”Niin lähti kaunis päivänsäde”
Olen muutaman viikon kirjoitellut tänne melko ahkerasti. Kun minulla on ollut paljon mielestäni tärkeää sanottavaa, kirjoitukseni ovat usein olleet pitkiä. Siitä on moitittu. Mutta elämämme ja kaikki ympärillämme on monia yhteen kietoutuneita asioita, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. Jos siitä haluaa esittää jotakin perusteellisemmin, joutuu puhumaan pitempään. Ehkä tämä areena ei ole oikea siihen. Ehkä tämä yleisö on enimmäkseen – ei toki kokonaan – sellaista, että se pystyy vastaanottamaan kuten myös tuottamaan vain yksittäisiä sirpaleita ja nekin mieluummin luuloihin tai ”oikeaan uskoon” kuin analyyttiseen pohdintaan tai todelliseen tietoon perustuvia.
”Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää”, sanotaan. Mikäpä minä olen kenenkään tuskaa lisäämään, sillä onhan se niinkin, kuin laulussa ”Päivänsäde ja menninkäinen” sanotaan, että ”on pimeässä hyvä asustaa”. Melkein jo kaduttaa, että olen rikkonut monen illuusioita Urho Kekkosesta ja arvostellut Kekkosen näköisekseen muokkaamaa maalaisliitto/kepua. Sen vertaaminen alkiolaiseen maalaisliittoon ja sen johtajien näkemys Kekkosesta oli törkeää. Eikä minun olisi pitänyt kertoa sosialidemokraattien teoista ja niiden historiallisesta ja nykyisestä merkityksestä. Tannerin, Fagerholmin, Koiviston ja Ahtisaaren moraalisuutta korostaessani en ollut hienotunteinen niitä kohtaan, joiden idolia ei voida moittia samasta.
Puheeni muusta historiastamme, suurmiehistämme, ja isänmaasta sekä sen puolustajista on ollut ajattelematonta. Olen ollut vääräoppinen, kun olen nojannut näkemyksissäni lukemaani historiaan. Ei noilla kymmenillä mainitsemillani kirjoilla ja niistä ottamillani sitaateilla ole mitään todistusarvoa silloin, kun ne eivät sovi oikeaan oppiin. Jopa Juhani Suomen Kekkos-elämäkerroissa on – poikkeuksellisesti – valheellisia tietoja, joita esitin. Tietenkin olisi pitänyt tehdä niin, että olisi pitänyt ensiksi omaksua oikea poliittinen kanta ja historian tapahtumat olisi pitänyt sitten sovittaa siihen sopiviksi. Myös nykyasioiden arvomerkitys on tietysti riippuva niiden poliittisesta sidonnaisuudesta. Anneli Jäätteenmäen puheet ja teot olivat sankaruutta, sama joltakin ”kokdemilta” olisi ollut kataluutta, Paavo Lipposen puheet ja teot olivat rikollisia, mutta nyt Matti Vanhasen samat puheet ja teot ovat arvokkaita ja vastuullisia, vaikka jotkut kepulaiset myöntävät tämän pitkin hampain.
Maailmanrauhastakin puhuin aivan vääräoppisesti. Olisi pitänyt puhua niin kuin vuosikymmenten ajan totuttiin puhumaan. Mutta kun ei ole enää Neuvostoliittoa eikä taida olla niitä ”rauhanpuolustajiakaan”! Yhdysvallat ja Nato eivät tietenkään sovi tähän yhteyteen. YK:n rauhanturvatoiminta ja suomalaisten suuri osuus siinä ei sekään ole merkityksellistä, vaikka tuo työ on palkittu Nobelin rauhanpalkinnolla ja vaikka Suomea maailmalla on tituleerattu rauhanturvaamisen suurvallaksi. Martti Ahtisaaren suuri osuus siinä varmaan on kompromettoinut koko toiminnan.
Siinä tein ehkä suurimman virheeni, että esiinnyin lähes – en sentään aivan – oikealla henkilölläni. Kertomalla taustastani luulin lisääväni näkemysteni uskottavuutta eräissä asioissa. Väärin luultu. Olin naurettava kehdatessani eräissä mielipiteissäni kainosti vedota koulutukseni ja kokemusteni antamaan tietopohjaan, sillä tietenkin on aina uskottavampaa puhua sillä asiantuntemuksella ja luotettavuudella, minkä vain oikea poliittinen näkemys aikaan saa. Kun maanpuolustuksestamme huolta kantaen ilmoitin kannattavani liittymistämme Natoon, osoitin vain tyhmyyteni ja tietämättömyyteni. Lähi-Idän tapahtumia koskevista näkemyksistäni kertoessani minun olisi pitänyt kokemusperäisten tietojeni ja omantuntoni vastaisesti ymmärtää laittaa kaikki paha yksin juutalaisten ja Israelin syyksi.
Tuossa hyvän pääsiäisen toivotuksessani olleen groteskin itsekorostukseni luulin sentään ymmärrettävän – ilmoitukseni mukaisesti – tarkoitetuksi vain tuolle typeriä herjojaan heitelleelle moninimimerkille (”PunaLippalakki”, ”SänkyKaappi” ym.) lisäämään hänen tuskaansa, mutta ei se mennyt näin läpi kaikille. Mitäpä tuosta. Tuo sama tyyppi näkyy nytkin mm. nimimerkillä ”hehehehe” osoittaneen älykkyyttään, josta joku kepulainenkin on halunnut irtisanoutua. Samanlaisia hengenjättiläisiä on kokonainen ketju avauksella ”on muillakin meriittiä”. On varmaan, mutta ei ainakaan siinä ketjussa, sillä jos ihmisellä on jotakin meriittiä vaikkapa työelämässä tai missä tahansa, kyllä sen kuulee, vaikka hän puhuisi säästä. Nyt sitä ei kuulu ei näy.
En voi olla ihmettelemättä, että keskustan kannattajiksi on hakeutunut tuollaisia em. moninimimerkin kaltaisia tyhjänpäiväisiä rääväsuita, roskaväkeä, joilla ei ole oikeasti mitään sanottavaa. Miksi nuo puutteellisen kirjoitustaidon vaivoin oppineet imbesillit tuntevat vetoa keskustaan? Kokevatko he keskustan politiikan ”arvojensa” mukaiseksi? Onhan keskustan kannattajissa sentään myös toisenlaisia ihmisiä, ihan sivistyneitä ja asioista tietäviä, joskin niitä kovin tarkoitushakuisesti ymmärtäviä. Mitä he mahtavat ajatella noista ”puoluetovereistaan”? Älkää nyt vain sanoko, että nuo ovat häiriköiviä demareita! Samat tyypit häiriköivät myös demareiden saitilla. Eipä siellä demareita juuri esiinnykään, sillä ilmeisesti heillä on parempaa tekemistä.
En minä nyt ihan oikeasti kovin katuva enkä lainkaan katkera ole, vaan poistun nyt ihan hyvällä mielellä, sillä olen saanut sanotuksi asioita, joita olen pitänyt tärkeinä. Ehkäpä niistä jää jotakin kytemään moniin mieliin. Hyvää mieltäni lisää se, että pääministeri Matti Vanhanen on osoittautunut järkimieheksi ja vastuulliseksi poliitikoksi. Ulko- ja turvallisuuspoliittisissa näkemyksissään hän on tullut täysin edellisten hallitusten linjoille. Hienossa puheessaan Vanhanen korosti myös Yhdysvaltojen ja Naton merkitystä Euroopan puolustuksessa ja jopa rauhantuojana Jugoslaviaan. Ilmaisuissaan Vanhanen oli Paavo Lipposta kaunopuheisempi. On siinä ollut monella kepulaisena itseään pitävällä nieleskelemistä! Heidän yrityksensä Vanhasen kampeamiseksi pois linjaltaan ja kenties myös halunsa hänen poistamisekseen puolueen johdosta tulee olemaan kova. Mutta uskon, että Vanhasessa on tarpeeksi miestä pysymään puheissaan ja pitämään paikkansa. Pahimmat änkyrät joutunevat etsimään uuden poliittisen kodin. Suvi-Anne Siimeksen vasemmistoliitto tuskin on heille turvallinen vaihtoehto, vaikka ikiluotettava Jaakko Laakso olisikin heidän tukenaan. Olisiko Yrjö Hakasen SKP oikeampi?
Kiitän saamastani tunnustuksesta – sitäkin on tullut – ja toivotan Wiljamille, ”mielipidepankille” ja muille laajatietoisille, terävänäköisille ja sanantaitoisille vapaan ajattelun esitaistelijoille kaikkea hyvää ja kehotan: pitäkää edelleen kynä terävänä! Oiva Härköstä pyydän ystävällisesti kääntämään ajatuksiaan hiljalleen Vanhasen uudelle linjalle, jottei hänen, vanhan kepulaisen, tarvitsisi ryhtyä etsimään uutta puoluetta itselleen. Ei sen puoleen, etteikö Oivassa olisi ainesta vaikka tähän kokdem-joukkoon; harmi häntä olisi SKP:een päästää. ”Linkki-Timo” Ristimäkeä ei varmaan huolittaisi minnekään muualle, joten hänelle toivon vain tervehtymistä, jotta hänen pakkomielteiset harhansa salaliitoista ja monien persoonien mysteereistä hieman hellittäisivät. Jorma Laitiselle toteaisin, että hän on kehittynyt hieman parempaan ja saanut vatsansakin kuntoon, kun häntä ei enää okseta niin usein kuin joskus ennen. Tertulle tietenkin toivotan kaikkea hyvää näiden saittien ulkopuolella muistuttamalla häntä Juha Watt Vainion sanoin, että ”elämää ja erotiikkaa unohtaa et saisi milloinkaan, sillä kaikki muu on pelkkää retoriikkaa, puhu Sinä, tyttö, mitä vaan”.
Palaan vasta sitten, kun minulla on jotakin uutta ja tärkeää sanottavaa, historiasta tai nykypäivästä maailmalla tai Suomessa. Esimerkiksi iloitseminen siitä, että Vanhanen on myös sisäpolitiikassa heittänyt kepun vaaliteemat roskikseen ja tullut edeltäjähallitusten linjoille, mistä on ruvennut myös tulemaan nykyistä parempia tuloksia. Tai kun tämä hallitus tekee päätöksen jättää jäsenanomus Natolle. Keskustajohtoinen hallitus se meidät EU:iinkin vei!
Siteerasin jo parilla sanalla Reino Helismaan kaunista laulua ”Päivänsäde ja menninkäinen” (kaikille tuttu Tapio Rautavaaran laulamana). Hyvästelen nyt Teidät, omat menninkäiseni, laulun viimeisellä säkeistöllä:
”Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
kun menninkäinen yössä tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa”.
Olen muutaman viikon kirjoitellut tänne melko ahkerasti. Kun minulla on ollut paljon mielestäni tärkeää sanottavaa, kirjoitukseni ovat usein olleet pitkiä. Siitä on moitittu. Mutta elämämme ja kaikki ympärillämme on monia yhteen kietoutuneita asioita, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. Jos siitä haluaa esittää jotakin perusteellisemmin, joutuu puhumaan pitempään. Ehkä tämä areena ei ole oikea siihen. Ehkä tämä yleisö on enimmäkseen – ei toki kokonaan – sellaista, että se pystyy vastaanottamaan kuten myös tuottamaan vain yksittäisiä sirpaleita ja nekin mieluummin luuloihin tai ”oikeaan uskoon” kuin analyyttiseen pohdintaan tai todelliseen tietoon perustuvia.
”Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää”, sanotaan. Mikäpä minä olen kenenkään tuskaa lisäämään, sillä onhan se niinkin, kuin laulussa ”Päivänsäde ja menninkäinen” sanotaan, että ”on pimeässä hyvä asustaa”. Melkein jo kaduttaa, että olen rikkonut monen illuusioita Urho Kekkosesta ja arvostellut Kekkosen näköisekseen muokkaamaa maalaisliitto/kepua. Sen vertaaminen alkiolaiseen maalaisliittoon ja sen johtajien näkemys Kekkosesta oli törkeää. Eikä minun olisi pitänyt kertoa sosialidemokraattien teoista ja niiden historiallisesta ja nykyisestä merkityksestä. Tannerin, Fagerholmin, Koiviston ja Ahtisaaren moraalisuutta korostaessani en ollut hienotunteinen niitä kohtaan, joiden idolia ei voida moittia samasta.
Puheeni muusta historiastamme, suurmiehistämme, ja isänmaasta sekä sen puolustajista on ollut ajattelematonta. Olen ollut vääräoppinen, kun olen nojannut näkemyksissäni lukemaani historiaan. Ei noilla kymmenillä mainitsemillani kirjoilla ja niistä ottamillani sitaateilla ole mitään todistusarvoa silloin, kun ne eivät sovi oikeaan oppiin. Jopa Juhani Suomen Kekkos-elämäkerroissa on – poikkeuksellisesti – valheellisia tietoja, joita esitin. Tietenkin olisi pitänyt tehdä niin, että olisi pitänyt ensiksi omaksua oikea poliittinen kanta ja historian tapahtumat olisi pitänyt sitten sovittaa siihen sopiviksi. Myös nykyasioiden arvomerkitys on tietysti riippuva niiden poliittisesta sidonnaisuudesta. Anneli Jäätteenmäen puheet ja teot olivat sankaruutta, sama joltakin ”kokdemilta” olisi ollut kataluutta, Paavo Lipposen puheet ja teot olivat rikollisia, mutta nyt Matti Vanhasen samat puheet ja teot ovat arvokkaita ja vastuullisia, vaikka jotkut kepulaiset myöntävät tämän pitkin hampain.
Maailmanrauhastakin puhuin aivan vääräoppisesti. Olisi pitänyt puhua niin kuin vuosikymmenten ajan totuttiin puhumaan. Mutta kun ei ole enää Neuvostoliittoa eikä taida olla niitä ”rauhanpuolustajiakaan”! Yhdysvallat ja Nato eivät tietenkään sovi tähän yhteyteen. YK:n rauhanturvatoiminta ja suomalaisten suuri osuus siinä ei sekään ole merkityksellistä, vaikka tuo työ on palkittu Nobelin rauhanpalkinnolla ja vaikka Suomea maailmalla on tituleerattu rauhanturvaamisen suurvallaksi. Martti Ahtisaaren suuri osuus siinä varmaan on kompromettoinut koko toiminnan.
Siinä tein ehkä suurimman virheeni, että esiinnyin lähes – en sentään aivan – oikealla henkilölläni. Kertomalla taustastani luulin lisääväni näkemysteni uskottavuutta eräissä asioissa. Väärin luultu. Olin naurettava kehdatessani eräissä mielipiteissäni kainosti vedota koulutukseni ja kokemusteni antamaan tietopohjaan, sillä tietenkin on aina uskottavampaa puhua sillä asiantuntemuksella ja luotettavuudella, minkä vain oikea poliittinen näkemys aikaan saa. Kun maanpuolustuksestamme huolta kantaen ilmoitin kannattavani liittymistämme Natoon, osoitin vain tyhmyyteni ja tietämättömyyteni. Lähi-Idän tapahtumia koskevista näkemyksistäni kertoessani minun olisi pitänyt kokemusperäisten tietojeni ja omantuntoni vastaisesti ymmärtää laittaa kaikki paha yksin juutalaisten ja Israelin syyksi.
Tuossa hyvän pääsiäisen toivotuksessani olleen groteskin itsekorostukseni luulin sentään ymmärrettävän – ilmoitukseni mukaisesti – tarkoitetuksi vain tuolle typeriä herjojaan heitelleelle moninimimerkille (”PunaLippalakki”, ”SänkyKaappi” ym.) lisäämään hänen tuskaansa, mutta ei se mennyt näin läpi kaikille. Mitäpä tuosta. Tuo sama tyyppi näkyy nytkin mm. nimimerkillä ”hehehehe” osoittaneen älykkyyttään, josta joku kepulainenkin on halunnut irtisanoutua. Samanlaisia hengenjättiläisiä on kokonainen ketju avauksella ”on muillakin meriittiä”. On varmaan, mutta ei ainakaan siinä ketjussa, sillä jos ihmisellä on jotakin meriittiä vaikkapa työelämässä tai missä tahansa, kyllä sen kuulee, vaikka hän puhuisi säästä. Nyt sitä ei kuulu ei näy.
En voi olla ihmettelemättä, että keskustan kannattajiksi on hakeutunut tuollaisia em. moninimimerkin kaltaisia tyhjänpäiväisiä rääväsuita, roskaväkeä, joilla ei ole oikeasti mitään sanottavaa. Miksi nuo puutteellisen kirjoitustaidon vaivoin oppineet imbesillit tuntevat vetoa keskustaan? Kokevatko he keskustan politiikan ”arvojensa” mukaiseksi? Onhan keskustan kannattajissa sentään myös toisenlaisia ihmisiä, ihan sivistyneitä ja asioista tietäviä, joskin niitä kovin tarkoitushakuisesti ymmärtäviä. Mitä he mahtavat ajatella noista ”puoluetovereistaan”? Älkää nyt vain sanoko, että nuo ovat häiriköiviä demareita! Samat tyypit häiriköivät myös demareiden saitilla. Eipä siellä demareita juuri esiinnykään, sillä ilmeisesti heillä on parempaa tekemistä.
En minä nyt ihan oikeasti kovin katuva enkä lainkaan katkera ole, vaan poistun nyt ihan hyvällä mielellä, sillä olen saanut sanotuksi asioita, joita olen pitänyt tärkeinä. Ehkäpä niistä jää jotakin kytemään moniin mieliin. Hyvää mieltäni lisää se, että pääministeri Matti Vanhanen on osoittautunut järkimieheksi ja vastuulliseksi poliitikoksi. Ulko- ja turvallisuuspoliittisissa näkemyksissään hän on tullut täysin edellisten hallitusten linjoille. Hienossa puheessaan Vanhanen korosti myös Yhdysvaltojen ja Naton merkitystä Euroopan puolustuksessa ja jopa rauhantuojana Jugoslaviaan. Ilmaisuissaan Vanhanen oli Paavo Lipposta kaunopuheisempi. On siinä ollut monella kepulaisena itseään pitävällä nieleskelemistä! Heidän yrityksensä Vanhasen kampeamiseksi pois linjaltaan ja kenties myös halunsa hänen poistamisekseen puolueen johdosta tulee olemaan kova. Mutta uskon, että Vanhasessa on tarpeeksi miestä pysymään puheissaan ja pitämään paikkansa. Pahimmat änkyrät joutunevat etsimään uuden poliittisen kodin. Suvi-Anne Siimeksen vasemmistoliitto tuskin on heille turvallinen vaihtoehto, vaikka ikiluotettava Jaakko Laakso olisikin heidän tukenaan. Olisiko Yrjö Hakasen SKP oikeampi?
Kiitän saamastani tunnustuksesta – sitäkin on tullut – ja toivotan Wiljamille, ”mielipidepankille” ja muille laajatietoisille, terävänäköisille ja sanantaitoisille vapaan ajattelun esitaistelijoille kaikkea hyvää ja kehotan: pitäkää edelleen kynä terävänä! Oiva Härköstä pyydän ystävällisesti kääntämään ajatuksiaan hiljalleen Vanhasen uudelle linjalle, jottei hänen, vanhan kepulaisen, tarvitsisi ryhtyä etsimään uutta puoluetta itselleen. Ei sen puoleen, etteikö Oivassa olisi ainesta vaikka tähän kokdem-joukkoon; harmi häntä olisi SKP:een päästää. ”Linkki-Timo” Ristimäkeä ei varmaan huolittaisi minnekään muualle, joten hänelle toivon vain tervehtymistä, jotta hänen pakkomielteiset harhansa salaliitoista ja monien persoonien mysteereistä hieman hellittäisivät. Jorma Laitiselle toteaisin, että hän on kehittynyt hieman parempaan ja saanut vatsansakin kuntoon, kun häntä ei enää okseta niin usein kuin joskus ennen. Tertulle tietenkin toivotan kaikkea hyvää näiden saittien ulkopuolella muistuttamalla häntä Juha Watt Vainion sanoin, että ”elämää ja erotiikkaa unohtaa et saisi milloinkaan, sillä kaikki muu on pelkkää retoriikkaa, puhu Sinä, tyttö, mitä vaan”.
Palaan vasta sitten, kun minulla on jotakin uutta ja tärkeää sanottavaa, historiasta tai nykypäivästä maailmalla tai Suomessa. Esimerkiksi iloitseminen siitä, että Vanhanen on myös sisäpolitiikassa heittänyt kepun vaaliteemat roskikseen ja tullut edeltäjähallitusten linjoille, mistä on ruvennut myös tulemaan nykyistä parempia tuloksia. Tai kun tämä hallitus tekee päätöksen jättää jäsenanomus Natolle. Keskustajohtoinen hallitus se meidät EU:iinkin vei!
Siteerasin jo parilla sanalla Reino Helismaan kaunista laulua ”Päivänsäde ja menninkäinen” (kaikille tuttu Tapio Rautavaaran laulamana). Hyvästelen nyt Teidät, omat menninkäiseni, laulun viimeisellä säkeistöllä:
”Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
kun menninkäinen yössä tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa”.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Laittamattomasti kirjoitettu KKK:lta. Sääli, jos lopetat, jäämme kaipaamaan myös noita perusteltuja mielipiteitä tavanomaisten syyttelyjen sijaan. Toivottavasti sinulla on piankin taas sanottavaa.
Onks hää joku bolseviikki, kun on niin pitkät jutut.
ei, ku hää o sit sivistyneistöö, kirjotustaitosii...
ja kyll hää ossaa sannoo sanat kohallee...
ennustus: TR vastaa tähän tiistaina klo 8:38 työpaikaltaan.
On aivan paikallaan, että keskityt nyt uuteen hyökkäykseen kepua ja Kekkosta vastaan oikein perusteellisesti ja aikaa sääsätämättä.
Vanhasen politiikka on muuten kaikelta oleelliselta osaltaan päinvastaista kuin Lipposen: Lipponen rakensi unionista liittovaltiota ja sotilasliittoa sekä on liittämässä meitä Natoon. Lipponen sai paljolti tuhottua Suomen sosiaalisen ja alueellisen tasapainon. Vanhanen ei liitä meitä Natoon ja haluaa kehittää unionia entiseltä pohjalta itsenäisten valtioiden yhteistyöelimenä. Vanhasen hallitus on ripeästi aloittanut Lipposen aiheuttamien tasapainohäiriöiden korjauksen.
Jos Vanhanen pitää USA:n osuutta Euroopan puolustuksessa tärkeänä, siinä ei ole mitään uutta. Eihän Eurooppa ole ensimmäisestä maailman sodasta lähtien pystynyt hoitamaan asioitaan ilman USA:n apua. Ei sitä kukaan kepussakaan ole kieltänyt.
>> hyökkäykseen kepua ja Kekkosta vastaan > Vanhasen politiikka on muuten kaikelta oleelliselta osaltaan päinvastaista kuin Lipposen > Lipponen rakensi unionista liittovaltiota ja sotilasliittoa > sekä on liittämässä meitä Natoon.> Lipponen sai paljolti tuhottua Suomen sosiaalisen ja alueellisen tasapainon.> Jos Vanhanen pitää USA:n osuutta Euroopan puolustuksessa tärkeänä, siinä ei ole mitään uutta.
muyhkkuilumlmummim