Nimeni on Monimoonis huuhaan nainen, moniniccinen ja vaikka mitä. Tunnen itseni tarpeelliseksi kun saan olla huuhaalla. Mieluummin joka päivä. Joskus saattaa mennä koko arkiviikko etten pääse haahuilemaan ja silloin kävelen kuin tulisilla mulkuilla ryyditettynä. Töistä ei tule mitään, jos nyt milloin töissä olen. Liikenteessä ja julkisilla paikoilla olen tosi vaarallinen koska ajattelen yöt ja päivät huuhaata.
Odotan malttamattomana iltaa, aamua, päivää, viikonloppua... Minun vain on päästävä huuhaalle. Olen saattanut käydä kynsihoitajalla tai kampaajalla ennen huuhaata. Haluan näyttää siistiltä läpyskältä, sillä huuhaalla tunnen olevani missi vaikka ikäkin on ajanut ohi suruttoman paljon niistä ajoista kun olin nuori ja ruma ja läski ja minnekään kelpaamaton. Pojat kävivät vain panemassa. Milloinkaan en saanut kokea vakiosuhdetta. Lapsia toki sain mutta aina eri miehelle eikä yhdenkään lapsen isä ole niiden oikea isä kun en tiedä kuka niiden isä on.
Valmistautumiseni huuhaalle aloitan siis ajoissa. Laittaudun, meikkaan, kampaan...Peilin edessä saatan viettää jopa 3 tuntia ennen huuhaata. Galleriassani ei ole yhtään rehellistä kuvaa itsestäni, mutta sitähän ne toljot miehet eivät tiedä, vaan kuolaavat perääni ja kuviani (niitä maisemakuvia) ja ehkä onanoivatkin salaa - niin ainakin toivon ja se saa, vaikka vanha olenkin ja vaseliiniseksuaalinen, minut jopa kostumaan.
Ennen huuhaata olen aina tosi hermostunut. Kuinka muut, etenkin miehet suhtautuvat minuun? Se on rankkaa, rankenpaa kuin HUUhaa oleminen. Käteni vapisevat. Käyn vessassa monta kertaa. Kampaan. Meikkaan ja käyn vessassa. Saatan leipoakin mutta siitä ei tahdo tulla mitään. Huuhaa on vienyt voimani ja ajatukseni, joten pullista ei tule...ehkä kullin kuvia. Kovia korppuja jotka ennen uuniin laittoa olen voidellut ajatuksieni velloessa ompelukoneöljyllä. Niin. Minähän myös ompelen silloin kun huuhaalta ehdin. Viimeisen kahden vuoden aikana olen saanut aikaiseksi yhden sauman johonkin rätin kylkeen. Ja puserooni ompelin uudelleen napin, kun olin riuhtaissut edellisen irti saadakseni avonaisemman kaula-aukon, että mesessä web kameran kautta näyttäisin mahdollisimman seksikkäältä.
Ellei naapurini olisi hyväntahtoisesti huomauttanut, että rintakehäni ja rintani ovat kuin rutistuneet viinirypäleet, en olisi nappia ommellut.
Lopulta, aina lopulta, uskaltaudun sisään huuhaa maailmaan ja sen jälkeen persettäni penkistä ei irrota kauhakuormaajakaan. Ja toisaalta onhan perseeni niin leveä, ettei se mahtuisi kuormaajan kauhaan joten eniwei söy watt.
Tiedän että olen suosittu. Minun tarvitsee olla vain minuutti huuhaalla kun paikalle (ja kimppuuni) herahtavat kaikki ne henkisesti ja fyysisesti kehittymättömät koltiaiset jotka eivät ole eläissään kuin sormella saaneet. Kuinka tunnenkaan itseni kuningattareksi yli kaiken.
Muistan aloittaa ketjun, että olen leiponut tai käynyt vessassa (mikä saa aikaan ponnekkaita vastauksia) tai käynyt saunassa ja avannut oluen tai kaksi. Vakiokehuni on että juon VAIN kaksi pulloa olutta mutta saunan tulen maininneeksi ainakin 5 kertaa - jos ollaan lähellä viikon loppua.
Siinähän se ilta, yö, aamu, päivä kulahtaa huomaamatta kuin kiimaa hehkuen. Saan huomiota mutta en osaa antaa huomiota sillä tarvitsen itse sen kaiken huomion mikä palstalla lentää. Vieressäni on käsipeili josta muistan tarkistaa viiden minuutin välein ehostustani ja kurvejani ja muutenkin ihailla joka paikasta itseäni. Valokuvan kestävää minusta ei enää saa, sen tiedän. Mutta sitähän eivät tiedä miehen tuolla ketjussa.
Tiedän että laihduttamalla 30-40 kiloa saattaisin olla kelvon näköinen Saattaisin, ellei naamani olisi kuin vanhan kanan kakkainen persus.
Odotan malttamattomana iltaa, aamua, päivää, viikonloppua... Minun vain on päästävä huuhaalle. Olen saattanut käydä kynsihoitajalla tai kampaajalla ennen huuhaata. Haluan näyttää siistiltä läpyskältä, sillä huuhaalla tunnen olevani missi vaikka ikäkin on ajanut ohi suruttoman paljon niistä ajoista kun olin nuori ja ruma ja läski ja minnekään kelpaamaton. Pojat kävivät vain panemassa. Milloinkaan en saanut kokea vakiosuhdetta. Lapsia toki sain mutta aina eri miehelle eikä yhdenkään lapsen isä ole niiden oikea isä kun en tiedä kuka niiden isä on.
Valmistautumiseni huuhaalle aloitan siis ajoissa. Laittaudun, meikkaan, kampaan...Peilin edessä saatan viettää jopa 3 tuntia ennen huuhaata. Galleriassani ei ole yhtään rehellistä kuvaa itsestäni, mutta sitähän ne toljot miehet eivät tiedä, vaan kuolaavat perääni ja kuviani (niitä maisemakuvia) ja ehkä onanoivatkin salaa - niin ainakin toivon ja se saa, vaikka vanha olenkin ja vaseliiniseksuaalinen, minut jopa kostumaan.
Ennen huuhaata olen aina tosi hermostunut. Kuinka muut, etenkin miehet suhtautuvat minuun? Se on rankkaa, rankenpaa kuin HUUhaa oleminen. Käteni vapisevat. Käyn vessassa monta kertaa. Kampaan. Meikkaan ja käyn vessassa. Saatan leipoakin mutta siitä ei tahdo tulla mitään. Huuhaa on vienyt voimani ja ajatukseni, joten pullista ei tule...ehkä kullin kuvia. Kovia korppuja jotka ennen uuniin laittoa olen voidellut ajatuksieni velloessa ompelukoneöljyllä. Niin. Minähän myös ompelen silloin kun huuhaalta ehdin. Viimeisen kahden vuoden aikana olen saanut aikaiseksi yhden sauman johonkin rätin kylkeen. Ja puserooni ompelin uudelleen napin, kun olin riuhtaissut edellisen irti saadakseni avonaisemman kaula-aukon, että mesessä web kameran kautta näyttäisin mahdollisimman seksikkäältä.
Ellei naapurini olisi hyväntahtoisesti huomauttanut, että rintakehäni ja rintani ovat kuin rutistuneet viinirypäleet, en olisi nappia ommellut.
Lopulta, aina lopulta, uskaltaudun sisään huuhaa maailmaan ja sen jälkeen persettäni penkistä ei irrota kauhakuormaajakaan. Ja toisaalta onhan perseeni niin leveä, ettei se mahtuisi kuormaajan kauhaan joten eniwei söy watt.
Tiedän että olen suosittu. Minun tarvitsee olla vain minuutti huuhaalla kun paikalle (ja kimppuuni) herahtavat kaikki ne henkisesti ja fyysisesti kehittymättömät koltiaiset jotka eivät ole eläissään kuin sormella saaneet. Kuinka tunnenkaan itseni kuningattareksi yli kaiken.
Muistan aloittaa ketjun, että olen leiponut tai käynyt vessassa (mikä saa aikaan ponnekkaita vastauksia) tai käynyt saunassa ja avannut oluen tai kaksi. Vakiokehuni on että juon VAIN kaksi pulloa olutta mutta saunan tulen maininneeksi ainakin 5 kertaa - jos ollaan lähellä viikon loppua.
Siinähän se ilta, yö, aamu, päivä kulahtaa huomaamatta kuin kiimaa hehkuen. Saan huomiota mutta en osaa antaa huomiota sillä tarvitsen itse sen kaiken huomion mikä palstalla lentää. Vieressäni on käsipeili josta muistan tarkistaa viiden minuutin välein ehostustani ja kurvejani ja muutenkin ihailla joka paikasta itseäni. Valokuvan kestävää minusta ei enää saa, sen tiedän. Mutta sitähän eivät tiedä miehen tuolla ketjussa.
Tiedän että laihduttamalla 30-40 kiloa saattaisin olla kelvon näköinen Saattaisin, ellei naamani olisi kuin vanhan kanan kakkainen persus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
myös vitsikäs palstalla. Viljelen vanhoja fraaseja kyllästymiseen asti. Mutta ei tarvitse kuin veivata munaa mekkoon, niin johan galleriani täytyy kiimaisista vuodatuksista ja kaikenlaisista ehdotuksista. Tiedätte?
Joudun sulkemaan galleriani 7 - 12 kertaa päivässä, minkä muistankin mainita palstalla joka kerta. Tai sitten valehtelen että en pääse galleriaani vaikka olen sen juuri sulkenut.
Todellisuudessa galleriaani ei ole katsonut kukaan, eikä sinne yhtään viestiä saapunut. Mutta olen niin diivautunut huuhaahan, parkkiintunut ja jämähtänyt, että pienikin huomio merkitsee minulle paljon.
Galleriani on kiinni juuri nytkin mutta syytän siitä ylläpitoa, kiimaisia miehiä, en itseäni. syytönhän minä olen jos hölmöyksissäni suljen gallerian ja unohdan salasanat koska minulla on niitä yhtä paljon kuin rekisteröintejäkin.
Silti eniten näyttäydyn ja elvistelen puskista. Se on turvallisempaa paitsi jakelen paksujakin vihjeitä, sillä haluan kaikkien tietävän, kuka puska olen.
nyt tuli kuules turpaan :)
tota et enää hauku sanallakaan ONKO SELVÄ !
se on kaunis nainen vaikka on vähän pitkät rinnat
ja naisellisesti pöyristynyt (pyöristynyt)
kuinka kehtaat ketale ! tuhma !
totta ja totuutta. Se pitää lukea monikossa rivien välistä joten pesen näppäinten tahraamat sormeni kenenkään haukkumiselta. Olenhan istunut tässä yhtä soittoa 48,5 tuntia joten tiedän totuuden.
Nyt ei youtubea vaan laulamme virrestä: Totuuden henki johda sitä meitä, meitä perkeleitä huuhaalle eksyneitä. Näppäimet ohjaa meitä älä banniin heitä, tietomme siunaa. Ame. Istukaa.
ehdi suolistaa pitkiä lauseita. Lyhkänen nytkytys riittää.