Tässä kuvaus tykisön merkityksestä sodankäynnissä 1700-luvulla.
Taistelussa ratsuväkeä käytettiin tilanteen ollessa suotuisa vihollislinjojen
murtamiseen – oikein toteutettu ratsuväen rynnäkkö saattoi kerralla lyödä hajalle koko
vihollisen armeijan. Toisaalta ratsuväki oli hyvin haavoittuvaista ja saattoi nopeasti kärsiä
raskaita tappioita, sillä mies ja hevonen muodostivat isokokoisen maalin huonollekin
ampujalle. Ratsusotilaiden tuli myös ajaa takaa lyötyä vihollista ja suojata omien joukkojen
vetäytymistä vihollista viivyttämällä. Ratsuväen tärkein ase 1700-luvulla oli miekka, joita oli
käytössä erilaisia ratsuväen lajista riippuen. Ratsumiesten varustukseen kuuluivat miekkojen
lisäksi myös pistoolit ja lyhytpiippuiset musketit eli karbiinit, joita oli helpompi käsitellä
hevosen selässä kuin jalkaväen järeämpiä musketteja. Organisaatioltaan ratsuväki muistutti
jalkaväkeä, mutta vahvuudeltaan 1700-luvun eurooppalaisissa armeijoissa se yleensä oli
selvästi jalkaväkeä pienempi.18
Vähälukuisin vaan ei merkitykseltään vähäisin 1700-luvun aselajeista oli tykistö. Tykkejä oli
monenlaisia, aina raskaista piirityksissä käytetyistä mörssäreistä kevyisiin kenttäkanuunoihin.
Tykkien kokoa mitattiin niiden ammusten painolla naulamittaa käyttäen: esimerkiksi 12-
naulainen tykki ampui noin kuuden kilon painoisia ammuksia. Tykit olivat muskettien tapaan
suustaladattavia, mutta musketeista poiketen tykeillä pystyi ampumaan ammuksen jokseenkin
tarkasti satojen metrien päähän. Tavallisin ammustyyppi oli pyöreä metallikuula, joka
osuessaan teki pahaa jälkeä tiiviissä muodostelmissa. Kuulat sopivat hyvin myös rakennusten
tuhoamiseen. Lisäksi käytettiin räjähtäviä kranaatteja, jotka levittivät ympärilleen tappavia
sirpaleita. Lähietäisyyksille tykistö ampui kartesseja: kartessi oli pienillä kuulilla täytetty
metallilieriö, joka ammuttaessa hajosi ja levitti kuulat laajalle alueelle. Kartesseja ampuva
tykki oli kuin jättikokoinen haulikko, tosin paljon haulikkoa suuremmalla kantamalla.
Lähietäisyyksiltä kartessiammukset olivat murhaavan tehokkaita. Tykistö oli 1700-luvun
aselajeista tulivoimaisin, ja sen rooli oli erityisen merkittävä vihollisen linnoitettuja asemia
vallattaessa.19
Taistelussa ratsuväkeä käytettiin tilanteen ollessa suotuisa vihollislinjojen
murtamiseen – oikein toteutettu ratsuväen rynnäkkö saattoi kerralla lyödä hajalle koko
vihollisen armeijan. Toisaalta ratsuväki oli hyvin haavoittuvaista ja saattoi nopeasti kärsiä
raskaita tappioita, sillä mies ja hevonen muodostivat isokokoisen maalin huonollekin
ampujalle. Ratsusotilaiden tuli myös ajaa takaa lyötyä vihollista ja suojata omien joukkojen
vetäytymistä vihollista viivyttämällä. Ratsuväen tärkein ase 1700-luvulla oli miekka, joita oli
käytössä erilaisia ratsuväen lajista riippuen. Ratsumiesten varustukseen kuuluivat miekkojen
lisäksi myös pistoolit ja lyhytpiippuiset musketit eli karbiinit, joita oli helpompi käsitellä
hevosen selässä kuin jalkaväen järeämpiä musketteja. Organisaatioltaan ratsuväki muistutti
jalkaväkeä, mutta vahvuudeltaan 1700-luvun eurooppalaisissa armeijoissa se yleensä oli
selvästi jalkaväkeä pienempi.18
Vähälukuisin vaan ei merkitykseltään vähäisin 1700-luvun aselajeista oli tykistö. Tykkejä oli
monenlaisia, aina raskaista piirityksissä käytetyistä mörssäreistä kevyisiin kenttäkanuunoihin.
Tykkien kokoa mitattiin niiden ammusten painolla naulamittaa käyttäen: esimerkiksi 12-
naulainen tykki ampui noin kuuden kilon painoisia ammuksia. Tykit olivat muskettien tapaan
suustaladattavia, mutta musketeista poiketen tykeillä pystyi ampumaan ammuksen jokseenkin
tarkasti satojen metrien päähän. Tavallisin ammustyyppi oli pyöreä metallikuula, joka
osuessaan teki pahaa jälkeä tiiviissä muodostelmissa. Kuulat sopivat hyvin myös rakennusten
tuhoamiseen. Lisäksi käytettiin räjähtäviä kranaatteja, jotka levittivät ympärilleen tappavia
sirpaleita. Lähietäisyyksille tykistö ampui kartesseja: kartessi oli pienillä kuulilla täytetty
metallilieriö, joka ammuttaessa hajosi ja levitti kuulat laajalle alueelle. Kartesseja ampuva
tykki oli kuin jättikokoinen haulikko, tosin paljon haulikkoa suuremmalla kantamalla.
Lähietäisyyksiltä kartessiammukset olivat murhaavan tehokkaita. Tykistö oli 1700-luvun
aselajeista tulivoimaisin, ja sen rooli oli erityisen merkittävä vihollisen linnoitettuja asemia
vallattaessa.19
Vastaukset 1
Vanhimmat
Teeman Sotakoneita-sarjan toisessa osassa "Panssarivaunu" ammuttiin vanhalla tykillä. Kävi ilmi, että tarkkuusammunta vaati hakuammuntaa ja samalla paljasti tykin viholliselle. Tulitusta tehosti 1600-luvun keksintö, puinen tiiviste pyöreän kuulan ympärillä, joka esti ruutikaasujen "vuotamisen" kuulan ohi.
Sarja päättyy konetuliaseisiin ma klo 17.00 (uusinta ilmeisesti ensi lauantaina).