Hävinnyt piispaehdokas ei Raamattuun viitaten hyväksynyt homoparien siunausta. En mainittu henkilö
on kuitenkin useasti eronnut, eikä se hänen mielestään haitaksi ollut.
Raamatussa lukee:
"Herra on todistaja teidän välillänne, sinun ja vaimosi, konka otit nuoruudessa.Ei Jumala luonut vain
miestä, eikä antanut elämää vain hänelle.Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläistä Jumalalta?
Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan. Minä vihaan
eroa sanoo herra, israelin juma. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin kuin se joka tahraa kätensä veri-
teolla sanoo herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne" Malakia 2 .14-16
Minun sielunrauhaani ei kumpikaa asia häiritse. Sitä vain ihmettelen miten monissa asioissa ns
uskovaisille kelpaa Raamatusta vain se joka tulee omaa mielipidettä?
on kuitenkin useasti eronnut, eikä se hänen mielestään haitaksi ollut.
Raamatussa lukee:
"Herra on todistaja teidän välillänne, sinun ja vaimosi, konka otit nuoruudessa.Ei Jumala luonut vain
miestä, eikä antanut elämää vain hänelle.Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläistä Jumalalta?
Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan. Minä vihaan
eroa sanoo herra, israelin juma. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin kuin se joka tahraa kätensä veri-
teolla sanoo herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne" Malakia 2 .14-16
Minun sielunrauhaani ei kumpikaa asia häiritse. Sitä vain ihmettelen miten monissa asioissa ns
uskovaisille kelpaa Raamatusta vain se joka tulee omaa mielipidettä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kirjoitit oikein, Jumala vihaa hylkäämistä, mutta joka rikkomuksensa salaa se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
Minäkin olen ihmetellyt samaa asiaa. Miksi jotkut (fundamentalistit) lukevat Raamattua valikoiden? Kysymys on kristallipallo-noituudesta. Omat ajatukset ja mieltymykset halutaan nähdä jumalallisina. Se edellyttää tietysti valikoivaa lukutapaa, sanojen ja lauseiden liimaamista ja leikkaamista. Tietysti se on falskia. Esimerkiksi Leo Meller on tässä hommassa vertaansa vailla oleva maagikko.
En oikein jaksa ymmärtää, mitä uskovaisuutta se oikein on, että vain se minkä omasta mielestään kokee
Raamatusta merkittäväksi, tunnustetaan.
Olen joskus esimerkiksi sellaisesta asiasta "uskovaisten" kanssa puhunut, että miksi esimerkiksi sellainen
Raamatun kirjoitus, jossa sanotaan, että jos sinulla on kaksi ihokasta - vanhaa käännöstä taitaa olla -
ja toisella ei ole yhtään, niin anna hänelle toinen, kovin harvalle mitään merkitsee? Silloin kun Raamatun mukaan eläminen
jotain omasta kukkarosta veisi, se ei olekkaan mitään. Ja kuitenkin samat ihmiset
sanovat, että Raamattu on Jumalan sanaa ja kaikilta osin täyttä totta.
Miikka Ruokasen tapauksessa voisi olla kysymys vanhoillisille homovihaajille mieliksi olemisesta ja äänten kalastelusta, samalla omien naisjuttujensa puolustelusta.
Kysymyksessä on hyvin usein myös huonosta raamatuntuntemuksesta tai tosiasioiden kieltämisestä. Monien käsitys "Jumalan sanasta" Raamatusta on pelkkää aivopesun tuotosta, mikä ei perustu itsenäiseen sisälukutaitoon ja ajatteluun..
Itselle sopimattomat kohdat Raamatussa selitetään yleensä vertauskuviksi jostakin mitä mielikuvitus kulloinkin keksii. Näin "Jumalan sanasta" saadaan aina kulloiseenkin tarpeeseen omaa sanaa.
Totuus on se että Raamattua pitää lukea ottaen kaiken kirjaimellisesti tai sitten ottamalla kaiken vain vertauskuvina. Välimuodot johtavat epäjohdonmukaisuuksiin ja sitä kautta myös vääriin tulkintoihin. Kaksinaismoralismi on se kristittyjen yleisin synti mihin syyllistyvät, moraalia voi hellittää niissä tapauksissa kun sen pitäminen olisi haitaksi omalle mukavuudelle. Ja toisaalta sitten moraalista pidetään kovasti kiinni asioissa jotka ei itseä koske eikä näin ollen asian sallimisesta olisi heillle itselleen mitään hyötyä.
Tämä on puhdasta itsekkyyttä ja kaikinpuolin kristinuskon opetuksien vastaista.
on useita eri tulkintatapoja. Tässä näitä Raamatun eri tulkintatapoja:
1) allegorinen eli vertaukuvallinen tulkinta
2) fundamentalistinen tulkinta
3) konservatiivinen tulkinta
4 ) pelastushistoriallinen tulkinta
5) eksistentialistien tulkinta
6 ) feministinen tulkinta
Tulkintoja on muitakin, ja ainakin niin paljon kuin on erilaisia uskonlahkojakin. Latinalaisessa Amerikassa ns. vapautuksen teologia on suosittua. Meilläkin on tullut tutuksi ns. menestyksen teologia, jota muutamat evankelioimisliikkeet mainostavat kuin lottovoittoa. Monille tulee valitettavasti pettymyksiä ja lupaukset osoittautuvatkin perättömiksi.
Jokainen löytää Raamatustaan mielipaikkoja ja siirtää muut vastakkaiset kohdat sivuun. Ei se mitään, kunhan tietää mitä tekee.
Jumalan viisaus on enemmän kuin ihminen. Synnissä elävä kun kuolee sen osa on inkaikkinen kärsimys. Mutta joka syntinsä on tunnustanut ja hyljännyt saa armon, Jeesuksen veressä.
Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.
Monesti olen työssäni havainnut, että tavallinen syntinen on rehellisempi, suorempi ja oikeudenmukaisenpi
kuin sellainen joka itseään uskovaisena pitää. Tiedän , että Raamatun mukaan ihminen ei teoillaan taivasten
valtakuntaan pääse. Sitä joutuu ihmettelemään, että antaako "usko" ihmiselle mahdollisuuden tehdä lähes
mitä vain, kunhan sitä illalla rukouksessaan anteeksi pyytää. Jos noin on, niin ei uskovaisuus ihmisen elämää
ja toimintaa kaikissa tapauksissa kyllä paranna. Ei ainakaan jos ajatellaan sitä, mitä hän ympäristölleen tekee.
Juuri luin noista katolisten pedofiiliasioista. Suomen tiedotusvastaava ihmetteli, että kuinka noista noin suurta
kohua pidetään . onhan kirkon pedofiilitapukset kaikista vain murto-osia. Minusta aiheesta puhutaan, onko
Jumala näillekkin, jotka ovat saattaneet kymmenien ihmisten elämän pilata, armollinen. Riittääkö katumut, entä
kuka korvaa näille tekojen kohteiksi joutuneille
'
näillä papeilla ei ole ollut oma henkilökohtainen suhde Jumalaan kunnossa
- papiksi, kun pääsee lukemallakin, ilman, että tuntee Jumalaa ja Jeeusta.
Todella sydämen uskossa oleva kristitty ei tee tahallista syntiä, vaan
täytyy olla jo sydämessään antanut kiusaukselle periksi ennemmin,
jos haureuteen/huoruuteen lankeaa, koska Raamattu varoittaa
vakavasti juuri näistä synneistä.
"Monesti olen työssäni havainnut, että tavallinen syntinen on rehellisempi, suorempi ja oikeudenmukaisempi kuin sellainen joka itseään uskovaisena pitää."
Oletko nyt vähän asenteellinen? Minä en huomannut tuommoista omassa työssäni. Minun työpaikallani tuo riippui lähinnä ihmisestä itsestään eikä siitä, mikä oli hänen kantansa uskontoihin. Tosin kaikkien kantaa uskontoihin en edes tiennyt.
"Sitä joutuu ihmettelemään, että antaako "usko" ihmiselle mahdollisuuden tehdä lähes mitä vain, kun han sitä illalla rukouksessaan anteeksi pyytää."
Ei kai nyt sentään. Itse en ainakaan pysty ajattelemaan noin, että etukäteen ajattelisin, että "mä voin tehdä mitä vaan, kunpahan muistan jälkikäteen illalla rukouksessa pyytää anteeks". Eiköhän sitä tulisi pyrkiä hyvään, vaikka jälkikäteen huomaisikin, että siihen ei aina ole kovin hyvin pystynyt. No, toivottavasti ymmärsit, mitä ajoin takaa. En halunnut mitenkään hurskastella.
"Juuri luin noista katolisten pedofiiliasioista. Suomen tiedotusvastaava ihmetteli, että kuinka noista noin suurta kohua pidetään... onhan kirkon pedofiilitapaukset kaikista vain murto-osa. Minusta aiheesta puhutaan, onko Jumala näillekkin, jotka ovat saattaneet kymmenen ihmisen elämän pilata, armollinen. Riitttääkö katumus, että kuka korvaa näille tekojen kohteeksi joutuneille."
Selibaatti saatettiin katolisessa kirkossa voimaan vasta niin myöhään kuin 1074 jKr. Rooman kokouksessa. Siihen asti katoliset papitkin olivat saaneet mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Mutta jos seksuaalisuus ei saanut tuon jälkeen kohdistua naisiin, niin johonkin se kohdistui, ja nyt sitten nuoriin poikiin. Luulisin, että jos katoliset papitkin saisivat nykyisin olla yhden vaimon miehiä, kuten Raamatussakin sanotaan, niin tuokin ongelma poistuisi. Onhan niitä ainakin entisiä katolisia pappeja, joilla on puoliso ja lapsia. Televisiossa kakkoskanavalla oli joskus aikaisemmin ohjelma tällaisista papeista. Yksi heistä matkusti varta vasten Vatikaaniin ja yritti päästä silloisen paavin puheillekin, mutta paavi ei ottanut häntä vastaan. Lehdessä oli tuolloin myös juttu suomalaisesta naisesta, joka oli mennyt entisen katolisen kirkon papin kanssa naimisiin. Minusta näin ulkopuolisena ja naimisissa olevana tuntuisi, että olisi helpompaa ripittäyttyä naimisissa olevalle papille kuin pakkoselibaatissa yksinään elävälle papille, joka ei ulkopuolisena varmaankaan kovin hyvin edes ymmärtäisi perheellisten asioita.
Tullut oltua tiskin takana tuon ajan ja siihen mahtuu aikamoinen määrä erinäisiä asiakkaita.
Eihän tietenkään väitteeni jokaista uskovaista koske, mutta aikalailla paljon tuohon mahtuu
ns uskovaisia, joiden toiminta kovin väittämäni mukaista on. Ikävä kyllä.
Se oman edun katsominen, nimenomaan kun rahasta on kysymys on tullut turhankin monesti
esille.
Aika monen kauppaa tekevän kanssa on tullut keskulteltua ja kovin monella on aivan samanlainen
käsitys tuosta asiasta
Onhan oikeitakin uskovaisia vastaan tullut ja heitä tietenkin kunnioitan , mutta suhteessa
liian paljon on noita, jotka oman edun takia ovat valmiita uhraamaan lähes mitä tahansa
Enhän tietenkään ole noitten ns uskovaisten ajatuksia tutkinut, käytäntö vain luo sen kuvan,
että uskonto antaa joillekkin luvan tehdä melkein mitä tahansa
Muistan erään kirkkoherran, joka 70-80 lukujen vaihteessa toi naisasianaisten mielestä liian äänekkäästi esille, ettei lapsilta saisi riistää äitiä. Hänen suunsa (kirjoittelunsa) tukittiin nopeaan tahtiin. 20 vuotta myöhemmin erityistuntijat lastenpsykologiassa kuten Tuliharju ja Keltinkangas-Järvinen ovat tutkimuksillaan todistaneet, että lapsen pitäisi saada kasvaa äitinsä huomassa ensimmäiset 4 vuotta. Tämä äidiltä saatu aito rakkaudellinen hoito on ainoa terveen tunne-elämän kasvun perusta.
V i e l ä k ä ä n ei asiaa ole korjattu, vaikka kaikki omin silmin ovat nähneet kauan Suomen koulunuorison tilan.
Väittäisin, että tässä homo-lesbo -jutussa on samat hekuma-kiire ainekset kuin -60-70-lukujen vaihteessa äitien patistamisessa yhtäkkiä hädän hengessä ansiotyöhön lähes 100%:sti ja samalla 2 kk ikäisen vauvan hylkääminen vieraan hoitoon pitkiksi päiviksi jopa 10 h/vrk. Kyllä riitti todisteita ja tutkimuksia asian oikeellisuudesta. Eikä silmät avautuneet, vaikka tutkimuksen tekijänä oli lapseton feministi. Luotiinko pohja sekavuudelle, johon nyt piispat suhtautuvat ymmärryksellä. Kun myös ymmärtäisivät senkin mitä ymmärsi alussa mainitsemani viisas monen lapsen kirkkoherraisä.
Eikö tässä olisi tutkijoilla tohtorinväitöskirjojen paikka, jotta mitä vauvana menetetty äidinrakkaus aiheutti?