Mulle on tää synti-juttu rakkausasioissa vaikea. Muuten elämässä tuntuu, että synti ei ole niin hallitsevaa, mutta tämä vähän ihmetyttää. Mitäs te, jotka katsotte oikein ajattelevanne ja elävänne, neuvoisitte tällaisessa?
Kun olin lapsi, naapurin poika makasi minut => On väärin Jumalan silmissä monestakin syystä, ei liene vaikea perustella.
Kun olin nuori, minulla oli tuosta syystä, haavani vuoksi, poikaystäviä => Oli väärin, koska emme olleet naimisissa, ainakin Uusitestamentillisesti, eikös?
Kun tulin uskoon, menin naimisiin ensimmäisen mahdollisen kanssa, joka myöhemmin osoittautui henkisesti ongelmaiseksi ja mahdottomaksi suhteeksi => Oli väärin, koska mies oli "avioliittoon kelpaamaton"? Oliko se avioliitto? Tämän lisäksi ero oli väärin, koska se on kielletty?
Menin uudelleen naimisiin => Mies osoittautui väkivaltaiseksi eli jälleen omalla tavallaan "avioliittoon kelpaamattomaksi". Jälleen ero, joka on väärin.
Seurustelen ei-uskovan kanssa, jota rakastan ja joka rakastaa minua ja jonka kanssa on hyvä olla => Nyt saan kuulla, että pitäisi erottautua, koska ei-uskovan pariksi ei pitäisi mennä.
Voi hohhoijaa. Miten ikinä voisin täyttää tässä kohdin lain? Raamattu sanoo kuitenkin myös, että ihmisen ei ole hyvä yksin ja että Jumala rakastaa meitä. Seurakuntaakin kokeilin täyttämään yksinäisyyden tarvetta, mutta sen pahempaa kohtelua en ole kuunaan saanut kuin seurakunnasta, joten ei sekään oikein tunnu vaihtoehdolta. Hitto, että mua kyllästyttää tää oikein elämisen pakotus, mikä tässä maassa tuntuu vallitsevan, kun sitä ei vain voi mitenkään noudattaa Jumalan sanaa kirjaimelleen. Armoon tässä on tukeuduttava jokaisen.
Kun olin lapsi, naapurin poika makasi minut => On väärin Jumalan silmissä monestakin syystä, ei liene vaikea perustella.
Kun olin nuori, minulla oli tuosta syystä, haavani vuoksi, poikaystäviä => Oli väärin, koska emme olleet naimisissa, ainakin Uusitestamentillisesti, eikös?
Kun tulin uskoon, menin naimisiin ensimmäisen mahdollisen kanssa, joka myöhemmin osoittautui henkisesti ongelmaiseksi ja mahdottomaksi suhteeksi => Oli väärin, koska mies oli "avioliittoon kelpaamaton"? Oliko se avioliitto? Tämän lisäksi ero oli väärin, koska se on kielletty?
Menin uudelleen naimisiin => Mies osoittautui väkivaltaiseksi eli jälleen omalla tavallaan "avioliittoon kelpaamattomaksi". Jälleen ero, joka on väärin.
Seurustelen ei-uskovan kanssa, jota rakastan ja joka rakastaa minua ja jonka kanssa on hyvä olla => Nyt saan kuulla, että pitäisi erottautua, koska ei-uskovan pariksi ei pitäisi mennä.
Voi hohhoijaa. Miten ikinä voisin täyttää tässä kohdin lain? Raamattu sanoo kuitenkin myös, että ihmisen ei ole hyvä yksin ja että Jumala rakastaa meitä. Seurakuntaakin kokeilin täyttämään yksinäisyyden tarvetta, mutta sen pahempaa kohtelua en ole kuunaan saanut kuin seurakunnasta, joten ei sekään oikein tunnu vaihtoehdolta. Hitto, että mua kyllästyttää tää oikein elämisen pakotus, mikä tässä maassa tuntuu vallitsevan, kun sitä ei vain voi mitenkään noudattaa Jumalan sanaa kirjaimelleen. Armoon tässä on tukeuduttava jokaisen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei, yritän kirjoittaa joitain omia mietteitäni tähän.
"Seurustelen ei-uskovan kanssa, jota rakastan ja joka rakastaa minua ja jonka kanssa on hyvä olla => Nyt saan kuulla, että pitäisi erottautua, koska ei-uskovan pariksi ei pitäisi mennä."
Sanotaanko sinulle todellakin näin? Tuntuu pahalta, että kukaan painostaa toista ihmistä eroamaan suhteestaan, kun kuitenkin rakastatte toisianne ja teillä menee hyvin. Minun mielestäni tuollainen menee ihan liian pitkälle.
Raamattu ja uskonnolliset yhteisöt tosiaan määräävät elämää aika paljon tiettyihin normeihin. Olet ilmeisestikin nuori nimimerkistä päätellen ja sinulla on elämä edessä; sinun OMA elämäsi. En todellakaan halua alkaa käännyttää sinua, mutta sinuna miettisin, annatko muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa elämääsi. Jotenkin käsitykseeni ei vain mahdu niin pikkumainen jumala, joka tuomitsisi ihmiset sen takia, että he ovat halunneet elää elämänsä hyvin ja onnellisina.
Sinulla on ollut huonoja kokemuksia rakkaudessa, mutta ei kannata ajatella, että sinun tekosi olisivat olleet väärin. Pohdi jumalasuhdettasi ja mieti, haluatko elää jatkuvassa synnintunnossa, koska kuten sanoit, Jumalan sanan noudattaminen kirjaimellisesti on mahdotonta. Onko sinun Jumalasi tuomitseva vai armollinen..?
Itse en varmasti ole paras mahdollinen henkilö asettumaan asemaasi, koska mietin tekoni omalla moraalillani siten, että teenkö pahaa muille ihmisille/eläimille/ympäristölle/yms.. En näe, mitä syntistä voi olla teossa, joka ei ole pahaksi kenellekään, esim. juuri siinä, että rakastat ihmistä, joka sattuu olemaan ei-uskovainen, tai esiaviollisessa seksissä. Avioliittokin on vain kauan aikaa sitten keksitty instituutio. Onko vaikkapa väärin olla ei-aviollisessa suhteessa rakkaan ihmisen kanssa? Eikö enemmän "väärin" ole olla avioliitossa, jossa ei ole rakkautta? Entä miten se voi olla väärin, että eroaa tällaisesta suhteesta? Retorisia kysymyksiä, mutta esimerkiksi näin sitä oikeaa ja väärää pystyy pohtimaan.
Mieti asioita ja erityisesti sitä, mitä haluat elämältäsi. Toivottavasti löydät vastauksen, joka tekee sinut onnelliseksi, löytyipä se vastaus sitten Raamatusta tai omista mietteistäsi. Tsemppiä! :)
Raamatussa sanotaan selvästi 1. Korinttolaiskirje 7: "Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään."
Markus 10: Jeesus sanoi heille: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen."
Nainen joka eroaa miehestään ja hylkää tämän rikkoo Jumalan sanaa vastaan. Kiusaus erota ei ole peräisin jumalasta vaan ihmisestä itsestään joka kasvattaa syntiä täyteen mittaansa. Kun tämä synti on kasvanut täyteen mittaansa se synnyttää elämän sijasta kuoleman ja päästää pahan maailmaan.
Kiitos vastauksista. Olen minäkin Raamattuni lukenut. En ole väittänyt, ettei eroaminen olisi väärin, minulle vain on käynyt näin. Jumalan sanalla on helppo lyödä lisää jo lyötyä. Fariseuksilla on tapana "lisätä taakkoja" muille, taakkoja, joita eivät itsekään kanna. Sanoiko Jeesus samarialaiselle naiselle noin tai pettämisestä kiinni jääneelle naiselle? Kyllä minä olen heikkouteni Jumalalle tunnustanut ja synniksi myöntänyt tekoni, ei siitä ole kyse. Huono omatunto seuraa juurikin siitä syystä, että minut mm. erotettiin seurakunnasta ensimmäisen eroni yhteydessä eli ihmiset iskivät nämä haavat, jotka eivät tunnu parantuvan, koska ovat Jumalan nimissä lyödyt.
Et sinä minulle ole vastuussa aviomiehesi hylkäämisestä vaan Jumalalle. Jos aviomiehesi ei ole sinua rakastanut kuten raamatussa miehen käsketään rakastaa vaimoaan on hän vastuussa Jumalalle omasta synnistään ja häneltä Jumala kysyy kyllä viimeisellä tuomiolla miksi et rakastanut vaimoasi. Sinulta Jumala kysyy viimeisellä tuomiolla miksi hylkäsit aviomiehesi ja päästit pahan maailmaan?
Onko sinun selityksesi Jumalalle sitten se, että muut löivät sinua Jumalan sanalla tai miehesi ei rakastanut sinua? Muut eivät voi kantaa sinun syntejäsi kuten sinäkään et voi kantaa muiden syntejä.
Pelkkä syntien tunnustaminen ei riitä vaan on etsittävä aitoa parannusta ja sovitusta. Jumala kyllä pelastaa lopulta syntisimmäkin ihmisen, joka päästää sydämmeensä aidon parannuksen ja aidosti pyytää jumalaa vangitsemaan pahan, jonka sinä olet synnilläsi maailmaan päästänyt. Sinun kamppailusi omaa syntiäsi vastaan on Jumalalle ihan yhtä tärkeä kuin kenen tahansa kamppailu omaa syntiään vastaan.
Mielestäni juurikin se, että ihmiset ovat lyöneet ja mieheni olleet mitä ovat, estää sitä todellista parannusta. On tietysti helppo syyttää muita, mutta muistan kuinka avoin olin Jumalalle juuri eron hetkellä ja kuinka haavoittuva ja juuri silloin ihmiset löivät ja Jumalan nimissä puhuivat ties mitä hirveyksiä niin, että sielu meni ihan sumeaksi. Noh, toivon, että heiltäkin tuosta sitten vaikka viimeisellä tuomiolla kysytään, mutta parempi olisi että jo ennen. Toivon sydämestäni, että jokainen ihminen syvästi tuntisi viallisuuteensa niin, ettei toista heikolla hetkellä enää enempää taakoittaisi. Mitä tulee "aitoon parannukseen ja pahan vangitsemisen pyyntöön" niin teen sen. Mitä sinuun tulee niin en mitenkään sinulle tätä sen enempää kirjoita kuin muillekaan ellet sitten ole lakihenkinen ihminen rakkauden hengen sijaan. Toivon, että olet jälkimmäistä enemmän kuin ensimmäistä.
Jumala voi koska tahansa halutessaan lähettää avaruudesta jättimäisen komeetan joka iskeytyy maahan ja tuhoaa kaiken ihmisen rakentamat asiat ja lopulta myös ihmiset. Raamatussa Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran kaupungit, mutta oli valmis säästämään koko kaupungin kaikki ihmiset jos kaupungista olisi löytynyt yksikin synnitön ihminen.
Jumalan edessä me kaikki olemme lopulta yhtä suojattomia kuten tämä maailmamme, jossa elämme ja ainoastaan jumalan käsi suojaa meitä näitä näkymättömiä uhkia vastaan joiden edessä olemme voimattomia.
Ihan samalla tavalla Jumala on valmis pelastamaan tämän maapallomme kaikki ihmiset jos täältä maailmasta löytyy edes yksi ihminen joka ei ole unohtanut, että jumalan käsi on ainoa asia joka meitä lopulta suojaa ja on synnitön. Tämä yksi ihminen voi olla juuri sinä jos kukaan muu ei ole. Kiitosta et kuitenkaan tule elämässäsi saamaan ja uskovaisen tie on kapea, raskas ja kivinen.