Sinulle!

Toivoton ajatus että kivisydän voisi jotenkin pehmetä tai sulaa . Kivi on aina kovaa sitä voi vain kovalla työllä hioa ja murskautua se voi ja säröjä kovia tulla mutta ei pehmene ei sula .
Rakkaus on kivisydämelle mahdottomuus se on liian kylmä ja kova ja särmikäs ja terävä

Imma kirjoitti:

Toivoton ajatus että kivisydän voisi jotenkin pehmetä tai sulaa . Kivi on aina kovaa sitä voi vain kovalla työllä hioa ja murskautua se voi ja säröjä kovia tulla mutta ei pehmene ei sula .
Rakkaus on kivisydämelle mahdottomuus se on liian kylmä ja kova ja särmikäs ja terävä

Kivisydämellä on vain paksu muuri, jonka sisällä
lämmin sydän. Muurit voi murtaa, ei tosin millään
pumpulia kovemmalla...
Meitä ikävöijiä riittää !
*hurahtamisiin*

lämmin sydän kirjoitti:

Kivisydämellä on vain paksu muuri, jonka sisällä
lämmin sydän. Muurit voi murtaa, ei tosin millään
pumpulia kovemmalla...
Meitä ikävöijiä riittää !
*hurahtamisiin*

muurit on aina pystytty murtamaan ja purkamaan mutta kivisydän on mahdoton murtaa ja sulattaa .
ainoa mitä voi tehdä on sen ihan itse avauduttava
ei sitä muuten voi auttaa ja päästä jotenkin tunteita siihen tai saada sieltä tunteita ulos.
Kivisydämen on itse sieltä tultava ulos sykkimään aitona aitoja tunteita oli se sitten miten mahdotoman vaikeaa tahansa . Ei sitä voi kukaan muu tehdä kivion kova

imma kirjoitti:

muurit on aina pystytty murtamaan ja purkamaan mutta kivisydän on mahdoton murtaa ja sulattaa .
ainoa mitä voi tehdä on sen ihan itse avauduttava
ei sitä muuten voi auttaa ja päästä jotenkin tunteita siihen tai saada sieltä tunteita ulos.
Kivisydämen on itse sieltä tultava ulos sykkimään aitona aitoja tunteita oli se sitten miten mahdotoman vaikeaa tahansa . Ei sitä voi kukaan muu tehdä kivion kova

kirjoituksesi on totta. Kuitenkin tarvitaan jokin "tilanne tai hetki" joka havahduttaa kivisydämen tutusta arjen elämästä. Joskus hetki on selvä, ei tarvita kuin oikea sydän joka tulee vastaan ja sydämen sulaminen alkaa. Sydän vaistoaa lämpimän sydämen, avautuminen on helpompaa. Toisinaan aikaa tarvitaan enemmän. Ehkä emme heti huomaa tärkeää ihmistä joka on lähellämme. Tällöin olisi hyvä ettei tämä tärkeä ihminen katoaisi vaan olisi jollain lailla kosketuksissa, lähellä, pitäisi yhteyttä, jotta kivisydämen täytyisi käydä asiaa läpi itsessään. Pikku hiljaa se muuri alkaa säröillä ja lämmin sydän pääsee vapaaksi, on valmis avautumaan ja luovuttamaan itsekkin lämpöä ja rakkautta. Tietenkin on mahdollista ettei tarvita välttämättä toista ihmistä, ehkä joku tapahtuma voi laukaista ajatukset niin että kivisydänkin havahtuu, kaipuuseen.