Kirkko, siis luterilainen on erittäin vakavassa kriisissä.Tilanne pahenee, koska kirkon päättäjillä ei ole keskustelutaitoja ja lähimmäisen rakkautta ja kunnioitusta toisin ajattelijoita kohtaan.
Kirkon katon sanotaan olevan korkealla, mutta toisin näyttää olevan. Älkää puhuko mitään rakkaudesta, sitä ei teillä ole muuhun kuin homoiluun ja lesboiluun. Kaikenmaaliman sateenkaarimessuja kyllä sallitaan.Kysynkin miksi sateenkaarikansa ei voi tulla samaan messuun meidän muiden syntisäkkien kanssa?
Naiset ottivat vallan ja tässä on tulos. Raamattuun uskovat papit kirkosta ulos kuten Luthersäätiöläisille on käynyt. Heidän pitää vuokrata toimitiloja muualta, koska kirkkojen tiloja ei saa käyttää. Mieluiten niitä pidetään tyhjillään kuin sanan viljelyyn.
Kirkon katon sanotaan olevan korkealla, mutta toisin näyttää olevan. Älkää puhuko mitään rakkaudesta, sitä ei teillä ole muuhun kuin homoiluun ja lesboiluun. Kaikenmaaliman sateenkaarimessuja kyllä sallitaan.Kysynkin miksi sateenkaarikansa ei voi tulla samaan messuun meidän muiden syntisäkkien kanssa?
Naiset ottivat vallan ja tässä on tulos. Raamattuun uskovat papit kirkosta ulos kuten Luthersäätiöläisille on käynyt. Heidän pitää vuokrata toimitiloja muualta, koska kirkkojen tiloja ei saa käyttää. Mieluiten niitä pidetään tyhjillään kuin sanan viljelyyn.
Vastaukset 40
Vanhimmat
rakkaus homoon ja lesbonkaan kohtaan ole, kun ei nuhdella synnistä, vaan siunataan sitä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen armolahja.
Asiasta on olemassa kaksi ristiriitaista tulkintaa.
Toisen mukaan Jumala ei pidä yhtään vapaasta tahdostamme ja siksi vaatii että jokaisen pitäisi tehdä parannus tai saa heti rangaistuksen. Ja tämän mukaan uskova on velvollinen puuttumaan toisen ihmisen syntiin ja pakottaa tämä tekemään parannus tai muuten syntinen joutuu kivitettäväksi. Jokaisen ihmisen on alistuttava Jumalan tahtoon ja kristityn tehtävä on pakottaa joka ikinen maailman ihminen kristinuskoon..
Sitten on olemassa se toinen tulkinta johon minä henkilökohtaisesti uskon. Sen mukaan Jumala antoi meille vapaan tahdon ja varoituksen kadotuksesta oikeasti hyvästä syystä. Hän haluaa tarjota ihmiselle aina kaksi vaihtoehtoa. Se on miksi ihmiselle on vapaa tahto annettu ja miksi Jumala sallii kaiken pahan maailmassa. Hän haluaa että jokaisen parannus on heidän itsensä käsissä. Mitä tahansa saa tehdä jos hyväksyy tekojensa seuraukset. Koko ihmisen perusolemus on rakennettu niin että kun joku ajattelee jotenkin, löytyy aina on joku joka ajattelee päinvastoin.
Meidän tulisi rakastaa lähimmäistämme aina yhtä paljon riippumatta siitä mitä tämä on tehnyt, meidän on annettava anteeksi kaikki se synti toiselle ihmiselle mitä tämä on tehnyt ja tulee vielä tekemään. Kristityn tehtävä on tarjota vaihtoehto, selittää synnintekijälle miksi he ovat oman parannuksensa tehneet ja miksi synnintekijän tulisi tehdä sama. Mutta pakottaa eikä painostaa ei saa ketään parannukseen vaan se pitää olla ihmisen oman vapaan tahdon mukainen valinta. Kristitty tarjoaa aina vain tietoa Jumalan sanasta, ei hänellä ole valtuuksia tuomita syntiä. Ainoa asia minkä kristitty voi tuomita on rikkomus toista ihmistä kohtaan mutta senkin suhteen on aina parempi antaa anteeksi kuin lisätä vihaa ja katkeruutta maailmassa tuomitsemalla syyllinen.
Rakastakaa lähimmäisiänne vaikka nämä kuinka eksyisivät. Sillä eksyminen on aina valinta ja siis vapaan tahdon mukaista. Jokaisella ihmisellä on jo tarpeeksi huolehtimista siinä ettei tämä itse eksy. Jos ihminen alkaa olla huolissaan muiden eksymisistä, hän eksyy itse samalla. Älkää siis eksykö.
Piispa Kari Mäkinen aloittaa arkkipiispana kesäkuun alussa. Hän on todennut: vain hitaassa matkanteossa on syvyyttä. Se on piispalta merkittävä linjaus. Toisaalta Mäkinen on ollut suvaitsevampi homoseksuaaleihin kuin toinen arkkipiispaehdokas. Vaikka Mäkistä pidettiin liberaalina, mielestäni hän on perinteisen jumalanpalveluksen kannalla. Mielestäni voi kysyä: palveleeko kahdenlaiset jumalanpalvelukset yhteisöllisyyttä ja onko se ensisijainen tarkoitus. Suhde Jumalaan ja toisiin ihmisiin on keskeinen, mutta miten se tapahtuu.Tuomasmessussa lisätään kierroksia, se on kuin alkoholistin elämänhallinta. Rikkoo enemmän kuin yhdistää.
Kirkon kriisi on sisäänrakennettu luterilaisuuteen:
Luterilaisuushan syntyi katolisesta kirkosta eronneena lahkona, joka esitti, että Raamattu on uskon ainoa auktoriteetti. Monta vuosisataa tämä ajatus kesti vastoinkäymisiä, sillä esim. puhdasoppisuuden ajalla yritettiin noudattaa Raamattua orjallisesti.
Mutta entäs nykyaikana? Nyt luterilainen kirkko on alkanut varoisesti madaltaa Raamatun auktoriteettia. Osin sen opit on jo hylätty, esim. naispappeuden suhteen. Toisin sanoen ainoa syy, miksi luterilaisuus on edes olemassa, on alkanut kadota. Raamattu luterilaisen kirkon kivijalkana on sortunut. Sen jakkaran jalat, joilla luterilaisuus on seissyt vuosisatoja, on sahattu irti.
On siis hyvin luonnollista, että kirkko ajautuu kriisiin. Se johtuu kantavan voiman, Raamatun, hylkäämisestä.
Kriisi voi toimia myös uuden hyvän alkuna. Toivotaan näin.
Ehkä nyt viimeistään kirkon johto tajuaa, millaiseen turmioon kirkko on ajautumassa. Onhan sekin mahdollista, että kirkko palaa takaisin Raamatun sanan ääreen. Se vaikuttaa epätodennäköiseltä, mutta toivo elää.
ole hylännyt Raamatun sanaa.
totisesti ole.
Kansankirkkossamme on paljon hyvää ja se varmasti on matkalla kohti eheytymistä. Tätä voimme yhdessä rukoilla.
Sivullisille Luther-säätiön kaltaiset ääri-ilmiöt näyttäytyvät kaatuvan taikauskon epätoivoisilta kuolinkouristuksilta.
Tuomasmessut eivät pelasta kirkkoa hajaannukselta. Tarvitaan paljon rakkaudellista yksituumaisuuutta päättäjien kesken.
Luterilainen kirkko vihkii eronneet uusiin naimisiin vaikka 100 kertaa. Herra Jeesus Kristus kuitenkin sanoo, ettei ihmisellä ole siihen oikeutta: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako". Raamattu ei siis salli avioeroa(kaan).
Onkohan sinulla lukija5 jokin eri Raamattu kuin minulla?
Ja tämä on vain yksi kymmenistä, jopa sadoista valitettavista esimerkeistä. Kriisi on todellisuutta, kun Raamatusta luovutaan.
Ei liioitellakaan tarvitse ihan tällä tavalla:" Luterilainen kirkko vihkii eronneet naimisiin vaikka sata kertaa."
"Onkohan sinulla lukija 5 jokin eri Raamattu kuin minulla?"
Kerro sinä, miltä vuodelta on sinun Raamattusi, niin minä kerron, miltä vuosilta ovat minun Raamattuni.
Luen ev-lut. kirkkomme vuoden 1992 käännöstä. Siinä Jeesus kieltää avioeron yksiselitteisesti: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako"
Ei paljon jätä tulkinnanvaraa. Toivottavasti kirkko palaa Raamatun ääreen ennen kuin on liian myöhäistä.
se ole hylännyt Raamatun sanaa.
Ei tuollainen puhe ja vänkyröinti riitä. Jos Raamatun sana sanoo jotain eikä ihminen suostu sitä seuraamaan, on Raamatun sana hylätty. Raamatun mukaan on varottava sellaisia juuri tuollaisia, jotka väittävät olevansa oikeassa, mutta vääristelevät Raamatun sanaa. Usein suu puhuu yhtä, mutta teoistaan ihminen tunnetaan. Itse Herra Jeesus Kristus kieltää selvästi avioeron. Kenellä olisi uskallusta kapinoida Häntä vastaan?
Luterilainen kirkkomme on hylännyt Raamatun monilta osilta. Tästäkin Raamattu profetoi oivallisesti: "Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee." 2. Tim. 4:3
Toivoa ei kuitenkaan ole menetetty. Meille on mahdollisuus pysyä totuudessa ja noudattaa Pyhän Raamatun sanaa: "Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille." 2. Tess. 2:15
Kyllä pitäisi ymmärtää, että edellinen kirjoittaja tarkoitti kielikuvallisesti mitä hän sanoi sadasta kerrasta!
Minä itse tunnen montakin luterilaista ns, (maailman ihmistä), jotka on kirkossa vihitty useita kertoja, jopa neljä ja viisikin kertaa! Edellinen kirjoittaja siis tarkoitti sitä, että luterilaisella kirkolla ei ole mitään väliä ja sitä vastaan kuinka moneen kertaan ihmisiä vihitään, kunhan vain on edellisestä liitosta eronnut ja sillä selvä, ja olkoon eron syy sitten mikä tahansa! Raamatun mukaan vain "huoruuden tähden" voidaan erota, mutta sitten pysytään yksin! Vain toisen osapuolen kuoleman jälkeen voidaan uudelleen avioitua, ei muuten!
Olen "surullista" nimimerkin kanssa aivan samaa mieltä monista asioista!
Hän on eräs harvoista joka täällä kertoo suoraan miten kirkon hengelliset asiat todellisesti ovat!
Ota sinäkin vain totuus vastaan, niin ei tarvitse huitoa reikiä ilmaan ja kiristellä hampaita sellaisen instituutin ja asioiden puolesta, joka on totaalisesti ja todistetusti jo heittänyt monissa asioissa hengellisen totuuden romukoppaan, ja se on siis = (ev,lut kirkko)! Nykyinen kirkko on siis vain näennäiskristillinen ja vain kollektiivisesti humaania ihmisoppia toteuttava instituutio!
Vapahtajamme Jeesus nämä asiat sinulle runsaasti sanallaan ja hengellään valaiskoon!
Minä en ole sinun vihollisesi! Vaan kirkon humanistinen ihmisoppi johon olet syvälle langennut!
Kristusvaloa elämääsi!
Terv, mathetes
Kirkko on totaalisesti hylännyt julistamansa sanan!
Pöntöstä puhutaan kauniisti valmiiksilaaditulta paperilta, mutta arkielämässä asiat ovat usein aivan toisin!
Minulla on vaimon puolelta eräs sukulaismies töissä kirkossa, joka näkee hyvin läheltä kirkon virkaviesten touhuja, niin sisällä kuin myös ulkonakin! :) Eikä ne touhut tosiaankaan ole aina niin kovin kristillisiä! Hän on siis ollut monessakin kirkossa ammattinsa vuoksi töissä ja nähnyt paljonkin sellaista mikä ei tosiaankaan ole kovin kristillistä, kaikkea muuta! Monasti hän on meinannut lähteä pois, mutta hän on jo sen ikäinen ettei kuitenkaan lähde vielä ennenkuin pääsee eläkkeelle muutaman vuoden päästä!
Tässä alla muuta asia missä kirkko sallii/toimii Raamatunvastaisesti seuraavissa toimissa!
-Naispappeus.
-Lesbo-/homo- pappeus.
-Lapsikaste.
-Homojen/lesbojen papisuhde siunaaminen.
-Avioliittoon uudelleen vihkiminen, muunkin erosyyn kuin kuolemantapauksen vuoksi.
Yritän pitää näkökulmani yksinomaan kristillisenä ja perustelemaan väitteeni.
Olemme monilta osin 'mathetes' samaa mieltä etiikan ja moraalin kysymyksistä. Raamatussa annetaan melko selvästi tieto siitä, mikä on oikein ja väärin. Raamatusta on helppo lukea joitain asioita, jotka on simppelisti ilmoitettu, esim. "miesten kanssa makaavat miehet eivät peri Jumalan valtakuntaa". Jotkin asiat on ilmoitettu epäsuoremmin ja se vaatiikin jo pohdiskelua. Homoparien avioliittoihin ja "uudelleen avioitumiseen" Raamattu ilmoittaa kantansa niin selvästi, että ne kohdat eivät paljon pohdiskelua vaadii; riittää, että osaa lukea.
Opillisissa kysymyksissä olemme kylläkin melko eri kannoilla. Itse uskon näkyvään kirkkoon, joka on yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen. Sen ylipappi on Herra Jeesus Kristus. Uskon myös, että Pyhä Henki johtaa kirkkoa ja auttaa sitä pysymään totuudessa. Näihin näkemyksiini olen päätynyt lukemalla ensimmäisiä kristillisiä dokumentteja ja kuuntelemalla sydämen ääntä.
Kunnioitan kuitenkin jokaisen sellaisen näkemystä, joka tunnustaa Kristuksen vapahtajakseen ja pyrkii vanhurskauteen. Enempää ei ihmiseltä voi vaatia kuin mihin hän pystyy. Rukoilen sinunkin puolestasi.
pappien henkilökohtaiset "touhut" mitätöi Jumalaa, joka on yksi ja tosi. Jumalan sana ei mitätöidy yksittäisen ihmisen syntien vuoksi. Ei Jumala ole niin pieni. Evankeliumia voi kuulla ja vastaanottaa, vaikka sitä julistaa syntinen ihminen.
Kasteen merkitys on tosi on se sitten suoritettu ihmisen mielestä väärään tai sopivaan aikaan. Ehtoollinen on totta, on ihmisen fiilikset sillä hetkellä mitkä tahansa. Totuus ei ole ihmisen uskosta ja fiiliksistä kiinni.
Jumala on yksi ja ainoa ja tosi, vaikka minä kuinka väärin Hänestä julistaisin ja Hänet ymmärtäisin. Vaikka olisin kuinka syntinen. Vaikka kuinka Hänestä väittelisin ja riitelisin. Hän on yksi, tosi, muuttumaton.
Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Gal. 3:28
'Uskova äiti', olen kerrankin samaa mieltä kanssasi. Jumalan totuus on todellakin totuus kenen tahansa suusta kuultuna.
Valitettavasti et kuitenkaan ottanut kantaa siihen, että luterilainen kirkko on monelta osin hylännyt Jumalan sanan. Kääntäisesti myös vääryys ja valhe on vääryyttä ja valhetta kenen tahansa suusta kuultuna, olkoon sitten taivaan enkeli, pappi tai maallikko.
Herra Jeesus Kristus on kieltänyt avioeron. Vain kuolema erottaa avioparin. Jokainen, joka kannattaa avioeroa, kapinoi Herraa Jeesusta vastaan.
ei kannata avioeroa. Avioero on aina tragedia. Sillä on aina seuraamuksensa. Se aiheuttaa paljon kärsimystä. Avioeron seuraamuksien taakkaa kantaa jokainen eronnut sydämessään. Kukaan ei mene naimisiin erotakseen.
Ihminen sortuisi syntiensä painon alle ilman armollista Jumalaa ja Jeesuksen ristin kuolemaa. Kukaan meistä ei ole kelvollinen heittämään ensimmäistä kiveä. Niin on hyvä.
Kukaan ei varmaankaan väitä kannattavansa avioeroa. Usein kuitenkin suu puhuu yhtä ja teot toista. Vaikka avioliitto menisikin pieleen, ei ihmisellä ole oikeutta mennä avioliittoa purkamaan: se purkautuu vasta aviopuolison kuollessa.
Vaikka siis avioliitto menisikin pieleen, avioero ei ole mahdollinen. Kuten Jeesus sanoo: "minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako". Avioliiton epäonnistuttua avioparit muuttakoot erilleen ja eläkööt naimattomina, tämä on Jumalan sana.
tämä kohta löytyy Raamatusta. Se on Jumalan sanaa. Onneksi Raamatusta löytyy myös paljon paljon muutakin Jumalan sanaa. Sellaista, joka lohduttaa lyötyä. Kertoo Jumalan käsittämättömästä armosta ja Jeesuksesta, joka on luvannut, että Hän ei koskaan hylkää. Tähän lupaukseen syntinen ihminen voi luottaa. Jeesus on luvannut, että Hän ei koskaa hylkää.
Naimattomuus ilmeisesti on Jumalan mielestä paras ratkaisu avioeron jälkeen, kun se näin Raamatussa esitetään. Vaikka ei Jumala avioeroa pidä hyvänä asiana alkuunkaan. Siinä on helppo olla Taivaan Isän kanssa samaa mieltä. Näin sen täytyy todella olla. Ihminen on heikko, pieni, tyhmä, ymmärtämätön ja elää vastoin Jumalan tahtoa, vastoin Raamatun sanaa. Minä ja sinä. Me kaikki.
Jumala kuitenkin on ja Hänen armonsa käsittämätöntä. Hänen varassaan on kaikki, elämä ja kuolema. Hänen armonsa varassa on kaikesta huolimatta syntisen hyvä kulkea. Hän ei hylkää.
Avioeroa ei periaatteessa ole edes olemassa. Ihminen ei voi erottaa sitä, minkä Jumala on yhdistänyt. Avioparin erottaa vasta kuolema. Jumala ei hylkää, mutta luterilainen kirkko on pöyhkeydessään hylännyt Jumalan sanan. Se kapinoi Jumalaa vastaan, mutta voi katua ja palata takaisin Sanan ääreen ja kieltää uudelleen avioitumisen. Tämä on Jumalan armoa.
Kuitenkin niille, jotka eivät pahuuden tieltä käänny, varoittaa Raamattu seuraavasti: "Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha."
julistaa evankeliumia, Ilosanomaa. Se palvelee lähimmäistä, tuo lohtua masentuneelle, auttaa nälkäisiä ja köyhiä ja sairaita ja kuuntelee. Se kastaa ja jakaa ehtoollista. Se kertoo Jumalan armosta ja Jeesuksen ristinkuolemasta. Jeesus opetti opetuslapsilleen näin tekemään.
Kirkkoa saa ja pitää kritisoida. Siltä voidaan ja pitää vaatia. Voidaan ihmetellä ja kysellä. "Tuulettaa" ja "penkoa". Mitä mätää, mitä hyvää. Voidaan myös kiittää arvokkaasta, vaativasta ja raskaasta työstä ja rukoilla Jumalan siunausta ja Pyhän Hengen johdatusta.
Minustakin olisi mukavaa, että esim. pappimme olisivat esimerkillisiä ja ulospäin mahdollisimman "synnittömiä" ihmisiä. Hedelmällistä olisi päästä keskustelemaan esim. sellaisen papin kanssa, joka on eronnut monta kertaa. Minkälaista keskustelua hän on käynyt Jumalan kanssa. Minkälaista keskustelua käy. Miten hän kokee tekemänsä virheet ja synnit sydämessään. Kokeeko hän ristiriitaa ollessaan pappi ja niin kovasti syntinen lain rikkoja. En usko, että hän ihmettelisi seurakuntalaisensa hämmennystä, kysymyksiä ja tuomitsemista. Näin voisimme kristittyinä olla myös tukena heikoille papeillemme. Myös me voimme toimia Jeesuksen opetuslapsina. Ehkäpä keskustelujen jälkeen myös oma ymmärryksemme lisääntyisi.
Kirkkomme kaipaa avointa keskustelua vaikeistakin ja nimenomaan vaikeista asioista. Tärkeintä on kuitenkin Ilosanoman julistaminen ja lähimmäisen palveleminen. Sitä kautta ihminen voi löytää Jeesuksen. Tie Isän luo käy Pojan kautta. Tämä on luterilaisen kirkon tärkein tehtävä.
Helppo on ulkopuolelta toisen sydäntä tuntematta tuomita toinen ihminen. Helppo on ensimmäisen kivenheittäjän osa. Jumala ainoastaan tuntee sydämemme, myös kivenheittäjän sekä syntisen luterilaisen papin.
Laki on ja pysyy. Uskova käy kamppailua sydämessään omasta pahuudestaan. Hän käy jatkuvaa keskustelua Jumalan kanssa. Tässä asiassa Jumala ei jätä uskovaa ihmistä rauhaan.
Jumala on ainut tuomari. En usko, että hän kaipaa "ensimmäisen kiven heittäjiä" apureikseen. Eikö Raamatussakin ole näin sanottu. Voimme keskustella lähimmäisemme rikasta silmässä, mutta samalla meidän tulee jatkuvasti muistaa joka hetki, että omassa silmässämme on tukki. Näin apumme, neuvomme sekä tuomarointimme on varmasti paljon rakentavampaa ja hyvään johtavampaa, oikeata rakkautta ja lähimmäisen palvelemista.
Haluat siis ilmeisesti vältellä kiusallista aihetta ja kaarrella. Voisitko vastata näihin yksinkertaisiin kysymyksiin:
1) Onko nykyinen uudelleen vihminen hyvä asia?
2) Tulisiko kirkon kieltäytyä vihkimästä uudelleen?
keskusteluun ja annan linkin luterilaisen kirkon avioeroa koskeville sivuille:
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Avioero
Minun vastaukseni kysymyksiisi: 1 ) Kyllä , 2 ) Ei
Vastaan itse kysymyksiini niinkuin Jeesus ja Raamattu opettaa:
1) Ei ole. Uudelleen vihkiminen ei todellakaan ole hyvä asia, sillä se on Raamatun tahdon vastainen. Se on eräänlaista moniavioisuutta, sillä siinä mies/nainen yrittää pitää useita puolisoja yhtä aikaa. "Edelliset" avioliitothan purkautuvat vasta puolison kuollessa. Näin opettaa Jeesus: "minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
2) Kyllä pitäisi, sillä se on moraalitonta. Kirkon tulisi heti lopettaa uudelleen vihkiminen, sillä se pilkkaa pilkkaa Jeesuksen sanoja: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan.". Uudelleen vihkiminen on loukkaus avioliiton purkautumattomuutta vastaan.
Mikä häpeä, että ihminen korottaa itsensä luterilaisessa kirkossa Jumalaa viisaammaksi. Mutta joka itsensä korottaa, se alennetaan.
mitään kierrellä. Asioista voi keskustella ja vastaukset ovat usein vaikeita.
Jos avioliitossa joutuu pelkäämään henkensä edestä, minä ainakin suosittelisin eroa, vaikka Jumala olisi toisin avioliittoasioissa Raamatussa opastanut. Taivaan isä anna minulle tällainen neuvo anteeksi. Entä sinä?
En itse ole eronnut, eikä sellainen ole aikomuksissakaan. Uskon silti, että rikka on silmässäni yhtä suuri kuin eron käyneellä ihmisellä.
Ihmettelen agressiivisuuttasi. Onko se mielestäsi hyvä vai huono asia?
Rauhaa sinulle.
katsoa asioita pelkästään ulkopuolisen, eronneen pariskunnan vaikeista asioista, esimerkiksi miehen jatkuvista syrjähypyistä, täysin tietämättömän silmin ja esittää, että erota ei koskaan saa ja että sen petetyn puolison tulee vain jatkuvasti hyväksyä puolisonsa pettämiset, kun on tämän kanssa kerran naimisiin mennyt. Tuollainen tuomitsija ei ajattele sitäkään, että ei se petetty puoliso voinut useinkaan mitenkään etukätern tietää, että häntä tullaan avioliitossa karkeasti pettämään. Tuollainen tuomitsija ei myöskään haluaisi, että se petetty puoliso löytäisi uuden, häntä pettämättömän puolison, koska sellainen on hänestä moraalitonta. Sen sijaan moraalitonta ei hänen mielestään ole se, että puoliso pettää, vaan se on moraalitonta, jos petetty puoliso väsyy jatkuvaan pettämiseen ja ottaa pettävästä puolisostaan eron. Noin sitä pitää. Tuomita ja hurskastellahan meistä osaa jokainen.
Toivon, että tuo oli vain aiheeton tunteenpurkaus. Jos kuvittelet, että minä hyväksyn pettämisen avioliitossa, olet niin pahasti tulkinnut väärin viestini kuin on vain mahdollista. Luuletko tosiaan, että Jumala on niin julma, että Hän on määrännyt petetyn avioparin elämään pettäjän kanssa saman katon alla koko elämänsä? Ei suinkaan, vaan Raamattu sanoo:
-Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. (1. Kor. 7:10–11)
Maallisessa mielessä "avioero" siis tapahtuu, kun pari muuttaa erilleen avioliiton käytyä sietämättömäksi. Jumalan silmissä mitään avioeroa ei kuitenkaan ole olemassakaan, kuten Raamattu todistaa. Kun pari muuttaa erilleen "olkoot pari menemättä enää naimisiin". Siis vielä selvällä suomen kielellä: erilleen muuttanut aviopari ei saa Jumalan mielestä mennä uusiin naimisiin, vaan tulee pysyä naimattomana.
Tuollaiset Raamatun sanan tuomitsijat ja sen opin hylkäävät pitävät Sanaa pilkkanaan. Oletko niin naiivi, että luulet minun uskovan olevani jokin auktoriteetti, joka päättää "kuka saa mennä uusiin naimisiin". Sanon suoraan, että se en ole minä, vaan Herra. Jokainen voi lukea omatoimisesti Hänen sanansa vaikka netissä, jos ei Raamattua itse omista.
Voi hyvänen aika. Oletko sinä itse tutustunut Raamatun sanaan? Aviopari voi muuttaa erilleen, jos avioliitto käy sietämättömäksi (esim. jos vaikka toinen käy väkivaltaiseksi), mutta ei se tietenkään uutta avioitumista oikeuta:
-Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. (1. Kor. 7:10–11)
En ole mikään aggressiivinen, vaan oikeassa elämässä ajattelen kristinuskon kannalta positiivisia asioita. Täällä netissä taas ihmiset vääristelevät kristinuskoa ja Raamatun oppeja, ja voin sanoa, että se minut tänne saa kirjoittamaan. Kristittynä en halua samaistua niihin, jotka korottavat itsensä Sanaa korkeammiksi. Tästäkin on muuten ennustettu:
-Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia. 2. Piet. 3:16
En minä lähimmäistä vihaa, vaan toivon ja rukoilen, että jokainen löytäisi Sanan avulla totuuden ja noudattaisi sitä.
että olemme samaa mieltä ja sydämessäsi ei ole agressiivisuutta syntisiä ihmisiä kohtaan vaan sinua vain kovasti harmittaa meidän ihmisten syntisyys ja typeryys ja että olemme välinpitämättömiä ja emme osaa noudattaa Raamatun Sanaa oikein niin kuin Jumala tahtoo ja sen Raamatussa ilmoittaa. Näinhän se on. Minä ainakin sorrun tähän syntiin joka päivä.
Rukoillaan siis yhdessä, että jokainen löytäisi Sanan avulla totuuden ja noudattasi sitä. Jeesus sanoo saman asian Raamatussa kauniisti seuraavin sanoin:
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." (Matt. 11:28-30)
Tämä evankeliumin Ilosanoma on lohdullinen. Se antaa sydämeen rauhan ja ilon elämään. Jeesuksen puoleen voi kääntyä kaikissa asioissa. Voi myös luottaa siihen, että Hän ei koskaa hylkää.
ennustettu Raamatussa, että näin käy lopun aikana.
Luopumus on vallalla.
Tavanneeko Jeesus Kristus uskoa kun tulee toisen kerran.
Olkoon kirkon oppi ja sen toteutus minkälainen tahansa ja lähtöisin mistä tahansa, niin leipä on jostain revittävä, niin pappien kuin piispojenkin! Eli ihan sama heille on mistä se revitään kunhan vain rahaa tulee tilille! Papin työhän on siistiä sisähommaa, ei tarvii ainakaan ojankaivuussa itseään ryvettää, jotenka mikäs siinä, kunhan vain palkkarahat tilille kilahtaa, niin hyvä on! Piispoilla ainakin kilahtaa ihan mukavasti, jotenka ei ole mitään väliä sillä mitä ja minkälaista oppia puolustaa kunhan vain puolustaa instituutiota ja sen olemassaoloa joka maksaa palkan! :) Täällä ajassa hyvä palkka on varmaankin ihan mukava ja tarpeellinenkin, mutta iankaikkisuudessa se iankaikkisuuspalkka ei sitten kerran olekaan enään ihan niin mukava jos ei luovu Jumalan vastaisista opeista jo täällä ajassa! Jääköön nämä asiat papiston pohdittavaksi jos tämän lukevat!
vain "siistiä sisähommaa", josta saa hyvää palkkaa, niin ennemmin tämä joku silloin lukee lääkäriksi, ekonomiksi, insinööriksi, juristiksi tms. kuin papiksi, jossa työajat eivät ole joka päivä 8 - 16 ja sunnuntaikin on työpäivä. Tämä joku saisi juristina, diplomi-insinöörinä, lääkärinä tai ekonominakin parempaa palkkaa kuin pappina. Sitä paitsi tuolle jollekulle voivat juristin, ekonomin, insinöörin tai lääkärin konkreettisimpiin asioihin keskittyvät työt olla helpompia suorittaa kuin papin työt. Ei kuka hyvänsä haluaisi tehdä mitä hyvänsä sisätyötäkään vain palkan takia. Jos johonkin työhön niin ainakin papin ammattiin tarvitaan kutsumus.
pappien olisi mahdotonta lukea ainakin insinööreiksi, koska heidän matematiikantaitonsa eivät riittäisi sisäänpääsyyn.
Teologiaa opiskelemaan pääsee vähälläkin älyllä, kunhan ahkerasti opettelee pääsykoekirjojen sisällön.
sanot noin, että "pappien olisi mahdotonta lukea insinööreiksi, koska heidän matematiikantaitonsa eivät riitä sisäänpääsyyn"? Luulisin, että monikaan sellainen, joka on varta vasten pyrkinyt teologiseen tiedekuntaan ja päässyt sinne opiskelemaan, ei halua jättää opiskelujaan teologisessa tiedekunnassa kesken ja lähteä pyrkimään teknilliseen opistoon. Miksi edes pitäisi? Eräs sukulaiseni opiskeli vuoden teologisessa tiedekunnassa, mutta koki sen mm. monien vanhojen kielten opiskeluineen kovin vaikeaksi, pyrki ja pääsi opiskelemaan kauppakorkeakouluun, valmistui ekonomiksi ja sai Onniselta hyvän työpaikan ekonomina. Ei kaikkien tarvitse haluta eikä edes pystyä opiskelemaan kaikkia aineita, joita yliopistoissa tai korkeakouluissa opetetaan. Riittää, kun kukin löytää oman alansa.
"Teologiaa opiskelemaan pääsee vähälläkin älyllä, kunhan ahkerasti opettelee pääsykoekirjojen sisällön."
Ei kukaan opi pääsykoekirjojen sisältöä ulkoa, ei edes koulukirjojen sisältöä kukaan opi täysin ulkoa. Mikä tarve sinulla on vähätellä teologisessa tiedekunnassa opiskelua?
tarvitsevat pitkän matematiikan taidot, joiden hyvä osaaminen on ylivoimaista useimmille teologeille. Sellaisille, jotka hädin tuskin selviävät edes lukion lyhyestä matematiikasta, teologia on omiaan. Teologia ei vaadi loogista ajattelua, sellainenhan vain horjuttaisi uskoa.
"diplomi-insinöörit tarvitsevat pitkän matematiikan taidot, joiden hyvä osaaminen on ylivoimaista useimmille teologeille."
Älä viitsi. Tuskin on ylivoimaista. En ole itse mikään teologi, vaan opiskelin hist.-kielitieteellisessä, mutta mielipiteeni voin kai silti sanoa. Lukiossa olin matikkainjalla ja erikseen vielä koulun jälkeen fysiikan harjoitustöiden tunneilla, joita pidettiin niille, joita asia todella kiinnosti. Minua sattui kiinnostamaan. Omasta kokemuksesta väittäisin, että kyllä lukion matikkalinjalla pystyy opiskelemaan melkein kuka hyvänsä lukiolainen, jos on aiheesta kiinnostunut. Loogista ajattelua tarvitsee jokainen, on sitten missä ammatissa hyvänsä. Toisten aliarvioiminen tai mitätöiminen ei suurta älyä vaadi. Siihen pystyy meistä jokainen, jos haluaa.