suomalaisen hartain toive on saada RUOKAA perheelleen!!! Kyllä on mennyt suomi takapakkia, ja rajusti, kun oma kansa ei enää saa ruokaa.
>KYllä paapotaanpakolaisia ja maahanmuutomummoja ym, mutta oman maan veronmaksajat saa kärsiä ja maksaa toisten maan ihmisten elämän.
>KYllä paapotaanpakolaisia ja maahanmuutomummoja ym, mutta oman maan veronmaksajat saa kärsiä ja maksaa toisten maan ihmisten elämän.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minun lapsuudessani haaveiltiin usein turhaan ruoan lisäksi oppikouluun pääsemisestä, siitä, että olisi varaa opiskella yliopistossa, vesijohdosta, kylpyhoneesta tai muusta pesumahdollisuudesta, lämpimästä asunnosta, omasta huoneesta, hammaslääkäriin pääsystä tai hammasproteeseista, kunnollisista kuukautissuojista, vaatteista ja kengistä.
Yhteiskunta ei kustantanut mitään. Sitä ilman sai olla, mitä ei työllään hankkinut. Paljon on köyhän elämä helpottunut viime vuosikymmeninä.
ei ollut puutetta ruoasta, vaatteista ja kengistä oli joskus kun kauppaan oli niin pitkä matka. Kaikilla oli työtä kädet täynnä ja innolla odotettiin ensimmäistä työpaikkaa. Koulu oli portti elämään ja hyviin tuloihin. Jo nuorena tehtiin työtä kesälomat ja hummattiin omilla rahoilla. Aurinko paisto silloin lämpimästi, eikä ollut yleistä ahdistusta ja piinaa ihmisillä kuten nyt.
Tuollaisena minä muistan lapsuuteni ja nuoruuteni, olen syntynyt 50 - luvulla. Toista on tänään.
että et ole joutunut köyhyyttä kokemaan. Aina on ollut rikkaita ja köyhiä. Tällä palstalla puhutaan köyhyydestä.
En minäkään voi sanoa, että kotonani olisi ollut puutetta ruoasta, kun pidettiin paria lehmää, itse viljeltiin juurekset, vihannekset ja marjat jne. Muistan kyllä, että meillä kävi ihmisiä pyytämässä ruokaa ja yösijaa.
Ruoka oli vaatimattomampaa kuin nykyään, useimmiten perunaa ja jauhokastiketta. Talvella ei ollut hedelmiä, pääsiäiseksi äiti osti puolikkaan kurkun. Jugurtit, pakasteet, einekset ja hampurilaiset tulivat vasta kuin olin aikuinen. Samanlaiseen ruokavalioon on varaa nyky-Suomessa jokaisella. Itse kasvatettu ruoka vaati valtavan työpanoksen vanhemmilta ja myös meiltä lapsilta.
Oppikouluun ei monikaan köyhän lapsi päässyt. Jo pitkät matkat olivat monelle esteenä. Kirjat oli ostettava itse, ja lukukausimaksut olivat myös iso menierä. Vanhempani kouluttivat meidät suurin kieltäymyksin. Siltä, joka ei oppikouluun päässyt, katkesi uraputki jo kymmenvuotiaana. Ylioppilaaksi päästyä oli yritettävä hankkia takaajat markkinakorkoiselle opintolainalle, hankittava alivuokralaiskortteeri yms. Köyhien opinnot katkesivat usein siihen.
Kun lapsia syntyi, oli äitiysloma 6 viikkoa. Sen jälkeen oli palkattava jostakin hoitaja tai jäätävä töistä pois.
Kyllä aurinko paistoi minunkin lapsuudessani ja nuoruudessani - sokerijuurikas- ja heinäpellolla aamusta iltaan. Kun illalla pääsi saunaan, haihtui yleinen ahdistus ja piina.
Jos ihmiset tekisivät nykyään yhtä paljon työtä ja söisivät yhtä vaatimattomasti kuin siihen aikaan, ei yhteiskunnan tukea tarvitsisi aina huutaa avuksi.
juuri sitä mitä sinäkin sanot. Työtä piti tehdä kovasti kotona kun oli karjaa ja kaikki heinä yms. tehtiin kotivoimin. Heinäpellolla menivät päivät aamusta iltaan, eikä saanut muiden lasten kanssa leikkiä. Mutta ruokaa oli, perunoita ja lihaa ja kastiketta. ei sen kummenpaa. Itse kasvatin porkkanoita ja kaalia jo 8 - vuotiaana 4h kerholaisena. Kyllä tiedetään millaista on päästä saunan lämpöön rättiväsyneenä ja likaisena kymmeneltä illalla. Kuitenkin toistan vielä, että silloin aurinko paistoi lämpimämmin kaikesta huolimatta. Silloin työn tekemisen esteenä ei ollut muu kuin haluttomuus. Työtä oli kaikille.
ovat niin surkeita, avuttomia ja kädettömiä että suksi ei luista tippaakaan. Ei käy edes yhtään sääliksi noita ruikuttajia, itse ovat useimmiten asiansa sotkeneet.
Mistähän sinunkaltaisiasi luonnehäiriköitä oikein sikiää? Vaikka parempi, että häiriköit täällä kuin että olisit mummoja potkimassa kadulla. Samasta asiasta kun perimmältään on kyse.
Suomalaiset on todellakin opetettu aivan totaalisen avuttomiksi, jos todellakin noin vahvana on ajatus, että yhteiskunnan vastuulla on kaikki. Lähes koko maailmassa, jokainen terve ihminen ymmärtää, että elämästään on itse vastuussa. Inhimillisyyden nimissä on hyvä, että perustoimeentuloa autetaan vaikeassa tilanteessa. Mutta, jos Suomessa olevalla tukijärjestelmällä vielä jotenkin onnistuu väittämään, että ei riitä rahaa ruokaan´, niin todellakin on täysin uusavuton, idiootti, surkimus ja kaikkea vastaavaa ihan ilman sanojan luonnehäiriötä.
On työttömyysturva, toimeentulotuki, asumistuki ja lapsilisät jne. Jos noista ei riitä ruokaan, niin sitten se raha tuhlataan turhuuksiin. Ihmiset on vain opetettu kuvittelemaan, että on valtion thetävä maksaa TYÖTÄtekevän elintaso kaikille. Niinhän se melkein käytännössä onkin, mutta jos ei edes tuolla matalapalkkatyöntekijän ilmaisella rahalla tule toimeen, niin peili on todellakin ensimmäien hankinta. Siis kirpputorilta, josta saa halvemmalla.
isäni oli varastomies ja teki sivutoimisia yrittäjyyshommia konealalla. Äitini teki töitä seurakunnalla viikonloppuisin ja kun aloitin koulun, aloitti siivoojana. Oli meillä aina ruokaa. Mannapuuroa, kiisseliä marja-aikaan, lihakeittoa ja viikonloppuisin oli perunamuusia tai lettuja. Yksi lämmin ruoka/päivä. Kun tulimme koulusta oli välipalaksi yksi hedelmä/lapsi niinä päivinä, kun äiti oli käynyt kaupassa. Aamupalaksi oli yleensä kahvia ja pala pullaa tai mehua. Sisävessa meille tuli 1976, mutta vain kylmä vesi. Sähköjen tuloa en muista. Televisiota meillä ei ollut, mutta mummolla käytiin joskus katsomassa, mummo asui samassa pihapiirissä. Pylly pyyhittiin sanomalehtiin siihen asti kun sisävessa tuli. Ulosottomies kävi meillä usein. En tiedä mihin raha meni kun vanhempani tekivät niin paljon töitä. Itsekin aloitin kesätyöt 11-v lastenhoitajana ja 14-v olin jo mansikkapellolla. 15-v eteenpäin ostin kaikki vaatteet yms. omilla kesätyörahoillani.
Käyt työssä, saat palkkaa, menet kauppaan ja ostat ruokaa. En ymmärrä mitä tarkoitat. Minulle on aina myyty ruokaa tarvitsemani määrä.
ja nyt kun voi ostaa mitä tahansa on pirun vaikeaa keksiä mitä ruokaa tekisi. Kaikkea on saanut jo mässäillä riittävästi. Että ongelma se on sekin - valinnan vaikeus.
helppoa, että menee vaan töihin ja ostelee mitä haluaa. Ihan näin vinkkinä kerrottakoon.