Kuolema ja kalma?

Höperettisäveltäjä Emmerich Kálmán oli syntyjään sukulaiskansamme jäsen. Siellä pusztalla hänet tunnetaan paremmin nimellä Kálmán Imre.
http://hu.wikipedia.org/wiki/Kálmán_Imre

Emmerichin/Imren kalmo on laskettu haudan lepoon jo yli puoli vuosisataa sitten.

Sukupolvi, pari sitten löytyi Suomestakin ihmisiä, jotka kirjoittivat nimikirjoituksensa unkarilaisen takaperoisesti, järjestyksessä [sukunimi etunimi]. Muuan verojohtaja hurjistui luullessaan viranomaisia pilkatun, kun erääseen veroilmoitukseen oli raapustettu allekirjoitukseksi Rupinen Muna. Asia selvitettiin. Vanha Miina Riipinen oli kirjoittanut nimensä omalla tavallaan, mutta unohtanut pisteet i-kirjainten päältä.

Mitä varsinaiseen kysymykseesi tulee: uskon sanojen kuolema ja kalma olevan todellakin samaa alkuperää.

Ennen 1940-luvun alueluovutuksia Suomessa oli nimeltään niinkin elähdyttävä paikka kuin Kuolemajärvi.
”Suomen kielen isä” Mikael Agricola kuoli Kuolemajärvellä 1557 palatessaan rauhanneuvotteluista Moskovasta. Paikannimellä ei kuitenkaan (kuulemma) ole varsinaista yhteyttä tähän tapahtumaan.

Wikipedia tietää kertoa nimestä tällaistakin:
»Kuolemajärven kirkonkylän nimi on nykyään Pionerskoje (ven. Пионерское), mutta kylällä ei ole mitään hallinnollista merkitystä. Kuolemajärven asema on yksi niistä harvoista Karjalankannaksen paikannimistä, joita neuvostohallinto ei venäläistänyt tai itse asiassa "neuvostolaistanut". Aseman nimi on siis edelleen Kuolemajärvi, vaikka Kuolemajärven asemanseudun eli Pentikkälän nimi on ollut vuodesta 1948 Rjabovo (ven. Рябово).»

Kuolemajärven aseman eläväistä vilinää 2006 kuvattuna:
http://kvb.railclub.ru/foto/prosmotr.php?npp=000779

Mahdollista on, mutta luulen, että "kalma" on vanhempi sana" kuin "kuolema" (?), ja yleensä nuoremmat muodot ovat lyhyempiä.

Helsingissä oli muuten aikoinaan Kalmankatu Hietaniemen hautausmaan vieressä, nykyinen Mechelinkadun eteläpää. Nimi poistettiin Marian sairaalan vaatimuksesta (sairaala on toisella puolella katua hautausmaata vastapäätä), koska se ei kuulema ollut psyykisesti eduksi potilaiden tervehtymiselle :-).

Jos on kiinnostunut suomen sanojen alkuperästä, kannattaa tutustua esimerkiksi ”Suomen kielen etymologiseen sanakirjaan”, joka todennäköisesti löytyy lähimmästä kirjastosta ainakin lukusaliosastosta. Jos ei löydy, voi pyytää apua ja tarvittaessa ehdottaa hankittavaksi.

Mielivaltaisten spekulointien esittäminen johtaa lähinnä täysin asiattomiin vastauksiin, kuten tässäkin tapauksessa on jo käynyt.

Kysymykseen voisi vastata sen omalla tasolla kysymällä, ovatko myös ”kolmio” ja ”ikilumi” samaa alkuperää, onhan niissäkin samat konsonantit.

Suomen kielessä ei juurikaan esiinny ensi tavun vokaalin vaihtelua, paitsi tapauksissa, joissa vokaaliloppuiseen vartaloon liittyy -i-pääte (esimerkiksi suo : soissa, juoda : join). Vartalon vokaalinvaihtelu on ollut merkittävässä asemassa indoeurooppalaisessa kielikunnassa mutta ei uralililaisessa.

Periaatteessa samalähtöisyys olisi mahdollista, jos toinen sanoista olisi lainautunut sukukielestä (lähinnä jostakin saamen kielestä), jossa äännelaillinen kehitys on muuttanut ensi tavun vokalismia. Tällaisesta ei kuitenkaan taida tässä olla merkkejä. Ja oletus vokaalien mielivaltaisesta muuttumisesta on juuri niin mielivaltainen miltä se kuulostaa.

Sana ”kuolla” (vartalo ”kuole-”) on vertailevan kielentutkimuksen perusteella arvioiden todennäköisesti kielen vanhaa, suhteellisen alkuperäistä sanastoa. Sana ”kalma” on alkuperältään epäselvä ja kiistanalainen; sille on esitetty mm. germaaninen lainaetymologia.

Kalma-sanan käytöstä sen verran, että Karjalassahan haudoilla käynti on kalmoilla käyntiä. Lisäksi on olemassa sanat kalmankalpea ja kalmisto. Minä ainakin uskon, että kalma ja kuolema ovat saman sanan eri variantteja, suomenkielen ja Karjalan kielen muotoja.