Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. [Ps. 41:2; Matt. 25:35,36; 2. Tim. 1:16; Jaak. 2:13]
Armahdettu osaa armahtaa toista ahdingossa olevaa. Miksi? Siksi, että hän voi kokea sympatiaa toista kohtaan, koska on kokenut saman. Jeesus kertoo tästä: (Matt. 25: 35,36) Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. [25:35,36: Jes. 58:7; Hes. 18:7; Sir. 7:32-36; Gal. 5:6; Hepr. 13:2; Jaak. 1:27, 2:13,14]
Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
Paavali kirjoittaa Timoteukselle: Herra osoittakoon laupeutta Onesiforoksen perheelle, koska hän on usein minua rohkaissut eikä ole hävennyt minua, vaikka olen vankina. (Jaak. 2:13) Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton, lisää Jaakob, Herran veli.
Muistammeko tämän, kun elämme toistemme kanssa? Oh helppoa sanoa kovia sanoja, on helppoa mennä sanomaan toiselle, kuinka pitäisi elää ja toimia. Yleensä tiedämme toisten asiat paljon paremmin kuin omamme, ja olemme näin hyvin kärkkäitä neuvomaan ylhäältä alaspäin.
Jos tässäkin menisimme itseemme, näkisimme oman sydämemme mustuuden. Voisimme huomata, kuinka paljon tarvitsemme armoa viikon varrella, kuukaudessa, vuosittain tai koko elämämme aikana. Tämä maailma on synnin maailma. Siellä mennään ”tämän maailman ruhtinaan” johdossa. Hän on se koppahattuinen junailija, jonka Ellen näyssä näki. Hän on iloinen, kun kuljemme tiemme armahtamattomana, toisia tuomiten. Hän tietää, että sitä menoa olemme hänen saaliitaan täydellisesti. Kun ajattelen, että jokaisesta sanasta joudumme tuomiolle, me tuhoudumme ilman Kristusta. Hän tiesi, miten meidän kävisi ilman häntä, joten hän otti tuon pelastajan askeleen. Nyt mekin saimme mahdollisuuden hänen kauttaan oppia armahtamisen taitoa.
(Matt. 18:33 ) Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' [Matt. 6:12; Ef. 4:32; Kol. 3:13] (Luuk. 1:78) Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. [Mal. 3:20] (Luuk. 6:36 )"Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. Niin tapahtuu sinulle, kuin teet toisille. Vain sillä, että itse kuljet Jumalan Pojan askelissa kanssamatkaajiasi armahtaen, silloin sinullakin on mahdollisuus tulla itse armahdetuksi.
Armahdettu osaa armahtaa toista ahdingossa olevaa. Miksi? Siksi, että hän voi kokea sympatiaa toista kohtaan, koska on kokenut saman. Jeesus kertoo tästä: (Matt. 25: 35,36) Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. [25:35,36: Jes. 58:7; Hes. 18:7; Sir. 7:32-36; Gal. 5:6; Hepr. 13:2; Jaak. 1:27, 2:13,14]
Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
Paavali kirjoittaa Timoteukselle: Herra osoittakoon laupeutta Onesiforoksen perheelle, koska hän on usein minua rohkaissut eikä ole hävennyt minua, vaikka olen vankina. (Jaak. 2:13) Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton, lisää Jaakob, Herran veli.
Muistammeko tämän, kun elämme toistemme kanssa? Oh helppoa sanoa kovia sanoja, on helppoa mennä sanomaan toiselle, kuinka pitäisi elää ja toimia. Yleensä tiedämme toisten asiat paljon paremmin kuin omamme, ja olemme näin hyvin kärkkäitä neuvomaan ylhäältä alaspäin.
Jos tässäkin menisimme itseemme, näkisimme oman sydämemme mustuuden. Voisimme huomata, kuinka paljon tarvitsemme armoa viikon varrella, kuukaudessa, vuosittain tai koko elämämme aikana. Tämä maailma on synnin maailma. Siellä mennään ”tämän maailman ruhtinaan” johdossa. Hän on se koppahattuinen junailija, jonka Ellen näyssä näki. Hän on iloinen, kun kuljemme tiemme armahtamattomana, toisia tuomiten. Hän tietää, että sitä menoa olemme hänen saaliitaan täydellisesti. Kun ajattelen, että jokaisesta sanasta joudumme tuomiolle, me tuhoudumme ilman Kristusta. Hän tiesi, miten meidän kävisi ilman häntä, joten hän otti tuon pelastajan askeleen. Nyt mekin saimme mahdollisuuden hänen kauttaan oppia armahtamisen taitoa.
(Matt. 18:33 ) Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' [Matt. 6:12; Ef. 4:32; Kol. 3:13] (Luuk. 1:78) Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. [Mal. 3:20] (Luuk. 6:36 )"Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. Niin tapahtuu sinulle, kuin teet toisille. Vain sillä, että itse kuljet Jumalan Pojan askelissa kanssamatkaajiasi armahtaen, silloin sinullakin on mahdollisuus tulla itse armahdetuksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Laki ei armoa tunne, sen me kaikki tiedämme kokemuksesta. Aivan eri taho
ja instanssi on se, mikä armahtaa. Jumalan lait ja luonnonlait ovat
armottomia ja usein syöksevät tulta ja tulikiveä. Eduskuntakin on laittanut
virkavallan vahtimaan että lakia kunnioitetaan. Presidentti tms. voi toki
armahtaa, mutta ei koskaan lainlaatija armahda. Eikä voikaan.
Jumalan valtakunta perustuu armoon, lunastaminen vapaaksi on jo tehty.
Jaak.2:12
Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin.
13 Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion,
mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.
Matt. 5:7
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
[Ps. 41:2; Matt. 25:35,36; 2. Tim. 1:16; Jaak. 2:13]
Kun ymmärrämme että hätä ei lue lakia ja annamme armon käydä
oikeudesta, niin hyvin meidän itsemmekin käy, emmekä joudu
tuomiolle niiden kanssa, jotka pitävät salaisia kansioita ja mustaa listaa
kanssaihmisten lankeemuksista. Lainkiivailija saa armottoman tuomion.
mutta joskus on hyvä antaa armon käydä oikeudesta, niinkuin Jumala on meitä armahtanut erheistämme, niin meidäkin tulee lähimäistämme armahtaa.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me tahallamme vääryydessä vaeltaisimme ja haavoittaisimme lähimäisiämme kaikenlaisella kieroilulla ja valehtelulla omaa kilpeämme kiilloittaen toisten ihmisten edessä.
Laki on hyvä ja tarpeellinen kasvattajana, ninkauan kun me olemme kasvaneet täyteen rakkauteen, niin että nyt uskon kautta teeme sen oikeudenmukaisuuden omantunnon alaisuudessa, minkä ennen teimme lain pakosta. Koska emme vaella enää lihan mukaan, vaan hengen. Vai onko Kristus turhaan tullut sydämemme Herraksi?
>>>Kun ymmärrämme että hätä ei lue lakia ja annamme armon käydä
oikeudesta, niin hyvin meidän itsemmekin käy, emmekä joudu
tuomiolle niiden kanssa,
>>>jotka pitävät salaisia kansioita ja mustaa listaa
kanssaihmisten lankeemuksista.
[][][] meidänkin tulee lähimäistämme armahtaa.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me tahallamme vääryydessä vaeltaisimme [][][] (ketkä kirj.?)
Meidän tosiaan tulee armahtaa lähimmäisiämme emmekä saa muistella
pahalla kohtaamaamme vääryyttä. SILLOIN emme itsekään tahdo vaeltaa
vääryydessä, kun ajattelemme toisen parasta.
Hepr. 10:34
Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.
Matt. 5:40
ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi,
anna hänen saada vaippasikin;
Ei Jumalan laki ole armahdusta vastaan tai sen vastakohta vaan päinvastoin. Armahdus on JUMALAN LAIN MUKAINEN - ja sen täytyy olla, siksihän Jumalan oli itsensä maksettava meidän syntivelkamme Pojassaan..
Etkö todella ymmärrä - Jeesuksen oli kuoltava ja maksettava meidän syntiemme seuraukset. Kaikki seuraukset.. Jeesus oli täällä lunastamassa meidät ja maksoi koko hinnan meistä - siksihän me hänelle kuulummekin..
niin opit hieman enemmän Jumalan armosta. Jumala armahtaa katuvan ja tuhoaa ne jotka rakastavat pahuutta enemmän kuin vanhurskautta..
että Jumalan maksoi "syntiemme seuraukset itse" Pojassaan.. Jumala maksoi oikeudenmukaisuudessa ja rakkaudessa ja siten on koko syntivelka maksettu ja Jumalan armokin on Jumalan lain mukainen.
Se oli Jeesuksen tehtävä lunastaa syntiset .. ja tehdä se sillä ainoalla tavalla mikä oli mahdollista ja se on Jumalan vanhurskaudessa.. Siis Jumalan oikeudenmukaisuudessa ja Jumalan rakkaudessa..
Jumalan oikeudenmukaisuus sisältää aina myös rakkauden - ja Jumalan rakkaus sisältää aina myös oikeudenmukaisuuden.. Ne kaksi ovat yhtä - rakkaus ja oikeudenmukaisuus kuuluvat yhteen - ilman toista ei ole toista, se on osa sitä Jumalan vanhurskautta jossa Jeesus eli koko elämänsä ja josta hän ei luopunut edes kuolemassa - kun kuolema erotti hänet Isästä hetkeksi - kunnes Jumala herätti hänet kuoleman unesta kolmantena päivänä..
Näin minä uskon
alex
olla nörä Jumalansa edessä ja vaeltaa omantuntonsa mukaan, ollen kaikessa oikeudenmukainen, ei yksin lain, vaan Kristuksen rakkauden ansiosta, minkä usko ihmisessä vaikuttaa.
Sillä elävä usko näkyy myöskin käytännön elämässä. Se näkyy jokaisessa valinnassa. Sitähän juuri tarkoittaa tämä raamatun sana, että: "..usko ilman tekoja on kuollut."Sillä elävä usko vaikuttaa kaikki tekemisemme ja tekemättä jättämisemme.
Vasta se rakkautena vaikuttava oikeudenmukaisuus lähimäisiämme kohtaan todistaa sen, että meidän uskomme on Jumalasta.
Ei Jumala siinä tule kirkastetuksi että vaadimme oikeutta pienintä piirtoa
myöden vaan siinä että annamme ja annamme anteeksi. Armo käyköön
oikeudesta ja armahtaminenhan on suurinta mahdollista valtaa, se on
kaiken lain yläpuolella ja laista riippumaton. Siksi Raamattu sanoo,
että evankeliumi annettiin "ilman lakia".
Hepr. 10:34
Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.
Matt. 5:40
ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi,
anna hänen saada vaippasikin;
Jos Jumala olisi oikeudenmukainen ihmiselle niin huonosti kävisi meille.
Kukaan meistä ei ansaitse muuta kuin helvetin tulen. Jeesus tuli väliin.
miksei uskova joka rakastaa Jumalaa haluaisi elää Hänen tahtonsa mukaan.. tietenkin haluaa, mutta me tiedämme että ihminen ei aina siinä täydellisesti onnistu - ymmärtämättömyyttään tai tahallisesti tekee hän tyhmyyksiä - asioita jotka ovat jumalan tahtoa vastaan .. sellaisilla kerroilla hän kääntyy Jumalan puoleen ja pyytää anteeksi Häneltä Pojan uhriin vedoten..
Sekö muka olisi lakihenkisyyttä - NO EI VARMASTI OLE.. se on Jumalan lapsen normaalia elämää..
alex :)
omatunto vaatii, sillä Kristus meissä ei vie meitä vääryyteen eikä laittomuuteen.
On olemassa vain joko oikea tai väärä, mitään siltäväliltä ei ole.
Mutta jos erehdymme, on hän armollinen ja antaa syntimme anteeksi, jos sitä kadumme ja vilpittömästi ateeksi pyydämme.
Jos olemme rikkoneet lähimäistämme vastaan, niin omatuntomme ei anna rauhaa, ennenkuin pyydämme häneltä anteeksi. Mikä on annettu anteeksi maanpäällä, niin se on anteeksiannettu myöskin taivaassa.
>>>Sekö muka olisi lakihenkisyyttä - NO EI VARMASTI OLE.. se on Jumalan lapsen normaalia elämää..
Lakihenkisyys ei koskekaan usein omia asioita eikä omia tekemisiä. Niihin sovelletaan sitä Jumalan armoa. Lakihenkisyys huipentuu toisten tekemiseen, toisen tuomitsemiseen, arvostelemiseen sekä heidän uskonta mitätöimiseen.
Eikä Paavalikaan aina armoa julistanut. Hän puhui kovin sanoin lakihenkisistä kuohtisijoina eikä suonut heille armoa eikä käskenyt kenenkään osoittaa heille ystävällisyyttä eikä hyväksyntää. Ei tietenkään koska lakihenkiset vievät itsensä sekä ne jotka heihin uskovat helvettiin.
oikea kristitty ei usko maanviljelijä Milleriin vaan Jeesukseen.
Uskotko sinä Nadasja emilia William Milleriin, vaiko Jeesukseen ??
http://www.adventtikirkko.fi/historia/kansain.html
Vuosien 1831-1844 välillä William Miller, joka oli baptisti saarnaaja ja armeijan kapteeni vuoden 1812 sodasta pani alkuun " suuren toisen adventin herätyksen", joka lopulta levisi suurempaan osaan kristillistä maailmaa. Miller päätteli perustuen Danielin 8:14 profetiaan, että Jeesus palaisi takaisin tämän maan päälle joskus vuosien 1843-44 vaiheilla. Jotkut toiset milleriläisen liikkeen sisällä laskivat tarkan päivämäärän Jeesuksen tulolle olevan lokakuun 22. 1844. Kun Jeesus ei palannutkaan Millerin seuraajat kokivat "suuren pettymyksen".
joka elää omantuntonsa mukaan uskossa Kristukseen ja Hänen armonsa varassa. "Päivä vain ja hetki kerralansa!"Niin se on, adventisti, tai ei.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sentähden jokainen, joka alkaa asettaa vuosilukuja, jopa päiviä, erehtyy, sillä Jeesus sanoi, ettei hänen tulonsa hetkeä tiedä kukaan muu kuin Jumala. Jeesus täsmensi,ettei edes Poika tiedä sitä hetkeä, vaan "ainoastaan Isä."
Ei ole muuten ainoa, joka erehtyi. Eihän meidän tarvitse uskoa tähän Milleriin, sillä hän oli vain yksi erehtyväinen ihminen. Uskotaan Jeesukseen Kristukseen!Niin me adventistit ainakin teemme. Ei kannata katsella taakseen, vaan eteenpäin, siihen tulevaisuuteen, jonka Jumala on Pojassaan meille luvannut.