Tamminiemen Pesänjakajat paras kirja noista UKK:n perskärpäsistä?Ihmisistä.joissa yhtyy vallanhimo ja tyhmyys,joiden hanurin nuolemisella ei rajaa.
Tamminiemen Pesänjakajat paras kirja noista UKK:n perässähiihtäj
hanurikerho
5312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kepulaisille tuo kirja on kuin kepulesteille tv.
Kertooko Tamminiemen Pesanjakajat vain kepulaisista?
Tamminiemen Pesänjakajat lantavankkureiden kirjoittaja Aarno Iivana Laitinen tunnetaan erityisesti rakastavan punaista. Hänen ihastuksensa kaikkea punaista kohtaan on mennyt niin pitkälle, että toimi entisessä työpaikassaan HS:n toimituksessa menkka-vahtina, josta löysi aisaparikseen sopivan "tiputtajan" kirjoittaakseen häväistyskirjan Kekkosen lähipiiristä. HS:n potkaistua pihalle perverssin toimittajan tämä ryhtyi ravitsemaan vasemmistolaista skeida-sakkia spreelancer toimittajana, jossa Loka-Cola piristettä on kulunut sammio poikinen lannoitteen tuottamisessa.
Kuvaavaa näille kaikille vasemmistolaisille kirjailijoille on erilaiset pelkotilat, joista pursuaa tahto puolustautua hyökkäämällä kuviteltua ufoa vastaan. Paavo Lipponen kertoo omassa suurteoksessaan, kuinka hän pojan koltiaisena tervasi naapurin alastoman pikkulapsen pelätessään lapsesta varttuvan isompana kepulainen.
Samoin Paavo pelkäsi kepulauman kostoa ja ryhtyi harjoittelemaan syväsukellusta Kuopion uimahallissa siltä varalta, että joutuu piiloutumaan Rönön saaren rantakivikkoon snorkkeli ja maaston värinen uimalakki apuvälineinään. Niin paradoksilta kuin se kuulostaakin, entinen puoluejohtaja Lipponen pelkäsi kaikista eniten Mauri Pekkarisen varjoa, jopa niin paljon ettei hän uskaltanut täyden kuun aikana lähteä edes kosioreissuille vaikka tunteiden tasolla kävi jykevää Jaacobin painia.
Kepulit ovat allergisia loka Laiitselle.Laiitnen on aina kirjoittanut kepuleista totuuden kuvia kumartamatta.
Aarno "Loka" Laitinen, Iltalehti, 07. 06. 2003
"Tiedotusterrori
Veikko Vennamo kertoi aikoinaan, miten
hän johti 1950-luvun alkupuolella maalaisliitossa pientä ryhmää,
joka lähetteli puolueen eduskuntaryhmän jäsenille
pelottelukirjeitä ja soitti uhkailuja, että jos nämä eivät ole
Urho Kekkosen kannalla, heidät pudotetaan eduskunnassa.
En tiedä kuka tällaista toimintaa Suomen keskustassa nykyisin
johtaa, mutta se on elävää todellisuutta. Esimerkiksi
presidentinvaalien aikana etenkin kokoomuslaiset kansanedustajat
joutuivat kepulaisten kampanjoinnin uhriksi. Heitä uhkailtiin,
että jos he eivät asetu julkisesti Esko Ahon kannalle toisella
kierroksella, siitä ei hyvää seuraa. Uhkailun kohteeksi
joutuivat kokoomuslaisten perheenjäsenetkin.
Jonkinlaisena toimitustekniikan ja aikataulujen tuntijana
huvittaa sellainen pikkupiirre, että jos tiistai-iltana tapahtuu
jotain kepulaisia kiukuttavaa, keskiviikkoaamun keskustalaisissa
lehdissä maan eri puolilla on aiheesta jo samansisältöisiä
yleisönosastokirjoituksia.
Helsingissä asuvathan eivät voi aavistaa, millainen kepulainen
mediamafia Suomessa on pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Vaikka
monet entiset kepulaiset lehdet ovat julistautuneet
sitoutumattomiksi, niistä on tullut entistäkin
äärikeskustalaisempia. Jostain syystä Yleisradion
aluetoimitusten ohjelmat pohjoiseen mentäessä alkavat vaikuttaa
siltä, että niitäkin toimitetaan kepun piiritoimistoissa.
Kepulaisella terrorilla ja mediaylivoimalla on maaseutu saatu
lähes kokonaan puhdistetuksi toisinajattelijoista. Jotain
ihmeellistä asiassa täytyy olla. Missään muussa Euroopan maassa
ei ole enää mainittavaa maataloushenkistä ja
arvokonservatiivista maalaispuoluetta, joka ei omilla alueillaan
salli muunlaista ajattelua. Kepun valta-alueilla elämisen
mahdollisuudet ovat heikot, jos ei alistu puolueelle nöyräksi.
Pitkästä kokemuksesta tiedän, että tämänkin kirjoituksen jälkeen
saan eri puolilta Suomea runsaasti samansisältöisiä
sähköpostiviestejä ja kirjeitä, joissa ilmoitetaan, etteivät
kirjoittajat enää osta Iltalehteä niin kauan kuin Laitinen
kirjoittaa siihen. Voin kuvitella, että samat kirjeet menevät
päätoimittajalle. Kirjeet on ammattilaisen tyylillä kirjoitettu,
ja jos yrittää selvittää kirjoittajan alkuperää, nimeä ei
koskaan löydy ilmoitetulta paikkakunnalta.
Sähköposti on tehnyt mahdolliseksi laajamittaisen pelottelun.
Hyvinkin pieni joukko pystyy kiusaamaan kansanedustajia
uhkailukirjeillään. Monet uudet ja herkät naiskansanedustajat
ottavat tällaisen postin vakavissaan ja asettuvat helposti
pelottelijoiden kannalle. Aivan suotta ei pääministerinä
ollut Mauno Koivisto aikoinaan sanonut, ettei hän inhoa mitään
niin paljon kuin sosiaalidemokraattista naiskansanedustajaa, joka
tuo kentän terveisiä. Yleensä "kentän terveiset" on sama kuin yksi
kiukkuinen eläkeläinen ja torilla elämöivä kylähullu.
Tampereen yliopistossa on suuret määrät tiedotusopin dosentteja,
joiden pitäisi tutkia tällaisia asioita. Heitä luulisi
tällaisenkin tiedotusterrorin kiinnostavan. Mutta koska suuri
osa heistä on vanhoja stalinisteja, jotka aikoinaan ovat luoneet
nämä menettelytavat, he tuskin ovat innokkaita niitä tutkimaan."