Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että kuinka moni lapsuutensa mormoniperheessä elänyt on joutunut uskonsa takia koulukiusatuksi? Monet mormonit täällä tuntuvat kovasti kehuvan kuinka usko tekee heidät onnelliseksi, mutta ovatko heidän lapsensa samaa mieltä? Asiaa ei varmaan ole tutkittu, mutta yleensä ottaen lapset kohtelevat erilaisuutta melko rankalla kädellä. Miten on? Olitko/Oletko sinä mormonilapsi? Kiusattiinko/kiusataanko sinua koulussa niiden valintojen takia joita vanhempasi ovat elämässään tehneet?
Kysely: Oliko koulukiusattu mormoni??
R. Sitia
46515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Minä häpesin kirkonjäsenyyttä pikkupoikana suunnattomasti. Ei minua silti ole juurikaan kiusattu siitä, mitä nyt jotain vihjailuja sain kuulla. Voi olla, että jos olisin ollut luonteeltani hihhuli, niin tilanne olisi ollut toisin. Meidän luokalla oli kyllä yksi rippileirillä hurahtanut tyyppi, jolle minäkin jotain vittumaista joskus sanoin:-)
Olin 11-vuotias, kun perheeni liittyi kirkon jäseniksi. En pitänyt korkeaa profiilia jäsenyydestäni MAP-kirkkoon. Ammattikoulussa ainakin osa oppilaista tiesi uskostani ja yksi oppilastoverini oli Helluntailainen, jonka kanssa joskus keskustelin. Hän häpesi jopa omiaan, jotka pilkkasivat kirkkomme jäseniä, kun vierailivat heidän tilaisuudessaan. Hän ei myöskään hihuloinut, vaan oli hyvin asiallinen. Myöhemmin työelämässä kaikki työtoverini tiesivät uskostani. Keskustelimme joskus melko kovan huulenheiton säestämänä, mutta en kuitenkaan kokenut tulleeni erityisen kiusatuksi missään vaiheessa.
vahva nahka (hymiö)
Ehkäpä jonkinverran. Yleensä koulussa en mennyt koskaan enemmistön kuoroon vähemmistöä vastaan vaan yritin aina puolustaa heikoimpia. Kolmannella luokalla oli yksi ruotsinkielinen poika jota kiusattiin. Asetuin hänen tuekseen ja sain hänestä hyvän ystävän ja vierailin myös hänen kodissaan usein. Hänen äitinsä mm. osoitti kiitollisuutta kirjoittamalla koulun joulunäytelmän vuorosanat kirjoituskoneella meille ja vielä kaksivärisenä. Se oli ihan mukavaa 50-luvun puolivälin tienoilla.
Miksi asenteesi viittaa siihen että koulukiusaajat olisivat olleet oikeassa?? Eikös enneminkin ole niin että ne jotka kuisaavat ovat pahoja. Eihän ketään saa kiusata! Miksi kuisaajia ei otettu kiinni ja heitä rangasitu?! Onhan aivan yhhtä kamalaa jos jotakuta kiusataan hänen ihonvärinsä takia, painon takia tai silmälasien käytön takia!!??
Voisiko siis sanoa, että onkos täällä ketään jota kuisattiin silmälasien käytön takia? Monet kehuvat että silmälsien käyttö on tehnyt heidän elämästään aivan toisen laisen ja nautittavamman... mutat ovatko lapset samaa mieltä!? Miten on onko täällä rillikäärmeitä? Kiusattiinko ketään lapun takia jota vanhemmat käski käyttää silmänpäällä? Näitkö sillon sen lapun tulevan vaikutuksen elämääsi ja kuinka se helpottaisi elämääsi aikanaan?
Itse en ollut lapsena mormoni, mutta kyllä ympäristön lapset keksivät miten koulukiustata, vaikka ei ollut mormoni.
Tunnen monia joita kiusattiin ja kiusataan. Yksi juuri kertoi, että oli ollut jalkapallon harjoitusleirillä Espanijassa 16 vuotiaana ja oli kovsti uhattu ja luvattu, että lähetetään HETI kotiin, jos otta alkoholia. Loppujen lopuksi oli vain hän ja eräs toinen poika, jotka eivät juoneet... mutta ketään ei passitettu kotiin... ja joukko prässi oli valtava. Hän on jo ollut lähetystyössä ja nyt opiskelee ja on vahvana kirkossa mukana samoin kuin tyttöystäväkin.
Ikävä kyllä moni mormonilapsi joutuu koulukiusatuksi, toiset vaan eivät välitä mitä muut sanoo toiset jotka välittävät heille se on vaikeata. Jotta ei välittäisi on oltava todella vahva koti eikä sekään aina auta... Meillä on yksi nyt 15 vuotias joka on jo 4 vuoden ajan ollut perheensä AINOA jäsen joka uskollisesti tule niin aamuseminaariin kuin kirkkoonkin aina kun vain pääsee. Joskus joutuu hoitamaan sisaruksiaan äidin ollessa töissä mutta aamuseminaariin hän tulee.
On aika jännää että tupakasta ja alkoholista ja seksistä ei saisi koulumaailmassakaan kieltäytyä! Tai joutuu kiusatuksi! Tässä muuten uusin tutkimus seksistä ennen avioliittoa tai ennen noin 25 ikävuottaan: http://www.cbn.com/cbnnews/healthscience/2010/March/Sexually-Indulgent-Now-Marriage-Ruined-Later/
Minua koulukiusattiin koko peruskoulun ajan. Siihen asti olin kirkon opettamalla tavalla yritänyt toimia lähetyssaarnaajana ja neuvoa muita, miten piti elää. Nykyään tietenkin ymmärrän hyvin, miksi minua kiusattiin. Mormonivanhemmat teroittavat lastensa mieleen jo hyvin nuorina, miten kirkon jäsenet ovat "me" ja koko muu maailma on "niitä muita". Tällaisen asenteen omaksuessaan lapsi oppii katsomaan koulukavereitaan ja ystäviään alaspäin ja suorastaan kerjää käytöksellään kiusaamista - vaikkei sitä itse tajuakaan. Itselläni kiusaaminen loppui kun vaihdoin koulua ja lopetin kirkosta puhumisen kokonaan. Sen jälkeen sain olla rauhassa, mutta ystäviä en koulussa koskaan saanut.
MAP kirkon oppi on niin eriskummallinen ja poikkeaa valtavirta kristiillisyydestä, että se voi herättää pelkoa muissa. Pelko saattaa projisoitua koulukiusaamisena.
me olemme ne kaikki.
Eli että yhdessä täällä ollaan ja opitaan.
vihjaa, että uskonnollinen vakaumus - vanhempien tai oma- oikeuttaisi koulukiusaamisen?
Jos vihjaat, niin en voi muuta kuin todeta, että ajatusmaailmasi on jälkijättöinen.
Erilaisuuteen ei välttämättä osata suhtautua asiallisesti, mutta tilanne paranee hiljalleen. Mormonit ovat omalla olemassolollaan olleet muuttamassa asenteita suvaitsevaisempaan suuntaan.
Itseäni kiusattiin koulussa mormonismin takia ja minua kiinnostaa kuinka paljon minulla on kohtalon tovereita ja onko joku oikeasti suoriutunut koulusta ilman traumoja.
Koulukiusaamista ei oikeuta mikään, mutta sitä tapahtuu jokaisessa koulussa. Kohdallani kiusaaminen oli suoraan seurausta erilaisesta vakaumuksestani, jota itse en ollut valinnut vaan ne olivat valittu minulle vanhempieni toimesta. Äitini oli kotiäiti kuten hyvän mormoniäidin kuuluukin, joten kosketuspintaa muihin ikäisiini lapsiin ei ollut kun en käynyt päivähoidossa. Jouduin hyvin nopeasti muiden lasten hampaisiin, koska kaikki muut lapset eivät uskoneetkaan samoin minä, tynnyrissä kasvatettu fundamentalisti.
opettajasi suhtautuivat siihen, että sinua kiusattiin uskontosi takia?
Opettajat eivät tehneet mitään. Itseasiassa sain kiusaamista osakseni jopa opettajilta kun uskontotunnilla tulin esittäneeni erilaisia näkemyksiä. Yritä siinä sitten olla iloinen koululainen kun joka suunnalta tulee lunta tupaan. Seurauksena yhtä vahva itseluottamus kuin luottamus muihin ihmisiin, pyöreä nolla. Jossain vaiheessa jopa kannoin taskussani metallin palasia ihan vaan sen takia, että jos joku kävisi käsiksi niin voisin ainakin viskata sirpaleet naamalle. Jos perheessä olisi omistettu ase niin Tuusula tai Kauhajoki olisikin ehkä tapahtunut Espoossa 20 vuotta aemmin.
ymmärrät, että syy kiusaamiseen ei ollut sinussa, vanhemmissasi eikä uskonnossasi, vaan tietämättömissä, ennakkoluuloisissa ja ammattitaidottomissa opettajissa ja oppilaissa.
Ja toivottavasti erilaisuuden hyväksyminen on lisääntynyt kouluvuosiesi jälkeen. Ellei, on todella syytä huolestua.
..olivat vanhempani ja se uskonto, jonka oppien mukaan he minut kasvattivat. Näiden oppien suvaitsemattomuus ja se, että niihin ei kuulunut kirkon ulkopuolisen maailman ymmärtämisen opettelu ennen kouluikää johtivat näihin tapahtumiin. Vanhempani eivät varmasti tehneet tietoisesti näitä valintoja, mutta heidän valintojensa seuraukset sain kokea rankalla tavalla nahoissani. En voi olla vihainen vanhemmilleni siitä kuinka he pilasivat nuoruuteni, koska he luulivat kasvattavansa lapsiaan täydellisten ohjeiden ja totuuden mukaan. Olen vihainen kirkolle, joka ei rohkaise kanssakäymiseen ulkopuolisten kanssa, kirkolle joka pyrkii kieltämään ulkopuoliset vaikutteet ja täydellisesti kontrolloimaan jäsentensä toimintaympäristöä.
Syyllisten hakeminen ulkopuolelta on vastuun kiertämistä ja sysäämistä oman kontrollin ulkopuolelle. Käytöstä joka on erittäin tyypillisitä fundamentalistiselle uskolle, joka opettaa yhtä ainoaa totuutta ja sitä, että Jumala kosketus ohjaa kaikkea. Vastuun kantaminen fundamentalistille on tuntematon käsite, koska viime kädessä Jumala kantaa vastuun kaikesta ja ihmiset saavat kaikki syntinsä ja tekonsa anteeksi kunhan vain noudattavat ja toimivat kirkon opin mukaisesti.
syyllisiä ovat ne, jotka kiusaavat. Valitettavasti nykyäänkin monia ihmisiä kiusataan, lapsia koulussa, aikusia työpaikoilla. Kuulostaa ikävältä, että syyllistät kiusaamisen uhreja.
Vanhemmillasi oli oikeus uskontoonsa ja oikeus kasvattaa lapsensa oman uskontonsa piirissä. Koulun ja muun yhteiskunnan tehtävänä on tukea vanhempien kasvatustyötä. Teidän tapauksessanne se valitettavasti epäonnistui.
Työstä ongelmaasi edelleen. Jonakin päivänä ehkä olet kyllin rohkea näkemään todelliset kiusaajasi ilman vanhempiesi ja kirkon syyttelyn suodatinta, antamaan kiusaajillesi anteeksi tai ainakin jättämään heidät omaan arvoonsa. Vakuutan, että siitä tulee sinulle vapauttava kokemus.
vaan järjestelmän joka niitä tuottaa. On lapsellista ajatella, että järjestelmä joka tuottaa ympäröivään yhteiskuntaan soveltumatonta materiaalia ei olisi syyllinen. Kirkko, joka edellyttää ympäröivän yhteiskunnan sopeutuvan oman vähemmistönsä standardeihin, on lapsellinen. Kirkko on vienyt suvaitsemattomuuntensa äärirajoille, koska se odottaa ulkopuolisen maailman taipuvan omaan oppiinsa ja kuvittelee voivansa samalla kasvattaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Kirkko ei ota vastuuta kasvatustyöstään vaan syyttää epäonnistumisestaan ulkomaailmaa.
Lapset jotka koulukiusaamiseen syyllistyvät ja jotka sen uhreiksi joutuvat eivät pysty vielä ylläpitämään sosiaalisia kulisseja joita kirkon vaatima ulkopuolisen maailman "suvaitsevaisuus" vaatisi. Jos kirkko ei muuta kasvatusoppejaan elinupäristöä suvaitsevaksi, siten että se tuottaa ympäröivään yhteiskuntaan sopeutuvia lapsia, tulevat fundamentalistisesti kirkon oppien mukaan kasvattavien vanhempien lapset aina kärsimään kiusaamisesta.
muualla kiusataan ja syrjitään monia muitakin kuin mormoneja. Mitkä kaikki järjestelmät tuottavat sinun käsityksesi mukaan yhteiskuntaan soveltumatonta materiaalia? Kuka sen päättää, kiusaajatko? Yhteiskuntaan sopeutumattoman materiaalin eliminoimispyrkimyksistä voit lukea vaikkapa Euroopan lähihistoriasta.
Väitätkö, että mormonit eivät ole yhteiskuntakelpoisia kansalaisia? Millä sen perustelet? Mitä suosittelet ongelmalle tehtäväksi?
Mitäpä jos alkaisit työstämään ongelmaasi vaikkapa lukemalla muutamia koulukiusaamista käsitteleviä kirjoja? Saattaisit huomata, että mormonismi ei ole ainoa eikä suurin syy koulukiusaamiseen. Saisit asetettua ongelmasi jonkinlaisiin mittasuhteisiin.
Mutta taas kerran: kiusaaminen ei ole uhrin vaan kiusaajan syy.
mormonismi oli koulukiusauksen syy. Tiedän kyllä, että myös muiden kirkkojen oppien mukaan fundamentalistisesti kasvatetut lapset joutuvat kokemaan vastaavaa, joten olen tietoinen, että ongelma ei kohdistu yksin mormoneihin. Keskustelenkin nyt vain omista kokemuksistani ja siitä miten mormonismi mielestäni nakertaa jäsentensä hyvinvointia.
Ihmiset syrjivät erilaisuutta luonnostaan ja se on evoluution ja lajin säilymisen kannalta geneettisesti keskeinen toimintamekanismi. Tämä ei ole opittua käyttäytymistä kuten suvaitsevaisuus vaan se kumpuaa lajin perusvaistoista, jossa vahvuus ja kyvykkyys on osoitettava. Jos erilainen ominaisuus, joka tällä kertaa ei ole geneettinen, ei ole tarpeeksi vahva ympäröivä ekosysteemi pyrkii poistamaan heikon yksilön evoluution periaatteiden mukaisesti kierrosta. Lapset jotka sopeutuvat ympäröivään sosiologiseen ekosysteemiin parhaiten menestyvät siis paremmin kuin muut.
Koulukiusaamista tulee siis aina olemaan muodossa tai toisessa, koska lapset eivät pysty oppimaan pois tästä geneettisesti sisäänrakennetusta toimintamallista ennen kouluikää. Jos epäonnistuneen kasvatuksen seurauksena lapsi joutuu tämän luonnonmukaisen järjestelmän uhriksi se ei ole lapsen vika vaan se järjestelmän/metodin vika joka lapsen on kasvattanut.
Kun kirkon, tai minkä tahansa aatesuunnan, kasvatus tuottaa sopeutumiskyvyttömiä yksilöitä ympäröivään sosiologiseen ekosysteemiin pitää kirkon muokata kasvatusperiaatteitaan paremmin yhteiskunnan vaatimustasoa vastaaviksi, eikä toisinpäin.
en tosiaankaan ymärrä näkemyksiäsi, minua on kiusattu tosi rankasti, mutta ei mulla kyllä
olisi välähtänyt mieleenikään, että kirkko kieltäisi ulkopuoliset vaikutteet. Minä ajattelen taas ihan
päinvastoin. OLEN NÄHNYT tekstin siis kirjoituksen, en nyt muista kuka oli kirjoitaja, mutta
siinä kehoitettiin tutkimaan muitakin uskontoja, ja ottamaan sen hyvän mitä heillä on, opiksi.
Taidat puhua lestadiolaisista?
En tosiaan ymmärrä yhtään väitteidesi tueksi, koska minua ei ole myöskään koskaan
pakotettu kirkkoon. Kuusitoista vuotiaana lopetin kirkossa käymisen.
Nimenomaan kirkko on rohkaissut toimimaan yhteistyössä ulkopuolisten kanssa,sen olen huomannut
kirjoituksista joita näen,koska vanhempani ja sisareni kuuluvat MAP-kirkkoon.
Äitini on puolustanut minua kuin naaras tiikeri, noissa koulukiusaamis tapauksissa.Voin sanoa, etton poltettu reput ja kypärät, hävitety kirjat, lähetetty kaikenlaisia lappuja luokassa opilaalta toiselle, ja perään annattu räkäinen nauru.
Turpiinkin on tullut vaikka en tehnyt mitään, autooni kirjoitettu kaikenlaista rumaa jne. jne.
Mutta koskaan en ole Kirkkoa syytellyt tapahtuneista kiusaamisistani.
Olen saanut olla kouluni uskontotunneillakin, ja minula ei muita ystäviä ollutkaan kun luterilaisia.
pyrkii kieltämään ulkopuoliset vaikutteet. Olis ihan mukavaa jos pystyisit osoittamaan sen, että miten kirkko pyrkii estämään meiltä ulkopuoliset vaikutteet?
Tuossa viimeisessä Liahonassa oli kirjoitus, että"mllä tavoin voimme kunnioittaa muiden uskontojen
juhlapäiviä?
Muiden ihmisten usknnon kunioittaminen on yksi keskeisitä uskonkäsityksistämme!
1. Ulkopuolinen kritiikki ohitetaan ja ainoastaan kirkon omista lähteistä tulevaa materiaalia pidetään luotettavana.
2. Pelastuksen olennaisena osana nähdään temppeliavioliitto. Tämän seurauksena jäsenet aktiivisesti etsivät vain toisen jäsenen seuraa ja ulkopuolisiin suhteisiin ajaudutaan vain harvoin.
Sisäisissä julkaisuissaan kirkko voi kyllä kirjoitella hienoja sanoja ja antaa kuvan suvaitsevaisuudesta ja kunnioituksesta. Oppi korostaa kuitenkin mormonismin olevan yksi ja ainoa tie pelastukseen. Tämä näkökulma ei osoita kunnoitusta muita uskontoja kohtaan vaan halveksii muita uskontoja antaen oikeutuksen katsoa muita uskontoja nenän vartta pitkin asenteella "meillä on totuus, ja teillä vain valhe". Tämä asenne näkyy tälläkin palstalla varsin selvästi ja vain hyvin harvoilla täälläkin kirjoittavilla mormoneilta löytyy aitoa toisten mielipiteiden kunnioitusta ja huomiointia.
Montako ainoaa oikeaa kirkkoa voi olla olemassa?
Sinänsä merkityksetön kysymys, mutta vastataan nyt jotain yhtä merkityksetöntä.
MAP -kirkko, joka opettaa, että vain kirkon sisäisistä lähteistä tuleva tieto on luotettavaa, ei rakasta totuutta. Totuuden luonteeseen kuuluu, että se kestää arvostelun ja ulkopuolisen kritiikin ja jää kyseenalaistamattomana voittajana pelikentälle odottamaan uutta haastetta.
Hyväksytkö sen arvostelun kristillisyydestä totuudeksi, joka lähtee muista lähteistä kuin Raamatusta? Olisi tosi outoa, jos joku ulkopuolinen sanoisi Raamatun sanomaa omista lähtökohdistaan valheeksi. Jumalan ilmoitukset ovat totta erilaisista mielipiteistä huolimatta kunhan ne vaan ymmärretään sellaisina kuin ne on tarkoitettu.
On hyvin olennaista selvittää itselleen montako ainoaa oikeaa kirkkoa voi olla olemassa. Kysymys ja vastaus ovat hyvin yksinkertaisia, mutta niiden edessä venkoillaan miten milloinkin.
Oikeita kirkkojahan on vaikka kuinka monta. VAIKKA olisikin vain yksi, miksi ihmeessä se olisi juuri pukki-Smithin kirkko?
Oma käsitykseni on, että Raamattu ei ole mitään muuta kuin kansan perimätietoa, jota on muokattu milloisenkin poliittisen tilanteen vaatimuksia vastaavaksi. Mitään Jumalaista tai elämää suurempaa sisältöä se ei tarjoa.
Minulle kaikki kirkot ovat minulle samaa harmaata massaa. Ei ole yhtään oikeaa tai väärää kirkkoa. On vain erilaisilla formaateilla toimivia organisaatioita jotka tarjoavat lohtua ihmisen kuolemanpelon voittamiseksi.
Juridisesti oikeita kirkkoja on paljon, mutta voi olla vain yksi kirkko, jonka Isä ja Poika hyväksyvät.
Matt. 7
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Map-kirkko on vain juridisesti oikea. Smithin oppien pohjalta on syntynyt liki 200 erilaista kirkkoa tai ryhmittymää, jotka katsovat olevansa ainoita oikeita Smithin uskon perillisiä.
Entä sitten? - Kristuksen perustaman kirkon jälkeen on syntynyt 40 000 erilaista kirkkoa ja suuntaa, mutta kirkkojen ja suuntien lukuisuus ei merkitse, ettei yksi kirkko voisi olla se ainoa oikea.
Matt. 7
7 "Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. [7:7-11: Luuk. 11:9-13 : 1. Aik. 28:9; Jer. 29:13; Matt. 18:19, 21:22; Joh. 14:13,14; Jaak. 1:5; 1. Joh. 3:22]
8 Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. [Sananl. 8:17]
9 Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää?
10 Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa?
11 Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.
Kirkkojen moninaisuudesta huolimatta voi löytää Kristuksen ainoan oikean kirkon.
Sinun lahkosi on siis vain yksi muiden joukossa. Ensinnäkään et pysty todistamaan, että jokin Smithin perintönä olevista liki kahdestasadasta lahkosta olisi oikea ja toisekseen et pysty kohdistamaan totuutta juuri siihen, johon sinä satut kuulumaan.
Pysytkö sinä todistamaan jonkun nykyisistä tuhansista erilaisista kirkoista tai suunnista oikeaksi?
Uskonnollisia asioita ei todisteta oikeiksi siten kuin maallisia ja loogisia asioita. Ne on tutkittava Hengen avulla, kuten olen monesti osoittanut tällä Raamatun kohdalla:
1. Kor. 2:13
ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
1. Kor. 2:14
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Uskonnollisesta totuudesta todistaa Pyhä Henki eikä ihmisen looginen ajattelu, vaikka sitäkin tarvitaan tutkimisessa. On tietyt kriteerit, jotka uskonnollisen totuuden on täytettävä. Noita kriteerejä on vältelty esittää, mutta niitä ovat:
1. Yhdenmukaisuus Jumalan ilmoitusten kanssa.
2. Totuuden tuntu eli ristiriidattomuus.
3. Yhdenmukaisuus alkukirkon kanssa.
4. Opin johdonmukaisuus ja selkeys.
5. Uskonnon tuottamat hedelmät.
6. Ihmeet eli että voi todeta, ettei ole kysymys tavanomaisista maallisista asioista.
Smithin kirkon ainoaksi oikeaksi kymmenien tuhansien kristillisperäisten suuntausten joukosta? Et pysty.
Noita Raamatun kohtia ei ole tarkoittettu Smithin oppia varten. Hengellisellä tutkimisella tarkoitetaan jotain aivan muuta kuin Smithin fiktioiden nielemistä koukkuineen.
Listauksesi pätee vain niille, joilla on riittävän voimakas tahtotila uskoa Smithin juttuihin.
kiusattu, ja rankasti , enkä tiedä selviänkö siitä koskaan?
Minua on kiusattu melkein koko kouluaikani. Koulukaverini tiesivät jäsenyyestäni perskoulussa, kirkko hävetti odella paljon, enkä halunnut siitä yleisesti kaikille kertoa. Tämä oli vain yksi syy itseni erillaisuuden tuntemiseen. Porukan ulkopuolelle jäämiseen johti että käyttäydyin niin varovasti ja arasti, kuten kotona oli opetettu ja millainen ilmapiiri kotona oli. En osannut suhtautua sillon vielä asioihin mitä ikäiseni tekivät ja oloni oli todella ulkopuolinen. Ei mitään hyviä muistoja kouluajoilta siis... Tietenkin nämä aikaisemmat asiat vaikuttavat negatiivisesti elämääni osaltaan myös edelleen, enkä haluaisi lapsilleni tulevaisuudessa samaa.
Miksi menit perskouluun? Vanhemmatko pakottivat? Miksi tavallinen peruskoulu ei kelvannut?
Itselläni ei ole kokemusta lapsuuteni viettämisestä mormoniperheessä, mutta keskustelun aihe on ajatusta herättävä, joten haluan kommentoida tätä.
Mielestäni lapsen vanhempien uskonto ei eroa mistään muista ominaisuuksista, jonka vuoksi lapsi voi erottautua muista lapsista ja joutua kiusatuksi. Monesti lukee lapsen joutuneeksi kiusatuksi esim. ulkonäkönsä(esim. lihava), kulttuurisen taustan(kuten uskonto) tai jonkin luonteenpiirteensä(esim ujous) vuoksi. Kiusaaminen voi olla henkistä ja fyysistä.
Kiusaaminen on väärin ja lapsien vanhempien ja opettajien ja muiden aikuisten pitäisi estää sellainen. Kiusaamisen kierre pitää katkaista ja siihen voi vaikuttaa kaikki osapuolet. Pitkään jatkunut kiusaaminen jättää pahoja jälkiä ihmisen sieluun. Arvelen niistä selviäminen yksin olevan hyvin vaikeaa ellei täysin mahdotonta. Lapsuuden traumat voivat heijastua koko elämään esim. sosiaalisen kontaktien vaikeutena. Uskon että apua on saatavilla niille, jotka kärsivät asiasta vielä aikuisena ja rohkaisen avun hakemiseen.
Mormonismi ei siis mielestäni eroa mistään muista syistä, jonka johdosta lapsi voi tulla kiusatuksi. Jokainen meistä varmasti on joskus tullut kiusatuksi koulussa. Omakohtainen kokemukseni kiusatuksi tulemisesta oli uuteen kouluun tulemisen yhteydessä. En muista oliko kiusaamisen syynä mikään erikoinen syy, mutta ehkäpä sallin sen alussa leikkinä tai häpesin sitä että minua kiusattiin. Saman kaltaisesti kuin vankilassa, kielimisestä uhkaillaan kiusattua. Tilanne ratkesi vasta kun vaihdoin koulua. Kiusaaminen loppui silloin ja pääsin hyvään kouluun sekä sain hyviä koulukavereita. En usko että olisin voinut katkaista kiusaamisen kierrettä itse.
Mormonismi kuten monen muunkaan uskonnon opit eivät anna parhaita edellytyksiä kiusaamisen kierteen katkaisemiseksi. Mormonismin oppeihin esimerkiksi kuuluu se, että vastustus koetaan merkkinä lahkon opin oikeellisuudesta. Lapsen vanhemmat voivat esimerkiksi opettaa lastaan siihen, että tämän kokema väkivalta on hyvä asia, eikä lapsen tule päästä irti tilanteesta, vaan hyväksyä se ikään kuin välttämättömänä asiana tai siunauksena. Myös maailman kahtiajakautuminen meihin ja muihin voi vaikeuttaa lasta suhtautumaan muihin lapsiin oikein. Helpostihan siinä lapsen on saada köniin, jos suhtautuu muihin elitistisesti. Opetetaanhan tällaista mormonien pyhäkoulussakin ja omaksuttu oppi ei toimi oikeassa maailmassa.
Mormonikirkko mainostaa olevansa perhekeskeinen kirkko. Kun lapsille laulatetaan pyhäkoulussa ”seuraa profeettaa” kaltaisia lauluja, niin vastaavaa opetetaan aikuisillekin. Nähdäkseni opin sisältö on siinä, että ikuiset perheet ovat ikuisia vain siinä tapauksessa kun vanhemmat ja lapset ovat kuuliaisia lahkolle.
Uskonnolliset opit soveltuvat lapsen kasvatusta varten valikoidusti. Esim. toisen posken kääntäminen ei ole sellainen oppi joka soveltuisi koulukiusaamiseen. Kiusaaminen ei lopu kun kääntää toisen posken, vaan kiusaaja saattaa kokea lyömisen hyväksyttävänä. Lasta tulee rakastaa, opettaa rakastamaan itseään ja muita. Lyömisen hyväksyminen ei ole rakastamista, eikä sellaista pitäisi opettaa lapselle. Tilanteesta pitää aina yrittää päästä irti.
Aivan eriasia on kuitenkin se, mitä aikuinen itse valitsee osakseen. Mikäli ihminen haluaa omistaa elämänsä hurskauden harjoittamiseksi ei vaatimus tule koskea kuin itseään. Kuten Paavalikin opettaa, lasten hankkiminen ei ole välttämätöntä, eikä aina toivottavaa. Kun hankkii lapsia tulee ensisijaisesti kantaa vastuuta heitä. Hurskauden osoitukset kuten kieltäytymykset eivät palvele silloin hyvää vaan ylpeyttä.
Lasten kyky oppia asioita hämmästyttää minua usein. Lapsen mieli on kuin pesusieni, joka imee valtavasti tietoa ja taitoa ympäristöstä. Lapset kokevat asioiden oppimisen mielekkääksi. Lapset omaksuvat myös maailmasta huonoja asioita. Väkivalta sen lisäksi, että sitä on ympäristössä, on se myös luonnollinen sisäinen ominaisuus. Jatkuva väkivallan pelko heikentää lapsen kykyä omaksua uusia asioita. Rohkaisevaa kuitenkin on että monet huonoistakin lähtökohdista lähteneet lapset ovat pärjänneet elämässään hienosti.
Olen havainnut, että jotkut lasten TV-ohjelmat näyttävät olevan vain oheistavaroiden kuten lelujen mainoksia ja ohjelmien anti jää köykäiseksi. Nykylapset kuten entisajan lapset kuuntelevat mielellään satuja, joissa on jokin ongelma ja opetus, sekä tekevät asioita jossa he voivat oppia jotain uutta ja hyödyllistä. Mielikuvitus on rajoittamaton. On
Miksei tätä voisi soveltaa aikuisiinkin? Mielestäni on kyseenalaista, jos lahkon hengellinen anti jää köykäiseksi ja sisältönä on lähinnä rahan ja vallan hankkiminen lahkon jäseniltä johdolle.
Vatustusta ei koeta merkkinä opin oikeudesta. On totta, että pidämme uskontomme vasustusta yhtenä syynä sitä, että evankeliumi on oikea, mutta se ei kiellä yritämästä ratkaisemasta ongelmaa. Jotkut vanhemmat vaihtavat lapsen koulua ja neuvovat vaikenemaan kirkosta kiusaamisen vältämiseksi.
Kahdessa ensimmäisessä lauseessasi on vähän ristiriitaa. Pidätte yhtenenä syynä, mutta ette merkkinä opin oikeudesta.
On hyvä jos ongelma pyritään ratkaisemaan niin että lapsi pääsee pois inhottavasta tilanteesta.
Pahasti hurahtaneet vanhemmat saattavat vaatia lasta elämään kirkon opetusten mukaan, jonka mukaan lapsetkin ovat pappeja, opettajia ja julistajia.
OL 18:14 -36, 42
Kirkon lähetyssaarnaajina toimimista iskostetaan pienemmitkin lapsille. Ohessa ote 3-7 vuotiaille tarkoitetusta alkeisyhdistyksen opetusohjelmasta.
http://lds.org/manual/primary-3-choose-the-right-b/lesson-25-i-can-be-a-missionary?lang=eng
Onhan se varmasti sekavaa lapselle, jos kirkossa opetetaan yhtä, toista kotona, lisäksi pitäisi tulla oppia tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa.
Lisäksi kaikenlaista muutakin soopaa saattaa tarttua lapsen mieleen.
Evankeliumin oppi 20. luku; Kaikki eivät valmiita vastaanottamaan evankeliumia
...
As a rule, however, it is my opinion that all men who are seeking after the truth and are willing to receive it, will also receive the witness of the Spirit which accompanies the words and testimonies of the servants of the Lord; while those whose hearts are hardened against the truth and will not receive it when it is borne record of to them, will remain ignorant and without a comprehension of the gospel. I believe there are tens of thousands of people who have heard the truth and have been pricked in their hearts, but they are seeking every refuge they possibly can to hide themselves from their convictions of the truth.
It is among this class that you will find the enemies of the cause of Zion. They are opposing the truth in order to hide themselves from their convictions of the truth.
Luku 21; Miksi totuutta vihataan?
...
It laid the ax at the root of the tree of wickedness, in the world, and of ignorance of God and his principles, and the plan of life and salvation, and the world hated the disciples, because of it, and they hated the Son of God because of it, and they crucified him. They hated the disciples because of it, and they put them to death. That is why they hate you, for the same reason; that is, those who do hate you, those who have exercised their power, their will and their thoughts or minds sufficiently to be imbued with the spirit of persecution and hatred against the light and the truth.
Ristiriitaa ei ole. Jeesus puhui usein seuraajilleen, että heitä tultaisiin vainoamaan, joten vainoa voidaan pitää yhtenä oikean uskonnon "hedelminä". (Matt.7:20) Vainoa sinänsä ei pidä kuitenkaan pitää oikean uskonnon tunnusmerkkinä, koska myös vääriä uskontoja ja katsomuksia voidaan vainota. Tätä voidaan verrata ihmetekoihin, jotka kuuluvat tosin tosi Kristuksen kirkon piirteisiin, mutta niitä ei pitäisi korostaa liikaa.
Mitä tulee lähetystyöhön, niin eivät kokoaikaiset lähetyssaarnaajatkaan puhu aina uskonnosta, vaan silloin, jos joku on kiinostunut. Myös jäsenet voivat käyttää omaa harkintaa siinä, milloin on sopivaa puhua kirkosta. Samaa voidaan opettaa lapsille.
Jeesus varoitti heitämästä helmiä sioille.
Tuo retoriikka ei poistanut ristiriitaa. Jeesus ei puhu tuossa raamatun kohdassa vainosta mitään, eikä vaino ole mikään hyvä hedelmä.
Matt 5:10 sanotaan, että autuaita ovat ne joita vanhurskauden tähden vainotaan.
Samaten 1. Piet 3:14-17 kohdassa.
14 Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", [Jes. 8:12,13]
15 vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. [Ap. t. 4:8-10]
16 Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana -- silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat. [Tit. 2:8; 1. Piet. 2:12]
17 Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden
Tätä kärsimisen hyväksymistä ei mielestäni voi soveltaa lapsiin, vaan ainoastaaan aikuisiin heidän omana valintana tehdä hyvää ja toisinaan kohdata myös vääryyttä.
Hyvät teot lähimmäistä kohtaan on uskon hyvä hedelmä, ei vääränlainen itsevarmuus tai ylpeys kuulumisesta johonkin kirkkoon.
Jos lapsi ajattelee muun uskoisista, noin mitä kirjoitat "sikoina", ovat eväät aika heikot kohdata muita lapsia ja sosiaalistua terveellä tavalla.
Kun päähän lapsesta asti taotaan, että jokainen jäsen on lähetyssaarnaaja, niin aiheuttaahan se lapselle hankaluuksia. Kuka haluaa kaverikseen jotain besserwisseriä, joka yrittää opettaa ainoaa oikeaa uskoa?
Minulle kävi niin, että osaa kavereistani kiellettiin enää leikkimästä kanssani. Olin kai niin tehokas ja vakaumuksellinen lähetyssaarnaaja, että kaverit höpöttivät juttujani kotonaankin.
erään nuoren miehen (MAP) jota on kiusattu hyvin rankasti.
En tiedä selviääkö edes työntekijäksi?
Minua ei ole ikinä kiusattu kirkon takia, ehkä ala-asteen aikana hetken syrjitty, mutta ei ikinä mitään kunnollista kiusaamista. Yläaste meni helposti, varmaan kaikki tiesivät että olin mormoni, mutta en saarnannut sitä muille. Kyllä siitä keskustelin useastikin, mutta kun en halunnut tyrkyttää muille omia näkemyksiäni niin sain olla ihan rauhassa. Minulla oli monia kavereita, eikä minua katsottu mitenkään erilaiseksi kuin muita. Lukiossa kaverini tiesivät uskonnostani sitten kun siitä tuli puhe, mutta kyllä sielläkin kaikki hyväksyivät. En kertonut muille erityisemmin kirkosta, mutta vastasin rehellisesti jos puheenaihe vaihtui johonkin sinnepäin. En ole ikinä ollut hihhuli tai muutenkaan mitenkään kovin erilainen, että olen ollut tavallinen teini-ikäinen ja siten pärjäsin kyllä ihan hyvin. Ja minulla on koko suku kirkonjäseniä. Olen syntynyt kirkkoon ja saanut ihan pienestä pitäen opetusta kirkosta.
Hyvä kuulla, etei kaikkia mormoneja ole kiusattu vanhempien uskon takia. Itse ajattelen, ettei uskonto eroa muista asioista joista voi tulla kiusatuksi. Kaikkea hyvää sinulle!
Minua kiusattii koulussa aika paljon, tosin ei mormonismin takia, koska en tiennyt mitään (ikävä kyllä ) mormoneista. Jos olisi tiennyt minulla olisi ollut parempia ystäviä. Minua ei koskana pakotettu mihinkään , halusin olola "puhdas" ja minua kiusattiin, koska en halunnut juoda, polttaa ja bailata ja olla kuin muut. Kyllä, olin uskonnollinen, mutta se pursusi vain minusta itsestäni, ei vanhemmistani. Pidin koulussani jopa aika usein ns. aamun avauksen.
Sen mukaan mitä olen lukenut kommenttejasi Sitia sinulle sopisi Korean tai vanhan Kiinan lastenkasvatus syteeemi parhaiten.... siellä pannaan kaikki samanlaiseen putkeen ja vedetään läpi koko elämän, ei yhtään persoonallisuutta.
Niin, ateismin valinneet maat ovat poikkeuksetta harrastaneet tuota saman kaltaistamista. Samaan putkeen kaikki, ja jos ei mahdu sinne, käsitellään sinut poikkeavana ja vaarallisena henkilönä. Ateismihan ei anna vaihtoehtoja vaan sulkee niitä pois, yksilöllisyyttä ja vapautta valita ei tällöin ole.