Miehellä on ollut oma yritys noin puoli vuotta.
Ymmärrän, että firma on tuore ja vaatii paljon omistajansa aikaa ja energiaa alkaakseen pyöriä kunnolla.
Pulmana on se, että olen itse yrittäjä perheestä, enkä todellakaan ole nauttinut vanhempieni yrittäjyydestä!
Koskaan ei ollut lomia. Pahimpana se, että vaikka äiti ja isä olivat kotona, he olivat töissä.
Työt oli jatkuvasti läsnä.
Tapasin nykyisen mieheni, ja tuolloin hällä ei ollut haaveita omasta yrityksestä.
Joskus ohimennen puhuttiin asiasta, ja sanoin suht selkeästi että en ole oman yrityksen perustamisen puolella. Jotenkin vuosien aikana miehen halu yrittäjäksi kasvoi, ja oikeastaan en edes huomannutkaan, kun yritys oli jo pystyssä. Minut sivuutettiin rankasti tässä kohtaa. Mielipiteitäni ei kysytty. Ei sillä, en haluaisikaan olla mukana yrityksessä mutta olisin halunnut olla sanomassa, etten halua hänestä yrittäjää.
Tässä nyt kuitenkin ollaan. Koen, että minun tulisi kaikesta huolimatta olla mieheni tukena ja tsempata tätä yrityksensä kanssa. Kaikki on vielä uutta, ja uskon että ajan kanssa ne asiat mitkä nyt vievät aikaa monta päivää, onnistuu joskus päivässä. Mieskin on tietysti stressissä kaiken uuden keskellä.
Meillä on kaksi lasta. Toinen on vasta alle vuoden.
Olen itse kotiäitinä.
Tällä hetkellä tilanne on se, että ainoat tulomme ovat miehen tulot ja tuntuu, ettei niitä juurikaan ole.
Töitä mies tekee 24/7, ja kädestä suuhun eletään.
Joudun jokainen päivä taistella, ja purra kieltäni, että pysyn järjissäni.
Karkeasti voisin sanoa, että tällä hetkellä isyys on ainoa mitä mieheni osaa, missä on hän on hyvä, ellei jopa loistava. Kaikessa aikansa rajallisuudessa yrittää lasten kanssa parhaansa.
Kotona... kotona mies ei tee mitään. En vaadi tältä paljoa. En vaadi edes imuroimaan. Voin hoitaa tällaiset asiat. Mutta mielestäni olisi vähintäänkin kohtuullista, että syötyään mies laittaa astiansa koneeseen, paskannettuaan vessan pöntön, putsaisi sen. Kun tulee kotiin, laittaisi takin henkariin. Kun maito loppuu, laittaisi maitopurkin roskikseen. Ei - mitään näistä mies ei tee.
Meillä on takana muutto, ja olen yrittänyt parhaani mukaan kahden lapsen kanssa saada kotiamme kuntoon. En ole voimakas, enkä kätevä. En osaa laittaa rullaverhoja, enkä asentaa pyykinpesukonetta, enkä jaksa kantaa painavia laatikoita yläkertaan. En osaa laittaa valaisimia, enkä saa vietyä kaatopaikka kuormaa. Yhtenä päivänä muuton jälkeen mies on ollut melkolailla "käytettävissä", ja muutama hylly meni seinään ja varastoon menevät tavarat varastoon. Muuten kaikki seisoo. Pyydän ja toisinaan käsken, mutta vastaus on aina "kohta".
Kun mies ei ole fyysisesti töissä, vaan hänen ruumiinsa on täälä kotona, hän on kuitenkin jatkuvasti töissä. Puhelin soi taukoamatta, hän itse soittelee. Minuutin varotusajalla tulee joku homma, joka on käytävä tekemässä. Koko elämämme pyörii vain ja ainoastaan miehen töiden ympärillä.
Parisuhde?! Kun olen päivän hoitanut lapsia yksin, kun olen pyörittänyt taloutta yksin, kun olen siivonnut mieheni perässä tämän jälkiä, kun olen purrut hampaita yhteen odottaessa miestä milloin mistäkin keikalta, odottanut että puhelu loppuu, odottanut lämpimän ruoan kanssa miestä joka myöhästyy, olen lasten nukkumaan mentyä aivan valmis nukkumaan itsekin tai sitten hengähtämään sohvalla jonkun ohjelman parissa. Seksiä en voi kuvitelllakkaan harrastavani muutamankin syyn takia:
Kiireinen mieheni ei koskaan peseydy, ei pese hampaitaan, ei käy suihkussa.
Mitään haluja ei voi herätä, kun toinen on epäsiisti ja haisee, toisekseen mistä ne halut edes heräisivät kun en ole hädin tuskin edes nähnyt miestäni?
Kun olen koko päivän hoitanut toisia (lapsiamme), en tahdo käyttää sitä pientä omaa hetkeäni miehen hoitamiseen.
Helpottaako tämä koskaan??
Mies sanoo, että kun homma pyörii, rahaa tulee enemmän ja hänen aikaa menee vähemmän.
Voiko näin olla?
Miten kauan jaksan ymmärtää kiireistä miestäni, ja hoitaa KAIKEN muun?
Kun mies tuo ainoat rahat taloon, onko sillon oikeutettua, että mitään muuta ei tarvitsekaan tehdä?
En halua erota, rakastan tuota inhoittavaa, sotkevaa, epäsiistiä työnarkomaaniani, joka on loistava isä.
Miten pärjätä yrittäjän vaimona?
29
2796
Vastaukset
- 31
Jos miehesi on vuorokauden ympäri töissä mutta rahaa ei tule, niin jossain lienee mättää. Useimmat yrittäjät eivät osaa hinnoitella työtään, siitä johtuu sitten lomattomat kesät ja ympäripyöreät päivät. Myös ajankäytön priorisointi voi olla pielessä. Olen itse ollut yrittäjä toistakymmentä vuotta, ja vain harcoin teen pitempää päivää kuin palkansaaja. Tulot ovat kuitenkin suuremmat.
Kokemukseni mukaam ajatusmalli ei muutu luin pakon edessä. Keskustele miehesi kanssa. Puhukaa esim siitä missä ajassa toiminnan pitäisi olla kannattavaa. Aset omat ehtosi. Tsemppiä! - eieieie....
Ei yrittäjä tosta muutu....nyt sulla on valinta edessä :
- jäät tuohon tilanteeeseen ja yrität elää ton kanssa
tai
- jätä sen ja alat yh-äidiksi. Laitat pennut tarhaan ja lähet itse töihin painaa liukuhihnaa 7-15:45 ja
sitten alat hoitaa sitä kotia.
yrittäjät on yrittäjiä....- Anonyymi
Näis on..just näin!
- Anonyymi
Ei missään liukuhihnoilla tuollaisilla työajoilla olla.Sitä ollaan ilta ja yövuorossa myös.
- Pahin takana?
Luin suurella myötätunnolla tarinasi joka monella tapaa on samanlainen kuin omani. Meillä lapset "isoja" 15 ja 11 vee eikä mies tee ihan noin paljoa töitä. Myös elintaso on noussut.
Minultakaan ei kysytty 3 vuotta haluanko yrittäjän vaimoksi. Myös meillä puhelin soi "jatkuvasti" ja aina saa odottaa isäntää kaveriksi tekemään näitä "miesten töitä", joita ei pysty itse tekemään. Kaipaan myös muutenkin miestäni ja lapset isäänsä. Yrityksen asiat menevät kirkkaasi etunenässä. Joudumme muuttamaan suunnitelmiamme kun tulee joku "katastrofi", vaikka työntekijän sairastuminen.
Totta on sekin, että ensimmäinen vuosi on todella kiireinen. Jatko riippuukin sitten itsestä. Yrittäjyys vaan kun tahtoo olla elämäntapa - tiedät sen kun yrittäjäperheestä olet lähtöisin.
Helppo olisi sanoa että lähde äkkiä lätkimään, koska muuten joudut jatkossakin kestämään lasten ja miehen puolesta tekemistä, odottelua, yksinäisyyttä, tekemättömien töiden (kotona) tuomaa ahdistusta, suoranaista vitutusta... jne... Tai sitten olet puolisosi tukena ja unohdat oman elämäsi ja yrität olla katkeroitumatta parempia aikoja odotellessa. Ne joko tulee tai sitten ei. Tiedät itse parhaiten onko teidän perheellä mahdollisuus selvitytyä yrittäjyydestä.- yrittäjä.
Vaikeaahan se varmasti on sopeutua, jos itse ei ole tippaakaan yrittäjä henkinen ihminen, eikä sellaisesta elämäntavasta (mielestäni se on elämäntapa) kiinnostunut.
Onko niin, että sinulle ei sitten ole yrityksessä mitään hommaa, missä voisit esim. miestäsi auttaa, ja samalla vähentää hänen työtaakkaansa?
Tästä kommentista varmaan tulee kauhea poru täällä, mutta mielestäni se, joka tuo taloon sen leivän, varsinkin tappavan pitkillä työpäivillä, on oikeutettu sitten "luistamaan" niistä kotitöistä. Kohtuus toki kaikesta, aina voi astiat laittaa koneeseen jne, mut muuten, jos toinen on päivät siellä kotona, kyllä edes kotityöt pitää jaksaa hoitaa.
Meillä itse naisena olen yrittäjä, (mies käy töissä päivisin muualla) ja päivät menee normaalisti siinä 12-15 tunnin välillä. Meillä ero on kuitenki siinä,että mies ei omien töidensä jälkeen hengaile kotona, vaan tulee duunistaan suoraan tänne mun työpaikalle auttelemaan täällä, ja vähentää samalla mun hommia. Meille se yrittäjyys elämäntapana on yhteinen valinta, yhteinen juttu kaikin puolin. Ei se varmaan muuten suhde toimiskaa, enkä usko, jos rehellisiä ollaan, että teilläkää tulee toimimaan ihan hirveän kauan tuolla asenteella/asetelmalla. - asiaaaaa
yrittäjä. kirjoitti:
Vaikeaahan se varmasti on sopeutua, jos itse ei ole tippaakaan yrittäjä henkinen ihminen, eikä sellaisesta elämäntavasta (mielestäni se on elämäntapa) kiinnostunut.
Onko niin, että sinulle ei sitten ole yrityksessä mitään hommaa, missä voisit esim. miestäsi auttaa, ja samalla vähentää hänen työtaakkaansa?
Tästä kommentista varmaan tulee kauhea poru täällä, mutta mielestäni se, joka tuo taloon sen leivän, varsinkin tappavan pitkillä työpäivillä, on oikeutettu sitten "luistamaan" niistä kotitöistä. Kohtuus toki kaikesta, aina voi astiat laittaa koneeseen jne, mut muuten, jos toinen on päivät siellä kotona, kyllä edes kotityöt pitää jaksaa hoitaa.
Meillä itse naisena olen yrittäjä, (mies käy töissä päivisin muualla) ja päivät menee normaalisti siinä 12-15 tunnin välillä. Meillä ero on kuitenki siinä,että mies ei omien töidensä jälkeen hengaile kotona, vaan tulee duunistaan suoraan tänne mun työpaikalle auttelemaan täällä, ja vähentää samalla mun hommia. Meille se yrittäjyys elämäntapana on yhteinen valinta, yhteinen juttu kaikin puolin. Ei se varmaan muuten suhde toimiskaa, enkä usko, jos rehellisiä ollaan, että teilläkää tulee toimimaan ihan hirveän kauan tuolla asenteella/asetelmalla."Ei se varmaan muuten suhde toimiskaa, enkä usko, jos rehellisiä ollaan, että teilläkää tulee toimimaan ihan hirveän kauan tuolla asenteella/asetelmalla. "
- KKKKKKKK
MITÄ ENEMMÄN MIES PAINAA DUUNIA, SITÄ ENEMMÄN SAA LASKUTTAA, SITÄ ENEMMÄN MENEE ALVIA, SITÄ ENEMMÄN MENEE YELIÄ, SITÄ ENEMMÄN TULOVEROA, SITÄ ENEMMÄN MITÄ ON LASKUTETTAVAA-TILITOIMISTOMAKSUA- ELI KUN PAINAA, KULUT KASVAA JA IKUINEN ORAVANPYÖRÄ ON VALMIS. SITÄ EI LOPETA KUN TERVEYS TAI VOUTI MAKSAMATTOMISTA LASKUISTA- ELI VIKA EI OLE MIEHESSÄ VAAN JÄRJESTELMÄSSÄ JOKA ON LUOTU RAHANTEKO-KONEEKSI.
TEHKÄÄ LASKELMA MISSÄ LASKUTTAMISEN "KULTAINEN KESKITIE" KULKEE JOLLOIN KULUT EI KASVA JA PÄÄSEE HELPOMMALLA....- 20
Puolitotuus. Alv-maksu on %-pohjainen, samoin tulovero ja eläkemaksu.
Samaa mieltä siinä että tulojen kasvu vaikuttaa elämänlaadun paranemiseen vain tiettyyn rajaan asti.
- yrittäjän vaimo
hei, itse en jaksaisi vastaavassa tilanteessa, aina lasten kanssa kotona. Mene töihin, kun äitiyslomasi loppuu.
Vaikka se vaikeuttaisi kotiolojasi, omaa olotilaasi se helpottaa. Ympyrät ovat vain liian pienet jos on lasten kanssa kotona ja hoitaa koko talouden hoidon. Töihin menosi ei välttämättä tarkoita sitä, että mies osallistuisi sen
enempää kotitöihin, ikävä kyllä. Mies pitää mielellään yllään "luolamiehen" ajattelua, minä tuon leivän kotiin, nainen hoitaa kodin.
Itselläni on vastaava tilanne sillä erotuksella, että olen töissä ja lisäksi olen vielä miehen firmankin palkkalistoilla. Periaatteessa itse teen aivan yhtä paljon töitä kuin mies, mutta mies se on joka saa olla aina väsynyt ja stressaantunut. Kotitöitä tehdään kyllä pyydettäessä, oma-aloitteisesti maataan vain sohvalla ja katsotaan TV:tä. Mies ja kumppani on periaatteessa menetetty: firmalle. Tämä on elämäntapa johon on
miehen valintojen vuoksi pakotettu.
Suihkuun menokin välillä unohtuu, (joka ei mene mun jakeluun), mutta minähän en haisevaa miestä
katsele, joten komennan ukon suihkuun!
Vielä: hanki itsellesi jokin harrastus (henkireikä) jota voit tehdä. Esim. osta alkuun askartelukaupasta helmiä, lukkoja, vaijeria ja siimaa ja tee muutama koru. Harrastuksen karttuessa tilaa nettikaupasta parempia helmiä ja tarvikkeita. Tätä onnistuu jonkin verran tehdä vaikka lapset pyörii jaloissa. Tosin
helmeily on harrastus joka vie mennessään. Jopa niin, että itse olen perustamassa toiminimeä, kun koruilleni on sen verran kysyntää. Jos ei sormilla näpräily ole juttusi, hanki jokin sinulle sopiva harrastus ja laita ukko ruotuun, niin että itsellesikin jää edes hiukka omaa aikaa. Tsemppiä, muista, että omasta itsestä lopun viimein kaikki on kiinni! - Heli30
Jo se, että mies ei putsaa wc-pönttöä kakkosella käydessään, on mielestäni niin junttimaista että enpä katselisi moista miestä. Mutta jos haluat tuollaisen kanssa tuhlata ainoan elämäsi niin se on sinun valintasi.
- orjatyöstä
Yrittäjän motiivi on panostaa kaikkensa yrityksensä eteen,kannustimena toimii usko paremmasta tulevasta jolloin rahaa virtaa sisään ja voi jo itse löysätä kaulusta.
Vaimosta tämä touhu tuntuu ihan kauhealta ja usko paremmasta hiipuu vuosi vuodelta,joka vuosi pahemmaksi vaan menee.
Yrittäjä pistää kaiken likoon,onhan tämän valtavan panostuksen joskus tuotettava tulosta,kyllä sitten vaimonkin kelpaa...
VÄÄRIN - ERROR
Totuus on se,vain harva yrittäjä onnistuu tavoitteissaan ,mutta suurin osa ei !!
Yrittämisestä tulee elämäntapa,vapaa-aika ja työt sekoittuvat ja pahimmassa tapauksessa velkataakka vain kasvaa.
Yrittäjän vaimolla ei ole normaalia elämää,mies on työhullu joka ei ymmärrä sitä ettei tuossa raadannassa ole mitään järkeä,mutta eihän yrittäjä sitä itse ymmärrä ja loukkaantuu jos vaimo siitä arvostelee,ymmärtäähän sen,epäoikeuden mukaistahan kaikkensa antanutta on masentaa.
TOTUUS
Suomessa yrittäjyys ei kannata,mikäli sinulla ei ole hyvää tuotetta tai valmista organisaatiota jolloin tuotto on taattua,normaalilla työllä yrittäjälle ei mahdollisuuksia kuin yrittää olla velkaantumatta ja painaa ja painaa...
Suomessa ei suosita yrittäjyyttä kevennyksillä jos toiminta on lievästi tuottavaa,kaikki ovat samalla viivalla oli sitten liikevaihtosi 5miljoona tai 100tuhatta vuodessa.
Edes mennyt artisti sanoi aikalailla osuvasti aikoinaan,miten laulamalla ja kiertämällä suomea ristiin rastiin voi saada miljoonan verovelkaa?
Edellä mainittuun kommentoisin sen että ,siten kun kaikki on rakennettu niin että vakuutukset ja verot ottavat kermat päältä,ja se mikä työlle jää palkaksi on hyvin pieni osanen,ja jos kuvittelee että suomenmaassa rikastuu normaalilla yrittämisellä on kyllä laiminlyönyt pakollisia maksuja jos näin tapahtuu,ja sitten kun tilanne tasataan katkera totuus paljastuu !! - Kodinhoitaja
orjatyöstä kirjoitti:
Yrittäjän motiivi on panostaa kaikkensa yrityksensä eteen,kannustimena toimii usko paremmasta tulevasta jolloin rahaa virtaa sisään ja voi jo itse löysätä kaulusta.
Vaimosta tämä touhu tuntuu ihan kauhealta ja usko paremmasta hiipuu vuosi vuodelta,joka vuosi pahemmaksi vaan menee.
Yrittäjä pistää kaiken likoon,onhan tämän valtavan panostuksen joskus tuotettava tulosta,kyllä sitten vaimonkin kelpaa...
VÄÄRIN - ERROR
Totuus on se,vain harva yrittäjä onnistuu tavoitteissaan ,mutta suurin osa ei !!
Yrittämisestä tulee elämäntapa,vapaa-aika ja työt sekoittuvat ja pahimmassa tapauksessa velkataakka vain kasvaa.
Yrittäjän vaimolla ei ole normaalia elämää,mies on työhullu joka ei ymmärrä sitä ettei tuossa raadannassa ole mitään järkeä,mutta eihän yrittäjä sitä itse ymmärrä ja loukkaantuu jos vaimo siitä arvostelee,ymmärtäähän sen,epäoikeuden mukaistahan kaikkensa antanutta on masentaa.
TOTUUS
Suomessa yrittäjyys ei kannata,mikäli sinulla ei ole hyvää tuotetta tai valmista organisaatiota jolloin tuotto on taattua,normaalilla työllä yrittäjälle ei mahdollisuuksia kuin yrittää olla velkaantumatta ja painaa ja painaa...
Suomessa ei suosita yrittäjyyttä kevennyksillä jos toiminta on lievästi tuottavaa,kaikki ovat samalla viivalla oli sitten liikevaihtosi 5miljoona tai 100tuhatta vuodessa.
Edes mennyt artisti sanoi aikalailla osuvasti aikoinaan,miten laulamalla ja kiertämällä suomea ristiin rastiin voi saada miljoonan verovelkaa?
Edellä mainittuun kommentoisin sen että ,siten kun kaikki on rakennettu niin että vakuutukset ja verot ottavat kermat päältä,ja se mikä työlle jää palkaksi on hyvin pieni osanen,ja jos kuvittelee että suomenmaassa rikastuu normaalilla yrittämisellä on kyllä laiminlyönyt pakollisia maksuja jos näin tapahtuu,ja sitten kun tilanne tasataan katkera totuus paljastuu !!Onko kellään kokemusta siitä, että on yrittäjän vaimo ja töissä yrityksessä, eli saan palkkaa yrityksestä....mikä kyllä menee suurimmaksi osaksi yhteisiin velkoihin. Hoidän päivät yrityksen laskuja, palkkoja ym.paperitöitä. Lisäksi kaikki kotityöt ja lapset suurinpiirtein minun hoidolla. En kuitenkaan saa valittaa mistään ja aina saan kuulla, että kaikki raha on mieheni hankkima, kun hän hoitaan työn hankkimiset...eli työt mistä laskutetaan...eli kun hän hankkii rahat, niin hän saa myöskin määrätä kaikista kuluista ja lasten ja minun pitää aina nöyrtyä ja muistaa se... ja sillä " kiristetään" sitten, että jos et käyyttäydy näin ja näin ....kun hän haluaa....niin mitään ei sitten makseta ja osteta.....eli mielin kielin pitää olla koko ajan? Eli onko oikein? Mielestäni teen oman osuuten palkkani eteen... ja olen oikeutettu myöskin sanomaan mielipiteeni asioista... ja ei ole oikein lapsia koko ajan hiillostaa käyttäytymään niin, että eivät uskalla sanoa mitään isälleen kielteistä, kun sitten rahahanat katkeaa...
- Anonyymi
Kodinhoitaja kirjoitti:
Onko kellään kokemusta siitä, että on yrittäjän vaimo ja töissä yrityksessä, eli saan palkkaa yrityksestä....mikä kyllä menee suurimmaksi osaksi yhteisiin velkoihin. Hoidän päivät yrityksen laskuja, palkkoja ym.paperitöitä. Lisäksi kaikki kotityöt ja lapset suurinpiirtein minun hoidolla. En kuitenkaan saa valittaa mistään ja aina saan kuulla, että kaikki raha on mieheni hankkima, kun hän hoitaan työn hankkimiset...eli työt mistä laskutetaan...eli kun hän hankkii rahat, niin hän saa myöskin määrätä kaikista kuluista ja lasten ja minun pitää aina nöyrtyä ja muistaa se... ja sillä " kiristetään" sitten, että jos et käyyttäydy näin ja näin ....kun hän haluaa....niin mitään ei sitten makseta ja osteta.....eli mielin kielin pitää olla koko ajan? Eli onko oikein? Mielestäni teen oman osuuten palkkani eteen... ja olen oikeutettu myöskin sanomaan mielipiteeni asioista... ja ei ole oikein lapsia koko ajan hiillostaa käyttäytymään niin, että eivät uskalla sanoa mitään isälleen kielteistä, kun sitten rahahanat katkeaa...
Nainen , yrittäjä : puolisollani oli velkoja sekä mielenterveys että alkoholiongelma , jotka paljastuvat vasta naimisiin menon jälkeen.
Tein pitkiä viikkoja , maksoin omat velat , miehen velat. Hiukan oli apua pienestä perinnöstä . Mies ei hakenut töitä eikä jatkanut opiskelujaan. Tissuttelua kotona.
Sain yrityksen tuottamaan olemalla aina töissä (huomatkaa ironia) , mielummin kuin katsomassa kaljan jäljilta mykkää miestä.
Lopulta sain puolison hilattua auttamaan pikkuasioissa yrityksessä , suuttumaan itselleen niin että lopetti kaljoittelut .
Hitaasti mutta sitkeästi oppi vuosien varrella työnteon. Palkkaa ja eläkemaksuja olen hänen osaltaan hoitanut koko ajan samoin kuin työntekijän asemassa olevan.
( Toiminimessä työtätekevä puoliso on aina YELin alainen eli sosialiturvan "ulkopuolella" )
Nyt on pari työntekijää , mies tekee vastuullisesti töitä , itse vähennän koko ajan omaa vastuutani.
Huomatkaa varsinkin naiset Yritys on ollut koko (kohta 29v) ajan 100% itseni omistuksessa !!!
- en enää jaksa
Otan osaa ja toivon suuria voimia lisää! Kokemusta on yrittäjän vaimon osasta. Olen kuitenkin itse omassa työssäni ja ne rahat menee laskuihin. Eletään tyyliin kädestä suuhun. Miehelläni on toiminimi ja velka sidottu yhteiseen omaisuuteemme. Olemme taas kerran tilanteessa että velkaa pitäisi lisätä, en aio enää antaa siihen suostumustani. Yrityksestä en myöskään tietoa saa kuin tivaamalla ja hirveillä riidoilla. Osa minusta haluaisi muuttaa kauaksi pois ja luovuttaa, tällä hetkellä vaan ei ole voimia tarpeeksi,
- uteleva tietämätön
Joutuuko vaimo maksamaan myös miehen yrityksen ulosottovelkaa avioerossa? Entä yrityksen muut velat jos ne ovat miehen nimissä, mieten niiden käy avioerossa?
- toivo1
...sama tilanne...mutta käyn vielä 8 tuntia töissä!!!!!....ja kahdella on vaipat
EI OLE HELPPOA.! - nettosaajien valituk
voi helve_tin per_se.
näissä kaikissa kirjoituksissa paistaa läpi sama iänikuinen laulu että kyllä se yrittäjän kotiintuoma hyväkin elintaso kelpaisi mutta ei sen vastikkeena oleva oman äijän raataminen.
on se per_kele että kotona tenavien kanssa kivasti röhnöttäen maataan valittaen että on raskasta ja samalla ukko raataa töissä 12h joka päivä valoisamman tulevaisuuden perään.
itsellä tilanne se että meillä työnjako on
vaimo painaa keskiarvolla 30h viikko töitä ja minä keskiarvolla 80h viikko ja
kotona on kamala poru siitä etten tee kotitöitä.
maksut kuitenkin menee niin että vaimo 30% ja minä 70%.
no kunhan muksut muutaman vuoden kasvaa niin saa vaimo huomata että narun pää on tullut vetävän käteen sillä tuo minun työtaakka on mahdollistanut minulle
3 velatonta vuokra-asuntoa mistä vaimo ei tiedä mitään (ansaittu ennen avioitumista ihan samoilla työtunneilla ja osakesijoittamisilla, kasassa noin 860 000 velattomat nettosijoitukset ) millä meinaan jäädä 15v ennenaikaiselle eläkkeelle eli vaimo saa omien valintojensa jatkeeksi painaa 63 vuotiaaksi töitä ja minä heittäydyn ns eläkkeelle.
koti-isänä sitten tasataan tilit eli vaimo 30h viikkotöissä ja minä 0h ja meinaan
paasata sille jos se ei tee kotitöitä tasapuolisesti niinkuin itse on vaatinut minulta
viimeiset 10v.
ja jos tuo 30h ihmetyttää niin se on keskiarvo kokopäivätyötä tekevälle suominaiselle vuositasolla (noin 1560h vuosi)
suomalaiset vaimot ovat vain laiskoja, ei muuta.- Bhuyhhgyggctyk
Meillä tilanne on toisinpäin eli vaimo on aina ollut yrittäjä (töitä arkena 12h/pv ja la 8h)ja minä palkkatyössä(erittäin hyväpalkkainen, päivä duuni). Meillä kouluikäinen lapsi ja hoidan 6 pv viikossa omien töiden ohessa käytännössä kaikki Kodinhoitoon, lapsen kouluun ja harrastuksiin, maksan kaikki laskut, hoidan lukemattomat yhteisesti ostetut sijoitusasunnot ja muut sijoitukset, yritän urheilla väh. 4-5krt /vk, jne liittyvät asiat. Lisäksi autan vaimoa tarpeen tullessa hänen firman asioissa. Olemme siinä mielessä eri tilanteessa, että taloudellinen tilanne on jollain tavalla turvattu, mutta silti vaimo ei pysty / halua omaa työmäärää vähentämään vaikka mahdollisuus tähän olisi. Minä olen joutunut todella paljon omista unelmista ja haaveista luopumaan lapsen synnyttyä. tuntuu että vaimo käyttää tuota yrittäjyyttä lyömäaseena eikä suostu keskustelemaan vähemmistä työmäärästä. Minulla on kuulemma niin helppoa, kun ei tarvitse yritystä pyörittää. Lisäksi tuo yrittäjä mentaliteetti on sellainen että töissä ollaan kellon ympäri tai ei ollenkaan eli ei voi ajatella että tulisi arkisin esim klo 18 kotiin. Silloin jää vielä monta asiakasta hoitamatta ilta-aikaan ja sehän on taloudellisesti kestämätöntä. Lapsi myös paljon ikävöi äitiään mutta tämähän ei yrittäjää kiinnosta. Ainoa mikä kiinnostaa on asiakkaat ja raha, millään muulla ei ole mitään vitun väliä.
- Tositarina_kotirouvasta
Kyseessä edesmennyt vaimoni.
Hän siis oli kotirouvana ja lapsetkin kasvoivat jo koululaisiksi niin kotirouvana olo jatkui.
Samaa itkua kuin aloittajalla, minä en tee mitään.
Hänen mielestä minun olisi pitänyt 15h tuntisen päivän jälkeen tehdä puolet kotitöistä, huolehtia pihahommat, huoltaa auto yms. yms.
Pyysin monta kertaa että helpota minun hommia tekemällä niitä paperihommia minun puolesta, mutta ei. Tuli kertomusta että pitää pestä pyykkiä ja vahtia siivoojaa yms.
Yhteen väliin vähensin töitä mutta sekään ei kelvannut kun tulotaso pieneni ja rahaa oli vähän käytettävissä, olin myös liikaa häiritsemässä kotona.
Hänen kuoltua minulle avautui totuus "kotitöistä".
Rahaa alkoi kummasti kertyä pankkitilille, pyykit kerkesin pestä hyvin, aloin jopa hoitamaan siivouksen ilman apuja.
Vielä alaikäisten lasten tarpeistakin kerkesin huolehtimaan.
Huomasin että minusta oli tehty orja jolta vaadittiin vain yhä enemmän ja enemmän.
Nyt olen elänyt 13v vaimoni kuoleman jälkeen tyytyväisenä, kotona ei ole nalkuttavaa eukkoa elätettävänä joten pystyn teetättämään ison osan töistä muilla.
Pärjään erittäin pienillä tuloilla.
Joten yrittäjän vaimot ja varsinkin silloin jos olette kotirouvia.
Katsokaa pikkuisen mitä te teette yhteisen hyvän eteen, laskette liian usein oman työnne arvon moninkertaiseksi toiseen nähden.
Vaimonikaan ei koskaan pyynnöistäni huolimatta kyennyt erittelemään minne hänen aika hupenee, kaupoissa losuamiset, Reginoiden lukemiset ja kyläilyt veivät 90% ajasta.
Aloittajalle, olistako valmis vaihtamaan paikkaa perheen elättäjänä miehesi kanssa? - työtätarrvitaa
kuulostaa laiskan ihmisen puheelle. yrittäjyys on se millä maailma pyörii. ei täällä muuten rahaa tee. tukisit miestäsi niin hän yltäisi yhä suurempiin saavutuksiin. olisit onnellinen siitä että perheessäsi on yrittäjiä. ei kaikki aika voi vaimojenkaan ympärillä pyöriä. naiset on aina sellaisia huomionkerjääjiä. jos on viikon töissä niin heti alkaa itku. vanhuudessa on aikaa yhdessäoloon mutta nuoruus pitäisi paiskia töitä vähintään 12h päivässä. kannatan sitä että duunarit saisi 8 tunnin palkan 12h töistä. ei ennen vanhaakaan kukaan valittaanut 16 tunnin töistä. nykyihminen on piloille hemmoteltu.
- äitivaan
tätä kans miettinyt viimeiset päivät kun väsyneenä tiuskin lapsille kun eka laitan tytöt nukkumaan ja ne alkaa hölmöillä sitten 3v omaan sänkyyn ja alan imettää 10kk ikästä.. pitääs varsinkin miesten mielestä osata vaan tukee miestä kun se tienaa ja sanoo aina että pitää tienata ettei jouduta lastensuojelun asiakkaaksi (oltiin lasu asiakkaana ja ne pisti syyksi mun jaksamisen(miehen pojan äiti tekee kiusaa edelleen mutta se ei voi olla lasu syy) ja nyt kun oikeesti tietää mitä se on kun ei jaksa niin.. no ainakaan ei oteta enää perhetyötä niistä ei pääse eroon eikä niitten työvuoroja ole 18-22 että ois ees apua.. niin saivat kuitenkin syyllistettyä ettei mies ajattele muuta kuin elannon hankkimista.. onhan se kiva siis toppahaalaritkin on 7e kirpparilla niin nyt meillä on varaa vaikka vähä valkata.. ei tartte ettiä 2e haalaria pienimmällekkään. tai kuluttaa kaikkea aikaa kestovaippoihin. tukiverkko on lähinnä miehen puolelta kavereita että pääsen tarvittaessa hammaslääkäriin ja mies tulee noin joka toinen päivä kotiin klo 17 ja nyt sunnuntainakin oli ihan koko päivän kotona että eihän tässä saa valittaa.. anteeksi..
poika puetaan leikkiin prinsessaksi ja vähä kynsilakkaa niin kyllä on söpöä lähtee kerhoihin miehen poika tulee joka toinen viikko kertomaan ettei se oo ok. ja taas on pienellä kriisi.. oli 3v tässä pikkuisikin ja rupes siivoomaan äitin apuna kun tokihan jonkun pitää talossa mies olla.. mutta onhan ne lapset sodan aikanakin ollut vain äitin varassa ja tuskin silloinkaan mitään tukiverkostoja oli. äiti kuritti omansa hiljaiseksi ja aikuisiksi asti kasvoi moni lapsi.. (en tiedä ei oo enää ketään elossa jolta vois kysyä)
jostain vara-isi palvelusta ollaan kans juteltu joka tulis illalla hoitaa iltahommat mutta eihän tuo mies oikein lämmennyt:D puhelimessa juteltiin myös siitä miten oltiin onnellisia ennen tätä miehen unelmaa.. jos sillä jaksais että kai tää vaihe joskus loppuu vaikka eipähän nuo lapset enää isästään sitten piittaa.. mutta ei se mitään tärkeintä on raha ja jo se tuntuu pahalta niin sitten voi tehä sen mikä on aina lapselle parhaaksi ja erota. - äitivaan
ja tohon edelliseen kun vielä yhessä perustettiin se perhe ja puhuttiin molemmat isosta perheestä.. tosin neljänne kohalla ajattelin jo aborttia kun en mä niin ihmisistä tykkää mutta mies saa jotenkin virtaa ihmisten kanssa tekemisestä ite vaan kuormitun.. voisin mennä töihin ja mieskin tykkäis olla kotona.. vaikka heti voisin töihin mennä kunhan pääsee pois ihmisten luota :D ollaan niin erikoisia molemmat ettei varmaan toista samallaista löytys joka ymmärtää et se ero juttu lähinnä huumoria.. se vaan on niin tapa nykyään..
- Sekavaa-huh
Huh, kuinka sekavaa ajatuksen juoksua tältä äitivaan kirjoittajalta...
- Vie-äiskä-tuonne
Nuo "äiti iskä paljon töitä" jutut eivät liity millään lailla nimenomaan uyrittämiseen ja yrittäjyyteen.
Pitkiä työpäiviä tehdään myös palkkatöissä. Siinä mielessä tämän yleistasoisen iskä/äiskä jatkokirjoittelun voi mainiosti siirtää Ihmissuhteet-palstalle.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/9853841/ihmissuhteet - Ellinoora159
Tunnen monia yrittäjiä ja kyllä ne lomaa viettää ja vieläpä joka vuosi ulkomailla.
Jossain mättää kun miehesi tekee pitkää päivää eikä rahaa tule tarpeeksi.
Sinun kannattaisi mennä töihin ettet pitkästy. - Anonyymi
Olen toisessa aviolitossani ollut nyt 8 vuotta. Miehellä on yritys, johon ikään kuin sujahdin ilman, että siitä puhuttiin mitään. Hän oletti kai, että toki tämä on yhteinen yritys, vaikka en ole koskaan halunnut yrittäjäksi. Olen jo 71 v ja hän 75 v. Molemmat eläkkeellä.
Olen siis hoitanut yrityksessä kaiken "toimistotyön", siivonnut majoitustiloja, mainostanut, hoitanut laskut kirjanpitäjälle, vahtinut neljää kalenteria. Olen antanut varoistani ainakin 50000 € yritykselle korjauksiin ja maksanut yrityksen laskujakin tilanteen mukaan. Huolehtinut ruokatalouden, puhtauden, pyykit....
Nyt olen tullut siihen tulokseen, että tämän yrityksen voisi ajaa hallitusti alas, niin ei joudu konkurssiin. Hoitaisin vain nyt tulleet varaukset/asiakkaat. Miehelle tämä ei käy.
Olen vihainen, koska suhde on niin epäreilu. Minä en ole saanut mitään. Maksanut siitä, että teen töitä. Ei ole ollut mitään lomia, ei yhteiselämää.
Nyt miehen muisti ja aikaan saaminen on huonontunut. Viime vuosi oli raskas, kun häneltä murtui reisiluu ja minä jouduin tekemään lumitöitä yms. hänelle kuuluvia töitä. Vieläkään ei ole kunnossa.
Uskon, että on oikein minun saada viettää muutama vapaa eläkevuosi ilman pakkoyrittämistä. En halua olla toisen painostamana ja menettää terveyteni.- Anonyymi
Olet siis 71 ja miehesi 75v Tehän olette olleet jo monta vuotta eläke ikäisiä.
Kyllä olisi jo aika lopettaa yritys ja nauttia lopuista vuosista elämässänne.
Koska olette hyväkuntoisia löydätte kyllä kiinnostuksen aiheita muualta kuin työnne aiheista.
Vaikuttaa miehelläsi olevan pakkomielle yrityksenne menestymisestä, mutta eihän sinun tarvitse itseäsi uhrata hänen mielikseen.
- Anonyymi
Tämä .. Suomessa yrittäjät ovat suhteettoman kovilla lujilla, ei se helppoa ole jos joku luulee muuta niin ei tiedä mistään mitään.
Tsemppiä sinne teille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1746975- 394107
Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak262075Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O182009Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.271849Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta771666Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?281601Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt171593Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni211578Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi371415