Miksi Stalin oli SDP:n puoluekokouksessa vuonna 1917 yllyttämässä suomalaisia työläisiä kapinaan ja lupaamalla tukea Pietarista?
Stalin syyllinen sisällissotaan?
onko vai ei
1377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitä se meille kuuluu? Ainahan kommunsitit ovat huijattavia tarvinneet.
Aika härskiä kun ottaa huomioon että Lenin kädenpuristuksella lupasi Pehr Evind Svinhufvudille että kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä.
Toisaalta Tarton rauhansopimus oli Suomelle vähän liiankin edullinen. Jospa ne sittenkin kohteli Suomea silkkihansikkain kun vertaa että mitä touhusivat Kaukasuksella ja Ukrainassa.
"Aika härskiä kun ottaa huomioon että Lenin kädenpuristuksella lupasi Pehr Evind Svinhufvudille että kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä."
Lenin ei juuri puuttunut Suomen sisällissotaan eikä antanut venäläisiä joukkoja punaisten avuksi. Lenin ei myöskään tehnyt kostohyökkäyksiä Suomeen suomalaisten Venäjän Karjalaan tekemien rosvoretkien rankaisemiseksi vv. 1919-1922.
"Toisaalta Tarton rauhansopimus oli Suomelle vähän liiankin edullinen."
Eikä ehkä niin vähääkään. Paasikivi oli aina sitä mieltä, että suomalaiset olivat Tartossa käyttäneet hyväkseen Venäjän bolsevikkihallituksen silloista ahdinkotilaa ja kiristäneet liian hyvän sopimuksen, joka ei voinut kestää voimasuhteiden palautumista normaalille kannalle.
"Jospa ne sittenkin kohteli Suomea silkkihansikkain kun vertaa että mitä touhusivat Kaukasuksella ja Ukrainassa."
Kyllä todellakin, ja myös Stalin kohteli myöhemmin Suomea silkkihansikkain vv. 1939-1948, ainakin kun vertaa siihen miten Neuvostoliitto toimi Baltiassa ja Itä-Euroopassa.
Jos Suomi pelasti kommarit olemalla liittoutumatta Judenitšin tai Edmund Ironsidin kanssa kommunisteja vastaan niin tottakai Lenin tämän palkitsi. Vai väitätkö että suomalaiset olisivat Pohjois-Venäjällä riehuneet brittien kanssa?
Karjalan rosvoretket kostettiin suomalaisten separatistien ampumisena.
"---Lenin ei juuri puuttunut Suomen sisällissotaan eikä antanut venäläisiä joukkoja punaisten avuksi---",
valehtelee taas ...Koroljov tapansa mukaan!
Leninin käskystä ja ohjeistuksesta mm. Venäjän puolustusministeri Podvoiski määräsi Venäjän armeijakunnan Viipurissa riisumaan suojeluskunnat, eli Suomen laillisen armeijan, aseista ja luovuttamaan ne punakaartille.
Podvoiski korosti Suomen suurlähettiläälle Venäjällä Enckellille 26.1.1918, että Venäjä aina
tulisi tukemaan sosialisteja, eikä minkäänlainen puolueettomuus voinut tulla kysymykseen.
Ohjesäännössä sanottiin, että armeijan tehtävänä oli tukea taistelua porvaristoa vastaan kaikkialla Euroopassa.
”Enckellin pyrkiessä kapinan puhjettua neuvostohallituksen puheille häntä ei enää otettu vastaan.”
Viipurin armeijakomitea julisti 42. AK:n joukkojen olevan 29. 1. 1918 lähtien
»sotatilassa Suomen porvarillisen valkokaartin eli Suomen laillisen armeijan kanssa», minkä vuoksi oli
ryhdyttävä kaikkiin asian vaatimiin toimenpiteisiin.
Podvoiski sähkötti 4.2.1918 Glazunoville -- on välttämätöntä aivan lähipäivinä lyödä porvarillinen valkokaarti
so. Suomen armeija hajalle.
Pietarin punakaarti lähetti joukkoja Suomeen. Pietarin sotilaspiirin esikunta käski 1.2.1918 irrottamaan
varuskunnasta niin paljon joukkoja kuin mahdollista Suomea varten.
4.2.1918 Pietarista lähti panssarijuna, yms. Savon rintamalle, valtasivat 7.2.1918 Mäntyharjun.
Viipurin rintamalle lähetettiin Pietarista tammi- helmikuussa 1918 em. Siestarjoen osastoa lukuun ottamatta n. 1000 miestä mukanaan konekivääreitä ja tykistöä. Näiden lisäksi tulivat Itä-Suomessa jo olevista joukoista punaisiin liittyneet vapaaehtoiset
Venäjän puolustusministeri Trotski aloitti maaliskuussa 1918 armeijauudistuksen. Suomessa olevien
Venäjän maavoimien johdossa oli kolme eri ”virkaporrasta”:
”Svetsnikovin esikunta Tampereella, 42. AK:n esikunta Viipurissa ja aluekomitean sotilasosasto Helsingissä.
Svetsnikov toimi Länsi-Suomen venäläisten ja punaisten voimien komentajana.
Viipurin pääesikunta johti Karjalassa toimivia punakaarteja ja venäläisiä joukkoja
Pietarin sotilaspiirin esikunnasta saamiensa ohjeiden mukaan.
Viipurin esikunnassa oli venäläisillä yleisesikuntaupseereilla johtoasema,
mutta suomalaisilla punaisilla oli siinä myös edustajansa. Tampereen ja Viipurin johtoportaiden
toimintaa koordinoivana elimenä pyrki esiintymään aluekomitean sotilasosasto.”
”Raudun suunnalla kävivät henkilökohtaisesti tilanteeseen tutustumassa Pietarin sotilaspiirin
komentaja Jeremejev ja puna-armeijan I AK:n komentaja, kenraali Potapov.
Lohkon komentajana, joka otti ohjeensa suoraan Jeremejeviltä, toimi maaliskuun alusta lähtien M. V. Prigorovski, Taurian palatsin entinen komendantti. Kaikesta huolimatta hyökkääjäin ei onnistunut murtaa
jääkärivänrikki V. Läheniemen ja sittemmin ratsumestari G. Elfvengrenin johtamaa valkoisten puolustusta.
Näiden siirryttyä maaliskuussa vastaoffensiiviin Raudun asema-alueen venäläiset ja punaiset puolustajat
joutuivat vuorostaan miltei saarroksiin onnistuen vihdoin 5. 4. 1918 raskain tappioin murtautumaan
puristavan renkaan lävitse etelään. Parituhantisesta joukosta pääsi Pietariin palaamaan ainoastaan
nelisensataa. Kaatuneiden joukossa olivat lohkon komentaja Prigorovski ja suomalaisten punakaartilaisten
päällikkö Myllys.”
"Stalin kohteli myöhemmin Suomea silkkihansikkain vv. 1939-1948, ainakin kun vertaa siihen miten Neuvostoliitto toimi Baltiassa ja Itä-Euroopassa."
Aikamoinen vitsi! Stalin yritti sekä 1939-40 että 1944 saada Suomen antutumaan ja liitetyksi NL:on. Vasta kun Stalin oli menettänyt yli miljoona miestä, hän alkoi tajuta hyvien naapurisuhteiden merkityksen. Stalinin kehuminen vaatii todella paatuneen kommunistin.
Katsos kun Iivanan kansallistunnolle on tärkeätä kehua georgialaista Joe-Setää. Turhaan tosiaan meni Stalinilla ukkoja Suomea vastaan.
Jos Stalin ei olisi suhtautunut epäluuloisesti Suomeen. Vaikea sanoa mitä olisi tapahtunut.
Se oli sitä "veljellistä tukea" jota Joe-Setä kävi Suomessa lupailemassa vuonna 1917.
:D
"Jos Stalin ei olisi suhtautunut epäluuloisesti Suomeen. Vaikea sanoa mitä olisi tapahtunut."
Jos Suomen hallitus oli suhtautunut vähemmän epäluuloisesti Staliniin syksyllä 1939... Vaikea sanoa mitä olisi tapahtunut. Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala saattaisivat edelleen kuulua Suomelle. Vaikea sanoa.
Puolan miehityksen jälkeen syyskuussa 1939 oli aika hankala suhtautua epäluulotta.
"Stalin yritti sekä 1939-40 että 1944 saada Suomen antutumaan ja liitetyksi NL:on."
Syksyllä 1944 Stalin pakotti suomalaiset välirauhansopimukseen, joka de facto merkitsi Suomen antautumista, koska maa jäi sotilaallisessa mielessä kokonaan Neuvostoliiton armoille ja miehitysuhan alle. Stalin ei kuitenkaan vv. 1944-1945 tai missään myöhemmässäkään vaiheessa käyttänyt tätä hyväkseen edes uhkailumielessä, vaikuttaakseen Suomen sisäpolitiikkaan.
"Stalinin kehuminen vaatii todella paatuneen kommunistin."
Kukaan ei kehu Stalinia, mutta pakostahan puolueeton tarkastelija huomaa että Stalinin asenne Suomea kohtaan oli poikkeuksellinen verrattuna hänen toimiinsa muualla Euroopassa. Kun Urho Kekkonen luonnehti muistopuheessaan Stalinia suureksi Suomen ystäväksi, se ei ollut vain ajan vaatimusten mukaista poliittista liturgiaa, vaan myös realistista arvioita.
Staliniin kai vaikutti se, että Suomen ero Venäjästä oli ollut Leninin ratkaisu. Itse luomansa Lenin-kultin takia Stalininkin oli tuota päätöstä kunnioittaminen. Suomen itsenäisyyden lakkauttaminen tuskin oli Stalinin mielessä edes Kuusisen hallituksen lyhyen farssin aikana.
Koska Morgenthau ja muut amerikanjuutalaiset kielsi sitä miehittämästä Suomen siksi koska Suomi ei luovuttanut Himmlerille suomenjuutalaisia.
Yhdysvallat oli ylivoimaisesti taloudellisesti ja sotilaallisesti vahvin valtio sodan jälkeen. Olihan amerikkalaisilla ydinase-monopoli vuoteen 1949 asti.
Toisaalta koska Saksa oli lyöty ja Suomen vastarinta kestänyt niin ehkä Suomi ei ollut enää niin tärkeä Stalinille.
Juutaisverkosto kyllä tiesi suomalaiset Hitler-sympatiat, Suomen keskitysleirtykset ja aseveljeilyt. Korkeintaan rapakon takana kaivettiin poteroita kylmään sotaan. Olihan Suomi in Bunde vuosikaudet ja innokas SS-yhteistyökumppani.