Paljonhan sitä puhutaan, että pitäisi kierrättää, jotta säästettäisiin luonnonvaroja. Mikäs siinä, ihan hyvä ideahan se on. Mutta jotenkin on hommat jätetty puolitiehen - puhutaan vain elävien ihmisten harrastamasta kierrätyksestä. Mutta sittenhän vasta TODELLISELLE kierrätykselle avautuu mahdollisuus kun ihminen on kuollut!
Syöttäkäämme vainajat minkkitarhojen eläimille, minkeille, ketuille ym. Sitten kun elukat on tapettu, leski voisi ostaa turkin ja taas olisivat puoloisot lähellä toisiaan.
Se olisi sekä taloudellista että romanttista - eikö vaan!
Syöttäkäämme vainajat minkkitarhojen eläimille, minkeille, ketuille ym. Sitten kun elukat on tapettu, leski voisi ostaa turkin ja taas olisivat puoloisot lähellä toisiaan.
Se olisi sekä taloudellista että romanttista - eikö vaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin romanttista se olisi kun eukko tai äijä pukisi päälleen turkin, joka on nyljetty sellaisen elukan päältä, joka on syönyt eukon tai äijän entisen niinku puolison.
Sitten kun muistuu mieleen joku oikeen kova riita yhteisiltä ajoilta, henkilö voi viedä turkin matontamppaustelineelle ja antaa sille mattopiiskasta oikein kunnon löylytyksen. Sellainen on edullista jo pelkästään mielenterveyden kannalta.
Niin sanoo täällä meilläpäin yksi psykoanalyytikko, ja luulis hänen tietävän mitä puhuu.
Mun mielestä se on totta, mitä maalari Koistinen sanoo, just noin se on!
On tosiaan korkea aika puuttua edellä mainittuun kysymykseen! Ihmiset joutuvat kuoltuaan (siis jos heitä ei ole palvattu kuumassa uunissa) maan sisällä matojen ruuaksi. Ulkomaalaiset tehkööt mitä haluavat omille vainajilleen, jos haluavat ruokkia matoja, se on heidän asiansa.
Mutta me suomalaiset, meidän on ajateltava asiaa järkevästi ja hyötynäkökulmasta (unohtamatta tietenkään romantiikkaa, josta Herra Jali Maukonen meitä ansiokkaasti muistuttaa)! Tukekaamme turkiselinkeinoa, se on kuulemma viime aikoina joutunut ns. kettutyttöjen ahdistamaksi. Seurakunnat voisivat jakaa kettutarhoille ilmaisvainajia tai myydä heitä alehintaan kettujen, minkkien, supien ym. hyötyeläinten ruuaksi.
Sen jälkeen emme enää tarvitsisi hautausmaita - ne voitaisiin myydä maksukykyisille asiakkaille omakotitonteiksi. Sen jälkeen yhteiskuntamme kukoistaisi ja olisimme onnellisia.
tehokasta kierrätystä kun kaikki maahantulevat paskavarpaat jotka ei tule sotaa käyvästä maasta pantaisiin armeijan koneeseen ja puotettais kalojen ruuaksi
Jonathan Swift ehdotti aikoinaan, että nälänhädän raivotessa Irlannissa ihmiset voisivat syödä vauvojaan. Sehän oli uusiutuva luonnonvara, kun ihmiset joka tapauksessa tekivät uusia penikoita. Ehdotusta kauhisteltiin eikä sitä edes otettu vakavaan harkintaan. Olivat ne ihmiset tosi taikauskoisia silloin ennen vanhaan!
Mutta me 2000-luvun ihmiset emme ole taikauskoisia, me ajattelemme asioita hyötynäkökulmasta. Vainajat minkin- ja ketunruuaksi, se vasta on tosi kierrätystä. Ja kuten hra Jali Maukonen toteaa, jos leski sitten pukeutuu tapetun turkistarhaeläimen turkkiin, hän pääsee todella lähelle ent. puolisoaan, kenties lähemmäs kuin konsanaan avioliiton aikana!
Me 2000-luvun ihmiset otamme käyttöön edellä mainitun menetelmän, koska emme ole taikauskoisia. Emmehän?