Palkkaerokeskusteluissa sekoitetaan eri asioita. Esimerkiksi, kun tiedämme, että todellisuudessa sukupuolesta johtuva palkkaero on merkittävästi pienempi kuin 20% (puhutaan selittämättömästä erosta, joka voi johtua muustakin kuin sukupuolesta; toisin kuin äärifeministit haluaisivat asian nähdä), niin saatetaan samalla tuoda esiin näkemys, jonka mukaan naisvaltaisia aloja arvostetaan vähemmän kuin miesvaltaisia aloja. Siis, naisvaltaisilla aloilla ei saa yhtä hyvää palkkaa kuin miesvaltaisilla aloilla. Toisin sanoen, tietyistä töistä maksetaan vähemmän palkkaa kuin tietyistä töistä.
Tässä puhutaan jo silloin kahdesta eri asiasta. Palkkaeroissa on kyse siitä, että saavatko työntekijät samasta työstä samaa palkkaa. Kokonaan toinen asia on se, että pitäisikö _kaikista töistä_ saada samaa palkkaa. Jälkimmäisellä ei voi perustella sitä edeltävää näkemystä. Ei siis voida väittää, että naiset saavat pienempää palkkaa siksi, koska naisvaltaisia aloja arvostetaan vähemmän. Tässä jälkimmäisessä näkemyksessä feminismi lähestyy jo vaarallisesti sosialismia. Pitäisikö siivoojan tienata yhtä paljon rahaa kuin yrityksen johtajan, että voitaisiin puhua tasa - arvon toteutumisesta? Tämä on kysymyksenasettelu, joka seuraa tiettyjen äärifeministien logiikasta, jossa sekoitetaan asioita keskenään.
Kuitenkin, miespuolinen hoitaja saa samaa palkkaa kuin naispuolinen hoitaja. Nimenomaan tästä on kyse palkkaerokeskustelussa.
Toinen huolestuttava, selvästi sosialistinen, piirre näkyy feministien vimmassa tasoittaa kaikki opiskelupaikat ja vallan kannalta keskeiset paikat, työalat, tasan miesten ja naisten kesken. Tasa - arvo ei muka toteudu, jos kaikkien mahdollisten opiskelualojen ja työalojen opiskelijoista tietty kiintiöosa ei ole naisia ja tietty osa ei ole miehiä. Ruotsissa Victoria julisti, että puolet yritysten johtopaikoista _kuuluu_ naisille. Mikä onkaan se absoluuttinen totuus, jolla tämä vaade perustellaan?
Mitä tasa-arvo on? Onko tasa - arvo sitä, että jokaiselle yksilölle taataan yhtäläiset mahdollisuudet työmarkkinoilla ja opinnoissa, (mikä ei toteudu miesten kohdalla, koska miehet ovat syrjäytymässä naisille räätälöidystä opintojärjestelmästä), vai sitä, että kiintiöpolitiikalla yksilön oikeuksia estetään ja töihin ja opintoihin pyritään saamaan sukupuolen pohjalta tietty määrä kumpaakin sukupuolta?
Yhteiskuntaan ollaan siis feministien toimesta rakentamasta sosialistis -ja kommunististyylistä mekanismia, joka vaikeuttaa yksilöiden oikeutta hakeutua mihin haluavat, ja helpottaa yksilöiden hakeutumista mekanismin edellyttämällä sukupuolijaotteisella tavalla. Ellen erehdy, niin tasa - arvoa "mitataan" nimenomaan tällaisen mittarin avulla. Tutkimuksissa, joita julkaistaan, tasa - arvoisina pidetään nimenomaan sellaisia maita, joissa nämä kiintiöt ovat nostaneet miesten ja naisten osuudet lähelle toisiaan esimerkiksi hallinnollisilla aloilla. Kysymys kuuluukin, voiko tasa - arvoa mitata? Millainen mittari olisi oikeanlainen mittari? Eikö yhteiskunta, jossa kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet, sekä periaatteelliset mahdollisuudet hakeutua mihin haluavat, ole tasa - arvoinen, vaikka olisi olemassa miesvaltaisia ja naisvaltaisia aloja?
Tässä puhutaan jo silloin kahdesta eri asiasta. Palkkaeroissa on kyse siitä, että saavatko työntekijät samasta työstä samaa palkkaa. Kokonaan toinen asia on se, että pitäisikö _kaikista töistä_ saada samaa palkkaa. Jälkimmäisellä ei voi perustella sitä edeltävää näkemystä. Ei siis voida väittää, että naiset saavat pienempää palkkaa siksi, koska naisvaltaisia aloja arvostetaan vähemmän. Tässä jälkimmäisessä näkemyksessä feminismi lähestyy jo vaarallisesti sosialismia. Pitäisikö siivoojan tienata yhtä paljon rahaa kuin yrityksen johtajan, että voitaisiin puhua tasa - arvon toteutumisesta? Tämä on kysymyksenasettelu, joka seuraa tiettyjen äärifeministien logiikasta, jossa sekoitetaan asioita keskenään.
Kuitenkin, miespuolinen hoitaja saa samaa palkkaa kuin naispuolinen hoitaja. Nimenomaan tästä on kyse palkkaerokeskustelussa.
Toinen huolestuttava, selvästi sosialistinen, piirre näkyy feministien vimmassa tasoittaa kaikki opiskelupaikat ja vallan kannalta keskeiset paikat, työalat, tasan miesten ja naisten kesken. Tasa - arvo ei muka toteudu, jos kaikkien mahdollisten opiskelualojen ja työalojen opiskelijoista tietty kiintiöosa ei ole naisia ja tietty osa ei ole miehiä. Ruotsissa Victoria julisti, että puolet yritysten johtopaikoista _kuuluu_ naisille. Mikä onkaan se absoluuttinen totuus, jolla tämä vaade perustellaan?
Mitä tasa-arvo on? Onko tasa - arvo sitä, että jokaiselle yksilölle taataan yhtäläiset mahdollisuudet työmarkkinoilla ja opinnoissa, (mikä ei toteudu miesten kohdalla, koska miehet ovat syrjäytymässä naisille räätälöidystä opintojärjestelmästä), vai sitä, että kiintiöpolitiikalla yksilön oikeuksia estetään ja töihin ja opintoihin pyritään saamaan sukupuolen pohjalta tietty määrä kumpaakin sukupuolta?
Yhteiskuntaan ollaan siis feministien toimesta rakentamasta sosialistis -ja kommunististyylistä mekanismia, joka vaikeuttaa yksilöiden oikeutta hakeutua mihin haluavat, ja helpottaa yksilöiden hakeutumista mekanismin edellyttämällä sukupuolijaotteisella tavalla. Ellen erehdy, niin tasa - arvoa "mitataan" nimenomaan tällaisen mittarin avulla. Tutkimuksissa, joita julkaistaan, tasa - arvoisina pidetään nimenomaan sellaisia maita, joissa nämä kiintiöt ovat nostaneet miesten ja naisten osuudet lähelle toisiaan esimerkiksi hallinnollisilla aloilla. Kysymys kuuluukin, voiko tasa - arvoa mitata? Millainen mittari olisi oikeanlainen mittari? Eikö yhteiskunta, jossa kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet, sekä periaatteelliset mahdollisuudet hakeutua mihin haluavat, ole tasa - arvoinen, vaikka olisi olemassa miesvaltaisia ja naisvaltaisia aloja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvin kirjoitit, työelämässä vallitsee sikäli tasa-arvo että samasta työstä saa mies ja nainen samaa palkkaa, näinhän kuuluu ollakin. On sitten kokonaan eri asia eri alojen arvostuksista, se ei ole enää tasa-arvoasia vaan jotain ihan muuta. Palkka määräytyy alan arvostuksen mukaan. Ehkä naisten täytyisi "markkinoida" alojensa arvostusta korkeammalle? Toisaalta tosin julkisen sektorin (yleensä naisvaltaisia) palkkakustannuksia ei kannattaisi lisätä koska rajalliset määrärahat aiheuttavat sitten sen että kalliimmin palkatun henkilökunnan määrää supistetaan.
Miksi muuten naiset hakeutuvat niille huonosti palkatuille aloille vaikka heillä olisi täysi vapaus kouluttautua niihin haikailemiinsa parempipalkkaisiin töihin?
No jopas, enpä olisi uskonut, että olen jossain asiassa MV:n kanssa samaa mieltä. Tässä kohtaa kuitenkin olen.
Juuri näin kuten MV kirjoitti. Jos Nainen haluaa hyvää palkkaa, niin miksi hän ei kouluttaudu hyvin palkatulle alalle. DI:t ainkin saavat ihan OK liksaa sukupuolesta riippumatta.
"---yksilöiden oikeutta hakea mihin haluavat---"
Mikä sitä olisi estämässä?