Paasion hallitus (opetusministerinä Reino Oittinen) oli ehtinyt jo antaa lakiesityksen eduskunnalle. Uuden hallituksen aloitteesta esitystä muutettiin siten, että peruskouluun tuli kaksi pakollista kieltä: englanti ja ruotsi, eikä vaan englanti, kuten Oittinen oli esittänyt."
Jaakko Linnankivi, Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean 1970 jäsen, HS 21.4. 98: "Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea 1970 esitti ruotsinkieltä valinnaiseksi oppiaineeksi, että tunteja jäisi muillekin kielille. --- Poliittiset päättäjät runnoivat kuitenkin ruotsin kielen peruskoulun pakolliseksi oppiaineeksi ja laajensivat ruotsin kielen opiskelun koskemaan koko ikäluokkaa eli jokaista suomenkielistä oppilasta."
Suunniteltu enemmistöhallitus ei ollut mahdollista ilman Rkp:n mukaan tuloa. Rkp tiesi maalaisliiton hinkun tähän hallitukseen ja asetti osallistumisensa ehdoksi sen, että ruotsin kieli säädetään pakolliseksi aineeksi peruskoulussa. Puolueensa puheenjohtajana Virolainen "runnoi", kuten Linnankivi sanoo, muut hyväksymään Rkp:n vaatimuksen. Palkkioiksi Virolaiselle myönnettiin Ruotsin toiseksi arvokkain kunniamerkki Pohjantähden Ritarikunnan suurristi, sekä Axel Olof Freudenthal-mitali. (Vertaa osa 12. Ruotsinkielisten keinot.)
Johannes Virolaisen kohdalla tulee selkeästi esiin ruskeakielisyys Neuvostoliittoa kohtaan. Tuo sama piirre, joka on yhteinen sellaisille suomalaisille poliitikoille, jotka ovat aktiivisesti edistäneet ruotsalaisuutta Suomessa. (Vertaa osa 12. Ruotsinkielisten keinot, ja alempana tässä osassa mainitut poliitikot.)
Boris Salomon, Helsinki, HS 23.5.96: "Suomalaiset valtiovallan edustajat kävivät tutustumassa DDR:n diktatuurin muuriin, myös "antifasistisen turvavallin" puolelta 1970- luvulla. ---Vastikään auenneessa entisen SED:n arkistossa on mm. löydettävissä seuraava erittäin salaiseksi luokiteltu arvio suomalaisen johtavan poliitikon Johannes Virolaisen näkemyksestä muurista DDR:n puolelta isäntiensä kirjaamana, kun Maalaisliiton delegaatio vieraili 1970 DDR:ssä: "Vierailu suojavallillamme Brandenburger Tor´illa ja Friedrichstrassen rajanylityspaikalla teki delegatioon suuren vaikutuksen. Herra Virolainen totesi, että se mitä hän lehdistöstä ja viestintävälineistä on saanut tietoonsa, on ristiriidassa täällä nähdyn ja kuullun kanssa. Erityisesti häneen teki vaikutuksen rajanylityspaikassa vallitseva rauha ja järjestys, häiriintymätön liikenne sekä suhteellisen suuri ulkomaalaisten määrä (1300-1600), joka päivittäin saapuu ja lähtee demokraattisesta Berliinistä.".(lähde: Bundesarchiv, DY A 2/15/142 J)
"Hallitukseen esityksen mukaan vain yksi oppilaalle vieras kieli olisi ollut pakollinen ja toinen kieli valinnainen. Tällä kannalla (hallituksen esitys) olivat yleensä myös pedagogiset asiantuntijaelimet, kuten kouluhallitus, Koulunuudistustoimikunta,, Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea ym. …" "Samaan aikaan käytiin tiedotusvälineissä vilkasta keskustelua peruskoulun kieliohjelmasta. Pääosa siitä oli RKP:n järjestämää kampanjaa. …Paasion hallitus jätti paikkansa ja tilalle tuli Koiviston hallitus. Sen opetusministerinä oli Johannes Virolainen, joka jo aijemmin (yhdessä RKP:n ja LKP:n puheenjohtajien kanssa) oli ilmoittautunut kahden kielen puoltajaksi. Hallitusneuvotteluissa tehdyn sopimuksen mukaisesti eduskunta ohjattiin nyt tähän ratkaisuun. RKP oli pannut sen ehdoksi hallitukseen tulolleen. ... Suomalaisessa demokratiassa voi käydä niinkin, että 5 %:n vähemmistö määrää, mitä 95 %:n enemmistön on opiskeltava."
Johannes Virolainen kirjoittaa tästä asiasta kirjassaan Vallankäyttö Kekkosen kaudella: "Merkittävin kulttuuripoliittinen ratkaisu Koiviston hallituksen aikana oli peruskoulun puitelain valmistelu ja hyväksyminen. Puuttumatta asiaan muuten, on korostettava, että Paasion hallitus (opetusministerinä Reino Oittinen) oli ehtinyt jo antaa lakiesityksen eduskunnalle. Uuden hallituksen aloitteesta esitystä muutettiin siten, että peruskouluun tuli kaksi pakollista kieltä: englanti ja ruotsi, eikä vaan englanti, kuten Oittinen oli esittänyt."
Jaakko Linnankivi, Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean 1970 jäsen, HS 21.4. 98: "Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea 1970 esitti ruotsinkieltä valinnaiseksi oppiaineeksi, että tunteja jäisi muillekin kielille. --- Poliittiset päättäjät runnoivat kuitenkin ruotsin kielen peruskoulun pakolliseksi oppiaineeksi ja laajensivat ruotsin kielen opiskelun koskemaan koko ikäluokkaa eli jokaista suomenkielistä oppilasta."
Suunniteltu enemmistöhallitus ei ollut mahdollista ilman Rkp:n mukaan tuloa. Rkp tiesi maalaisliiton hinkun tähän hallitukseen ja asetti osallistumisensa ehdoksi sen, että ruotsin kieli säädetään pakolliseksi aineeksi peruskoulussa. Puolueensa puheenjohtajana Virolainen "runnoi", kuten Linnankivi sanoo, muut hyväksymään Rkp:n vaatimuksen. Palkkioiksi Virolaiselle myönnettiin Ruotsin toiseksi arvokkain kunniamerkki Pohjantähden Ritarikunnan suurristi, sekä Axel Olof Freudenthal-mitali. (Vertaa osa 12. Ruotsinkielisten keinot.)
Johannes Virolaisen kohdalla tulee selkeästi esiin ruskeakielisyys Neuvostoliittoa kohtaan. Tuo sama piirre, joka on yhteinen sellaisille suomalaisille poliitikoille, jotka ovat aktiivisesti edistäneet ruotsalaisuutta Suomessa. (Vertaa osa 12. Ruotsinkielisten keinot, ja alempana tässä osassa mainitut poliitikot.)
Boris Salomon, Helsinki, HS 23.5.96: "Suomalaiset valtiovallan edustajat kävivät tutustumassa DDR:n diktatuurin muuriin, myös "antifasistisen turvavallin" puolelta 1970- luvulla. ---Vastikään auenneessa entisen SED:n arkistossa on mm. löydettävissä seuraava erittäin salaiseksi luokiteltu arvio suomalaisen johtavan poliitikon Johannes Virolaisen näkemyksestä muurista DDR:n puolelta isäntiensä kirjaamana, kun Maalaisliiton delegaatio vieraili 1970 DDR:ssä: "Vierailu suojavallillamme Brandenburger Tor´illa ja Friedrichstrassen rajanylityspaikalla teki delegatioon suuren vaikutuksen. Herra Virolainen totesi, että se mitä hän lehdistöstä ja viestintävälineistä on saanut tietoonsa, on ristiriidassa täällä nähdyn ja kuullun kanssa. Erityisesti häneen teki vaikutuksen rajanylityspaikassa vallitseva rauha ja järjestys, häiriintymätön liikenne sekä suhteellisen suuri ulkomaalaisten määrä (1300-1600), joka päivittäin saapuu ja lähtee demokraattisesta Berliinistä.".(lähde: Bundesarchiv, DY A 2/15/142 J)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.