Välillä täällä puhutaan siitä, että Suomea yritetään ruotsalaistaa. En pidä sitä mahdollisena, mutta kaikkia ruotsinkielisten kommentteja ei voi ymmärtää, jollei pidä mielessä, mitä Norden monelle heistä merkitsee.
Nordenin ansiosta ruotsinkieliset eivät koe olevansa 5% kielivähemmistö Suomessa vaan osa valtavaa kielienemmistöä Nordenissa. Suomen he näkevät osana Nordenia ja suomalaiset sen kielivähemmistönä, joka kaiken lisäksi on siinä määrin rahvasta, etteivät ymmärrä arvostaa Nordenin perintöä ja jatkuvuutta. ;)
Kuunnelkaa ruotsinkielisten perusteluja ruotsin kielen tarpeelle: ehdottomasti suosituin (sen palveluvelvoitteen jälkeen, jota kaksikieliset eivät enää edes käytä) on tämä ajatus, että ruotsin kieli on lahja suomenkielisille, jolla he pääsevät osalliseksi Nordenin tulevasta yhteistyöalueesta ja sen sivistyksestä. Ruotsi on heille Nordenin englanti.
Suomea ei voi ruotsalaistaa, mutta virallisessa liturgiassa elää Norden-haaveita.
On luonnollista, että Norden on keskeisellä sijalla ruotsinkielisen suomalaisen identiteetissä. Ei tässä ole mitään vikaa. Ongelma on se, että yksi kansallinen identiteetti pyritään nostamaan kaikkien yhteiseksi identiteetiksi. Osalla maan liturgisesta eliitistä, tämä on tavattoman vaikea ymmärtää.
Jotta suomalaisten identiteettien moninaisuus voitaisiin julkisesti hyväksyä, suomenkielisten on mielestäni oltava äärimmäisen korrekteja. Suomalaisuudella on lupa olla monenlaista. Emme saa jäädä väittelemään niiden kanssa, jotka yrittävät leimata meitä vihanlietsojiksi ja nationalisteiksi. Ne keskustelut madaltavat meitä. Tärkeintä on rakentaa suomalaisuutta positiivisten kontaktien ja uusien näkökulmien varaan.
Norden on ok, mutta me olemme vapaita valitsemaan muita tahoja sen rinnalle ja Suomi hyötyy moninaisista valinnoista, yksilöllisyyden kunnioittamisesta. Voimme hyvin kunnioittaa suomenruotsalaisia osana tätä aidosti vapaata ja moninaista kansakuntaa.
Nordenin ansiosta ruotsinkieliset eivät koe olevansa 5% kielivähemmistö Suomessa vaan osa valtavaa kielienemmistöä Nordenissa. Suomen he näkevät osana Nordenia ja suomalaiset sen kielivähemmistönä, joka kaiken lisäksi on siinä määrin rahvasta, etteivät ymmärrä arvostaa Nordenin perintöä ja jatkuvuutta. ;)
Kuunnelkaa ruotsinkielisten perusteluja ruotsin kielen tarpeelle: ehdottomasti suosituin (sen palveluvelvoitteen jälkeen, jota kaksikieliset eivät enää edes käytä) on tämä ajatus, että ruotsin kieli on lahja suomenkielisille, jolla he pääsevät osalliseksi Nordenin tulevasta yhteistyöalueesta ja sen sivistyksestä. Ruotsi on heille Nordenin englanti.
Suomea ei voi ruotsalaistaa, mutta virallisessa liturgiassa elää Norden-haaveita.
On luonnollista, että Norden on keskeisellä sijalla ruotsinkielisen suomalaisen identiteetissä. Ei tässä ole mitään vikaa. Ongelma on se, että yksi kansallinen identiteetti pyritään nostamaan kaikkien yhteiseksi identiteetiksi. Osalla maan liturgisesta eliitistä, tämä on tavattoman vaikea ymmärtää.
Jotta suomalaisten identiteettien moninaisuus voitaisiin julkisesti hyväksyä, suomenkielisten on mielestäni oltava äärimmäisen korrekteja. Suomalaisuudella on lupa olla monenlaista. Emme saa jäädä väittelemään niiden kanssa, jotka yrittävät leimata meitä vihanlietsojiksi ja nationalisteiksi. Ne keskustelut madaltavat meitä. Tärkeintä on rakentaa suomalaisuutta positiivisten kontaktien ja uusien näkökulmien varaan.
Norden on ok, mutta me olemme vapaita valitsemaan muita tahoja sen rinnalle ja Suomi hyötyy moninaisista valinnoista, yksilöllisyyden kunnioittamisesta. Voimme hyvin kunnioittaa suomenruotsalaisia osana tätä aidosti vapaata ja moninaista kansakuntaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suruthan olivat eniten innoissaan ja jopa tosissaan siitä Ruotsissa ilmestyneestä uutisheitosta, että Pohjoismaat pitäisi yhdistää yhdeksi valtioksi.
Surumediassa alkoi heti innostunut debatti asian tiimoilta, vaikka itse Ruotsissa kukaan ei ottanut juttua tosissaan.
Kertonee surujemme mielenlaadusta ja isänmaallisuuuden asteesta...
Mielestäni Suomi ei kuulu Pohjoismaiden liittovaltioon. Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti ovat keskenään sukulaiskansoja, Suomi ei. Se, että Suomi kuului aikoinaan Ruotsiin ei tee Suomesta Ruotsin sukulaiskansaa, se tarkoittaa vain sitä, että Suomessa asuu merkittävä ruotsalaisvähemmistö. Naapurimaistamme vain Viro on sukulaiskansamme.
Mielestäni se tosiasia, että Suomen kieli ei ole skandinaavisten kielten sukulaiskieli, vähentää Suomalaisten tarvetta osata Ruotsia. Skandinaavisten kielten puhujien on helppo oppia ruotsin kieli, mutta on aivan kohtuutonta odottaa suomalaisten opettelevan kansainvälisesti merkityksettömän vieraan kielen. Skandinaavit osaavat englantia sen verran hyvin, että kommunikaatio voidaan käydä englanniksi.