Aneita. Myydäänkö niitä nykyisin?
Koulussa luimme nuorena, kuinka jotkut ’kristilliset ’ järjestöt keskiajalla möivät aneita sielun pelastamiseksi. Seuraava sanonta:
”kun kolikko kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa”, muodostui ’oikean kristillisyyden’ kertomana kauhukuvaksi ’kristillisyydestä.
Kuinka oikeastaan on sen asian laita tänään? Eihän nykykristillisyydessä voi millään muotoa olla aneita?
–Vai voiko?
Helluntalaiset ja monet muut ns. vapaat suunnat kertovat pelastuksesta todella upeasti ja sisimpään käyvästi… Mutta… Hyvin usein, tällaisen ’palavan’ saarnan, tai todistuksen jälkeen, tai sen aikana tuodaan esille, kuinka paljon parempi uskovainen on, jos hän ’uhraa’ sen ja sen summan siihen ja siihen tarkoitukseen.
Tässä asiassa en suinkaan halua väheksyä sitä taloudellista tukea, mitä monet ovat antaneet useisiin kohteisiin lähellä ja kaukana ihmisen sosiaalisen ja hengellisen tilanteen auttamiseksi, vaan haluaisin nostaa esiin nämä nykyajan ANEIDEN KAUPPAAJAT!
Näitä voit nähdä useissa ryhmittymissä, seurakunnissa, herätysjärjestöissä jne, jotka valitettavasti ovat unohtaneet evankeliumin perusperiaatteet. Tänä päivänä tuntuu siltä, että näillä kauppiailla on ainut, ja tärkein tehtävä saada oma minä, ja oma organisaatio tunnetuksi, että voidaan myydä lisää pelastusta. (kuinkas sen edesmennyt Veli Pölkki runoilikaan kerran: kun inä saarnaa sanokaatte, mistä moisen papinsaatte? –Muitten töissä tuhan vikaa paperia , pahnaa likaa…).
Nämä ihmiset ovat kuitenkin unohtaneet Jeesuksen sanat, kun hän sanoo, että ” hän ei tunne teitä!”.
Olen tavannut ns. Riviuskovaisia, jotka touhuavat bisnesten parissa joka tilanteessa, kuin vain on mahdollista oman voiton hyväksi. Olen tavannut saarnamiehiä, joiden kaikki vapaa-aika kuluu esim. autokaupoissa. Tuodaan ruotsista ja euroopasta autoja ja asuntovaunuja ” hyvää tarkoitusta varten”. Saaden siitä verotonta voittoa, koska kukaan ei tohdi kertoa verottajalle oman saarnaajan veropetoksista.
Tämä on sitä modernia kauppaa temppelissä, mitä sanasta luettuna ennen kaikki kauhisteltiin, kun itse Kristus kaatoi rahan vaihtajien päydät.
Missä ovat tänä päivänä näiden ”rahanvaihtajien” pöytien kaatajat?
Jerusalemin portit murtuu… Vihollinen hyökkää valtavalla voimalla, emmekä edes huomaa sitä. -Löytyykö puolustajia portin aukkoon enää?
Koulussa luimme nuorena, kuinka jotkut ’kristilliset ’ järjestöt keskiajalla möivät aneita sielun pelastamiseksi. Seuraava sanonta:
”kun kolikko kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa”, muodostui ’oikean kristillisyyden’ kertomana kauhukuvaksi ’kristillisyydestä.
Kuinka oikeastaan on sen asian laita tänään? Eihän nykykristillisyydessä voi millään muotoa olla aneita?
–Vai voiko?
Helluntalaiset ja monet muut ns. vapaat suunnat kertovat pelastuksesta todella upeasti ja sisimpään käyvästi… Mutta… Hyvin usein, tällaisen ’palavan’ saarnan, tai todistuksen jälkeen, tai sen aikana tuodaan esille, kuinka paljon parempi uskovainen on, jos hän ’uhraa’ sen ja sen summan siihen ja siihen tarkoitukseen.
Tässä asiassa en suinkaan halua väheksyä sitä taloudellista tukea, mitä monet ovat antaneet useisiin kohteisiin lähellä ja kaukana ihmisen sosiaalisen ja hengellisen tilanteen auttamiseksi, vaan haluaisin nostaa esiin nämä nykyajan ANEIDEN KAUPPAAJAT!
Näitä voit nähdä useissa ryhmittymissä, seurakunnissa, herätysjärjestöissä jne, jotka valitettavasti ovat unohtaneet evankeliumin perusperiaatteet. Tänä päivänä tuntuu siltä, että näillä kauppiailla on ainut, ja tärkein tehtävä saada oma minä, ja oma organisaatio tunnetuksi, että voidaan myydä lisää pelastusta. (kuinkas sen edesmennyt Veli Pölkki runoilikaan kerran: kun inä saarnaa sanokaatte, mistä moisen papinsaatte? –Muitten töissä tuhan vikaa paperia , pahnaa likaa…).
Nämä ihmiset ovat kuitenkin unohtaneet Jeesuksen sanat, kun hän sanoo, että ” hän ei tunne teitä!”.
Olen tavannut ns. Riviuskovaisia, jotka touhuavat bisnesten parissa joka tilanteessa, kuin vain on mahdollista oman voiton hyväksi. Olen tavannut saarnamiehiä, joiden kaikki vapaa-aika kuluu esim. autokaupoissa. Tuodaan ruotsista ja euroopasta autoja ja asuntovaunuja ” hyvää tarkoitusta varten”. Saaden siitä verotonta voittoa, koska kukaan ei tohdi kertoa verottajalle oman saarnaajan veropetoksista.
Tämä on sitä modernia kauppaa temppelissä, mitä sanasta luettuna ennen kaikki kauhisteltiin, kun itse Kristus kaatoi rahan vaihtajien päydät.
Missä ovat tänä päivänä näiden ”rahanvaihtajien” pöytien kaatajat?
Jerusalemin portit murtuu… Vihollinen hyökkää valtavalla voimalla, emmekä edes huomaa sitä. -Löytyykö puolustajia portin aukkoon enää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aneita. Myydäänkö niitä nykyisin?
Kyllä myydään. Nykyään toimintaa tosin kutsutaan päästökaupaksi. Ennen asiat olivat tosin paremmin koska aneita ei tarvinnut ostaa kuin kirkkoon kuuluvien uskovaisten. IPPC:stä pitäisi muodostaa oma kirkko johon IPPC:n uskossa olevat voisivat liittyä.