silmät avaavaa keskustelua uskosta ja tiedosta
Puolimatka ja .....
39442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Siinä Puolimatka taas täräyttää mm. että ateismi on Jumalan kieltämistä. Myös "onnistuu" kikkailemaan uskon merkityksellä, vrt. faith ja belief. Pitää tosin myöntää, että osa Puolimatkan tarinoista oli kivasti kerrottu. Esimerkiksi perusoletusten välttämättömyyden hän selitti ihan hyvin. Johtopäätökset taas olivat tuttua turvallista Tapsaa, eli esimerkiksi Pyhän kirjan olettaminen todeksi on ihan ok.
Keskustelun alussa alustaja Keskitalo ja keskustelussa Kotkavirta lainasivat väärin Tertullianusta, sanoen että "Uskon koska se on järjenvastaista" Keskitalo ja "Usko on järjetöntä" ja Uskon totuudet ovat järjettömiä" Kotkavirta. Tertullianus ei ole koskaan kirjoittanut noita sanoja vaan ne ovat jostakin epäluotettavasta sekundalähteestä ja on karkea virhe esittää ne Tertullianuksen sanoina. (Alister McGrath kirjassa Dawkinsin Jumala, jossa Dawkins tekee saman virheen)
En jaksanut kuunnella Kotkavirran puheenvuoroa, sillä hän puhui niin tylsästi. Hän ei myöskään korjannut Puolimatkan virheitä. Oletko lukenut McGrathin kirjan? Oliko siinä jotain argumentteja? Olen ajatellut lukea kevään aikana yhden kreationisti- tai apologeettakirjan, mutta en oikein osaa päättää minkä. Haluaisin tietää edes yhden fiksun argumentin etukäteen kirjasta, ennenkuin luen sen.
Joo, olen lukenut ja jälkeenpäin selaillut. Kirjassa painotutaan tarkastelemaan Dawkinsin ajatuksenjuoksua ja kiitetään hänen kykyään ilmaista vaikeat asiat yksinkertaisen ymmärrettävästi, huonona puolena hänen "objektivisuuden" puute käsitellessään henkilöitä jotka eivät ajattele hänen kanssaan samalla lailla. Uskon ja tiedon suhde on hyvin esillä tässä kirjassa. Lainaus kyseisestä kirjasta:
Dawkins ottaa tässä esille suuren kysymyksen näytön, todisteiden ja uskon asemasta luonnontieteessä ja uskonnoissa. Aihe on kiintoisa, ja olemme kiitollisia siitä, että hän tekee näin. Tässä luvussa tarkastelemme joitakin tieteen historian ja filosofian tähän keskusteluun tarjoamia eväitä ja kysymme onko asia todella niin yksinkertainen kuin Dawkins väittää. Minä todella luulin sen olevan niin ollessani vielä ateisti ja olisin silloin kyllä pitänyt Dawkinsin argumentteja vakuuttavina. Enää en ajattele niin.
Aloitetaan tutkimalla Dawkinsin uskon määritelmää. Mistä se on peräisin? Usko "on sokeaa luottamusta todisteiden puuttuessa tai jopa selvistä vastakkaisista todisteista huolimatta". Miksi näin naurettava määritelmä pitäisi hyväksyä? Esseessään "Prayer for my Daughter" Dawkins esittää tärkeän huomautuksen, joka täytyy ottaa huomioon:
Kun sinulle seuraavan kerran sanotaan, että jokin on totta, miksi et vastaisi: "Millä sen voi todistaa?" Jos et saa kunnollista vastausta, toivon että harkitset hyvin tarkkaan, ennen kuin uskot sanaakaan siitä, mitä sinulle sanotaan."
Millä siis voidaan todistaa, että kukaan, edes uskonnolliset ihmiset, määrittelesivät "uskon" näin mielettömällä tavalla?
Totuus on yksinkertaisesti se, ettei Dawkins millään tavalla perustele uskon määritelmäänsä, eikä sillä ole juurikaan yhteyttä mihinkään sanan uskonnolliseen (tai muunlaiseen) merkitykseen. Hän ei tarjoa todisteita, jotka olisivat tyypillisiä uskonnollisille näkemyksille, eikä esitä viittauksia arvovaltaisiin tahoihin määritelmänsä tueksi. En itse hyväksy tälläista määritelmää uskosta enkä ole tähän päivään mennessä tavannut teologia, joka voisi ottaa sen vakavasti. Sitä ei voi puolustella minkään ristillisen kirkkokunnan virallisen tunnustuksen perusteella. Kyseessä on Dawkinsin oma määritelmä, jonka hän on muovannut omien tarkoitusperiensä mukaiseksi ja esittänyt sen ikään kuin se olisi tyypillinen niille, joita hän haluaa kritisoida.
"Merkittävässä kirjassaan Alister McGrath haastaa Dawkinsin tämän kaikkein pyhimpinä pitämillä perusteilla - järkisyillä- ja riisuu mestarin aseista" Francis Collins, Human Genome-projektin johtaja, kyseinen kirjan takakannessa.
Tässä pätkässä McGrath nuijii olkiukkoa, sillä Dawkinsin uskon (faith) määritelmä on yksinkertaisesti "belief without evidence." Kirkossa sanaan voidaan liittää toki jotain lisämerkityksiä, mutta asiaahan se ei muuta. Kaikkiin uskontoihin tämä "belief without evidence" -määritelmä on sopiva, mikä lienee tarkoituskin.
Auktoriteetit eivät pysty muuttamaan mielipiteitäni, vaan kehujen sijaan haluaisin kuulla kirjasta kantavia ajatuksia ja hyviä argumentteja. Olisi hauska kuulla argumentti, miten McGrath päätyy uskonnossaan juuri kristinuskoon. Tämä kysymyshän täytyy olla ratkaistu, ennenkuin edes kuvittelee haastavansa ateistin keskustelussa.
Kirjassa McGrath kirjoittaa (mainitun pätkän jälkeen), että pystytettyään olkiukkonsa Dawkins kaataa sen kumoon.
"Haluan muistuttaa, että kyseessä on Dawkinsin määritelmä uskosta eikä sillä ole mitään yhteistä sen kanssa, miten kristityt uskovat. Määritelmä on samaa tasoa kuin jos sanoisi evoluutioteorian kertovan kirahveista, jotka haluavat saavuttaa puiden lehtevät yläosat ja että tämän tuloksena niiden kaula venyy. Tälläinen on vain huvittavaa karikatyyriä todellisuudesta. On surullista, että monet ottavat sen todesta ja luulevat sitä aidoksi." McGrath
"Olemme jo panneet merkille Dawkinsin uskomuksen, jonka mukaan usko 'sokeaa luottamusta todisteiden puuttuessa tai jopa selvistä vastakkaisista todisteista huolimatta.' Määritelmä on mielivaltainen ja omituinen eikä kestä vakavaa tarkastelua. Itse asiassa määritelmä on itsessään erinomainen esimerkki uskomuksesta, josta pidetään sitkeästi kiinni ja jota puolustetaan 'todisteiden puuttuessa tai jopa selvistä vastakkaisista todisteista huolimatta'." McGrath
Yliopisto opiskelun aikana hän (McGrath) meni koulun kirjastossa osastolle jossa luki "tieteen historia ja filosofia" ja luki sieltä erään kirjan (L. W. Hullin History and Philosophy of Science: An Introduction 1959) joka avasi hänen silmänsä.
"Sen sijaan, että tieteen historia ja filosofia olisivat olleet tieteen vääjäämätöntä edistystä hidastavia tarpeettomia esteistä, ne kysyivätkin juuri oikeita kysymyksiä luonnontieteellisen tiedon luotettavuudesta ja rajoista. Niitä kysymyksiä en ollut vielä kohdannut. ....olin kuin mies, joka uskoo maapallon litteyteen ja jolle sitten näytetään avaruudesta käsin maapallosta otettuja kuvia. Monet kysymykset, kuten luonnontieteen historiassa tapahtuneet radikaalit teorianvaihdokset, 'ratkaisevan kokeen' laatimisen vaikeus sekä 'parhaan selityksen' valintaan liittyvät äärimmäisen ongelmalliset seikat, kasaantuivat ylleni ja likasivat mielestäni tieteellisen totuuden kirkkaan, tyynen veden.
Kaikki osoittautui monimutkaisemmaksi kuin olin ajatellut. Silmäni olivat auenneet, enkä voinut palata entiseen mutkattomaan käsitykseeni luonnontieteestä. Kuten monet ihmiset siinä vaiheessa koulutustaan, olin nauttinut lapsenomaisen kauniista ja viattomasta asenteesta luonnontieteeseen ja salaa toivonut voivani jäädä tuohon turvapaikkaan. Luulen, että jokin minussa toivoi syvästi, etten olisi koskaan tarttunut siihen kirjaan, esittänyt kiusallisia kysymyksiä ja kyseenalaistanut nuoruuteni luonnontieteen yksinkertaistuksia.....Epäilykseni ateismin älyllistä perustaa kohtaa muokkautuivat oivallukseksi, että ateismi oli itsessään uskonrakennelma eikä kiistämätön kuvaus tosiasioista, kuten olin olettanut. Ymmärsin myös tietäväni kristinuskosta vähemmän kuin olin kuvitellut." McGrath
>>"Olemme jo panneet merkille Dawkinsin uskomuksen, jonka mukaan usko 'sokeaa luottamusta todisteiden puuttuessa tai jopa selvistä vastakkaisista todisteista huolimatta.' Määritelmä on mielivaltainen ja omituinen eikä kestä vakavaa tarkastelua. Itse asiassa määritelmä on itsessään erinomainen esimerkki uskomuksesta, josta pidetään sitkeästi kiinni ja jota puolustetaan 'todisteiden puuttuessa tai jopa selvistä vastakkaisista todisteista huolimatta'."
...
Haluan muistuttaa, että kyseessä on Dawkinsin määritelmä uskosta eikä sillä ole mitään yhteistä sen kanssa, miten kristityt uskovat. McGrath>Epäilykseni ateismin älyllistä perustaa kohtaa muokkautuivat oivallukseksi, että ateismi oli itsessään uskonrakennelma eikä kiistämätön kuvaus tosiasioista, kuten olin olettanut. Ymmärsin myös tietäväni kristinuskosta vähemmän kuin olin kuvitellut." McGrath
Kyllähän McGrath esittää määritelmän uskolle kirjassaan, minä en ole sitä vain lainannut.
Kotkavuorihan määritteli tiedon omassa puheenvuorossaan. Mielestäni uskolle sopii hyvin sama määritelmä.
Ateismin määritelmä:
http://www.apologetiikkawiki.fi/Ateismi
..vain tuntui, ettei linkistä löytynyt tarina ollut ihan sataprosenttisen puolueeton. Saattaa olla, että muunkinlaisia määritelmiä löytyy jostakin.
"Kyllähän McGrath esittää määritelmän uskolle kirjassaan, minä en ole sitä vain lainannut. "
- No olisit nyt vaan lainannut.
"Ateismin määritelmä:
http://www.apologetiikkawiki.fi/Ateismi"
- Tuo on täyttä roskaa. Apologetiikka(eli puolustelu)wiki väittää: "Ateismi on uskonvarainen käsitys eli uskonto, jonka mukaan Jumalaa ei ole olemassa. Ateistit ovat useimmiten materialisteja."
Tuo on täyttä kukkua. Miten jumaluskon puute voi olla uskonto? Ateismi ei ole muuta kuin jumaluskon eli teismin vastakohta, sitä että ei usko jumalien olemassaoloon. Kummallista myös on uskovaisten halventavasti väittää ateismia uskonnoksi, vaikka uskonto on heistä parasta mitä he tietävät (paitsi tietystit toiset uskonnot, jotka ovat vääriä...)
Uskonnolle tuo apologetiikkawiki ei sitten kunnon määritelmää osaakaan antaa...
Ja tuossa on puolestaan uskonnon määritelmä.
http://fi.niilopedia.org/wiki/Uskonto
ja ateismin
http://fi.niilopedia.org/wiki/Ateismi
Ikävää on todeta, että pilkkamielessä tehdyn niilopedian määritelmät eivät paljoakaan poikkea ihan ilmeisesti vakavissaan tehdyn apologetiikkawikin vastaavista.
Kuten itse viestissäsi mainitset, että (ateismi on siitä että) ei usko jumalien olemassaoloon.
Onko usko sitten verrattavissa uskontoon on sitten mistä asia kiikastaa.
Ateismi ei ole uskoa, vaan sitä että uskoa ei ole. Teismi on jumaluskoa, a-teismi ei ole sitä. Samaan tapaan kuin septinen on likainen ja a-septinen on likaantumaton.
Jos usko joulupukkiin on santaclausismia (vrt. teismi), niin joulupukkiin uskomaton on asantaclausisti. Onko se sitten uskoa ja mihin, että ei usko joulupukkiin.
Ei-usko siihen, että Jumala on, on oikeasti uskon puutetta.
Usko siihen, ettei Jumalaa ole, on sekin uskoa. Se, kummasta on kyse näkyy asianomaisen käyttäytymisestä, joka saattaa poiketa siitä, mitä hän sanoo asian olevan.
Santaclausin kohdalla on melkoisesti objektiivisiakin todisteita.
"Olen varma, että Dawkins itse on vakuuttunut ateismin oikeellisuudesta. Todistelu ei kuitenkaan ole yleisesti vakuuttava. Dawkinsin pitää tehdä uskonhyppy agnostisismista ateismiin, mutta aivan vastaavasti jotkut hyppäävät toiseen suuntaan. Ateismia voikin helposti pitää eräänlaisena uskomisen muotona. Ei tarvitse muuta kuin vahvistaa sen, minkä jokainen tietää olevan totta: asiat, joilla todella on elämässä merkitystä, jäävät usein todistamattomiksi." McGrath
Ateismi on uskoa, se vaan kohdistuu eri tavoin Jumalan olemassaoloon. "Teismi" ei usko siihen mihin "ateismi" uskoo. Septinen ja a-septinen on laadullisia määreitä, lian suhteen, lika on olemassa niistä huolimatta.
Usko joulupukkiin on seurausta auktoriteettiin uskomisesta joka valehtee. Kun valhe paljastuu luottamus auktoriteettiin kokee kolauksen ja myös usko joulupukin olemassaoloon katoaa. Usko omianaisuutena säilyy, mutta uskon kohde (joulupukki) häviää.
"Ateismi on uskoa, se vaan kohdistuu eri tavoin Jumalan olemassaoloon. "Teismi" ei usko siihen mihin "ateismi" uskoo."
- Teismi ei usko mitään, vaan teisti uskoo jumalaan tai jumaliin. Ei voida myöskään sanoa, että teisti ei usko siihen mihin ateisti uskoo, koska asia on päinvastoin. Teistillä on uskon kohde tai kohteita, ateistilla ei ole.
Jos ei septivertaus kelpaa, niin kävisikö sitten vaikka kommunisti / ei-kommunisti asiaa selventämään?
"Usko joulupukkiin on seurausta auktoriteettiin uskomisesta joka valehtee. Kun valhe paljastuu luottamus auktoriteettiin kokee kolauksen ja myös usko joulupukin olemassaoloon katoaa. Usko omianaisuutena säilyy, mutta uskon kohde (joulupukki) häviää. "
- Tuohon voikin hyvin joulupukin paikalle laittaa jumalan.
Mikä olisi jumalauskossa tapahtuma, joka täysin vastaisi jopulupukin paljastumista olemattomaksi?
"Mikä olisi jumalauskossa tapahtuma, joka täysin vastaisi jopulupukin paljastumista olemattomaksi? "
- Tästä oli siis kysymys:
"Usko joulupukkiin on seurausta auktoriteettiin uskomisesta joka valehtee. Kun valhe paljastuu luottamus auktoriteettiin kokee kolauksen ja myös usko joulupukin olemassaoloon katoaa. Usko omianaisuutena säilyy, mutta uskon kohde (joulupukki) häviää. "
- Vastaava tapahtuma on se, kun paljastuu totena kerrottujen Raamatun tapahtumien paikkaansapitämättömyys, mahdottomuus ja oikeiden todisteiden puute.
Millainen tapahtuma olisi se kun usko Amon-Ra:han tai Shivaan katoaa tai miten se poikkeaisi uskosta Jahveen?
..ei ole uskonut Raamatun kertomusten kirjaimelliseen totuuteen, mutta kyllä Jumalan (ei siis erikseen Jahven, Amon Ra:n, Shivan yms=) olemassaoloon.
Yritin lainausmerkeillä teismi sanassa viestittää tätä asiaa, että teismi ei usko vaan teisti. Sama pätee myös ateismi sanaan.
On olemassa kommunisteja ja ei kommunisteja ja tällä ilmaisulla halutaan ilmentää heidän talousjärjestelmänsä eroa.
Lapset uskovat vaistomaisesti Jumalaan, ilman aikuisten opastamista.
Millaiseen jumalaan henkilö silloin uskoo?
Hän ei usko Raamatun jumalaan, eikä muihinkaan nimettyihin jumaliin vaan johonkin muuhun Jumalaan. Minun on mahdotonta ottaa kantaa asiaan, koska en tiedä mistä ja millaisesta jumalasta silloin on kysymys.
Ateisti ei silti usko tuohon tarkemmin määrittemättömään Jumala-nimiseen jumalaankaan.
Ja tuon plöräyksen perustelutt mahtavat olla mitkä?
Jumalalla on Raamattu, jonka kirjoittajien kautta Hän ilmoittaa itsestään ihmisille. Hänellä on toisiakin tapoja ilmoittaa itsestään, monet muutkin niistä aika pahasti väärinymmärrettyjä. Muuta Jumalaa ei ole kuin tämä yksi. Ateisti ei tietenkään usko tähän yhteenkään Jumalaan, jolle ihmiset ovat antaneet eri yhteyksissä useita nimiä.
Tottakai muistit minun kertoneen tämän ennenkin. Tuntuu vain tälläkin uskonpuutteisella olevan palava tarve koettaa tehdä anti-Jumala propagandaa aina tilaisuuden tullen.
"Epäilykseni ateismin älyllistä perustaa kohtaa muokkautuivat oivallukseksi, että ateismi oli itsessään uskonrakennelma eikä kiistämätön kuvaus tosiasioista, kuten olin olettanut."
Ateismi on täysin 100% kiistämätön tosiasia, sillä olen täysin varma, että en usko jumalolentoihin. Tämä muuttuu tietysti, kun saan jumalista todisteita. En silti ollut kertaakaan väärässä. Pysyitkö kärryillä?
Totesin Dawkinsin määritelmän sopivan hyvin uskontoihin, ja tämä on tässä keskustelussa olennaisinta. Miksi et kommentoinut? Kenties väität, että kristinusko tai islam perustuvat todisteisiin?
Onkohan yhteensattuma, että kaikki tuntemani uskovaiset puhuvat yleensä jostain hyvin, hyvin suuresta, kun taas ateistit yleensä puhuvat jostain meidän kokoluokkaan kuuluvasta asiasta (esim. joulupukista).
Toinen vaihtoehto voisi tietenkin olla se, että olet vain tietämätön, joka ei edes ymmärrä mistä keskustellaan. Tämmöistä tapahtuu "maatiaisille" jatkuvasti...
"...sillä olen täysin varma, että en usko jumalolentoihin. Tämä muuttuu tietysti, kun saan jumalista todisteita." Siitä, ettei usko johonkin, voi toki olla varma ilman todisteita. Näin voi ajatella jopa vastoin todisteita. Ei tuommoista olekaan, sanoi Möttösen ukko, kun kirahvin näki.
Vai tarkoititko kuitenkin, että olet varma jumalolentojen olemattomuudesta, ellet saa olemassaolosta todisteita. Olemassaolon todistamattomuus ei kuitenkaan vielä ole todiste olemattomuudesta; siis mistä olet saanut varmuutesi, ellei se ole uskoa.
Tarkoitin, mitä kirjoitin. Ateismi tarkoittaa, että ei usko jumaliin. Täten, jos väitän että ateismini on täysin varma tosiasia, tarkoitan, että olen varma, etten usko jumaliin. Toki uskovainenkin voi olla 100% varma uskostaan, vaikkei olisi täysin varma uskonsa kohteesta.
En ole edelleenkään varma jumalien olemassaolemattomuudesta, kuten en ole keijujenkaan. Minun ei tarvitse vaivata pientä päätäni ollenkaan asioilla, joista ei ole minkäänlaisia todisteita. Tiedekään ei ota kantaa jumaliin, ennenkuin joku tekee hypoteesin, jolla jumalan edes teoriassa voisi testata.
Järkeilysi on mielestäni loogista. Tiede ei minustakaan voi nykytilanteessa (ei havaintoja) käsitellä jumalauskoa sen paremmin oikeaksi kuin vääräksikään todistamisen mielessä.
tämän "tiedon" yhtä kohtaa:
Koska ateismi ei oikeastaan väitä mitään, se ei ennusta mitään eikä siten selitä mitään. Koska ateismi ei näytä väittävän juuri mitään, sitä ei voida kokeellisesti testata edes osaväitteiden osalta.
Jos ateismia (= Jumalaa ei ole) ei voida testata, niin miten sitten testataan vastaväitettä (Jumala on olemassa). En ole vielä nähnyt yhtään koetta? Koska myöskään Väinämöistä tai Joulupukkia ei voida todistaa olemattomiksi, pitäisikö niihinkin uskoa?
On jotenkin säälittävää, että ainoa Jumalan olemassaolon todistus näyttää olevan sanoilla kikkailu. Pari kuolleista herätettyä tai edes palava pensas olisi sentään jotakin....
Uskonnot näkevät elämän mielekkäänä ja tiede mielettömänä, samaa ikivanhaa kädenvääntöä.
oli melkoinen töräytys! Tuossa jopa Dawkins menisi hiljaiseksi...
Miten Puolimatka voi puhua noin asenteellisesti ja itse tietäen puhuvansa vähintään vastoin parempaa tietoaan.
Miksi noin älykäs ihminen valehtelee tai ainakin puhuu tarkoituksellisesti vastoin parempaa tietoaan?
Miksi hänen tarvitsee painottaa että keskiajalla Euroopassa elänyt tiedemies oli kristitty? Ellei olisi ollut olisi ollut kuollut.
Jos hän olisi varma asiastaan ei hänen tarvitsisi esittää tuollaisia nolla-tietoja.
Onko 20 vuotta jatkunut itsesuggestio hämärtänyt hänen oman ajattelunsa noin pahasti?
Voisitko täsmentää, kiitos.
Ensinnäkin Puolimatka sekoittaa uskonnollisen uskon ja jonkin asian todennäköisenä pitämisen iloisesti keksenään. tässä auttaa tietysti oivallisesti Suomen kilei josta puuttuu erilliset sanat näille käsitteille. Hän käyttä tätä läpi puheenvuorojensa takuulla tietäen sekoittavansa käsitteet. Tämähän onkin hänen vanha keppihevosensa. Hän ei (halua) ymmärrä tasoeroa siihen että uskoo jotain metafyysistä verrattuna siihen että uskoo itsensä ja muiden havaintojen olevan totta. Uskoo havintojen olevan totta sillä näiden havaintojen pohjalta tehdyt laitteet ja kokeet tuottavat omien ja muiden havaintojen mukaan oletettuja tuloksia. Se on kuin pitäisi samana sitä todennäköisyyttä että heittäessä kolikkoa tulee klaava ja voittaa loton pääpotin sata kertaa peräkkäin. Tämän hän tekee tieten tahtoen ja tahallaan.
Hänen höpinänsä järjen ja havaintojen luotettavuudesta on pelkkää filosofista kikkailua. Kuten edellä kerroin havaintojen (jotka eivät aina pidä paikkaansa) perusteella tehtyjen asioiden ja hypoteesien toimivuus ratkaisee. Ja tämän pitää toimia kaikilla, ei vain henkilökohtaisesti. Tässä on ukonnollisen varmuuden ja tieteen ero. Kyllähän tuo toinen keskustelija tämän kannan toikin esille. Luottamukselle ei tarvita 8toisin kuin Puolimatka esittää) mitään ulkoista olettamusta. Tuloksistaan hypoteesi tunnetaan. Kvanttimekaniikka on hyvä esimerkki tästä.
Hän on rakentanut itselleen sisäisen totuuden jota hän puolustaa elämänsä loppuun asti. Harmi sinänsä, noin älykäs mies voisi tehdä jotain oikeaakin tiedettä.
Puolimatka muuten vihjaa vasten parempaa tietämystään että Einstein olisi puhunut jumalasta maailmankaikkeuden säätäjänä. Näinhän ei ollut. Hän jopa tekee loikan siihen että kyseessä olisi Kristinuskon Jumala.
Tyypillistä filosofista kikkailua. Tapio on uponnut omaan erinomaisuuteensa liian syvälle. Älykäs mies mutta sotkee pahasti todellisuuden ja omat toiveensa.
Uskonnot ja tiede elävät sopusoinnussa, kuten helposti havaitaan seuraavasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8954288/43304479
Ensinnäkin, Puolimatka erottaa uskonnollisen uskon Jumalaa koskevaksi, kuuntele uudestaan mainittu keskustelu.
Toiseksi, Puolimatka ei höpise järjen ja havaintojen luotettavuudesta, vaan perää perusteluja niihin.
Kolmanneksi, jokainen ihminen rakentaa itselleen sisäisen totuuden, josta ei kovin helpolla luovu.
Neljänneksi, Puolimatkahan nimenomaan sanoo, että Einstein ei uskonut persoonalliseen (Kristinuskon)Jumalaan.
Puolimatka sekottaa tieten tahtoen ja tahallaan kaksi suomenkielen usko-sanan merkitystä.
Järjen ja havaintojen luotettavuudesta hänben väitteensä on vielä ontompi. Eikö hän (itse asiassa kyllä) ymmärrä että tieteelliset teoriat testataan ja ne joko toimivat tai eivät. ei niihin tarvita sen enempää uskoa. Niiden pitää lisäksi toimia havaitsijasta riippumatta. Joka kerta. tässä juuri on sen uskonnon ja tieteen suurin ero. Uskonnollinen usko on vain kokijansa päässä. Hänen omassa mielessään. Hänelle on monta kertaa nuo perustelut kerrottu, Mortonin demoni vain estää häntä "kuulemasta".
Sisäinen totuus. Juuri siitä on kyse että se nyt ei ole kuin sisäinen totuus. Tiede toimii juuri siksi että sen "totuudet" (joita tiede ei edes etsi) koestetaan uudelleen ja uudelleen. Puolimatka kyllä tietää olevansa hyvin heikoilla jäillä puolustaessaan _kristinuskoa_. Jokaisella uskonnolla on omat totuutensa, ne leviävät aivopesun avulla kuin virus.
Einstein ei uskonut minkäänlaiseen Jumalaan. Puolimatka vihjailee kyllä jotian aivan muuta.
Jospa esittäisit nuo kaksi uskon määritelmää/merkitystä.
Tieteellisiin teorioihin tarvitaan uskoa, koska emme ennen testaamista tiedä toimivatko ne. Selitä miten joku toimii havaitsijasta riippumatta? Missä tuo toinen usko on? Onko Mortonin demonista tieteellistä havantoa?
Missä sisäinen totuus on, missä muu totuus on? Onko havaintoa, että tiede toimii tai etsii tai ei etsi jotakin. Miten tieteen totuudet leviävät?
Einsteinistä väitit aivan jotain muuta.