Uusi käännös

Kansanlähetyksestä varmaan löytyy Saarnivaaran Raamattua.

Suosittelen myös 33/38 käännöstä, Aapeli Saarisalon UT:tia, Toivo Koilon kääntämää Uutta Testamenttia, Raamattu kansalle ry:n UT:n käännöstä v. 1999 siitä on varmaan jo tullut myös VT:kin valmiiksi tai paikkoin tulee.

Vanha Biblia on myös hyvin tarkka.

onebody kirjoitti:

Kansanlähetyksestä varmaan löytyy Saarnivaaran Raamattua.

Suosittelen myös 33/38 käännöstä, Aapeli Saarisalon UT:tia, Toivo Koilon kääntämää Uutta Testamenttia, Raamattu kansalle ry:n UT:n käännöstä v. 1999 siitä on varmaan jo tullut myös VT:kin valmiiksi tai paikkoin tulee.

Vanha Biblia on myös hyvin tarkka.

Minä olin ennen ehdoton siinä että vain vanhemmat käännökset ovat hyviä(totuudellisimpia),reilu vuosi sitten eräässä sielunhoitotilanteessa pappi luki minulle erästä galatalaiskirjeen kohtaa joka tuli aivan kohti.Oli kuin olisin keskustellut nokakkain Jumalan kanssa.Ostin siitä paikasta uuden käännöksen ja olen saanut siitä niin paljon,että entiset mielipiteeni joutivat roskakoppaan.Uskon nyt siihen sanaan että kieli muuttuu.Tämä viimeinen käännös on tälle ajalle.Biblia on vasta uskoon tulleelle "hebreaa".Lukekoon jokainen mistä kokee saavansa ravintoa.Siunausta.

Rhode kirjoitti:

Minä olin ennen ehdoton siinä että vain vanhemmat käännökset ovat hyviä(totuudellisimpia),reilu vuosi sitten eräässä sielunhoitotilanteessa pappi luki minulle erästä galatalaiskirjeen kohtaa joka tuli aivan kohti.Oli kuin olisin keskustellut nokakkain Jumalan kanssa.Ostin siitä paikasta uuden käännöksen ja olen saanut siitä niin paljon,että entiset mielipiteeni joutivat roskakoppaan.Uskon nyt siihen sanaan että kieli muuttuu.Tämä viimeinen käännös on tälle ajalle.Biblia on vasta uskoon tulleelle "hebreaa".Lukekoon jokainen mistä kokee saavansa ravintoa.Siunausta.

Onko uusi Raamatun käännös 1992 hyvä käännös?



Vuonna 1992 valmistui uusi Raamatun käännös, josta on kiistelty paljon, nimenomaan sen Raamatullisuudesta. Raamatun komitean käännöstyöryhmässä oli mukana professori Jussi Aro, jonka kommentointi paljastaa kuinka epäluotettava käännös on Raamatun kääntämisen periaatteilla sekä alkukielten sanan vastaavuuksien kääntämisessä.







Miksi Raamattu on käännettävä uudelleen?



Jussi Aro





Nykyinen 1930-luvulla valmistunut Kirkkoraamattumme edustaa pä­tevästi vuosisadan alun protestant­tisen raamatuntutkimuksen tasoa ja tuloksia. Sen kieliasu on arvokas ja juhlallinen; siinä on pyritty säi­lyttämään suomalaisen raamattu-kielen perinne aina Mikael Agricolan päivistä lähtien siinä määrin kuin se on mahtunut tuolloin vasta vakiintuneen suomen kirjakielen puitteisiin.



Käännös noudattelee myös varsin pitkälle alkukielien, heprean ja kreikan ilmaisutapoja. Siinä on pyritty johdonmukaiseen sanastolliseen vastaavuuteen, niin että esimerkiksi tiettyjä heprean sanoja säännöllisesti vastaa tietty suomen kielen sana. Myös alku­kielten lauseopillinen rakenne ja tyypilliset ilmaisutavat ovat laajalti säilyneet käännöksessä.



Jos pidetään ihanteena tällaista koneellista yhtäpitävyyttä alku-tekstin kanssa ja tyylillistä perin­teellisyyttä, niin Kirkkoraamattu täyttä edelleenkin varsin korkeat vaatimukset. Voitaisiin ehkä toi­voa, että se pelkästään tarkistettai­siin korjaamalla joitakin yksityisiä kohtia, joissa käännös on ilmeises­ti virheellinen. Sellaisia voisi kyllä koko Raamatusta löytää paljonkin. Mutta miksi pitäisi koko Raa­mattu kääntää perusteellisesti uu­delleen? Pieni historiallinen esi­merkki voinee valaista asiaa.





Vanhan ajan lopulla tehtiin sil­loisen kristikunnan eri tahoilla useita ansiokkaita käännöksiä eri kielille: etiopiaksi, koptiksi, syyriaksi, armeniaksi, latinaksi, gootik­si, muinaisbulgariaksi. Vuosisato­jen kuluessa kaikki nämä kielet muuttuivat perusteellisesti eikä kansa enää ymmärtänyt niitä. Kristillinen tieto heikkeni huomat­tavasti ja uskonnonharjoitus jäi muotomenoksi. Kun islam aikojen kuluessa valloitti idän vanhojen kirkkojen alueet, lienee eräs syy ollut kirkkojen muinaiskielisyys. Kansa ei ymmärtänyt Raamattua, vaikka kuuli sitä luettavan.





Samanlainen tilanne oli Euroo­passa, kun latina oli lähes yksin­omaisena kirkkokielenä. Sen si­jaan uskonpuhdistuksen periaat­teisiin kuului aivan olennaisesti se, että Raamatun on oltava jokaisen luettavissa kielellä, jota hän voi ymmärtää. Monet uskonpuhdis­tuksen ajan käännökset, kuten Lu­therin saksalainen ja Kuningas Jaakon komitean englantilainen, tulivat kielialueensa klassikoiksi. Perinteiset protestanttiset raama­tunkäännökset täyttivät myös var­sin hyvin viestintätehtävänsä yh­tenäiskulttuurin piirissä, jossa us­konnonopetus oli tehokasta.





Klassisiksi muuttuneet raama­tunkäännökset eivät kuitenkaan enää ole ensisijaisesti viestinnän välineitä. Ne ovat kirjallisuutta ja liturgisia tekstejä, joiden tehtävänä on ennen muuta luoda tunnelmaa.





On kaksi seikkaa, jotka ovat osoittaneet, etteivät perinteiset raamatunkäännökset enää ole riittäviä. Toinen on lähetystehtävä ei-kristillisten kansojen keskuudessa ja toinen evankeliumin tun­netuksi tekeminen jälkikristillises­sä, sekularisoituneessa maailmas­sa.





Lähetyssaarnaajat, jotka ovat kamppailleet Raamatun sanoman siirtämiseksi alkukantaisten tai vieraiden kulttuurien kielille, ovat havainneet korostuneina ne vai­keudet, jotka liittyvät tähän työhön. Sanatarkat käännökset ovat pelottavan alttiita väärinkäsityksille ja väärille tulkinnoille. Raama­tun sana on käännettävä, ei sana sanalta vaan ajatus ajatukselta, jotta se tavoittaisi kuulijansa. On pyrittävä saamaan esille sen ydin, ei kuori. Sama pätee vanhojen kult­tuurimaiden maallistuneeseen ja välinpitämättömään lukijaan. Jokainen, joka on joutunut vähänkin viestittämään, tietää, että suurille joukoille voi tuskin puhua liian yksinkertaisesti ja selkeästi.





Myös uskonnollisia asioita har­rastavat ja Raamattuun suhteelli­sen hyvin perehtyneet lukijat voi­vat joutua harhojen valtaan perin­näisten käännösten ääressä. Täl­lainen lukija kuvittelee ymmärtä­vänsä tekstin, joka on hänelle tuttu lapsuudesta saakka, mutta hän ei tosiasiassa ymmärrä. Usein teks­tiin luetaan ajatuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sen alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Raamatun uskonnollinen terminologia on monella taholla muuttunut suoras­taan alkuperäiselle sanomalle vie­raiden oppirakennelmien ainek­seksi. Usein se on lukijalle sillä ta­valla hämärä, että se palvelee vain uskonnollisen tunnelmoinnin väli­neenä, mutta ei varsinaisesti pu­huttele häntä.



Raamatun uudelleen kääntämi­nen on näin ollen sittenkin välttä­mätöntä, jottemme joutuisi vaik­kapa lievänkin »latinalaistumisen» tai »kirkkoslaavistumisen» uhreik­si. On tarkoitus poistaa tekstin ja ilmaisun päältä vuosisataisia köynnöksiä, hämähäkinverkkoja ja muuta tarpeetonta rekvisiittaa, jotka peittävät alleen tekstin alku­peräisen sanottavan. On tarkoitus myös vähentää niitä aineksia, jotka aiheuttavat että Raamattua luetaan eri tavoin väärin, saadaan siitä vääriä vaikutelmia ja vääriä virik­keitä. On tarkoitus päästää Raama­tun sana vaikuttamaan samanlai­sena räjähdysaineena kuin se on alunperinkin ollut.



Uudella raamatunkäännöksellä ei pyritä ilmaisemaan mitään tietty­jä uusia näkemyksiä, uutta teologi­aa tai suuntausta. Metodi on lähin­nä tieteellinen, ei erityisen teologi­nen, vaan historiallinen ja kielitie­teellinen. Tahdotaan asiallisesti, kaiken nykyään käytettävissä ole­van tietämyksen avulla selvittää, mitä Raamatun kirjoittajat ovat omassa tilanteessaan tarkoittaneet sanoa. Tämä sisällys pyritään siir­tämään nykykielelle niin, että sen oleellinen, varsinainen sanottava säilyy. Pyritään siihen, että sanat ovat nykyhetken sanoja, lausera­kenne suomalainen, ei heprealai­nen tai kreikkalainen, fraseologia omaamme, ei kahden ja kolmen tuhannen vuoden takaista.





Jos pelätään, että Raamattu tällä tavoin väärennetään, on aina muis­tettava, että nykyinen Kirkkoraa­mattu ei koskaan siirry mihinkään kiellettyjen kirjojen luetteloon. On ilmeistä, että sillä tulee jatkuvasti olemaan käyttäjiä, samoin kuin sen ohella on paljon käytetty vuoden 1776 vanhaa Kirkkoraamattua. Onhan se sananmukaisena kään­nöksenä ainakin paljon parempi »aasinsilta» heprean ja kreikan opiskelijoille kuin uusi käännös kokonaan tulee olemaan.




Aron tekstin kommentointia



Nykyinen 1930-luvulla valmistunut Kirkkoraamattumme edustaa pä­tevästi vuosisadan alun protestant­tisen raamatuntutkimuksen tasoa ja tuloksia. Sen kieliasu on arvokas ja juhlallinen; siinä on pyritty säi­lyttämään suomalaisen raamattu-kielen perinne aina Mikael Agricolan päivistä lähtien siinä määrin kuin se on mahtunut tuolloin vasta vakiintuneen suomen kirjakielen puitteisiin.



Käännös noudattelee myös varsin pitkälle alkukielien, heprean ja kreikan ilmaisutapoja. Siinä on pyritty johdonmukaiseen sanastolliseen vastaavuuteen, niin että esimerkiksi tiettyjä heprean sanoja säännöllisesti vastaa tietty suomen kielen sana. Myös alku­kielten lauseopillinen rakenne ja tyypilliset ilmaisutavat ovat laajalti säilyneet käännöksessä.





33/38 käännös on hyvä, joten olisi ollut parempi korjata siitä muutamat virheet ja muuttaa vanhat sanat nykysuomelle, mutta olla uskollinen Raamatun kääntämisen periaatteille. Eli nykysuomen sanatkin olisi voinut kääntää vastaamaan mahdollisimman tarkasti alkukieltä.











Lähetyssaarnaajat, jotka ovat kamppailleet Raamatun sanoman siirtämiseksi alkukantaisten tai vieraiden kulttuurien kielille, ovat havainneet korostuneina ne vai­keudet, jotka liittyvät tähän työhön. Sanatarkat käännökset ovat pelottavan alttiita väärinkäsityksille ja väärille tulkinnoille. Raama­tun sana on käännettävä, ei sana sanalta vaan ajatus ajatukselta, jot­ta se tavoittaisi kuulijansa. On py­rittävä saamaan esille sen ydin, ei kuori. Sama pätee vanhojen kult­tuurimaiden maallistuneeseen ja välinpitämättömään lukijaan. Jo­kainen, joka on joutunut vähänkin viestittämään, tietää, että suurille joukoille voi tuskin puhua liian yk­sinkertaisesti ja selkeästi.





Sanatarkasta käännöksestä löytää Jumalan sanan ilmoituksen, joka on yksi Raamatun käännöksen päätehtävistä. Epätarkka käännös on enemmän ihmisen ajatuksia kuin Jumalan sanaa. tarkka alkukielille uskollinen käännös ei aiheuta väärinkäsityksiä, mutta epätarkat ja väärin käännetyt kohdat sensijaan aiheuttavat väärinkäsityksiä.











Myös uskonnollisia asioita har­rastavat ja Raamattuun suhteelli­sen hyvin perehtyneet lukijat voi­vat joutua harhojen valtaan perin­näisten käännösten ääressä. Täl­lainen lukija kuvittelee ymmärtä­vänsä tekstin, joka on hänelle tuttu lapsuudesta saakka, mutta hän ei tosiasiassa ymmärrä. Usein teks­tiin luetaan ajatuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sen alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Raamatun uskonnollinen terminologia on monella taholla muuttunut suoras­taan alkuperäiselle sanomalle vie­raiden oppirakennelmien ainek­seksi. Usein se on lukijalle sillä ta­valla hämärä, että se palvelee vain uskonnollisen tunnelmoinnin väli­neenä, mutta ei varsinaisesti pu­huttele häntä.





Alkukielelle uskollisesti käännetty Raamattu ei johdata ihmistä harhoihin, mutta sitä vastoin epätarkat käännökset sen tekevät. Raamatun tekstiä ei ole tarkoitus ymmärtää ihmisjärjellä, sillä Jumala avaa uudestisyntyneelle uskovalle sanansa Pyhän Hengen kautta. Pyhän Hengen kautta Raamattu avautuu sekä sen sanoma muuttuu uskovan sydämessä myös käytännön elämän tasolle. Raamatun terminologia avautuu Pyhän Hengen kautta, mutta liberaaliteologien ajatuksista Raamatun käännöksiin tulee sinne vierasta liberaaliteologista ajattelua, joka nousee ihmisen ajatuksista eikä Jumalasta. Raamattu tulee kääntää sillä Raamattu kielellä, millä Jumala sen on kirjoituttanut.















Raamatun uudelleen kääntämi­nen on näin ollen sittenkin välttä­mätöntä, jottemme joutuisi vaik­kapa lievänkin »latinalaistumisen» tai »kirkkoslaavistumisen» uhreik­si. On tarkoitus poistaa tekstin ja ilmaisun päältä vuosisataisia köynnöksiä, hämähäkinverkkoja ja muuta tarpeetonta rekvisiittaa, jotka peittävät alleen tekstin alku­peräisen sanottavan. On tarkoitus myös vähentää niitä aineksia, jotka aiheuttavat että Raamattua luetaan eri tavoin väärin, saadaan siitä vääriä vaikutelmia ja vääriä virik­keitä. On tarkoitus päästää Raama­tun sana vaikuttamaan samanlai­sena räjähdysaineena kuin se on alunperinkin ollut.



Uusi käännös on käännetty liberaaliteologien toimesta, jotka ovat itse tuoneet siihen mukanaan omat hämähäkin verkkonsa sekä liberaaliteologiset rekvisiitat. Näin tehden liberaaliteologit saavat sen aikaan, jotta Raamattua ja varsinkin uutta käännöstä monin paikoin luetaan väärin.







Uudella raamatunkäännöksellä ei pyritä ilmaisemaan mitään tietty­jä uusia näkemyksiä, uutta teologi­aa tai suuntausta. Metodi on lähin­nä tieteellinen, ei erityisen teologi­nen, vaan historiallinen ja kielitie­teellinen. Tahdotaan asiallisesti, kaiken nykyään käytettävissä ole­van tietämyksen avulla selvittää, mitä Raamatun kirjoittajat ovat omassa tilanteessaan tarkoittaneet sanoa. Tämä sisällys pyritään siir­tämään nykykielelle niin, että sen oleellinen, varsinainen sanottava säilyy. Pyritään siihen, että sanat ovat nykyhetken sanoja, lausera­kenne suomalainen, ei heprealai­nen tai kreikkalainen, fraseologia omaamme, ei kahden ja kolmen tuhannen vuoden takaista.





Jos pelätään, että Raamattu tällä tavoin väärennetään, on aina muis­tettava, että nykyinen Kirkkoraa­mattu ei koskaan siirry mihinkään kiellettyjen kirjojen luetteloon. On ilmeistä, että sillä tulee jatkuvasti olemaan käyttäjiä, samoin kuin sen ohella on paljon käytetty vuoden 1776 vanhaa Kirkkoraamattua. Onhan se sananmukaisena kään­nöksenä ainakin paljon parempi »aasinsilta» heprean ja kreikan opiskelijoille kuin uusi käännös kokonaan tulee olemaan.





Uudessa käännöksessä on tuhottu paljon Raamatun alkukielen tarkkaa kääntämistä, jossa sanat on käännetty ajatuksiksi ei sana tarkasti. Aro myöntää, jotta vanhempi käännös on sanamukaisena paljon parempi käännös kuin uusi käännös tulee olemaan.





1992 käännetty uusi kirkkoraamattu on käännetty ns. dynaamisen ekvivalenssin periaatteella, joka tarkoittaa, että alkukielen mukaisia sanoja ei ole käännetty sanatarkasti, vaan ikään kuin ajatuksiksi. Raamatun ajatukselle ja lauseelle on etsitty suomalaisia vastineita. 1992v käännös ansaitsee liberaalikäännöksen "arvonimen."





On ilman muuta selvää, että tällainen kääntäminen tuhoaa paljon Raamatun alkuperäistä sisältöä. Toki se on myönnettävä, että myös 1992 käännös on onnistunut paikoin kääntämään jopa 33/38 käännöstä tarkemmin, mutta vain paikoin. Vanha 33/38 on paljon uskollisempi alkutekstille ja tarkempi kuin 1992 käännös, joten on sanomatta selvääkin selvempää, että jos haluaa lukea Raamattua alkulähteen mukaisena, niin valinta on silloin 33/38 käännös. 1992 käännös sisältää monia todella pahoja käännösvirheitä, jotka ovat suuressa ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa. Esimerkkinä 1992 kääntää esim.





1992 käännös: Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan. 5 Moos 32:8



33/38 käännös: Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan. 5 Moos 32:8



1992 käännös on ekumeenisen hengen mukainen käännös. Ekumenia uskoo, että jokainen uskonto on tie Jumalan luokse. Ekumeeninen henki on suvaitsevaisuuden henki. Jumala ei todellakaan ole määrännyt kansoille omia jumaliaan, jotka ovat epäjumalia. 33/38 käännös kääntää jakeen Raamatun Hengen mukaan. Muistuu mieleeni edesmennyt Uuras Saarnivaara, joka sanoi: " 1992 käännös on ekumeenis-katolinen käännös. Saarnivaara varoitti aikoinaan, ettei kukaan uskova vaihtaisi 33/38 käännöstä uuteen vuonna 1992 käännettyyn raamattuun, joka on todella liberaalinen sekä ekumeeninen käännös.

Uskon, jotta uuden käännöksen kautta voi ihminen pelastua sekä rakentua uskon elämässään. Mutta uusi käännös on niin paljon tuhonnut käännös periaatteillaan kääntämällä sana tarkan käännöksen sijasta käännöksen ihmisajatuksen tulkitsemana, jotta liian paljon on Jumalan sanaan tullut ihmisajatuksia Jumalan sanan tilalle. Mielestäni, jokainen, joka haluaa kunnioittaa Jumalan sanaa lukee vain alkukielelle uskollisia käännöksiä eikä liberaaliteologien ihmismielen mukaisia käännöksiä. Joten suosittelen sinulle ystäväni, jotta et käyttäisi 1992 käännöstä, vaan alkukielelle uskollisempia käännöksiä kuten esim. 33/38 käännös on.

onebody kirjoitti:

Kansanlähetyksestä varmaan löytyy Saarnivaaran Raamattua.

Suosittelen myös 33/38 käännöstä, Aapeli Saarisalon UT:tia, Toivo Koilon kääntämää Uutta Testamenttia, Raamattu kansalle ry:n UT:n käännöstä v. 1999 siitä on varmaan jo tullut myös VT:kin valmiiksi tai paikkoin tulee.

Vanha Biblia on myös hyvin tarkka.

Valitettavasti en löytänyt.Haluaisin ostaa ystävälleni Saarnivaaran käännöksen lahjaksi, itselläni se on ,mutta en valitettavasti muista mistä sen ostin.

Siunausta.

onebody kirjoitti:

Onko uusi Raamatun käännös 1992 hyvä käännös?



Vuonna 1992 valmistui uusi Raamatun käännös, josta on kiistelty paljon, nimenomaan sen Raamatullisuudesta. Raamatun komitean käännöstyöryhmässä oli mukana professori Jussi Aro, jonka kommentointi paljastaa kuinka epäluotettava käännös on Raamatun kääntämisen periaatteilla sekä alkukielten sanan vastaavuuksien kääntämisessä.







Miksi Raamattu on käännettävä uudelleen?



Jussi Aro





Nykyinen 1930-luvulla valmistunut Kirkkoraamattumme edustaa pä­tevästi vuosisadan alun protestant­tisen raamatuntutkimuksen tasoa ja tuloksia. Sen kieliasu on arvokas ja juhlallinen; siinä on pyritty säi­lyttämään suomalaisen raamattu-kielen perinne aina Mikael Agricolan päivistä lähtien siinä määrin kuin se on mahtunut tuolloin vasta vakiintuneen suomen kirjakielen puitteisiin.



Käännös noudattelee myös varsin pitkälle alkukielien, heprean ja kreikan ilmaisutapoja. Siinä on pyritty johdonmukaiseen sanastolliseen vastaavuuteen, niin että esimerkiksi tiettyjä heprean sanoja säännöllisesti vastaa tietty suomen kielen sana. Myös alku­kielten lauseopillinen rakenne ja tyypilliset ilmaisutavat ovat laajalti säilyneet käännöksessä.



Jos pidetään ihanteena tällaista koneellista yhtäpitävyyttä alku-tekstin kanssa ja tyylillistä perin­teellisyyttä, niin Kirkkoraamattu täyttä edelleenkin varsin korkeat vaatimukset. Voitaisiin ehkä toi­voa, että se pelkästään tarkistettai­siin korjaamalla joitakin yksityisiä kohtia, joissa käännös on ilmeises­ti virheellinen. Sellaisia voisi kyllä koko Raamatusta löytää paljonkin. Mutta miksi pitäisi koko Raa­mattu kääntää perusteellisesti uu­delleen? Pieni historiallinen esi­merkki voinee valaista asiaa.





Vanhan ajan lopulla tehtiin sil­loisen kristikunnan eri tahoilla useita ansiokkaita käännöksiä eri kielille: etiopiaksi, koptiksi, syyriaksi, armeniaksi, latinaksi, gootik­si, muinaisbulgariaksi. Vuosisato­jen kuluessa kaikki nämä kielet muuttuivat perusteellisesti eikä kansa enää ymmärtänyt niitä. Kristillinen tieto heikkeni huomat­tavasti ja uskonnonharjoitus jäi muotomenoksi. Kun islam aikojen kuluessa valloitti idän vanhojen kirkkojen alueet, lienee eräs syy ollut kirkkojen muinaiskielisyys. Kansa ei ymmärtänyt Raamattua, vaikka kuuli sitä luettavan.





Samanlainen tilanne oli Euroo­passa, kun latina oli lähes yksin­omaisena kirkkokielenä. Sen si­jaan uskonpuhdistuksen periaat­teisiin kuului aivan olennaisesti se, että Raamatun on oltava jokaisen luettavissa kielellä, jota hän voi ymmärtää. Monet uskonpuhdis­tuksen ajan käännökset, kuten Lu­therin saksalainen ja Kuningas Jaakon komitean englantilainen, tulivat kielialueensa klassikoiksi. Perinteiset protestanttiset raama­tunkäännökset täyttivät myös var­sin hyvin viestintätehtävänsä yh­tenäiskulttuurin piirissä, jossa us­konnonopetus oli tehokasta.





Klassisiksi muuttuneet raama­tunkäännökset eivät kuitenkaan enää ole ensisijaisesti viestinnän välineitä. Ne ovat kirjallisuutta ja liturgisia tekstejä, joiden tehtävänä on ennen muuta luoda tunnelmaa.





On kaksi seikkaa, jotka ovat osoittaneet, etteivät perinteiset raamatunkäännökset enää ole riittäviä. Toinen on lähetystehtävä ei-kristillisten kansojen keskuudessa ja toinen evankeliumin tun­netuksi tekeminen jälkikristillises­sä, sekularisoituneessa maailmas­sa.





Lähetyssaarnaajat, jotka ovat kamppailleet Raamatun sanoman siirtämiseksi alkukantaisten tai vieraiden kulttuurien kielille, ovat havainneet korostuneina ne vai­keudet, jotka liittyvät tähän työhön. Sanatarkat käännökset ovat pelottavan alttiita väärinkäsityksille ja väärille tulkinnoille. Raama­tun sana on käännettävä, ei sana sanalta vaan ajatus ajatukselta, jotta se tavoittaisi kuulijansa. On pyrittävä saamaan esille sen ydin, ei kuori. Sama pätee vanhojen kult­tuurimaiden maallistuneeseen ja välinpitämättömään lukijaan. Jokainen, joka on joutunut vähänkin viestittämään, tietää, että suurille joukoille voi tuskin puhua liian yksinkertaisesti ja selkeästi.





Myös uskonnollisia asioita har­rastavat ja Raamattuun suhteelli­sen hyvin perehtyneet lukijat voi­vat joutua harhojen valtaan perin­näisten käännösten ääressä. Täl­lainen lukija kuvittelee ymmärtä­vänsä tekstin, joka on hänelle tuttu lapsuudesta saakka, mutta hän ei tosiasiassa ymmärrä. Usein teks­tiin luetaan ajatuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sen alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Raamatun uskonnollinen terminologia on monella taholla muuttunut suoras­taan alkuperäiselle sanomalle vie­raiden oppirakennelmien ainek­seksi. Usein se on lukijalle sillä ta­valla hämärä, että se palvelee vain uskonnollisen tunnelmoinnin väli­neenä, mutta ei varsinaisesti pu­huttele häntä.



Raamatun uudelleen kääntämi­nen on näin ollen sittenkin välttä­mätöntä, jottemme joutuisi vaik­kapa lievänkin »latinalaistumisen» tai »kirkkoslaavistumisen» uhreik­si. On tarkoitus poistaa tekstin ja ilmaisun päältä vuosisataisia köynnöksiä, hämähäkinverkkoja ja muuta tarpeetonta rekvisiittaa, jotka peittävät alleen tekstin alku­peräisen sanottavan. On tarkoitus myös vähentää niitä aineksia, jotka aiheuttavat että Raamattua luetaan eri tavoin väärin, saadaan siitä vääriä vaikutelmia ja vääriä virik­keitä. On tarkoitus päästää Raama­tun sana vaikuttamaan samanlai­sena räjähdysaineena kuin se on alunperinkin ollut.



Uudella raamatunkäännöksellä ei pyritä ilmaisemaan mitään tietty­jä uusia näkemyksiä, uutta teologi­aa tai suuntausta. Metodi on lähin­nä tieteellinen, ei erityisen teologi­nen, vaan historiallinen ja kielitie­teellinen. Tahdotaan asiallisesti, kaiken nykyään käytettävissä ole­van tietämyksen avulla selvittää, mitä Raamatun kirjoittajat ovat omassa tilanteessaan tarkoittaneet sanoa. Tämä sisällys pyritään siir­tämään nykykielelle niin, että sen oleellinen, varsinainen sanottava säilyy. Pyritään siihen, että sanat ovat nykyhetken sanoja, lausera­kenne suomalainen, ei heprealai­nen tai kreikkalainen, fraseologia omaamme, ei kahden ja kolmen tuhannen vuoden takaista.





Jos pelätään, että Raamattu tällä tavoin väärennetään, on aina muis­tettava, että nykyinen Kirkkoraa­mattu ei koskaan siirry mihinkään kiellettyjen kirjojen luetteloon. On ilmeistä, että sillä tulee jatkuvasti olemaan käyttäjiä, samoin kuin sen ohella on paljon käytetty vuoden 1776 vanhaa Kirkkoraamattua. Onhan se sananmukaisena kään­nöksenä ainakin paljon parempi »aasinsilta» heprean ja kreikan opiskelijoille kuin uusi käännös kokonaan tulee olemaan.




Aron tekstin kommentointia



Nykyinen 1930-luvulla valmistunut Kirkkoraamattumme edustaa pä­tevästi vuosisadan alun protestant­tisen raamatuntutkimuksen tasoa ja tuloksia. Sen kieliasu on arvokas ja juhlallinen; siinä on pyritty säi­lyttämään suomalaisen raamattu-kielen perinne aina Mikael Agricolan päivistä lähtien siinä määrin kuin se on mahtunut tuolloin vasta vakiintuneen suomen kirjakielen puitteisiin.



Käännös noudattelee myös varsin pitkälle alkukielien, heprean ja kreikan ilmaisutapoja. Siinä on pyritty johdonmukaiseen sanastolliseen vastaavuuteen, niin että esimerkiksi tiettyjä heprean sanoja säännöllisesti vastaa tietty suomen kielen sana. Myös alku­kielten lauseopillinen rakenne ja tyypilliset ilmaisutavat ovat laajalti säilyneet käännöksessä.





33/38 käännös on hyvä, joten olisi ollut parempi korjata siitä muutamat virheet ja muuttaa vanhat sanat nykysuomelle, mutta olla uskollinen Raamatun kääntämisen periaatteille. Eli nykysuomen sanatkin olisi voinut kääntää vastaamaan mahdollisimman tarkasti alkukieltä.











Lähetyssaarnaajat, jotka ovat kamppailleet Raamatun sanoman siirtämiseksi alkukantaisten tai vieraiden kulttuurien kielille, ovat havainneet korostuneina ne vai­keudet, jotka liittyvät tähän työhön. Sanatarkat käännökset ovat pelottavan alttiita väärinkäsityksille ja väärille tulkinnoille. Raama­tun sana on käännettävä, ei sana sanalta vaan ajatus ajatukselta, jot­ta se tavoittaisi kuulijansa. On py­rittävä saamaan esille sen ydin, ei kuori. Sama pätee vanhojen kult­tuurimaiden maallistuneeseen ja välinpitämättömään lukijaan. Jo­kainen, joka on joutunut vähänkin viestittämään, tietää, että suurille joukoille voi tuskin puhua liian yk­sinkertaisesti ja selkeästi.





Sanatarkasta käännöksestä löytää Jumalan sanan ilmoituksen, joka on yksi Raamatun käännöksen päätehtävistä. Epätarkka käännös on enemmän ihmisen ajatuksia kuin Jumalan sanaa. tarkka alkukielille uskollinen käännös ei aiheuta väärinkäsityksiä, mutta epätarkat ja väärin käännetyt kohdat sensijaan aiheuttavat väärinkäsityksiä.











Myös uskonnollisia asioita har­rastavat ja Raamattuun suhteelli­sen hyvin perehtyneet lukijat voi­vat joutua harhojen valtaan perin­näisten käännösten ääressä. Täl­lainen lukija kuvittelee ymmärtä­vänsä tekstin, joka on hänelle tuttu lapsuudesta saakka, mutta hän ei tosiasiassa ymmärrä. Usein teks­tiin luetaan ajatuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sen alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Raamatun uskonnollinen terminologia on monella taholla muuttunut suoras­taan alkuperäiselle sanomalle vie­raiden oppirakennelmien ainek­seksi. Usein se on lukijalle sillä ta­valla hämärä, että se palvelee vain uskonnollisen tunnelmoinnin väli­neenä, mutta ei varsinaisesti pu­huttele häntä.





Alkukielelle uskollisesti käännetty Raamattu ei johdata ihmistä harhoihin, mutta sitä vastoin epätarkat käännökset sen tekevät. Raamatun tekstiä ei ole tarkoitus ymmärtää ihmisjärjellä, sillä Jumala avaa uudestisyntyneelle uskovalle sanansa Pyhän Hengen kautta. Pyhän Hengen kautta Raamattu avautuu sekä sen sanoma muuttuu uskovan sydämessä myös käytännön elämän tasolle. Raamatun terminologia avautuu Pyhän Hengen kautta, mutta liberaaliteologien ajatuksista Raamatun käännöksiin tulee sinne vierasta liberaaliteologista ajattelua, joka nousee ihmisen ajatuksista eikä Jumalasta. Raamattu tulee kääntää sillä Raamattu kielellä, millä Jumala sen on kirjoituttanut.















Raamatun uudelleen kääntämi­nen on näin ollen sittenkin välttä­mätöntä, jottemme joutuisi vaik­kapa lievänkin »latinalaistumisen» tai »kirkkoslaavistumisen» uhreik­si. On tarkoitus poistaa tekstin ja ilmaisun päältä vuosisataisia köynnöksiä, hämähäkinverkkoja ja muuta tarpeetonta rekvisiittaa, jotka peittävät alleen tekstin alku­peräisen sanottavan. On tarkoitus myös vähentää niitä aineksia, jotka aiheuttavat että Raamattua luetaan eri tavoin väärin, saadaan siitä vääriä vaikutelmia ja vääriä virik­keitä. On tarkoitus päästää Raama­tun sana vaikuttamaan samanlai­sena räjähdysaineena kuin se on alunperinkin ollut.



Uusi käännös on käännetty liberaaliteologien toimesta, jotka ovat itse tuoneet siihen mukanaan omat hämähäkin verkkonsa sekä liberaaliteologiset rekvisiitat. Näin tehden liberaaliteologit saavat sen aikaan, jotta Raamattua ja varsinkin uutta käännöstä monin paikoin luetaan väärin.







Uudella raamatunkäännöksellä ei pyritä ilmaisemaan mitään tietty­jä uusia näkemyksiä, uutta teologi­aa tai suuntausta. Metodi on lähin­nä tieteellinen, ei erityisen teologi­nen, vaan historiallinen ja kielitie­teellinen. Tahdotaan asiallisesti, kaiken nykyään käytettävissä ole­van tietämyksen avulla selvittää, mitä Raamatun kirjoittajat ovat omassa tilanteessaan tarkoittaneet sanoa. Tämä sisällys pyritään siir­tämään nykykielelle niin, että sen oleellinen, varsinainen sanottava säilyy. Pyritään siihen, että sanat ovat nykyhetken sanoja, lausera­kenne suomalainen, ei heprealai­nen tai kreikkalainen, fraseologia omaamme, ei kahden ja kolmen tuhannen vuoden takaista.





Jos pelätään, että Raamattu tällä tavoin väärennetään, on aina muis­tettava, että nykyinen Kirkkoraa­mattu ei koskaan siirry mihinkään kiellettyjen kirjojen luetteloon. On ilmeistä, että sillä tulee jatkuvasti olemaan käyttäjiä, samoin kuin sen ohella on paljon käytetty vuoden 1776 vanhaa Kirkkoraamattua. Onhan se sananmukaisena kään­nöksenä ainakin paljon parempi »aasinsilta» heprean ja kreikan opiskelijoille kuin uusi käännös kokonaan tulee olemaan.





Uudessa käännöksessä on tuhottu paljon Raamatun alkukielen tarkkaa kääntämistä, jossa sanat on käännetty ajatuksiksi ei sana tarkasti. Aro myöntää, jotta vanhempi käännös on sanamukaisena paljon parempi käännös kuin uusi käännös tulee olemaan.





1992 käännetty uusi kirkkoraamattu on käännetty ns. dynaamisen ekvivalenssin periaatteella, joka tarkoittaa, että alkukielen mukaisia sanoja ei ole käännetty sanatarkasti, vaan ikään kuin ajatuksiksi. Raamatun ajatukselle ja lauseelle on etsitty suomalaisia vastineita. 1992v käännös ansaitsee liberaalikäännöksen "arvonimen."





On ilman muuta selvää, että tällainen kääntäminen tuhoaa paljon Raamatun alkuperäistä sisältöä. Toki se on myönnettävä, että myös 1992 käännös on onnistunut paikoin kääntämään jopa 33/38 käännöstä tarkemmin, mutta vain paikoin. Vanha 33/38 on paljon uskollisempi alkutekstille ja tarkempi kuin 1992 käännös, joten on sanomatta selvääkin selvempää, että jos haluaa lukea Raamattua alkulähteen mukaisena, niin valinta on silloin 33/38 käännös. 1992 käännös sisältää monia todella pahoja käännösvirheitä, jotka ovat suuressa ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa. Esimerkkinä 1992 kääntää esim.





1992 käännös: Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan. 5 Moos 32:8



33/38 käännös: Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan. 5 Moos 32:8



1992 käännös on ekumeenisen hengen mukainen käännös. Ekumenia uskoo, että jokainen uskonto on tie Jumalan luokse. Ekumeeninen henki on suvaitsevaisuuden henki. Jumala ei todellakaan ole määrännyt kansoille omia jumaliaan, jotka ovat epäjumalia. 33/38 käännös kääntää jakeen Raamatun Hengen mukaan. Muistuu mieleeni edesmennyt Uuras Saarnivaara, joka sanoi: " 1992 käännös on ekumeenis-katolinen käännös. Saarnivaara varoitti aikoinaan, ettei kukaan uskova vaihtaisi 33/38 käännöstä uuteen vuonna 1992 käännettyyn raamattuun, joka on todella liberaalinen sekä ekumeeninen käännös.

Uskon, jotta uuden käännöksen kautta voi ihminen pelastua sekä rakentua uskon elämässään. Mutta uusi käännös on niin paljon tuhonnut käännös periaatteillaan kääntämällä sana tarkan käännöksen sijasta käännöksen ihmisajatuksen tulkitsemana, jotta liian paljon on Jumalan sanaan tullut ihmisajatuksia Jumalan sanan tilalle. Mielestäni, jokainen, joka haluaa kunnioittaa Jumalan sanaa lukee vain alkukielelle uskollisia käännöksiä eikä liberaaliteologien ihmismielen mukaisia käännöksiä. Joten suosittelen sinulle ystäväni, jotta et käyttäisi 1992 käännöstä, vaan alkukielelle uskollisempia käännöksiä kuten esim. 33/38 käännös on.

Kaunis kiitos valaisevasta "Raamattutunnista".Pikkusen meinasi mymmähtää intoni uudesta käännöksestä,mutta kyllä Jumala näkee pienen ihmisen vilpittömän halun kuulla Isänsä ääntä.Jos minun tieni on vaivaan vievä johdata minut oikealle tielle. . .