Kuulostaako otsikko kaukaa haetulta?
Voi ollakin sellainen, mutta tilanteeni on tämä:
Olen vanhan äitini ainoa perillinen, vaikka hän olisi tehnyt testamentin jollekin, niin lakiosani hänen kuoltuaan tulee olemaan vähintään 500 000.
Ennakkoperintöä hän ei suostu antaamaan, lainantakaajaksi hän ei halua ryhtyä. Kuten tuosta voi päätellä, hän ei hyväksy minun elämäntyyliäni, vaan haluaa minun raatavan köyhänä hänen poismenoonsa saakka.
Onko mitään instanssia, joka voisi myöntää muutaman kymmenen tuhannen pankkilainalle vakuudet tuon minulle tulevaisuudessa realisoituvan perinnön vuoksi?
Tulisiko takaajalle riski siitä, että minä saattaisinkin kuolla ennen äitiäni?
Voisiko tuon mahdollisen riskin kattaa esim. vakuutuksella?
Voi ollakin sellainen, mutta tilanteeni on tämä:
Olen vanhan äitini ainoa perillinen, vaikka hän olisi tehnyt testamentin jollekin, niin lakiosani hänen kuoltuaan tulee olemaan vähintään 500 000.
Ennakkoperintöä hän ei suostu antaamaan, lainantakaajaksi hän ei halua ryhtyä. Kuten tuosta voi päätellä, hän ei hyväksy minun elämäntyyliäni, vaan haluaa minun raatavan köyhänä hänen poismenoonsa saakka.
Onko mitään instanssia, joka voisi myöntää muutaman kymmenen tuhannen pankkilainalle vakuudet tuon minulle tulevaisuudessa realisoituvan perinnön vuoksi?
Tulisiko takaajalle riski siitä, että minä saattaisinkin kuolla ennen äitiäni?
Voisiko tuon mahdollisen riskin kattaa esim. vakuutuksella?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Koska se ei ole sinun nimissäsi niin et voi sitä vakuutenakaan pitää. Kas kun et pistäisi vakuudeksi naapurin Repan asunto-osaketta, Repalta kysymättä... Pelkästään se seikka että olet ainoa rintaperillinen ei riitä, mammahan voi lykätä kaikki vaikka kodittomille kissoille jo eläessään, testamenteiststa ja lakiosista viis veisaten.
Niin minä ainakin tekisin jos olisin muorisi, antaisin sinun olla siinä uskossa että mammonaa on mutta lahjoittaisin omaisuutta joko kerta rykäisyllä tai kiihtyvällä tahdilla. Asuntoon ottaisin ns. käänteisen asuntolainan tai jotain. Tilille voisi jäädä sen verta että sillä hautajaiset kustantaa. Testamentissa saa lukea mitä vaan ja lakiosia saa kysellä mutta jos tilit on tyhjät niin siitä ei paljon nyhjästä... kjähkjähkjäh...
Jos esittämäsi temppu onnistuisi, niin sitä olisi jo kautta aikain käytetty tulevia perintömetsiä vakuutena ties millaisiin hankkeisiin. Tietysti voit vakuuttaa jonkun naapurin Repan kaverin, Lipevä-Laten, tulevasta perinnöstä ja messevistä koroista, mutta sehän on sitten ihan sun ja Laten juttu. Jos perintö osoittautuu odotettua pienemmäksi niin Late voi ahistaa sut nurkkaan.
Mitenkään yksipuolisesti tulevaan perintöön nojaten ei sinulle lainaa myönnetä.
Ja ihan nyt noin eettiset tekijät jo... Joku voisi sanoa asiasta jo hieman ilkeästikin. Eli joudut nyt vain odottamaan, jos näin asian ilmaisee.
Ja eihän kyse ole siitä, että sinäkään kuolisit aiemmin, vaan mietipä näin maalaisjärjellä miten pankki asian näkee:
A) olet köyhä, kuten ilmaiset
B) pankki ei voi ottaa kantaa toisen rahavaroihin (ei merkitystä vaikka lakiteknisesti ne olisit saamassakin joku päivä)
C) Vaikka sinulle on itsestään selvää ilmeisesti, että tilanne säilyy muuttumattomana, niin pankille se ei todellakaan näytä siltä. Moni muukin "mutta"-kohta on vielä olemassa, mutta ihan nyt ensimmäinen tekijä joka on jo kaiken kulmakivi: Sinä ottaisit lainan ilmoittaen saavasi perinnön, entäpä jos pesässä ei ole enää sentinpyörylää sillä hetkellä kun pitäisi maksella...? Pankki näkee sen näin tietenkin. (Tai eihän pankki edes katso tuonne asti, vaan tyrmää heti, mutta tämähän nyt se kaikista oleellisin asia on).
Eli = D) Tulevan perinnön jättäjän on siis oltava mukana yhtä lailla takaajana tms. ominaisuudessa, kuin vastaavassa tilanteessa muutenkin. Nykyään linja on muutenkin se, että maksajan itsensä maksukyky on oleellinen eikä takaajien. Pappa betalar -lainojen aika on ollut ja mennyt kun nousukasvanhemmat takaajana sait persaukisena pankista isoja lainoja linjauksella "joku sen maksaa kuitenkin ja pankki saa omansa tavalla tai toisella".
Joten tätä asiaa nyt turha miettiä tämän enempää. Toisekseen tietämättä millaiset välit äitisi kanssa on, niin yleensä on kohteliasta toivoa elinvuosia eikä miettiä tulevaa perintöä...
Voi jumala mikä nariseva elämäntapaneuvoja.
Eettistä olisi kieltää tuommoista länkyttämästä tosikkoa suutaan julkisesti.
Ahistaako? Hienommin hän ainakin asiansa ilmaisi kuin sinä.
Ensinnäkin: Millä todistat pankille, että äitisi on varakas ja että olet ainoa perinnönsaaja? Hoidat sinne äitisi virkatodistukset ja selvitykset omaisuudesta vai? Tämä ei liene silti suurin ongelma.
Toinen ongelma on juuri se, että kuolet ennen äiteetäsi. Tietysti riski tulee takaajalle, mutta en tiedä mihin tarvitset äitisi perintöä vakuudeksi, jos sinulla on takaaja?
Kolmas ongelma on se, että jos äitisi ei anna omaisuuttaan vakuudeksi, sen pelkkään tulevaisuudessa realisoituvaan perintöarvoon perustuva vakuusarvo on olematon. Äitisi voi tuhlata, kiinnittää, lahjoittaa, hukata tai vaikka mitä koko omaisuutensa, niin ettei sinulle tulekaan lopulta mitään. Pankki tuskin haluaa ottaa riskiä siitä, että äitisi ei ryhdy "tuhlaavaiseksi".
Neljäs ongelma tulee suoraan lainsäädännöstä. Perintökaaren mukaan sopimus elossa olevan henkilön jäämistöstä on pätemätön. Jos pankin kanssa sovit jotain, joka koskee äidiltäsi tulevaa perintöä, se voisi olla tällainen pätemätön sopimus. En tosin ole varma, soveltuuko pykälä suoraan tällaisiin tilanteisiin, mutta lähellä ainakin voisi olla.
Kyllä saat löytää merkillisen pankin, jos se tuollaiseen lähtee. Ehkä joku Kaupthing ja Glitnir olisivat lähteneet, ja sehän tiedetään miten niille kävi...
Äitisi jos lahjakirjalla siirtää käteisen esim kirkolle jo elinaikanaan.
Sama koskee kiinteätä omaisuutta sopivilla ehdoilla.
Aika kun koittaa kuomaat että perikunta on valmiiksi tyhjä!
Pankilta tuskin lainaa tuolla vakuudella saat. Tosin jos on tuttu pankkiiri ja tietää tulevat perintösi, niin ehkä.
Joku ýksityinen voi lainata tulevaa perintöä vastaan, mutta ehdot voi olla kovat.
Ja jos äitisi kuulee, että olet lainaillut tulevia perintöjä vastaan, niin hän voi tehdä tuolla syyllä sinut kokonaan perinnöttömäksi.
Tuli tästä mieleen juttu, jonka kuulin pariisissa asuvalta ystävältäni kävellessämme kuuluisalla hautausmaalla. Eräs suomalainen nainen tiesi, että perilliset odottavat kieli pitkällä omaisuutta hänen kuoltuaan. Tämä nainen osti itselleen hautapaikan siitä Pere-Lachaisen hautausmaalta Pariisista (jossa lepäävät mm. Jim Morrison, Edit Piaf ja Oscar Wilde) maksaen siitä 700 000 euroa eli siihen meni koko omaisuus.
Aloittajan äidille voisi suositella samaa...
..Ei tuu onnistumaan. Mulla oli tulossa perintöä asunto-osakkeen myynnistä, ja siis omainen oli jo kuollut, ja oli selvillä "Noin-summa" mitä tulen saamaan asunnon myynnistä, niin pankki ei myöntänyt edes PERINTÖVEROIHIN lainaa!!! Ja tää on tosi tarina. Kävin pyytämässä Nordeasta ja Osuuspankista. Olin silloin pätkätöissä sos.ja terveysalalla, eikä auttanu edes se, että työllisyssnäkymät oli hyvät, ja rahat tulossa paperilla mulle..Jouduin ottaa todella kalliskorkoista lainaa moneksi kuukaudeksi että sain verot maksettua.
Ehodtan, että yrität paikata välejäsi äitiisi ja puhua hänen kanssaan. Ehkä hän ymmärtäisi sinuakin?
http://www.youtube.com/watch?v=e_2qvNCP_1E
Käykää kattoon, mahtava video aiheeseen liittyen!!
Tulevaa loton päävoittoa vastaan lainaa,siinähän on aina paljon jaossa rahaa. Aloittaja on tyyppi esimerkki rahan ahneesta ihmisestä. hohhoijaa.
ens lauantain lottokuponki?
tuo muka voisi toimia minään vakuutena, koska voihan äitisi tärvätä vaikka polttamalla taivaan tuuliin. Ej jymmärrä :)
on vanha niin silloin sinäkän et ole niin nuori enään. Mutta silti et ole aikuistunut ja oppinut vastuun tuntoa. No olen tutustunut sinunlaisiin aikaisemminkin. Satuin asumaan lapsuuteni ja nuoruuteni Helsingissä arvoalueella missä ns. rikas eliitti asuu. Myöhemin muutin takaisin sinne muutamiksi vuosiksi laman aikana jolloin jäin työttömäksi joksikin aikaa. Poikamiehenä tutustuin alueen baareihin ja tutustuin jonkin verran ihmisiin. Paikalliset kapakka ukot eivät köyhiä olleet. Yksi erikoinen asiakastyhmä minua kuitenkin yllätytti. Nimittäin oli yllättävän paljon nuorempia 30-38 vuotiaita kanta asiakkaita jotka eivät juui päivääkään olleet tehneet töitä. Tai korkeintaan jotain satunaisia. Pikkurahasta heillä ei tuntunut olevan ongelmaa. Saivat nimittäin en verran hyvin rahaa varakkailta vanhemmiltaan että pystyivät elää hultioelämää asuen vanhempien ostamissa . Yhteinen sävel näillä oli se että jaksoivat jauhaa niistä tulevista perinnöistä aikomatta ennen sitä saada itse jotain aikaiseksi. Tulevat perinnöt oli kieltämättä osalla aika mittaavia. No tästä on jo 15 vuotta aikaa enkä tiedä miten niitten perintöjen kanssa sittemmin käynnyt.
Yhden kuulin jälkeenpän kuolleenkun oli juonnut itsensä hengiltä.
En ole koskaan selvittänyt mutta karkeasti laskeskellen perinnön arvo jonka veljeni kanssa mahdollisesi joskus jaamme on siinä 8-900,00. Mutta ei meillä olisi tullut mielenkään suunitella tulvaisuutta jonkin perinnön mukaan. En kehtaisi ottaa perintöä vastaan ellen olisi itse jo luonnut oman omaiuuteni. Vahempani saavat puolestani törsätä vaikka kaiken pois mikäli niin haluavat. Olenkin sanonnut heille kun nyt ovat eläkkeellä ettei heidän kannata nuukailla vaan elää.
Voinko minä laittaa tulevan Ameriikan tätini todennäköisen minulle tulevan perinnön Nordean autoluoton vakuudeksi? Hän ei ole tuntevinaan minua, mutta voin vakuuttaa että hän on sukulaiseni. Olisiko mitään mahdollisuutta diskontata jokin euromääräinen summa nyt jo etukäteen.
Nim: Oikeesti tosi tyhmä :)))
Sinun Äitisi on todella JÄRKEVÄ ihminen.
Mistä omaisuus koostuu,
äitisi asunnosta, missä hän asuu.Vai? Asunnon hän kai tarvitsee jatkossakin.
Missä itse asut, voisit myydä mahdollisen omasi ja muuttaa pienempään tai kauemmas.
Niin ja eläviä ei peritä.
Yllä on hyviä vastauksia.
jokainen, niinkuin sinäkin tietysti, tekee 0mille rahoilleen mitä haluaa.
Entä isän perintösi, onko kyse jakamattomasta pesästä. Jos niin käy domarilla. ehkä.
Niin ja ei saa nuolaista ennen kuin no sä tiedät.
Ootko kerryttänyt omaa eläkettäsi.
Työllä jokaisen on itesensä elätettävä.
ihan tosissasi kysymäs tollasta?????
Minä ajattelen kyllä niin, ettei vanhempien tehtävänä ole elättää aikuista ihmistä. Tässäkin näyttäisi
siltä ettei aloittaja ole omassa elämässään mitään saanut aikaan ja hänen mielestään äidin tulisi hänen
elannostaan huolehtia. Tekstistä voi päätellä, etteivät kirjoittajan elintavat välttämättä aivan mallikelpoiset
ole. Minusta äidillä on täysi oikeus päättää omista varoistaan.
Hölmö oot kun tuollaisia kyselet. Rahat ovat äitisi ja hän saa tehdä rahoillaan mitä lystää. Toivottavasti hän tuhlaa rahansa maailmanympärimatkaan ja kaikkeen muuhun kivaan eikä jättäisi sulle senttiäkään.
Rahaa ja omaisuutta ei ole helppo saada, koska se ei kasva puissa. Siksi äitisikin pitää siitä tiukasti kiinni ja on varakas.
Sinä taas olet jo käyttämässä rahaa, jota et edes omista. USKOMATONTA.
joo mullakin on jo paljon ikää, enkä niin tervekään.
Niin mua pelottaa, että en ehdi nauttia perintörahoista paljoa jos joudun pitkään odottamaan.
Kun itsellä ei ole perillisiä, niin valtiollehan ne sitten menee.
mikäli terveytesi pettää mutta silti et voi tulevaisuuttasi rakentaa perintörahojen varaan. Jos se perintö kuitenkin joskus tulee ja sinulla ei ole jälkeläisiä niin testamenttaa jossain vaiheessa jotain jollekin köyhälle vaikka yksinhuoltajalle. Näin ei kaikki mene valtiolle mikäli jotain sitten jätät jälkeesi. Jos terveytesi liittyy elämäntapoihisi niin en yhtään ihmettele että äitisi ei helpolla luovu omaisuudesta sinun hyväksesi.
ole perillinen, ennenkuin äitisi on kuollut.
Kyllä sitä lapsia maailmaan nussitaan, muttei sitten pidetä huolta niistä!
eipä täällä kirjoittajalle paljoa ymmärrystä herunut. Melkoisen katkeraa tilitystä ja mollaamista sen sijaan riittää. Itselläni vanhemmat jotka eivät ole tehneet päivääkään ns oikeita töitä. Massiivinen omaisuus tullut perintönä edelliseltä sukupolvelta. Jos johonkin vanhempani pystyivät oli opastaa lapsensa hyvinkin elitistisille tavoille ja kalliiseen makuun. Apua ja oppia mihinkään elämän tärkeään asiaan ei sen sijaan ole ole ollut saatavana. Ei ole kiva näin keskituloisena katsella vanhempiensa porsastelua ja täydellistä piittaamattomuutta raha-asioistaan. Sijoitusasunnot ränsistyvät ja ovat huonotuottoisia, rahaa pidetään nollakorkotileillä yms. Siskoni odottaa vanhuksien kuolemaa vesi kielellä, itseäni asia kohtuullisen samantekevää kun en ole ahneeksi oppinut.
Kommentoijille tiedoksi ettei ko tilanteeni kuitenkaan millään lailla "kirkasta" eikä saa oloani tuntumaan hurskaalta. Pidän vanhempiani lähinnä aika hiton säälittävinä ja tyhminä. Kyllä fyrkalla saa perheen kuin perheen sekaisin. Joskus se käy niinkin että vanhemmat omalla elvistelyllään saavat suhteet hajalle, näin on käynyt meidän perheessä. Itsellä ei mitään intressiä pitää yhteyttä kuin minimitasolla, niin makaa kuin petaa...
Jotenkin aloituksesi tuntuu provolta. Siltä varalta, että se ei ole sitä, muutama sana.
Kerrot, että aitisi on vanha. Tästä voisi päätellä, että et ole itsekään nuori. Oletko mitään saanut tuloillasi säästöön? Omistatko asunnon, jossa asut? Mihin oikein tarvitset tuon muutaman kymmenen tuhatta? Kulutukseen? Etkö saa hankkimisia omistuksia vastaan lainaa?
Äitisi omaisuus ehkä koostuu asunnosta, kesämökistä jne, ei ehkä paljon talletuksia tai sijoituksia. Takaaminen ja sitä kautta maksajaksi joutuminen veisi hänet totutusta elämästään eri asemaan. Haluaa ehkä säästöillään turvata turvallisen vanhuuden. Pystyy asumaan omistamassaan asunnossa ja maksamaan lisääntyvistä palvelutarpeista. Äitisi tuntee varmaan sinut sen verran hyvin, että tietää varoa takauksia.
Perinnöllä spekuloinnista sinulle on jo kerrottukin. Pankki ei lähde mukaan noihin kuvioihin.
omalta pojaltani, joka miniän avustuksella kärkkyy omistamaani kiinteistöä! Tosin ei edes minun poika ole noin tyhmä, että kuvittelee saavansa lainaa "tulevaa perintöä" vastaan. Kas, kun se saattaa jäädä tulemattakin. Jään tänä kesänä eläkkeelle ja silloin realisoin omaisuuteni, sekä lähden kuljeksimaan maailmalle. Tuhlaan surutta kaiken, minkä olen työlläni kokoon kerännyt. Haluaisinpa nähdä, kuka minua siitä estää.
En ole perimisoikeuden asiantuntija mutta terveellä järjellä ajateltuna ihminen voi testamentata ihan koko omaisuutensa kelle haluaa ja mielestäni siinä ei ole mitään lakiosia jotka automaattisesti kuuluu lähimmille omaisille.
Olenko väärässä?
Äitisi tarkoitus on ilmeisesti opettavainen hänelläkään ei ilmeisesti olisi rahaa jos sen kaiken olisi tuhlannut vai kuinka?
Hän ilmeisesti haluaa vielä ennen kuolemaansa nähdä jälkikasvunsa viisaana rahankäyttäjänä eikä tuuri käyttäjänä.
Testamentata voi kenelle haluaa ja mitä vain haluaa, mutta testamentin voimaa on rajoitettu, jos sen tekijällä on lapsia. Rintaperillisellä on testamentista huolimatta oikeus lakiosaan, joka on puolet siitä, minkä hän saisi ilman testamenttia. Kun muita perillisiä ei ole, lapsi saisi ilman testamenttia äitinsä koko omaisuuden. Jos testamentilla on määrätty omaisuus muualle, lapsi saa lakiosana puolet omaisuudesta. Ja jos lapsi on kuollut, hänen lapsensa tulevat hänen tilalleen perijöiksi. Muilla sukulaisilla, esim. vanhemmilla tai sisaruksilla, ei ole oikeutta lakiosaan. Asiasta lisää Perintökaaren 7 luvussa.
On mahdollista tehdä rintaperillinenkin perinnöttömäksi, mutta siihen tarvitaan lapsen taholta vakava rikos perittävää kohtaan tai pahoja puutteita elämäntavoissa. Tässä tuskin on sellaisista kyse.
Mikään ei kuitenkaan estä äitiä lahjoittamasta eläessään omaisuuttaan kenelle tahansa. Siinä se puolikas pienenee.
Rintaperillisillä on aina oikeus puoleen omaisuteen vaikka perinnön jättäjä tekisi testamentin jollekin ulkpuoliselle. Jos rintaperillisiä on kaksi niin kukin saa 25%. Mutta jos nyt kuitenkin haluaa estää perillisten mahdollisuutta pistää omaisuus kokonaan lihoiksi ja törsätä niin on mahdollisuus säätiöttää omaisuutensa jolloin perilliset eivät pääse nauttimaan rahoista. Myös omaisuuden kartuttama voitto on käytettävä säätiön hyväksi. Perilliset ovat myös vastuussa säätiön toiminnasta. Mitä tahansa ei voi säätiöittää mutta esim.sukukartano, maa alueet, kiinteistöt etc..
Näin perinnöstä tulisi pikemminkin rasite saajalle ylläpitovelvollisuuden takia. Minun lapsuuden ystäväni onkin hieman kinkkisessä tilanteessa veljensä kanssa. Heidän äiti on syntynyt ja elänyt Turun saaristossa missä heidän sukunsa elänyt monessa sukupolvessa. Nyt iän myötä tämän äidin sidostunteet synnyiseutuunsa ja sukutaloon ovat voimistuneet niin voimakkaaksi että hän on ajoittain puhunut että hän ei haluaisi että sitä ei ikinä myytäisi vaan se säilyisi suvussa. Myös kaikki suvussa olevat saaret ja tonttimaat.
Tästä hurahtaneena hän on jo useasti puhunut että tekisi omasuudesta säätiön sen myynnin estämiseksi.
Kaverillani on erittäin hyvät välit vanhempiensa kanssa eikä ole ikinä kyttäilyt perinnön peräänjoten hän on päättänyt luopua perintöosuudetaan mikäli äiti toteuttaa asian. Oisi liian suri rasite hoita ja ylläpitää perintö.
Suomen perintökaari on hyvin yksinkertainen. Sen tuntemisen luulisi kuuluvan yleissivistykseen!
miksi on lailla haluttu estää testamentata koko omaisuus sinne minne itse haluaa ja miksi oletetaan että vanhempien täytyisi "rahoittaa" jälkeläisiä vielä kuollessaankin.
Perusajatus on varmasti ollut hyvä lakia kirjoittaessa.
Perintöveroakin pidän oikeastaan valtion ryöstönä samasta asiasta pitäisi moneen kertaan maksaa valtiolle veroina.
pitäisi sinulla olla jo tiedossa koska perintökaarta opetettiin jo koulussa. Et kai vaan lintsannut?. No perintöverosta olen samaa mieltä...
lintsasin
Viimeisillä voimillasi kuolnvuoteellasi klikkaisit verkkopankissa kaikki rahat haluamallesi kohteelle ja pistäisit viestiksi "Lahjoitus", slloin ei pesään jää kuin irtain omaisuus ja mahdollinen kiinteistö.
Muutaman kymmenen tuhannen laina pelkällä nimivakuudella varmasti järjestyy. Pienen lainan saat ilman vakuuksia liikepankista. Sinulla tulee kuiten kin olla tuloja korkoihin ja ehkä pieniin lyhennyksiin vuosittain. Laina on sinun nimissäsi, eikä tuleva ?? perintö voi olla vakuutena, mutta sillä on merkitystä arvioitaessa lainan takaisinmaksun. Jos olet muuten kohtuullisen luottokelpoinen, eli ei ulosotossa useita maksamattomia laskuja tai Asiakastiedossa maksuhäiriö merkintöjä, saat vipin.
Luottovakuutus työttömyyden tai kuoleman varalta lienee itsestäänselvyys.
Millaisestakohan elämäntyylistä on kysymys?
Ei ole tyyli ilmeisesti kovin kestävällä pohjalla koska olet persaukinen ja vingut perintöä vastaan lainaa kun omat takuut ei riitä? Luulisi varakkaan äitisi lapselleen opettaneen miten taloutta pitää hoitaa?
Velkaisille tyhjäntoimittajaperillisille ei pidä jättää senttiäkään, eivät ole sen arvoisia.
Minulla ei ole lapsia. Mutta muu suku on varmasti kieli pitkällä odottamassa. Hah! Pettymys tulee olemaan suuri. Ehkä Korkeasaari lähettää hautajaisiin adressin ja kiittää lahjoituksesta, voisi sen pistää ihan viimeiseksi toiveeksi että lähettävät jonkun apinatalosta esittämään surunvalittelut - siinä voi valvojaisissa mennä joillakin kaffeet väärään kurkkuun. Hah! Ja jos joku niistä on ollut niin tyhmä että on laskenut omat asuntolainansa perinnön varaan, niin ...
Omaisuuden hävittämien ei ole temppu eikä mikään.
Perintö ei mmuten koskaan ole varma juttu ennen kuin perunkirjoitukseen jälkeen.
Ja vain täydellinen hölmö takaa jotain ilman reaalivakuutta!
tämä kaikki alkaisi jo kuulumaan "Perintö"-osastolle, mutta kun täällä on alkanut keskustelu viriämään, niin selitetään nyt kaikki sitten täällä.
Aloitetaan 60 vuoden takaa. Äitini oli naimaton tyttöihminen ja peri tädiltään n. 100 hehtaaria metsämaata, joka kylläkin oli hakattu aika tyynni. Sen jälkeen hän tutustui tulevaan isääni ja he menivät naimisiin.
Isäni oli metsuri, kaiken vapaa-aikansa ja jos ei ollut muuta työtä, hän vietti tuolla äitini metsäpalstalla.
Hän istutti, raivasi, jne varmaan 30 vuotta siellä, minäkin olin paljon poikasena auttamassa sen minkä kykenin.
Muistan heidän puheensa, että kyllä minun sitten vanhempana kelpaa, kun voin myydä isoksi kasvanutta puuta.
Isäni myös rakensi metsän reunaan pienen mökin jossa he asuivat, kunnes aika jätti isästäni. Sen jälkeen äitini siirtyi vanhainkotiin, siellä hän pärjää eläkkeellään. Metsä on isoksi kasvanutta, mutta puutakaan ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen myyty.
Heillä ei ollut avioehtoa, mutta koska kaikki oli äitini nimissä ja hän käytti perunkirjoituksessa oikeuttaan olla luovuttamatta tasinkoa vainajan perillisille, niin mulla ei ole mitään saamista äitini elinaikana.
Hän ei enää ymmärrä rahan tai sijoitusten päälle kauheasti, tuo metsä on hänelle enemmänkin muisto isästäni.
Mitä minun elintapoihini tulee, niin aika terveelliset ne ovat. Omillani olen aina pärjännyt, ehkä en tuntenut kauheasti tarvetta säästää tulevaisuutta varten kun aloin ymmärtää tuon metsän arvon.
Mutta kun nyt jouduin työttömäksi ja on vielä muutama vuosi eläkkeeseen, niin ajattelin, että voisinko jotenkin enemmän nauttia elämästä kuin mihin tuloni riittävät.
"Omillani olen aina pärjännyt, ehkä en tuntenut kauheasti tarvetta säästää tulevaisuutta varten kun aloin ymmärtää tuon metsän arvon."
- Olisiko isäsi ollut ylpeä pojasta joka ei itse katso tulevaisuuttaan edes omia eläkepäiviään pidemmälle eikä säästä? Isäsi katsoi sukupolven mitan tulevaisuuteen, niin pitkälle kun hän sunkin saattoi asioihin vaikuttaa ja teki parhaansa turvatakseen sinun toimeentulosi. Entäs seuraava sukupolvi? Isäsi mallia seuraten sinulla olisi nyt kymmenien vuosien aikana kerättynä jotain muuta omaisuutta, sijoitusasuntoja, osakesalkku, joka yhdistettynä edellisen sukupolven metsään veisi taas seuraavan sukupolven aivan uudelle vaurauden kynnykselle.
MInulla on vähän samanlainen tapaus, perintönä on tulossa metsää suurinpiirtein samanlainen ala, ehkä 10-20 vuoden sisällä. Mutta en ole laskenut sen varaan yhtään mitään vaan olen koonnut ominpäin toisen mokoman verran muuta varallisuutta. Mikään isotuloinen en ole koskaan ollut. Jos haluan tuhlata johonkin turhuuteen niin käytän omia varojani. Ja koitan kasvattaa seuraavan polven samalla mentaliteetilla kasvattamaan suvun vaurautta. "Säästäkää ensin omat törsäysvaranne, ja lopuilla kasvatatte yhteistä pottia". Joku voisi kysyä että mitä sillä kasvatettavalla apotilla tekee jos mikään sukupolvi ei käytä sitä - väärin, omaisuus tuottaa; osinkoja, hakkuutuloja, ilman että se lopullisesti katoaisi mihinkään. Ja mitä isommaksi sukupolvelta siirtyvä omaisuus kasvaa, sitä suuremmat ovat seuraavan polven pääomatulot.
En ymmärrä tuota pointtia omaisuuden kasvattamiseksi. Meidän perhellekin tulee joskus metsäperintöjä, mutta en ymmärrä miksi sen pitäisi meidän elämään vaikuttaa. Nyt haluaisin kysyä, miksi haluat lisätä pottia seuraavalle sukupolvelle. Ensiksikin emme tiedä maailmanmenoa eteenpäin kovin pitkälle, omaisuus kasvaa ja kasvaa, ja lapset ei lopultakaan suuresti arvosta Sinun ponnistuksia. Ja lopultakin- eiköhän ne tulevat sukupolvet tule toimeen ilman näitä meidän pääomatuloja ; Tsemppiä Sinulle
Perinnöstä on oma vaivansa, koska sillä on viestikapulaluonne.
Jos menee tyrimään sillä tavalla, että hävittää saamansa perinnön, eikä ole itse jälkeensä jättämässä vähintään saman verran kuin mitä on itse vastaanottanut, niin silloin jälkipolvet kyllä järjestävät kyseisen ahneen töpeksijän vanhuuden päivistä sellaisen kuin hänelle kuuluukin!
ilmeisesti tällä palstalla on aika paljon konservatiisia, iäkkäitä,perinteisiä suomalaisia arvoja kunnioittavia ihmisiä?
Joten ymmärrystä ei heru omilla aivoillaan ajattelevalle realistiselle ateistille, vähän anarkistiselle, perinteisille arvoille pitkät haistattavalle kapinalliselle?
En edes tiedä mitä tekisin mahdollisilla perintörahoilla, olisin onnellisempi jos vanhempani olisivat ne vaikka juoneet tai pelanneet. Mutta tuollainen ylenmääräinen kitsaus ja rahan palvominen saa minut ymmälleni.
"Käärinliinassa ei ole taskuja"
Mutta nyt tämä asia on jo mennyt niin paljon alkuperäisen aiheen ja tämän palstan otsikon ohi, että varmaan paras lopettaa tähän.
Lueskelin näitä ja mietin, että ymmärrystä ei herunut. Ehkä aiheesta. Ei saa kärkkyä toisen omaa, sdanotaan Sanassakin jne jne.
Mutta huomautan, että turha "peloitella" vanhusten omaisuuden tuhlaamisella. Ehne ja saita ei tuhlaa. Mistä se sen opin yhtäkkiä ottaisi, että tuhlaisi, kun ei ole koskaan sitä tehnyt ennenkään vaan aina on toiminut juuri päinvastoin. Eikä luonteestaan eroon pääse. Joten turha luulo.
Ja kokemusa on sen verran asiasta, että usein varakkaiden lapsille on äidinmaidossa opetettu manttaalien ja osakkeiden määrät ja rajat ja annettu asennekasvatusta ym niin että tuo alkeperäinen kysymys on ymmärrettävä.
Sillä niin minullekin sanottiin, omaisuus on peritty siksi että se siirretään seuraaville. Tosin - koskaan - ei ollut tarkoitus käyttää sitä. Tai tuhlata.
Meitä on moneksi ja meitä on opetettu monella tapaa.
Saiturien keskellä eläminen ei tee hyvää ihmiselle mutta moni meistäkin elää saiturien, siis todellisten elämäntapasaitureiden, keskellä. Niin minäkin. Enkä ymmärrä sitä.
Enonikin säilyttää maidon ikkunan välissä ja voin, jottei jääkaappia tarvita. Ja elää 25 W lampun valossa, ettei sähköä kulu siihenkään. Sekoittaa kahvin haaleaan veteen ettei tarvi keittää vettä. Jne loputtomiin.
Olisi juuri mulle tarpeeen tämä toivotaaan että onnistuu