Olen 36-vuotias nainen, synnyttänyt ja lievästi ylipainoinen.
Olen reilun vuoden kärsinyt jopa lirahtamisen vaivoista ja ollut kauan ainainen vessassa ramppaaja ja vasta nyt olen saanut asiakseni lääkäriajan tilauksen ja huomenna menossa työterveyslääkärille.
Ongelmani on ollut jo lapsena koulusta kotiin tullessa ulko-ovella kova vessahätä ja jalat ristissä pöntölle hyppien homman hoitanut. Aikuisena olen muuten vain virtsannut ja usein tosin kauppareissut keskeyttänyt vessan puutteeseen jne . Kuitenkin viime kesästä asti olen käyttänyt noita suojia sillä ongelma on pahentunut n. 15 vessakerrasta (ylikin) ja nykyään yrityksestä huolimatta kaikki hurahataa ulos pöntön päällä tai pahimmillaan iso määrä jo pöksyihin kun en yksinkertaisesti ennätä vessaan kun hätä tulee äkillisenä ja yllättävänä, tässä ja nyt. Mustat housut ja pitkät paidat, villatakit, ulkotakit ovat jo arkipäivääni.
Tämä alkaa käydä pahasti jo hermoille, esim. puhelinpalavereissa kännykkä mykistykselle kun toki käyn vessassa, naamioin jatkuvat vessakäynnit mm. tupakanpoltto reissuiksi sillä se hävettää vähemmän, tutkin joka paikasta lähimmän vessan, karkaan palavereista ja tilaisuuksista muka puhelimeen hoitamaan tärkeää asiaa jne. En lähde enää konserttiin, elokuviin jne sillä minun on päästävä vessaan. Varmasti tästä yliaktiivisesta rakosta ja pakkohommista kärsiville tuttuja juttuja.
Haluan tästä eroon ja pohdin myös psyykkisten juttujen mahdollisuutta, miksi hätä tulee esim. lähellä toimistoani /kotiani/päätepaikkaa pakottavana niin, että lähes juoksen autolta vessaan, todella outoa koska hätää ei ollut ennen loppumetrejä ja joskus se menee ohikin.
Miksi joskus menee hyvin ja yleensä ei. Alkoholi on täysin mahdoton ajatus ainakin nestemäärinä (olut) sillä silloin peli on menetetty mutta nykyisin en oikein pysty pidättämään ollenkaan jos se äkillinen tarve tulee, se on vain menoa aikaa ja paikkaa katsomatta ei ihan rakko tyhjäksi mutta eihän sielä tavaraa olekkaan tällä määrällä virtsaamista.
Juon kyllä paljon, kahvia yli 10 kuppia päivässä, vettä (jumppa vesiä en laske) n. 2-3 l enemmänkin koska minulla on jano ja tarve, sokerit ovat olleet tosin yli vuosi sitten ihan ok mutta kuivumista näkyi.
Odotan kovasti huomista tapaamista, jostain syystä nolona ja häpeänsekaisin tuntein sitä aikaisemmin ajattelin mutta ilokseni tulin tänne nettiin ja olen löytänyt teitä muitakin eli yleinen vaiva näköjään.
Toivon, että saan tähän apua ja keinoja, pidätyskoulu tosin ei tunnu toimivalta ajatukselta kun ei pysty edes pidättämään..
Olen reilun vuoden kärsinyt jopa lirahtamisen vaivoista ja ollut kauan ainainen vessassa ramppaaja ja vasta nyt olen saanut asiakseni lääkäriajan tilauksen ja huomenna menossa työterveyslääkärille.
Ongelmani on ollut jo lapsena koulusta kotiin tullessa ulko-ovella kova vessahätä ja jalat ristissä pöntölle hyppien homman hoitanut. Aikuisena olen muuten vain virtsannut ja usein tosin kauppareissut keskeyttänyt vessan puutteeseen jne . Kuitenkin viime kesästä asti olen käyttänyt noita suojia sillä ongelma on pahentunut n. 15 vessakerrasta (ylikin) ja nykyään yrityksestä huolimatta kaikki hurahataa ulos pöntön päällä tai pahimmillaan iso määrä jo pöksyihin kun en yksinkertaisesti ennätä vessaan kun hätä tulee äkillisenä ja yllättävänä, tässä ja nyt. Mustat housut ja pitkät paidat, villatakit, ulkotakit ovat jo arkipäivääni.
Tämä alkaa käydä pahasti jo hermoille, esim. puhelinpalavereissa kännykkä mykistykselle kun toki käyn vessassa, naamioin jatkuvat vessakäynnit mm. tupakanpoltto reissuiksi sillä se hävettää vähemmän, tutkin joka paikasta lähimmän vessan, karkaan palavereista ja tilaisuuksista muka puhelimeen hoitamaan tärkeää asiaa jne. En lähde enää konserttiin, elokuviin jne sillä minun on päästävä vessaan. Varmasti tästä yliaktiivisesta rakosta ja pakkohommista kärsiville tuttuja juttuja.
Haluan tästä eroon ja pohdin myös psyykkisten juttujen mahdollisuutta, miksi hätä tulee esim. lähellä toimistoani /kotiani/päätepaikkaa pakottavana niin, että lähes juoksen autolta vessaan, todella outoa koska hätää ei ollut ennen loppumetrejä ja joskus se menee ohikin.
Miksi joskus menee hyvin ja yleensä ei. Alkoholi on täysin mahdoton ajatus ainakin nestemäärinä (olut) sillä silloin peli on menetetty mutta nykyisin en oikein pysty pidättämään ollenkaan jos se äkillinen tarve tulee, se on vain menoa aikaa ja paikkaa katsomatta ei ihan rakko tyhjäksi mutta eihän sielä tavaraa olekkaan tällä määrällä virtsaamista.
Juon kyllä paljon, kahvia yli 10 kuppia päivässä, vettä (jumppa vesiä en laske) n. 2-3 l enemmänkin koska minulla on jano ja tarve, sokerit ovat olleet tosin yli vuosi sitten ihan ok mutta kuivumista näkyi.
Odotan kovasti huomista tapaamista, jostain syystä nolona ja häpeänsekaisin tuntein sitä aikaisemmin ajattelin mutta ilokseni tulin tänne nettiin ja olen löytänyt teitä muitakin eli yleinen vaiva näköjään.
Toivon, että saan tähän apua ja keinoja, pidätyskoulu tosin ei tunnu toimivalta ajatukselta kun ei pysty edes pidättämään..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä että olet käynyt täällä lukemassa ettet tosiaan ole ainoa jolla tämmöisiä vaivoja.
Jos sulla ei ois jo lapsena ollu tämmöistä vaivaa niin äkkiseltään epäilisin jotain kohdun laskeumaa mutta ei kai se lapsella voi olla..
Osa vaivoista voi olla psyykkistä, ite oon huomannu saman. Vaikka mulla on yliaktiivinen rakko ja interstitiaali kystiitti.
MInä sitä olen tähän ikään (54 v) rohkaistunut sen verran että jos joudun jostain tilaisuudesta kesken lähtemään vessaan niin olen reilusti sanonut että mulla on tämmöinen vaiva. Ei oo kukaan kummastellu eikä tehny numeroo. Ja itelle on huoooomaaatttavasti helpompi kestää ne juoksut.
Sulla toivottavasti tarkistetaan nyt myös sokerit uudelleen, sekin voi aiheuttaa ko. oireita,janoa ja pissitystä.
Toivotaan, että syy selviää ja saat apua. Lääkkeitäkin on olemassa. Mutta kuten näet, et ole yksin. Ikävintä minusta on että tosi nuorillakin on pahoja pissavaivoja.
Hei Kusiluikki!
Jos vierailet vielä täällä, haluaisin tietää mitä sinulle vaivasi kanssa kuuluu ja mitä lääkäri sanoi..?
Hei, sain Vesicare 5 mg lääkettä mitä olen nyt pari vuotta käyttänyt. ;) Vuosipäivän "kunniaksi" täällä palstalla piipahtamassa. Lääke on mahdollistanut minulle lähes normaalin elämän ja parin viikon kokeilu olla ilman on alkuperäisen hädän tuonut minulle. Käyn vieläkin WC:ssä mutta puolet tuosta ja en laske housuihini. :)