Omilla teoilla me emme ansaitse Jumalan edessä mitään - paitsi rangaistuksen
synneistämme. Vaikka saisimme aikaan jotain hyvää ja Jumalalle kelpaavaa,
on meidän nöyrästi sanottava: ”Me olemme ANSIOTTOMIA palvelijoita; olemme
tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään." Luuk. 17:10
Meidät pelastaa tekojemme ansiolta, siis syntiemme rangaistukselta, vain se uhri
ja Jumalan mittaamaton armo, joka meille annettiin Hänen Pojassaan Jeesuksessa.
On aihetta kysyä, mitä Jumalan Sana tarkoittaa seuraavassa kohdassa:
Heb.10:29 ”Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen
ANSAITSEVAN, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä
liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Asiayhteyttä voi tutkia laajemmin ko. luvusta, mutta selvää on, että Sanan opetus
liittyy siihen, miten me suhtaudumme Jumalan meille valmistamaan sovitukseen.
Emme kukaan ymmärrä sen rakkauden syvyyttä, joka sisältyy Jumalan Pojan uhriin.
Mutta sen voimme ymmärtää, että on tuon uhrin tallaamista ja halveksimista, jos
tarjoamme sovitusta syntipesuriksi, Jumalan automaattipesukoneeksi, jossa pyörii
kesto-ohjelma kaikille, jotka vaivautuvat edes muistamaan uhrin ”olemassaolon”.
Ylläolevalla yhteenvedolla viittaan siihen, miten palstan eräät opettajat leimaavat
uskon kuuliaisuuden ”jopa lakihenkiseksi uskovia kuristavaksi julistukseksi” (jaikal).
Tosiasia on, että me emme voi ylikorostaa Jumalan Pojan sovintouhria, liiton verta.
Armoa me tarvitsemme – valtavasti Jumalan armoa. Mutta, antakaamme tuon armon
kasvattaa meitä uskon kuuliaisuuteen ja Herralle otolliseen vaellukseen! Tiit. 2:11-12
.
synneistämme. Vaikka saisimme aikaan jotain hyvää ja Jumalalle kelpaavaa,
on meidän nöyrästi sanottava: ”Me olemme ANSIOTTOMIA palvelijoita; olemme
tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään." Luuk. 17:10
Meidät pelastaa tekojemme ansiolta, siis syntiemme rangaistukselta, vain se uhri
ja Jumalan mittaamaton armo, joka meille annettiin Hänen Pojassaan Jeesuksessa.
On aihetta kysyä, mitä Jumalan Sana tarkoittaa seuraavassa kohdassa:
Heb.10:29 ”Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen
ANSAITSEVAN, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä
liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Asiayhteyttä voi tutkia laajemmin ko. luvusta, mutta selvää on, että Sanan opetus
liittyy siihen, miten me suhtaudumme Jumalan meille valmistamaan sovitukseen.
Emme kukaan ymmärrä sen rakkauden syvyyttä, joka sisältyy Jumalan Pojan uhriin.
Mutta sen voimme ymmärtää, että on tuon uhrin tallaamista ja halveksimista, jos
tarjoamme sovitusta syntipesuriksi, Jumalan automaattipesukoneeksi, jossa pyörii
kesto-ohjelma kaikille, jotka vaivautuvat edes muistamaan uhrin ”olemassaolon”.
Ylläolevalla yhteenvedolla viittaan siihen, miten palstan eräät opettajat leimaavat
uskon kuuliaisuuden ”jopa lakihenkiseksi uskovia kuristavaksi julistukseksi” (jaikal).
Tosiasia on, että me emme voi ylikorostaa Jumalan Pojan sovintouhria, liiton verta.
Armoa me tarvitsemme – valtavasti Jumalan armoa. Mutta, antakaamme tuon armon
kasvattaa meitä uskon kuuliaisuuteen ja Herralle otolliseen vaellukseen! Tiit. 2:11-12
.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuo jae, johon viittaat Hep.10:26 ei ole ihan yksiselitteinen. Tahallisetkin synnit saadaan kyllä anteeksi katumisen ja parannuksenteon kautta, mutta jos Kristitty alkaa taantua uskossaan, on hänellä vaarana joutua luopioksi. Luopumus voi mennä niin pitkälle, että uudistuminen on mahdotonta ja tästä Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa. On hyvä ymmärtää jakeen 26 asiayhteys jakeeseen 29, että pääsisimme täysin ymmärtämään mistä tässä on kyse.
Ensimmäiseksi on huomioitava tehdyn synnin tahallisuus ja se, että teko on tehty täysin ymmärtäen, mitä tehdään ja mitä siitä seuraa. jae 29 tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä. Kysymys on ilmeisesti julkisesta ja julkisuuteen tarkoitetusta teosta, jossa ihminen sanoutuu irti Jeesuksesta. On myös mahdollista ja todennäköistä, että tähän tekoon liittyy pilkka Pyhää Henkeä vastaan, koska se on ainut anteeksiantamaton synti, jonka ihminen voi tehdä (Matt 12:31-32). Ne, jotka tunnustivat Jeesuksen Kristukseksi, erotettiin synagogasta. Ehkä mainitut Jeesusta häpäisevät rituaalit kuuluivat jotenkin synagogan takaisinottoseremoniaan. Mitään sen suurempaa ja vakavampaa ei uskovan elämässä voi tapahtua, kuin se, että putoamme pois oikealta perustalta, tai kiellämme Herramme. Tässä Heprealaiskirjeen kohdassa tapahtui ilmeisesti nämä molemmat asiat.
Raamattu puhuu usein langenneiden uudistumisesta (jaak. 5:19-20) 19 Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, 20 niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. Tämä ja monet muut kohdat Raamatussa osoittavat meille, että luopuneillakin on mahdollisuus palata takaisin ja heitä myös kutsutaan takaisin. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa... jne. Siksi on hyvin todennäköistä, että Heprealaiskirjeen kohta, joka oli esillä on kohdistettu nimenomaan Heprealaiskristityille, jotka kenties päättivät palata synagogaan ja julkisesti häpäisivät Jeesuksen.
Viittasit siis jakeeseen 29, etkä 26.
Kommenttisi on varmasti monelta osin ansiokas, ainakin inhimillisessä mielessä.
Kiitos rakentavasta lähestymistavastasi tähän tärkeään aiheeseen.
Päällimmäisenä sinun vastauksestasi nousee esille - kuinka ollakaan! - vaikutelma
leimata Sanan kohta niin "heprealaiseksi", ettei se tavallista tallaajaa sanottavasti
koske, tai että se koskee nimenomaan ja VAIN juutalaisia, niitä "heprealaisia".
Minulla EI ole lopullista varmuutta (Hengen ilmoitusta tai ilmestystä) siitä, mikä
tuon Sanan nimenomainen kohderyhmä tai ko. sanoman eksakti sisältö on.
Sitä minä en silti mitenkään voi uskoa, että me Jeesuksen seuraajina olisimme
ikäänkuin `outsider`-asemassa tuohon Sanan kohtaan nähden. Toki niinkin voi
asian ajatella - varsinkin jos ollaan liikkeellä "missä-aita-matalin" periaatteella.
Luuk. 13:23-24
Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?"
Niin hän sanoi heille: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta,
sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi."
Mielestäni osoittaa peräti huonoa "riskinhallintaa" pelastukseen pyrkijältä, jos
kaikissa käänteissä yrittää vedota lievimpään mahdolliseen tulkintaan, päästä yli
aidan matalimmasta kohdasta tai peräti mennä läpi aidan raosta. Sitä sopii kyllä
miettiä, mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan: "hyökkääjät tempaavat sen itselleen".
Päästäkseen sisälle ahtaasta ovesta pelastukseen itse kunkin on tehtävä meidän
taivaallisen Isämme tahto. Rima voi tuntua korkealta, mutta meidän vallassa ei ole
alentaa sitä. Ja lopulta se "rima" ei ole lainkaan korkealla - kunhan suostumme
luopumaan kaikesta omasta, siis kaikesta siitä, mikä rikkoo Jumalan tahdon.
Oletko muuten Psalmi sinä niitä pelastuksen pesuautomaatti-miehiä, joille kaikki
on tosi kepeää? Heillähän pyörii nonstop-ohjelma, jossa synnin lika jää kokonaan
toisten murheeksi - omaa menoa sellaisen "kuriositeetin" ei saa antaa häiritä...?
Mukavaa illan jatkoa!
PS.
Totta kai minäkin poimin aiheesta sellaisia särmäkohtia, joista saadaan keskustelu
havainnollisemmaksi. On selvää, että monilta osin olemme tasan samaakin mieltä!
.
on kirjoitettu heprealaisille ja siksi sen sanomaa voidaan tarkastella siitä näkökulmasta käsin. Koko Heprealaiskirjeen konteksti viittaa hyvin vahvasti siihen, että seurakunnan ongelma oli uuden hyväksyminen ja vanhan hylkääminen. Juutalaiset houkuttelivat heitä takaisin synagogaan ja vaikutti siltä, että moni oli jo sinne mennytkin. Heitä kehotettiin pitämään kiinni tunnustuksestaan ja ottamaan esimerkkiä niistä, jotka olivat kestäneet koetuksen. Kyse ei ollut pelkästään synagogaan liittymisestä, vaan asemasta, työpaikasta ja Kristuksen pilkasta, koska tunnustuksesta kiinnipitämiseen liittyi myös se, etteivät he voineet uhrata keisarille. Tästä koitui monia asemallisia ongelmia ja monet heistä saivat maksaa sen hengellään. Näissä olosuhteissa ei siis ollut mitenkään kummallista, että kirjeen kirjoittaja rohkaisee pitämään kiinni tunnustuksesta. Synagogan ovi oli aina auki niille, jotka tahtoivat palata vanhaan, mutta ennen synagogaan takaisin liittämistä oli tehtävä selväksi se, että Jeesus ei ole enää Herra, eikä Hänen verellään ole mitään arvoa. Oli siis julkisesti luovuttava tunnustuksesta. Toden näköisesti tähän julkiseen toimenpiteeseen liittyi symboolista Jeesuksen veren polkemista ja Jumalan pilkkaa. Tästä siis oli kyse.
On totta, että meidän oltava varovaisia tulkinnoissamme, eikä mitään Raamatun varoitusta ja kehotusta tule sivuuttaa kevyesti, tai sanoen, ettei se kuulu tähän aikaan lainkaan. Meillä on varmasti monia "synagogia", joiden ovet ovat kutsuvasti auki ja paatumus, julkiseen syntiin antautuminen ja sitä kautta Jumalan pilkka on mahdollista meillekin. Raamatun kirjoitusten tulkinnassa meidän on hyvä selvittää aina se, mitä kirjoitettiin, kenelle kirjoitettiin ja miksi kirjoitettiin. Toinen tärkeä haaste on se, että me sovellamme jokaisen Jumalan Sanan kohdan omaan elämäämme tänä päivänä.
Toisaalta (1.) kirjoitat: >>Heprealaiskirje on kirjoitettu heprealaisille
ja siksi sen sanomaa voidaan tarkastella siitä näkökulmasta käsin.>On totta, että meidän oltava varovaisia
tulkinnoissamme, eikä mitään Raamatun varoitusta ja kehotusta tule
sivuuttaa kevyesti, tai sanoen, ettei se kuulu tähän aikaan lainkaan.
on minulle yksi Raamatun tärkeimmistä ja rakkaimmista kirjeistä. Olen tutkinut sitä paljon ja nähnyt kovasti vaivaa, että ymmärtäisin kirjeen merkityksen. Voisin pitää tuosta kirjeestä kolmen tunnin mittaisen puheen, enkä olisi vielä edes kirjeen puolivälissä. Minulla on Heprealaiskirjeestä oman word laskurini mukaan noin satatuhatta merkkiä pelkkiä muistiinpanoja ja siihen päälle noin sata diaa, joissa on aiheeseen liittyvä opetus. Se, että pitäisin Heprealaiskirjettä jotenkin vähemmän tärkeänä ja omaan aikaansa sopivana on kaukana totuudesta. Tiedän kyllä kenelle kirje kirjoitettiin, miksi se kirjoitettiin ja mikä on kirjeen sanoma heprealaisille, mutta en lainkaan vähättele sen merkitystä meidän aikaamme. Päinvastoin, sanon, että jokaisen uskovaisen tulisi ymmärtää ja elää todeksi Heprealasikirjeen sanoma. Se on yksi Uuden Testamentin pisimmistä ja vaikeimmista kirjeistä, mutta myös antoisin. Me monesti haluaisimme ymmärtää Vanhaa Testamenttia ja sitä, mitä sen symboliikka puhuu meille Uudessa liitossa, emmekä huomaa, että meille on tämä asia avattuna Heprealaiskirjeessä, kun vain viitsisimme lukea ja perehtyä.
Vaikka tuo kirje kehottaa ja rohkaisee meitä monin paikoin kilvoittelemaan ja kestämään koetuksia, nousee siitä kuitenkin yksi sanoma ylitse muiden. Tuosta sanomasta huokuu syvä tietoisuus UT:n kirkkaudesta ja etevämmyydestä VT:hen verrattuna. Kirjoittaja asettaa UT:n kirjoitukset VT:n rinnalle ja osoittaa molemmat Jumalan puheeksi. Tämä on rohkeasti sanottu, koska liitto profeettojen ääni ja kirjoitukset olivat lakanneet jo 400 v aikaisemmin. Vain ne joilla oli ”korva” kuulla saattoivat kuulla ja tunnistaa Jeesuksen ja apostolien sanoman pyhien kirjoitusten joukkoon kuuluvaksi. Kirjoittaja etenee varsin systemaattisesti nostaen esiin kaikki VT:n tärkeät kulmakivet ja henkilöt, osoittaen miten Jeesus on kaikki kaikessa, eikä mikään VT:n kirjoitus ole enää sellaisenaan voimassa.
Heprealaiskirjeen kautta meille avautuvat valtavat näkymät sovituksen ja vanhurskauden merkityksestä. Uskovainen kyllä helposti tunnustaa kaiken mitä UT opettaa, mutta ei lopultakaan ymmärrä sitä, puhumattakaan, että eläisi sitä todeksi. Kannamme monesti harteillamme samoja kuormia, kuin VT:n ajan uskovaiset ja huokailemme niiden kuormien alla. Laitamme mielellämme näitä kuormia myös muiden kannettaviksi, vaikka hädin tuskin itse jaksamme niitä kantaa. Kuitenkin sanomme uskovamme ja ymmärtävämme mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Suosittelen jokaiselle uskovalle Heprealaiskirjeeseen syventymistä, koska sen pohjalta pääsee ymmärtämään sovituksen ja vanhurskauden merkityksen. Mikäli luemme / osaamme Raamatusta pelkät käskyt ja kehotukset olemme kyllä varsin heikoilla eväillä varustettuja. Heprealasikirjeen äärellä me pääsemme sukeltamaan syvälle Jumalan armoon ja voimme ymmärtämää mitä Jeesus teki meidän puolestamme ja sen mitä sen tulisi merkitä meille tänä päivänä. Onko Heprealaiskirje avautunut sinulle Sember ja oletko löytänyt siitä muuta, kuin kehotuksia parannukseen ?
Kysyit mielenkiintoisen viestisi lopuksi:
>>Onko Heprealaiskirje avautunut sinulle Sember ja oletko
löytänyt siitä muuta, kuin kehotuksia parannukseen ?
Hepr. 10:26
Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden TUNTOON, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
;;;;;;TUNTOON;;;;;;;; ON RATKAISEVA JA SILLOIN KUN ;;;;;TUNNET;;;;; ETTÄ TÄ JA TUO ON VÄÄRIN TEHDÄ NIIN SILLOIN TIEDÄT ;;;;;;TUNNTEELLA;;;; TOTUUDEN JA SE ON SITTEN VARMA ASIA JA OLET TEHNYT PARANTUMATON VIRHE......
:::::::::::::::::::SEN TAKIA ÄLÄ LEIKKI SYNNIN KANSSA JA TARJOA HALPPA ARMO KENENLLEKÄÄN:::::::::::
Synnin kanssa ei pidä leikkiä, eikä halpaa evankeliumia pidä julistaa. Kumpikin näistä asioista on Jumalan Sanan ja tahdon vastaista, mutta evankeliumin sanomaa voidaan vääristää muillakin keinoilla. Kirjoitit tuossa, että tahallinen synnin teko on anteeksiantamaton synti (parantumaton virhe). Mikäli näin on, niin silloin ei pelastu kukaan, et edes sinä, vaikka oletkin tulikivenkatkuinen parannuksen saarnaaja. Me emme saa elää jatkuvassa tietoisessa synnissä, emmekä saa tehdä tahallamme syntiä, mutta kysyn sinulta, että mikä synti ei ole tahallista ? Jos en tiedä tekeväni syntiä, niin voi kysyä, että olenko silloin edes tehnyt syntiä ? Jokainen uskovainen lankeaa joskus ja valitettavasti lankeemus on aina tahallinen ja tietoinen. Tämä on myös hyvä huomioida syntiä tunnustettaessa ja parannusta tehdessä. Anteeksi, että tein tämän synnin. Tiesin, että näin ei saa tehdä ja silti niin tein jne..
Minun Jumalani on tällainen.
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
Hes. 34:16 Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.
parhaillaan opetusta ilmestyskirjasta ja aikani kuluu sen parissa nyt varsin tiiviisti, mutta mielelläni otan tuon haasteen vastaan, kunhan vain löydän sopivan ajan avaukselle. Palataan sen tiimoilta asiaan.
Jeesus itse viittaa tuomiopäivänä tapahtuvaan tuomioon.
Kuten kirjoitit, tarvitsemme valtavasti Jumalan armoa.
Jeesus tuli armoistuimeksi syntiselle ihmiselle, uskon kautta
Hänen vereensä.
Jeesus itse vahvistaa Hänessä olevan armon suuruuden, jopa pilkkaajille.
Joh.12:47. Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata,
niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan,
vaan pelastamaan maailman.
48. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani,
hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut,
se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Ruotsalainen Elävä Testamentti sanoo jakeen loppuosan vapaasti suomennettuna
...tulleen tuomitsemaan tuomiopäivänä niiden totuuksien mukaan
(niillä totuuksilla) jotka
minä(Jeesus) olen puhunut.
Näiden Hebrealaiskirjeen jakeiden valossa ymmärrän, että uskovan elämässä tapahtuu taantuminen,
jos hän suostuu syntielämään ja/tai hyväksyy tietoista syntiä elämäänsä,
missä muodossa tahansa.
Hebr.5:12. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa,
että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa
tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.
13. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa,
sillä hän on lapsi;
14. mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten,
joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.
Hyvän ja pahan erottaminen (Raamatun kriteerein) on eräs kasvaneemman
ja kiinteää hengellistä ruokaa nauttivan uskovan tuntomerkki,
tämän Sanan mukaan.
Jos emme halua olla tyhmiä Jeesuksen odottajia, meidän ainoa keinomme saada
öljy riittämään lampussamme Hänen tulemukseensa, on elää uskossa Jeesukseen,
mikä tarkoittaa käytännössä Pyhän Hengen johdossa vaeltamista,
eli ei minkäänlaisen (tietoisen) synnin sallimista omaan elämään.
Vanhurskas ja Pyhä vaellus vaikuttaa armon ja totuuden läsnäolon elämässämme.
Se on leiväksi ympärillämme oleville ihmisille, kutsu Kristuksen luo.
Siu
Semper. Mutta kyllä tämä lahkolaisuuden haju on kuvottava. En tarkoita sinua missään määrin. Ja jos olet kokenut jotain? opillisesti eritavalla, niin ymmärrän, että sinulla on siihen vahvat perustat.
Minulla vaan on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus eri uskovien hengellisestä yhteydestä. En nyt ota niitä yksilöityinä esille, mutta kokeneena uskovana varmaan ymmärrät, mitä tarkoitan! Olen tämän jo tiennyt aikoja sitten, mutta ihmettelen yhteyksiäsi näihin, etten sanoisi lahkohenkisiin?
On vaan jokin omavanhurskauden teko, joka on se jako, mikä erottaa toiset toisista. Kysyn vaan tässä sinun omaa hengellistä suhdettasi. En puutu asiaan enempää, jos olet jotenkin sijoittanut itsesi eri kategoriaan.
kuuliaisuus kuuluu Jeesuksen seuraajille. Jos ei ole kuuliaisuutta, ei ole kasvua. Jumalan Sana on leipä ja kaiken lisäksi sellainen leipä, että se on paljon tärkemäpi kuin leipä, jota täällä leivotaan. Täällä leivottava leipäkin antaa lapselle kasvua, miten paljon enemmän kasvua tuotta Jumalan leipä Jumalan lapselle.
Ei Jumalan leipä tietenkään tuota kenellekään hyvää kasvua, jos ihminen ei usko siihen leipään ja syö sitä.
vaikuttamaan tahtoa ja tekemistä Hänen tahtonsa toteutumiseksi, eli
uskon kuulaisuuden näkyvyyttä.
Toiseksi sanotaan Sanassa, että Jumalan armo kasvattaa meitä
hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot
ja elämään vanhurskaasti ja jumalaisesti tässä pimeässä maailmassa.
Sen käsittäminen, ettemme koskaan omillateoilla pysty saamaan
Jumalan siunausta elämäämme, emmekä kirkasta Jeesusta,
tulisi saada aikaan reaktion joka Johannes Kastajassa tapahtui;
Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä.
Mitä vähemmän kuuntelemme oman sydämemme mielihaluja ja mahdollisuuksia,
sitä enemmän uusi luomus, Kristus meissä pääsee toimimaan armonsa kautta
valtaamaan ja johtamaan tahtoamme, jalkojamme, käsiämme, mieltämme
koko olemustamme.
Jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä
valkeuksien Isältä.... elämäämme ja kauttamme näkyviin ja pelastukseksi toisille.
Omilla teoilla ei ansaitaan mitään muuta kun kuolema ja jos haluan olla vitsikäs niin synnillämme jotka teemme ansaitsemme pelastusta ,, mutta nyt kaikki sitten ymmärtää mua väärin tottakai : )
Elikä meidän synnin tekoja ansaitsemme me pelastusta,, mutta harkittu ja suunniteltu synnintekoja ei saa sitten enä lisä armoa sen jälkeen aikaan sovituxen jälkeen meidän elämässä,, vaan iankaikkinen kuolema jos katsotaan hebr kirje 10.29. No tämäkin on vaikeatajuista textiä. Mutta onhan se melkein yökin..
Mitä tälläkin aivopesulla halutaan oikeasti sanoa.
Kenties sitä että ihmiset ovat surkeita, surkeita, todella surkeita ja heidän pitää sen takia olla lahkon maksavia jäseniä ja tosiaankaa ei tule unohtaa sitä rangaistusta joka iskee jos ei kuulu lahkoon(pienenä sivu huomautuksena).
Jumala armahtaa kidutuskammiostaan jos lutraat oikein kunnolla jeesuksen verellä ja osallistut lahkon aivopesu istuntoihin.(Lahkoa ei toki mainita, koska se on itsestäänselvyys, kun uhri alkaa miettiä pelastumis keinoja)
me ansaitsemme !!