Kirjoitukset kertoo ja jokainenhan sen näkee, että islam syksee tämän maailman tuhoon.
Pelkkää sotaa ja aivan käsittämätöntä raivoa!!
Ei kristityt pillastu samalla tavalla jos jeesuksesta piirretään pilakuva.
Vaan mitä tekee islamilaiset kun vähän muhamedia piirrellään uuteen uskoon? Julistaavat sodan ja yrittävät murhata piirtäjän!! Sairasta touhua!"!!
Pelkkää sotaa ja aivan käsittämätöntä raivoa!!
Ei kristityt pillastu samalla tavalla jos jeesuksesta piirretään pilakuva.
Vaan mitä tekee islamilaiset kun vähän muhamedia piirrellään uuteen uskoon? Julistaavat sodan ja yrittävät murhata piirtäjän!! Sairasta touhua!"!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
On oma foorumi,miksi et laittanut aloitustasi sinne?
Onko kristityille noitavainot tyystiin unohtunut?
Ristiretket? 30v.sota?
vertaat RISTIRETKIIN??? 800 vuotta vanha asia? noitavainot? 400-500 v? ~~~30v sota?
no 30v sotahan on vielä tuoreessa muistissa ! :D
äärimuslimien väkivaltainen hulluus tapahtuu NYT.
MUTTA vasta painoxi sanottakoon, että kristityssä maailmassa kin on mieli puolisuutta!! hihuliliikkeiden jatkuvat pedofiliatapauxet, äärilahkojen joukkoitsemurhat...
houreileva ihmeiden ja näkyjen näkeminen... huomaamattomat tuhot ja vahingot ihmissuhteissa, kulissielämät, henkinen kärsimys... NÄMÄ EIVÄT NÄY RIKOS- JA TERRORISMITILASTOISSA MUTTA MYÖS HENCINE WÄKIWALTA ON WÄCIWALTAA!
Sekä lännen akateemisessa maailmassa että mediassa samoin kuin islamilaisessa maailmassa ristiretket nähdään hyökkäyssotina, joita verenhimoiset kristityt kävivät rauhanomaisia muslimeja vastaan. Vaikka ristiretket varmasti olivat verisiä, ne tulisi pikemminkin ymmärtää lännen viivästyneeksi vastaukseksi vuosisatoja kestäneeseen jihadiin kuin provosoimattomaksi yksipuoliseksi hyökkäykseksi. Muslimihallinto Pyhällä maalla alkoi 600-luvun jälkipuoliskolla jihadin arabialaisaallon aikana, kun toinen “oikeaanjohdettu” kalifi Umar valloitti Damaskoksen ja Jerusalemin. Jihadin verisen alkuvaiheen jälkeen kristittyjen ja juutalaisten elämää siedettiin dhimman rajoitteiden puitteissa, ja arabimuslimit yleensä ottaen sallivat ulkomaisten kristittyjen jatkaa pyhiinvaellusmatkojaan pyhille paikoilleen — käytäntö, joka osoittautui muslimivaltiolle taloudellisesti tuottoisaksi. Islamilaisen imperiumin sisällissota johti siihen, että turkinsukuiset seljukit syrjäyttivät 1000-luvulla suhteellisen myötämielisen arabihallinnon Pyhällä maalla. 1000-luvun jälkimmäisellä puoliskolla turkkilaiset kävivät sotaa kristittyä Bysantin valtakuntaa vastaan työntäen sen takaisin linnoituksistaan Antiokiassa ja Anatoliassa (nykyään Turkki). Vuonna 1071 bysanttilaisjoukot kärsivät murskaavan tappion Manzikertin taistelussa nykyisessä Itä-Turkissa. Turkkilaiset aloittivat uudelleen jihadin Pyhällä maalla pahoinpidellen, ryöväten, orjuuttaen ja tappaen kristittyjä siellä ja kaikkialla Vähässä-Aasiassa. He uhkasivat eristää kristikunnan sen pyhimmästä paikasta, Jerusalemin Pyhän haudan kirkosta, joka oli rakennettu uudelleen bysanttilaisten johdolla sen jälkeen, kun kalifi Al-Hakim bi-Amr Allah oli sen tuhonnut v. 1009.
Tämä uudelleen aloitettu jihad Lähi-idässä muodosti sen historiallisen yhteyden, jossa Rooman paavi Urban II julkaisi v. 1095 läntiselle kristikunnalle kutsun tulla auttamaan itäisiä serkkujaan (ja samalla hän näyttää hautoneen mielessään toivetta saada Jerusalem paavinvallan alle — idän kristikunnan kanssa tapahtuneen suuren välirikon jälkeen v. 1054). Tämä “aseistettu pyhiinvaellusmatka”, johon osallistui runsaslukuisesti niin siviilejä kuin sotilaitakin tultiin lopulta vuosia myöhemmin tuntemaan ensimmäisenä ristiretkenä. Ristiretken ajatus sellaisena kuin tuo termi nykyään ymmärretään, ts. “pyhänä sotana”, kehittyi vuosia myöhemmin, kun syntyi sellaisia järjestöjä, kuten Temppeliherrain ritarikunta, joka teki ristiretkeilystä elämäntavan. On mainitsemisen arvoista, että kaikkein innokkaimmat ristiretkeilijät, frankit, olivat juuri niitä, jotka olivat joutuneet kohtaamaan jihadin ja ryöstöretket vuosisatojen ajan frankkien-espanjalaisten rajalla ja tunsivat monia muita paremmin muslimien kristittyihin kohdistamat kauhut. Vaikka ensimmäisen ristiretken aikana Vähän-Aasian, Syyrian ja Palestiinan väestöt olivat muslimivallan alaisia, ne olivat silti valtaosin kristittyjä. Läntisen kristikunnan ristiretket olivat aikoinaan sotina oikeutettuja siinä mielessä, että ne vapauttivat idän kristikunnan vuosisatoja kestäneestä jihadista ja dhimmiydestä, josta sen väestöt, maat ja kulttuurit olivat saaneet kärsiä. Sitä vastoin alueen valloittaminen Jumalalle jihadin tyyliin oli vieras ajatus kristikunnalle, eikä pitäisi olla yllättävää, että se lopulta kuoli pois lännessä eikä koskaan saanut valtaa idässä.
Sen jälkeen kun latinalaiset armeijat olivat vallanneet Jerusalemin hyvin verisesti v. 1099 ja kun Edessaan, Antiokiaan ja Jerusalemiin oli perustettu ristiretkivaltiot, muslimien ja kristittyjen joukot kävivät vaihtelevan sarjan sotia, joissa molemmat osapuolet syyllistyivät tavanomaiseen kirjoon sota-ajan moraalittomuuksia. Ajan myötä, vaikka ristiretkiä vahvistettiin Euroopasta käsin, ristiretkivaltiot, jotka olivat epävarmojen viestintäyhteyksien päässä toisistaan, joutuivat vähitellen alistumaan ylivoimaisen muslimivoiman edessä. Vuonna 1271 Antiokia, kristittyjen viimeinen linnoitus, luhistui muslimien käsiin. Koska muslimien ei tarvinnut enää suunnata voimia kristittyjen pääaseman valtaukseen itäisen Välimeren alueella, muslimit ryhmittyivät uudelleen ryhtyäkseen jihadiin Etelä- ja Itä-Eurooppaa vastaan; se tuli kestämään 400 vuotta ja ylsi kahdesti aina Wieniin asti, ennen kuin se saatiin keskeytettyä. Geostrategisin termein ilmaistuna ristiretkiä voidaan pitää lännen pyrkimyksenä ennaltaehkäistä sen oma tuho islamilaiselta jihadilta taistelemalla vihollista vastaan. Se toimi aikansa.
Merkittävää on se, että samaan aikaan kun länsi on jo jonkin aikaa pahoitellut ristiretkiä virheenä, kukaan vakavasti otettava islamilainen auktoriteetti ei ole koskaan ilmaissut pahoittelua vuosisatoja jatkuneesta jihadista ja dhimmiydestä, joihin muslimit ovat syyllistyneet toisia kansakuntia vastaan. Mutta tämä on tuskin yllättävää: siinä missä uskonnollinen väkivalta on ristiriidassa kristinuskon perusteiden kanssa, uskonnollinen väkivalta on kirjoitettu islamin DNA:han.
poistivat tekstin islam-palstalta...
...laittaa se sinne uudestaan.
Laitetaan....
tosi hyvä asiallinen kirjoitus, mixi sä haaskaat aikaas tällä hiekkalaatikko-foorumilla? kiitos.