vuodatus huumeista ja masennuksesta

Yksinäinen keiju kirjoitti:

Kaikki tuttuni ovat paapattaneet minulle alkoholin ja masennuslääkkeiden yhdistelmän haitoista....! minä en halua olla puoltavuotta/vuotta juomatta..... Olen nuori Ikää 20-v. Olenkin syönyt cipralexia 2 vkoa. Ja olin viikonloppuna baarissa ja join ihan normaalisti, eikä tapahtunut mitään kummallista krapulakin oli olematon ja normaali.... En rupea ryyppäälemään joka viikonloppu, mutta silloinkun huvittaa niin saa mennä ku kerta pystyy nyt ku olo parempi??? Ärsyttää kun on masentunut niin pitäisi vain olla kotona ja mädäntyä ja rypeä masentuneena??? Mutta myönnän sen että viimmeisen vuoden olen juonut aika lailla joka viikonloppu kerran..... Mutta minkäs voin sille että se on niin kivaa tanssia ja juoda? Se vaan on minulle se ainut kunnon rentoutuminen ja hauskan pito, en minä ahdistukseen juo vaan hauskan pitoon. Olenko minä joku juoppo idiootti kun en ole juomatta? No Olo on nyt ainakin hyvä, pari päivää sitten kyllä miehelleni kerroin Että olisi helpompi kuolla....Olen toivonut niin tässä hyvin usein, ja suunnitellutkin kuinka sen tekisin....En minä tiedä onko tässä kirjoituksessakaan järkeä, kunhan vuodatan...En tiedä miksi olen näin masentunut, minulla on poikaystävä, ulkonäkö kohdillaan (kuulemma),ystäviä,perhe joka välittää.

Mutta paljon on tapahtunut pahaa. isäni oli alkoholisti kuoli siihen, en tuntenut kun olin niin pieni. Olen ainoa lapsi, ja en osaa olla yksin se on sietämätöntä. Ensimmäinen poikaystäväni joi koko ajan ja ajoi juovuksissa autolla kolarin jossa olisi pitänyt kuolla, jouduin hoitamaan häntä toipumaan 3kk. Minulla on olematon itsetunto. Minulla on ollut mies joka joi, mies joka kävi päälle, mies joka ei välittänyt kuin itsestään. Yksi niistä veti minut mukaansa huumeiden maailmaan, johon oli helppo mennä mukaan kun on hukassa ja ahdistunut.....masentunut, "ota rauhoittavaa tää auttaa" Ja se auttoi, olin rakastunut tähän mieheen ja uskoin että hän haluaa auttaa.. Kadun syvästi jokaista huumekokeilua, siihen aikaan joinkin todella paljon. Pelkäsin lisäksi koska mieheni tappaa minut tai hakkaa. kun olin 5 päivää pirilaskuissa, luulin tulleeni hulluksi..... Tuli kokeiltua kannabis(alle 10kertaa),anfetamiini2x(useita viivoja kesti koko yön),essot1x,rauhoittavat(useita kertoja),sekasinkin monia.... Mutta 4kk sitten kaikki loppui, ne olivat onneksi muutenkin kokeiluja eikä joka päiväistä vetoa. Juominen enemmänkin vei välillä.... Olen ylpeä itsestäni kun pääsin eroon huume piireistä, en ole missään yhteyksissä huume porukkaan. Ja minulla on mies joka ei huumeita siedä, hän tosin kova bilettämään muuten kuten minäkin.... bileet kestää aina aamu kuuteen juoden jos jonnekkin lähdemme. silti on juomattakin ollut kanssani nyt kun lääkkeet sain, itsehän minä sitä siideä kurkusta alas kaadan. Ilman tätä miestä en olisi enää tässä, jos hän ei enää minua jaksa niin en minäkään enää....arvostän häntä suuresti, hän murehtii liikaa asioitani. En halua puhua hänelle tunteista, kun en hänestä terapeuttia halua. rakkaus kantaa minua ainakin vielä. Koskahan saan elämän haluni takaisin, en jaksa mitään välillä. kun olen opiskelemassa muualla kun mieheni viikolla, mieleeni tulee synkkiä ajatuksia, en omista ystäviä opiskelu kaupungistani,näemme mieheni kanssa aina lomat ja viikonloput ja vapaat....silti yksin ollessani se on minun pahin helvettini.... en kestä yksin itseni kanssa oloa...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä