"Kun viisas kertoo kuusta osoittaen sitä sormellaan, tyhmä alkaa luulemaan sormenpäätä kuuksi"
Kuinkahan moni harras kristitty kompastuu tähän ja kuinka monta murhenäytelmää olisi maailmassa vältetty, jos tämä olisi ymmärretty, eikä vajottu taikauskon ja abrakadabran pohjattomaan suohon.
Raamattu puhuu sielusta ja sielun vihollisesta. Pappia kutsutaan sielun hoitajaksi. Tämä herättää kysymyksen: Onko ihmisellä sielua ja mikä se on? Ihmisellä ON sielu, joka koostuu kolmesta tasosta: Id, Ego ja Super Ego ts. ihmisen psyyke, MIELI, joka rakentaa meistä yksilön, hengen eli henkilön. Ihmisen mielen taas muokkaa geneettinen perimä ja ympäristö, ennenkaikkea sosiaalinen ympäristö.
Mielenterveyden ongelmia on ollut niin kauan, kuin ihmiskunta on ollut olemassa. On harha kuvitella, että psyykensairaudet ovat räjähdysmäisesti nousseet nykyaikana. Ei, kyllä ihmiskunta on ollut yhtä sekaisin aina. Avaamalla silmät historian tosiasioille ja sen syy/seuraussuhteet nykyaikaan, voimme todistaa jatkuvaa joukkohulluutta, uskonnollisen tai ideologisen (politiikka yms.) fundamentalismin muodoissa. Psyykkinen pahoinvointi on myös trendikästä ja mediaseksikästä (sainpas tämän sanan mukaan, jee!); ja taas kerran, tyhjät tynnyrit kumisevat eniten. Ne, joilla olisi kaikkien eniten syytä valittaa ja hakea apua, ovat hiljaa.
Kaksituhatta vuotta sitten, lammaspaimenet olivat varmasti helisemässä, kun he joutuivat mukautumaan aikalaisensa supersivilisaation normeihin, joka tuskin neuvotteli: Bigus Dickus tuntui varmasti halveksittavalta umpimulkulta kuin HKL:n bussikuski, kun käski Moosesta rupusakkeineen kerätä ryysyt, mukautua roomalaiseksi, tai pysyä irtolaisena. Jos syrjäytyminen aiheuttaa mielenterveyden ongelmia nyt, miksi se ei olisi aiheuttanut sitä silloin?
Lammaspaimenelle olisi ollut aivan turha luennoida aivojen synapsien toiminnasta, aivokemiasta ja välittäjäaineista. Uskonto antoi valmiit vastukset, ja ihminen on valmis tarttumaan järjettömäänkin ideologiaan, jos se antaa hänelle lohtua, turvallisuuden tunnetta ja ennen kaikkea yhteisön.
Koska historia näyttää, että ihmiskunta taantuu helposti joukkohysteriaan ja hulluuteen, herää kysymys uskontojen merkityksestä. Eikö uskontojen nimenomaisesti tulisi estää meitä valumasta esivanhempiemme kaltaiseen toteemien, kuvien tai kultaisen vasikan palvomiseen? Uskonto on siis epäonnistunut MOT.
Itse kritisoin uskontoa siitä, että se ei ole koskaan onnistunut opettamaan tai ohjaamaan ihmisen luonnetta sen omaan asettamaansa arvomaailmaan, jota se itse esittää ja väittää omaavansa so. humanismi, vaan se monesti juuri itse on ongelman alkujuuri. Uskonnonhistoria osoittaa meille musertavan masentavasti, että kerta toisensa jälkeen kirkko on luopunut periaatteistaan ja langennut kompromisseihin vallan kanssa. Kirkko/ uskonto on aina keskittynyt mielummin oppiriitoihin, kuin mainostamaansa vilpittömään lähimmäisen rakkauteen jokapäiväisessä elämässä; pitääkö papilla olla kivekset, saako pojat olla tyttöjä tai pääseekö ihminen jumalaa lähemmäksi ainoastaan siten, että ensin täytyy operoida kusivehkeitä? Minä käytän mielelläni tällaisessa yhteydessä em. retoriikkaa, koska se alleviivaa uskonnollisen dogmaattisuuden koomisuutta ja paradoksaalisuutta, en siksi, että haluan sylkeä sen päälle.
Jos kristinuskon perusidea on humanistinen, niin typeryys on tehnyt siitä autoritäärisen. Jos se olisi muuttunut, päivitetty, aina aikansa mukaisesti, kuka tietää, puhuisimmeko nykyään edes uskonnosta? Puhuisimmeko kenties: Ihmisyydestä? Jos uskonto on opettaja, hyvä opettaja tekee itsestään tarpeettoman mahdollisimman nopeasti. Uskonto on siis epäonnistunut tässäkin.
Mihin tarvitsemme sielunhoitajaa, koska meillä on psykiatriaksi kutsuttu lääketieteenala? Diagnotisoitu skitsofrenia selittää ihmisen häiriökäyttäytymistä huomattavasti paremmin, kuin pahat henget ja Perkele, tuttavallisemmin vain Saatana.
"Usko ilman tietoa on sokea ja tieto ilman uskoa rampa"
Kaikki suuret ajattelijat, Sokrateesta Aristoleeseen ja aina Einsteiniin saakka, ovat painottaneet järjen voimaa, mielen lujuutta ja tahtoa uskoa. Uskoa ihmisen kykyihin käyttää järkeään.
"Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen", tuskin tarkoittaa ulkonäköä. Jumala loi ihmisen tullakseen tietoiseksi itsestään, joten paradoksaalisesti jumala tarvitsee olemassaoloonsa ihmistä, mutta tarvitseeko ihminen olemassa oloonsa jumalaa? Olet olemassa, uskoit Zeukseen tai et.
Kuinkahan moni harras kristitty kompastuu tähän ja kuinka monta murhenäytelmää olisi maailmassa vältetty, jos tämä olisi ymmärretty, eikä vajottu taikauskon ja abrakadabran pohjattomaan suohon.
Raamattu puhuu sielusta ja sielun vihollisesta. Pappia kutsutaan sielun hoitajaksi. Tämä herättää kysymyksen: Onko ihmisellä sielua ja mikä se on? Ihmisellä ON sielu, joka koostuu kolmesta tasosta: Id, Ego ja Super Ego ts. ihmisen psyyke, MIELI, joka rakentaa meistä yksilön, hengen eli henkilön. Ihmisen mielen taas muokkaa geneettinen perimä ja ympäristö, ennenkaikkea sosiaalinen ympäristö.
Mielenterveyden ongelmia on ollut niin kauan, kuin ihmiskunta on ollut olemassa. On harha kuvitella, että psyykensairaudet ovat räjähdysmäisesti nousseet nykyaikana. Ei, kyllä ihmiskunta on ollut yhtä sekaisin aina. Avaamalla silmät historian tosiasioille ja sen syy/seuraussuhteet nykyaikaan, voimme todistaa jatkuvaa joukkohulluutta, uskonnollisen tai ideologisen (politiikka yms.) fundamentalismin muodoissa. Psyykkinen pahoinvointi on myös trendikästä ja mediaseksikästä (sainpas tämän sanan mukaan, jee!); ja taas kerran, tyhjät tynnyrit kumisevat eniten. Ne, joilla olisi kaikkien eniten syytä valittaa ja hakea apua, ovat hiljaa.
Kaksituhatta vuotta sitten, lammaspaimenet olivat varmasti helisemässä, kun he joutuivat mukautumaan aikalaisensa supersivilisaation normeihin, joka tuskin neuvotteli: Bigus Dickus tuntui varmasti halveksittavalta umpimulkulta kuin HKL:n bussikuski, kun käski Moosesta rupusakkeineen kerätä ryysyt, mukautua roomalaiseksi, tai pysyä irtolaisena. Jos syrjäytyminen aiheuttaa mielenterveyden ongelmia nyt, miksi se ei olisi aiheuttanut sitä silloin?
Lammaspaimenelle olisi ollut aivan turha luennoida aivojen synapsien toiminnasta, aivokemiasta ja välittäjäaineista. Uskonto antoi valmiit vastukset, ja ihminen on valmis tarttumaan järjettömäänkin ideologiaan, jos se antaa hänelle lohtua, turvallisuuden tunnetta ja ennen kaikkea yhteisön.
Koska historia näyttää, että ihmiskunta taantuu helposti joukkohysteriaan ja hulluuteen, herää kysymys uskontojen merkityksestä. Eikö uskontojen nimenomaisesti tulisi estää meitä valumasta esivanhempiemme kaltaiseen toteemien, kuvien tai kultaisen vasikan palvomiseen? Uskonto on siis epäonnistunut MOT.
Itse kritisoin uskontoa siitä, että se ei ole koskaan onnistunut opettamaan tai ohjaamaan ihmisen luonnetta sen omaan asettamaansa arvomaailmaan, jota se itse esittää ja väittää omaavansa so. humanismi, vaan se monesti juuri itse on ongelman alkujuuri. Uskonnonhistoria osoittaa meille musertavan masentavasti, että kerta toisensa jälkeen kirkko on luopunut periaatteistaan ja langennut kompromisseihin vallan kanssa. Kirkko/ uskonto on aina keskittynyt mielummin oppiriitoihin, kuin mainostamaansa vilpittömään lähimmäisen rakkauteen jokapäiväisessä elämässä; pitääkö papilla olla kivekset, saako pojat olla tyttöjä tai pääseekö ihminen jumalaa lähemmäksi ainoastaan siten, että ensin täytyy operoida kusivehkeitä? Minä käytän mielelläni tällaisessa yhteydessä em. retoriikkaa, koska se alleviivaa uskonnollisen dogmaattisuuden koomisuutta ja paradoksaalisuutta, en siksi, että haluan sylkeä sen päälle.
Jos kristinuskon perusidea on humanistinen, niin typeryys on tehnyt siitä autoritäärisen. Jos se olisi muuttunut, päivitetty, aina aikansa mukaisesti, kuka tietää, puhuisimmeko nykyään edes uskonnosta? Puhuisimmeko kenties: Ihmisyydestä? Jos uskonto on opettaja, hyvä opettaja tekee itsestään tarpeettoman mahdollisimman nopeasti. Uskonto on siis epäonnistunut tässäkin.
Mihin tarvitsemme sielunhoitajaa, koska meillä on psykiatriaksi kutsuttu lääketieteenala? Diagnotisoitu skitsofrenia selittää ihmisen häiriökäyttäytymistä huomattavasti paremmin, kuin pahat henget ja Perkele, tuttavallisemmin vain Saatana.
"Usko ilman tietoa on sokea ja tieto ilman uskoa rampa"
Kaikki suuret ajattelijat, Sokrateesta Aristoleeseen ja aina Einsteiniin saakka, ovat painottaneet järjen voimaa, mielen lujuutta ja tahtoa uskoa. Uskoa ihmisen kykyihin käyttää järkeään.
"Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen", tuskin tarkoittaa ulkonäköä. Jumala loi ihmisen tullakseen tietoiseksi itsestään, joten paradoksaalisesti jumala tarvitsee olemassaoloonsa ihmistä, mutta tarvitseeko ihminen olemassa oloonsa jumalaa? Olet olemassa, uskoit Zeukseen tai et.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Koska historia näyttää, että ihmiskunta taantuu helposti joukkohysteriaan ja hulluuteen, herää kysymys uskontojen merkityksestä. Eikö uskontojen nimenomaisesti tulisi estää meitä valumasta esivanhempiemme kaltaiseen toteemien, kuvien tai kultaisen vasikan palvomiseen?"
- Auts! Nyt saattaa olla jonkun aamukaffet hartauskirjan päällä.