kysymyksenä: miksi uskovaiset eivät koskaan pohdi, jos raamattu olisi epätosi, kristinuskon jumalaa ei olisi jne ?
Eipä ole koskaan palstoilla tullut vastaan mitään pohdintaa uskovaiselta. Olen monesti esim itse ateistina ajatellut, että jos jumala on ja niin edelleen.
Eipä ole koskaan palstoilla tullut vastaan mitään pohdintaa uskovaiselta. Olen monesti esim itse ateistina ajatellut, että jos jumala on ja niin edelleen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
J
No mutta tämähän on ihan selvä juttu - uskon kieltää jyrkästi kaiken sellaisen ja jos ihminen on
täysin sokeasti ja kritiikittömästi omaksunyt joidenkin 2000 vuotta sitten eläneiden kalastajien
ja lammaspaimenten typerän taikauskon, niin eihän sitä voi alkaa kriittisesti tarkastelemaan.
Se murenisi palasiksi ensimmäisestä pikkiriikkisestä järjen kosketuksesta, minkä vuoksi tähän
uskontoon on ovelasti sisäänrakennettu varoitus järjen käytöstä ja käsky halveksia järkeä.
"Kristinuskolla on sisäänrakennettu puolustusjärjestelmä; mikä tahansa joka kyseenalaistaa
jonkun uskomuksen, kuinka looginen väite tahansa, on Saatanan työtä siitä yksinkertaisesta
syystä että se saa sinut kyseenalaistamaan uskosi."
- Bill Hicks
Kas näin tämä idioottien tyhmyysgeneraattori toimii - aina jos sinuun iskee epäilys, on tämä
saatanan työtä ja siksi sinun pitää välttää tämä kiusaus minkäänlaiseen epäilyyn. Hihhuli on
täysin vakuuttunut siitä, että kaikki maailman biologit ja geologit ja matemaatikot ja fyysikot
ja kemistit ja arkeologit (paitsi jos nämä ovat kreationisteja) ovat väärässä ja kaikki jonkun
saatanan apureita jossain mystisessä maailmanlaajuisessa saatanallisessa salaliitossa, jonka
ainoa tarkoitus on eksyttää uskovia oikeasta "totuudesta".
Sen sijaan hihulle ei edes juolahda mieleen ihmetellä sitä, miten jotkut 2000 vuotta sitten
eläneet lammaspaimenet ja kalastajat, jotka uskoivat auringon kiertävän litteää maata,
voisivat mitenkään olla väärässä missään asiassa. Ja sekös vasta onkin surkuhupaisaa.
Kyllä ne pohtivat. Oppi vain estää mietiskelystä kertomisen. Jos uskovan mietiskely johtaa siihen että Raamattu ei ehkä todellakaan pidä paikkaansa, saattaa syntyä puolustautumisreaktio, joka saa uskovan toitottamaan uskoaan tavallistakin kuuluvammin ja esimerkiksi kirjoittelemaan änkyrätekstejä keskustelufoorumeille.
Kyllä minä ainakin pohdin tuota edelleen toisinaan, välillä ihan ajatusleikinomaisesti. Tämä asia on kyllä tullut pohdittua aika lailla puhki silloin kun olin ateisti ja sitä seuranneena uskonnollisen etsinnän aikana. Kyllähän epäilys kuuluu uskoon olennaisena osana. Huudahdetaanhan Raamatussakin: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani."
Omalta kohdaltani voin sanoa, että näin jälkikäteen ajatellen minulla on jo lapsesta saakka ollut vahva tunne Jumalan olemassaolosta. Tämä on niitä asioita, jota ei pysty vannoutuneelle ateistille selittämään, enkä yritäkään. Mutta ehkä tästä syystä uskoni perusta on tosi vahva, itse Jumalan olemassaoloa en juuri pysty kyseenalaistamaan, sillä koko todellisuuden hahmottamiseni perustuu sille. Se, onko kristinusko juuri oikea uskonto on ollut itselleni ehkä enemmän epäilyksenalainen kysymys. Siloin kun uskonnollinen etsintäni alkoi kävin läpi tosi monia uskontoja ja mietin mikä niistä tuntuisi "oikealta". Itse asiassa rationaalista perustetta kristinuskon valitsemiseen ei ehkä silloin ollut, enemmänkin käytännöllinen. Mutta uskoni siihen, että valintani oli oikea on koko ajan vahvistunut sitä mukaa kun olen elänyt elämääni kristittynä ja perehtynyt uskontooni syvällisemmin.
"Omalta kohdaltani voin sanoa, että näin jälkikäteen ajatellen minulla on jo lapsesta saakka ollut vahva tunne Jumalan olemassaolosta."
- Ihanko ilman, että kukaan olisi sinulle mitään uskonnosta kertonut?
"Tämä on niitä asioita, jota ei pysty vannoutuneelle ateistille selittämään, enkä yritäkään."
- Ei ole olemassa "vannoutuneita" ateisteja. On vain ateisteja.
"Mutta ehkä tästä syystä uskoni perusta on tosi vahva, itse Jumalan olemassaoloa en juuri pysty kyseenalaistamaan, sillä koko todellisuuden hahmottamiseni perustuu sille."
- Ihanko totta? Mitä ajattelet kun katsot tv-uutisia, joissa ihmiset kuolevat luonnonkatatrofeissa?
"Se, onko kristinusko juuri oikea uskonto on ollut itselleni ehkä enemmän epäilyksenalainen kysymys. Siloin kun uskonnollinen etsintäni alkoi kävin läpi tosi monia uskontoja ja mietin mikä niistä tuntuisi "oikealta". Itse asiassa rationaalista perustetta kristinuskon valitsemiseen ei ehkä silloin ollut, enemmänkin käytännöllinen. Mutta uskoni siihen, että valintani oli oikea on koko ajan vahvistunut sitä mukaa kun olen elänyt elämääni kristittynä ja perehtynyt uskontooni syvällisemmin."
- Sinäkö "valitsit" uskonnon?
Voisitko kertoa miksi sinulla pitää olla jokin uskonto.
Jokaisen ihmisen tulisi aina pohtia ja kyseenalaistaa omaa näkemystään. Voihan ajatella myös rationaalisesti
mahdollisuutta, että Raamattu olisi levinnyt sepitettynä, satujen koosteena, jonka varaan olisi rakentunut
koko kristillinen perintö. Tätä perspektiiviä ateistienkin tulisi miettiä, miten suuri kupla olisi mahdollista
synnyttää, vaikka Raamattua samalla tutkitaan ja tarkastellaan kriittisesti. Onko se käytännössä mahdollista.
Tietysti ateistit näkevät mahdollisuuden siinä, mutta se on täysin suhteeton oletus. Itse Jumalan olemassaolon kokeminen on varmasti osittain myötäsyntyistä, perintöä, koska yhä nuoremmilla "oivallus herää ". Jumalan olemassaolo voidaan myös päätellä rationaalisesti järjen avulla.
Ihmiset ovat laumaeläimiä ja herkkäuskoisia, siinä selitys maailman kaikille uskonnoille.
Tunnen vain muutaman uskovan, joka ei kyseenalaistaisi uskoaan toisinaan.
Itsekin koen olevani yhtäältä agnostikko ja etsijä, mutta samaan aikaan elän myös täysillä uskon mysteeriä todeksi.
Uskossa on se vika, että se toimii käytännössä, mutta kokonaanhan se ei meidän järkeilyn tarpeeseemme vastaa.
Ihmisen tarve olisi saada aukoton looginen maailmankuva. Sitä ei vain ole tarjolla, ei ateismissa sen paremmin kuin uskossakaan. Kyse on lopulta vain siitä, kumpaan haluaa uskoa: siihen, että ei ole Jumalaa vai siihen, että Jumala on.
Laumoissa kuljetaan ja opitaan uusia asioita, mutta usko on aina lopulta henkilökohtainen,
sisäistetty ratkaisu: mietintämyssyn ja sydämen välinen hiljainen keskustelu.
"Elämä ilman tutkiskelua (dialogia) ei ole ihmiselle elämisen arvoista"
sanoi Sokrateskin ja hän opetti itsenäisen ajattelun merkityksen ja voiman.
"Kyse on lopulta vain siitä, kumpaan haluaa uskoa: siihen, että ei ole Jumalaa vai siihen, että Jumala on."
Ihan samalla tavalla mä voisin sanoa että ihmiset haluavat uskoa keijuihin tai he eivät halua uskoa keijuihin, keijuihin uskomisessa ei valitettavasti ole mitään järkeä.