Kun yllättäen tulot jostain syystä vähenevät tai loppuvat kokonaan ja on uusi tilanne edessä, niin miten nykypäivänä tullaan yhteiskunnan puolelta näiltä tiimoilta vastaan?
Ohjataanko teidät velkaneuvojalle jos olette velallisia, tai yleensä jonkun ammattilaisen puoleen jonka kanssa voitte katsoa tilanteen kokonaisuutena ja mitä avustuksia voitte saada ja mistä?
Käyttekö ammatinvalinnanohjauksessa ja kaipaisitteko muunkinlaista henkistä tukea selvitäksenne vaikeimman yli?
Onko koskaan teille tehty kyselyä tarpeistanne ja toiveistanne miten selviäisitte mielestänne parhaiten vaikeiden aikojen yli?
Ohjataanko teidät velkaneuvojalle jos olette velallisia, tai yleensä jonkun ammattilaisen puoleen jonka kanssa voitte katsoa tilanteen kokonaisuutena ja mitä avustuksia voitte saada ja mistä?
Käyttekö ammatinvalinnanohjauksessa ja kaipaisitteko muunkinlaista henkistä tukea selvitäksenne vaikeimman yli?
Onko koskaan teille tehty kyselyä tarpeistanne ja toiveistanne miten selviäisitte mielestänne parhaiten vaikeiden aikojen yli?
Vastaukset 4
Vanhimmat
että moni palstalainen jolle varmaan kysymyksen suunnistit ei ikinä selviää köyhyyden yli. Eli ei ole tilapäis asia...
tai enemmän ihme jos vain vähän epäilet etkä paljoa.
Kyllä pahasti vaikuttaa siltä että kun uutta työttömyyttä pukkaa niin jo olevien työttömien työllistyminen on kahta pahemmassa jamassa.
Eläkkeellä olo tms. on koko elämänmittainen pärjäämiskamppailu.
Yhäkään ei tarjota ilmaiskyytiä busseilla, ei velvoiteta jakamaan vanhentuvia ruokia jotta mahdollisimman tyynni loppuun tulisivat hyödynnetyksi jne..
Ainoa millä ajattelisin varsinkin ruoan tulevan mahdollisimman hyvin hyötykäytetyksi , olisi kaiketi sen verran tuhti biojätemaksu että kannattaa mieluummin jakaa tai myydä lähes ilmaiseksi kuin siirtää jätteisiin kelvollinen elintarvike.
joo.90-luvun lama vei elämän ihan alamäkeen.
Ei alko-ongelmaa edelleen.
Mutta terveys meni....
taloudelliset huolet nujersi niin kunnolla.
Kaikki kuluttaminen,ostaminen oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin minimissä ettei sitä voi tajuta.Siis joka päiväinen laskeminen mihin rahat riittää lainan=asuntovelan jälkeen.Sossusta sai vähän,mutta ei asumistukea.Äitiyspäiväraha oli jokaon siis pienempi kun työttömyyskorvaus.Sitten sairastuin.
Korko oli tuolla 20% hujakoilla.
Ei mitään apua.
Itse olen itseni hankkinut hoitoon.Etsinyt apua.Samalla vienyt eteenpäin perheen.
Nyt suht jaloillaan koko perhe.
Nyt on vara ostaa kirppikseltä vaatetta ja ruokaan ja laskuihin on vara---mutta tiukka taloudenpito,tarpeelliset ostot saa hoidettua.
Ei mitään yleellisyyksiä.
Silti elämä ihan ok.
uskon,että moni vähävarainen joka selviää arjesta...on todella hyvä taloudenpitäjä ja jalat maassa ihminen.
Tarpeeton karsiintuu ympäriltä pois...tosin kyllä myös moni ihmissuhde häviää köyhältä.
:)
Kun katselee joitakin ohjelmia televisiosta ja näkee miten jotkut perheet yms. kärsivät velkahel.tissä ja eivät saa tilannettaan korjattua (ja asia aina toki tuntuu pahemmalta jos kyseessä on lapsiperhe)
kunnes kohtaavat tälläisen velkaneuvojan tai vastaavan niin kun ja jos tilanne on hoidettavissa kuntoon ja elämäntilanne parannettavissa ei voi kuin harmitella ettei sellaista mahdollisuutta tule ihan kunnan puolesta. Virkailijoilla joita esim.työvoimatoimistoissa ,soisi olevan jonkinlaista koulutusta näiltäkin tiimoilta että voisivat osoittaa uusille työttömille mahdollisuuksia selvitä. Sosiaalivirastossahan ei tietojeni mukaan toimi mitenkään tälläinen ohjaus vaan siellä paneudutaan ainoastaan näihin avustusrahoihin määrien suhteen sen kummemmin miettimättä selviytymiskeinoja ja mahdollisuuksia eri kautta saada apua. Kun nyt taas kerran tuntuu että lama se vaan taas syvenee ja eläkeläisiä alkaa olla kohta roppapaupalla eikä heidän eläkevarojaan joita maksaneet tunnu enää olevan niin voi kuvitella että tilanne pysyy pahana talouden kannalta ja olisi ensiarvoisen tärkeää että selviäisimme tästä kaikesta mahdollisimman "terveinä".
Tsemppiä sinulle!