mitä Raamattu sanoo adoptiosta ?
mitä mieltä eri kirkot ovat adoptiosta ?
Juutalaiset, muslimit, jehovantodistajat ?
sivustoja sais linkittää :) ja kertokaa ihmeessä tietolähteenne
mitä mieltä eri kirkot ovat adoptiosta ?
Juutalaiset, muslimit, jehovantodistajat ?
sivustoja sais linkittää :) ja kertokaa ihmeessä tietolähteenne
Vastaukset 15
Vanhimmat
hyväksikäyttö. "Älä himoitse lähimmäisesi omaa". Lapset haluavat lopulta löytää omat vanhempansa.
Ihminen on velvollinen huolehtimaan omaisistaan, vieraastakin lapsesta voi tuntea syyllisyyttä, mutta ei ole samalla tavalla vastuussa kuin omastaan.
Joka estää isää ja äitiä tapaamasta lasta, kuormittaa itseään syyllisyydellä, mutta vanhempi jollei ole huonomaineinen, on syytön. Lapsella on aina oikeus tietää alkuperänsä.
Joka huolehtii vieraasta lapsesta, on toisaalta tehnyt Jumalan tahdon, "Te otitte minut huoneeseenne, ruokitte ja vaatetitte". Lapselle ei kelpaa muu kuin oma vanhempi, sekin on faktaa.
Adoptiota pidetään usein häpeänä molemmin päin, on noloa kun on adoptoitu lapsi, joku antaa lapsen pois, sekin on häpeä. Samat ihmiset keksivät syyttää vaikka mistä, vika ei ole äitien eikä lasten. Jumala on "orpojen ja leskien puolustaja", vääryyttä kärsineet äidit ja lapset saavat hyvitystä tämän opin mukaan.
Siis ei orpojakaan saa adoptoida?
Lapset eivät muuten kuulu kenellekään.
Kyllä lapset Jumalan lahjoja ovat jokainen.
Yhtään en omistani olisi saanut väkerrettyä,
vaikka kuinka olisin yrittänyt!
Tuli mieleen Bernard Shawn teksti
eräässä postikortissa:
Elämä ei ole minulle vain kynttilä.
Se on loistava soihtu,
jota saan kantaa hetkisen
ja haluan se palavan
niin kirkkaasti kuin mahdollista
ennen kuin sen ojennan
seuraaville sukupolville.
* * * Hyvää pääsiäisaikaa kaikille!
onnistunut saamaan kolme lasta. Ei siinä tarvittu mitään Jumalaa.
Lapseni taas henkinä rajan takana suunnittelivat syntyvänsä perheeseemme saadakseen kaiken tarpeellisen tiedon ja kokemuksen tästä elämästä.
Anitta!
Ellei Jumala olisi antanut ihmiselle sellaista lahjaa, kuin kyvyn hankkia jälkeläisiä, ei sinulla olisi ainuttakaan lasta.
Jumala ei nyt kuitenkaan ole mikään setä taivaassa joka antaa ihmisille sitä sun tätä ja ottaa pois kun sattuu olemaan sillä päällä.
ei onneksi ole minkäänlaista oikeata merkitystä sanooko raamattu tai onko sanomatta adoptiosta tai mistään muustakaan yhtään mitään.
eikä juutalainen uskonto tunne tai tunnusta sitä. Jos lapsi jäi orvoksi, sukulaiset kasvattivat hänet.
Adoptio oli käytössä Rooman valtakunnassa. Haluttiin saada mieleinen perijä ja silloin adoptoitiin sopiva nuorukainen tai jopa aikuinen mies. Rooman ensimmäinen keisari Augustus oli Julius Caesarin ottopoika ja hänen valtansa perijä. Roomalaisesta oikeuskäytännöstä adoptio siirtyi sittemmin kristillisten maitten lakeihin.
Kristinuskon etiiikan mukaan tärkeätä adoptiossa on se, että ottovanhemmat ymmärtävät kasvattavansa vierasta lasta ja että lapselle ei valehdella hänen alkuperästään.
Kyllä silti lämmittää,
kun sukulaislapsen kasvatettavakseen ottanut isä
sanoo kasvatettavastaan,
aikuisuuteen kurottavasta,
muualla asuvasta:
Yksi minun lapsistani ei ole enää kotona.
Äiti antaa nuorena synnytetyn lapsen pois ehkä häpeän tähden, sitten ottaa kolme ottolasta, taas synnyttää oman. On hänen itsensä päätettävä tekikö hän syntiä, lapsi voi olla katkera, mutta ei voi päätellä hänen puolestaan synnillisyyttä. Raamatun opetus, onnellinen se joka ei tuomitse itseään siitä minkä hän oikeaksi havaitsee.
”mitä Raamattu sanoo adoptiosta ?”
Raamatun mukaan ei ole olemassa mitään adoptiovanhemmuutta. Lapsen vanhemmat ovat ne ihmiset, jotka ovat yhtyneet toisiinsa. Mies ja nainen voivat yhtyä toisiinsa ja saada lapsen. Mitään vaihtoehto vanhemmuutta ei ole olemassa.
Jos lapsen vanhemmat kuolevat, niin lapsi jää lähisukulaisille.
Lapsen vieraannuttaminen sukulaisistaan on nykyaikaa, jota Raamattu ei tunne.
lapsen, joka on toisen oma biologisesti, tarkoitan siirrettyä ja hedelmöitettyä munasolua. Onko se väärin mielestäsi? Kärsiikö lapsi biologisten vai kasvatti vanhempien synnistä?
Minä uskon perimän merkitsevän. En koskaan nähnyt biologista äitiäni, surin silti hänen poismenoaan.
ei edes tunnettu adoptio-sanaa. Oli vain selvä asia että sukulaiset huolehtivat omistaan. Kaikilla vain ei ole sopivia sukulaisia. Mutta onneksi on adoptio-vanhempia jotka ovat monta kertaa parempia kuin omat vanhemmat.
Ja mitään ei tapahdu vahingossa.
Kyllä ihmisen elämässä yleensä niin perimän kuin
kasvuympäristönkin merkitys näkyy.
Sana sanoo, että jälkeläiset joutuvat kärsimään
vanhempiensa taipumuksista ja synneistä.
Saidasta vanhemmasta voi olla melkoinen riesa,
eikä se yleensä iän mukana parane...
Ja siirtyy vielä jälkeläiseenkin, jos ei
tämä pesäeroa saituudesta tee.
Joissakin suvuissa on taipumus alkoholismiin,
juuri tässä talvella oli kuopiolaisten väitöskirja
tältä alueelta tarkastettavana,
mutta jos ei leiki alkoholilla
tai lopettaa alkaneen ryyppykierteen,
vapautuu perimän tuomasta riesasta.
Riski on olemassa, mutta ei tarvitse riskeerata.
Toisaalta Raamattu sanoo, että Jumala antaa
armon niille, jotka haluavat häntä seurata.
Eli perimän merkitys vähenee ja vähenee,
jos ihminen haluaa Jumalan parantavan voiman
ja suojeluksen alla elää.
Ja kaikkein tärkeintä on tosiaan käsitellä
menneisyyden asiat ja jättää ne Jumalan armon alle,
niin että mikään katkeruus ei jää nävertämään
omaan elämään.
Se vie helposti ilon ja siunauksen.
Tuntuu, että sinä olet saanut asiat tasapainoon
mielessäsi, kun pystyit suremaan kuollutta äitiäsi.
Siunattua pääsiäisaikaa sinulle!
Mietin vain erään ruandalaisen nuoren tätä pääsiäistä.
Hänen vanhempansa kuolivat Ruandan kansanmurhan aikoihin,
setä otti veljensä pojan kasvamaan omien lastensa kanssa.
Viisivuotiaasta hän kasvoi setänsä perheessä,
oli heidän kanssaan maanpaossa Malawissa.
Täti pahoinpideltin hengenvaarallisesti,
suomalaiset ottivat perheen kiintiöpakolaisiksi,
jotta äidin henki voitaisiin pelastaa täällä.
Kasvattipoika ei sopinut mukaan, samoin kasvattina ollut siskokin
jäi kadulle. Ydinperhe on ydinperhe.
Perhe oli erossa puolitoista vuotta,
isä suri, että hänen lapsensa eivät ole hänen kanssaan.
Ottopoika tuli turistiviisumilla EU:hun
ja istuu nyt häkissä kuin suurrikolliset ikään.
Siskot surevat, eivät ymmärrä, miksi veli ei saa
olla heidän kanssaan.
Näin pääsiäisenä armon vuonna 2010 Suomessa.
Onneksi inhimillisyyspykälä on tulossa lakiin.